Mihin ovat kadonneet kaikki neliapilat?

Ja muumimamman kuopukselle onnea matkaan, kyllä kaikki menee hyvin. Tehdäänkö leikkaus Hus:ssa? Minä pidän teille peukkuja. Tuntuu omat murheet kyllä vähäisiltä tuon rinnalla, väliäkö sillä työpaikallakaan, kun kuitenkin on jo yksi, eikä ihan paha sekään. Mutta onnea teille matkaan kun se on ajankohtaista!



Ja kuten Piiperoinenkin totesi niin miehet on vähän hassuja näissä asioissa... Mutta silti niin tarpeellisia =).

joo, toivotaan, että kaikki menee odotetulla tavalla tuon pikkuisen leikkauksen kanssa.

Leikkaus tehdään Hus:issa, itse asiassa Lastenklinikalla.

Siellä varmaan vietän aikaani, joten pienoinen nettipimento on luvassa.



Mukavia syys-talvi päiviä kaikille! ;)

Yrittelin tuossa vähän aika sitten päästä tänne sivuille, mutta ei onnannu. Liekö ongelma meidän päässä vai vauva-sivun päässä... Tiedä sitten, mutta samapa tuo.

Vielä tuosta miehen pehmittämisestä. Meillä mies kyllä sanoo, että neljäs olisi kiva, mutta... auto (farmari nyt, uusi)...asunto (jokaisella lapsella nyt oma huone, mihin vauva??)... Että se jaksaa murehtia, tai kai se on hyvä, että joku huolehtii niistäkin asioista, mutta en minä jaksa. Eiköhän ne ajallaan hoidu.

En kuitenkaa halua " pakottaa" miestä lapsen hankintaan, koska se on kuitenkin molempia koskea juttu, eikä toista voi ohittaa tämän kaltaisissa asioissa. Olen sanonut, että sanoo suoraan, jos ei enää halua yrittää uutta tulokasta, mutta kun ei sano juuta eikä jaata... Täytyy puhua viikonloppuna asiat selviksi, että pääsis elämässä eteenpäin... meikäläisen ajatukset pyörii vaan vauvoissa. Jos isännän kanta on selkeä ei, niin sitten täytyy tarpoa eteenpäin ja keksiä muita juttuja... :)

-kauniita unia-

Mäkin oon välillä pinoa etsiskelly. Vaikkei toisaalta ois juuri aikaa kirjoitellakaan.



Peukkuja haavekuvalle! Ja Voimia sinulle, jonka kuopuksella on selkäleikkaus! (Anteeksi, en muista nikkiä)



Meillä mies sanoi, ettei ihan vielä tarvis tärpätä, mutta ei silti oo ehkäisyä käytetty. Silloin touhutaan, kun huvittaa. Mutta nyt ainakin on ihan kumma kierto, että ei taida olla mahiksiakaan. Kierrot on kerta kerralta lyhentyny. Viimeksi 30pv. Mutta nyt menossa kp18 eikä mitään ovulaatiotuntemuksia. Että saapa nähdä. Toisaalta eipä tässä kiirettä ole. Ihan mukava seurata kuopuksen taapertamista.



Tsemppiä kaikille!



T@hti

[color=orange] Hiljaista kai siksikin ettei varsinaisesti mitään uutta auringon alla... Meillä käytetään edelleen kumeja, vaikka se on turhaa, koska hormonitoimintani ei ole vielä käynnistynyt imetyksen takia. Senpä vuoksi kumi sattuukin niin kamalasti. Mietin, voisinko olla jopa allerginen. ei kyllä huvittais ruveta ostamaan mitään apteekin erikoiskumeja, kun en mokomia edes haluaisi käyttää. Minipillerikin tuntuu vähän tyhmältä, kun kerran itse haluaisin vauvan. Tosi tylsää!



Muumimammalle voimia ja menestystä pikkuisen leikkaukseen!

Haavekuvalle myös onnea! Paras vaihtoehto voittakoon. Voihan sen iltatähden vielä myöhemminkin tehdä vaikka työpaikan saisitkin. tulis parempi äitiysrahakin :)



Siitä miehen vastustuksesta... Yksi tuttavapariskunta oli aika eri linjoilla lapsiluvusta: vaimo halusi kymmenen ja mies ei yhtään. Tällä hetkellä lapsiluku on kolme ja mieskin innolla neljättä puuhaamassa :)



dorinda ja 00 02 04 jne

Täällä ollaan:) Kiirettä on pitänyt tässä parina päivänä niin ei kunnolla ehdi edes lukemaan pinoja, mutta jospa sitten taas ensi viikolla kun alkaa piinaviikkokin. Viikonlopuksi lähdenkin reissuun, joten silloinkaan ei pääse pinoutumaan, mutta peukutuksia piinailijoille ja ++++++++++ säteitä kaikille tarvitsijoille!

Moi kaikille!



Haavekuvalle peukutuksia työpaikkahaastatteluun. Ja muumimammalle voimia tulevaan lapsen leikkaukseen ja tietty sille pikkuiselle niitä enkeleitä matkaan roppakaupalla!



Kuten kerroinkin, meillä esikoisella todettiin nyt nelivuotiaana dysfasia ja kovasti huolettaa tuo kuopuksemme, kun ei puhu, ei " jokeltele" , ei ääntele ei mitään muuta kuin vinkuu. Eli kovasti alku ainakin vaikuttais, että josko hänelläkin tuo dysfasia sitten on... no, aika näyttää. Mutta kyllä nämä terapioissa (keskimmäinenkin käy puheterapiassa) ja tutkimuksissa juoksemiset sekä kaikki näihin ongelmiin liittyvät vaikeudet toisiaan stressaa niin, että välillä ajattelee kyllä sen neloshaaveen järkevyyttä.

Ja kun tosiaan autokin pitää vaihtaa ja jo nyt meillä asuintilat aika pienet ja velkaa on vaikka muille jakaa (kuka haluaa???) ja oma yritys hoidettavana ym. Eli nelosessa ei periaatteessa olis mitään järkeä... MUTTA meillä asia tosiaan meni niin päin, että mies minuun tämän vauvakuumeen tartutti ja päätettiin tosiaan unohtaa järkiseikat ja mennä tunteella tästäkin. Sydämessä ainakin tilaa vielä yhdelle lapselle on =).



Nyt sitten vaan odotellaan, että hyökkääkö puna-armeija viikonloppuna, vaiko tuleeko meille heinävauva. Miten nämä päivät meneekin nyt niin hitaasti...



Nyt töihin täytyy lähteä, joten plussaonnea vaan kaikille ja miehen pehmityssäteitä sitä tarvitseville!



-Iitu- ja muksut -01,-02 ja -04

Olen kyllä lukenut palstalla päivittäin ja nämä nelosten pinot ollu vissiin aika kaukana kun en ole löytänyt enkä jaksanut uuttakaan avata. =)

Meillähän mies oli ihan alkuun tiukasti sitä mieltä että ei enää lapsia, jonku ajan päästä se oli että parin vuoden päästä kun saadaan hommattua isompi ja oma asunto ja hänellä loppuu iltakoulu, nyt se on sitten jo vuoden päästä, mutta miksei heti? Kylläkään ehkäisy ei ole ollut käytössä ja menkat loppui viime pyhänä ja ajattelin tässä viedä miestä kammarin puolella vähintään joka toinen päivä tuonne ens kuun puoleen väliin asti. =) Saapa nyt sitten nähdä. Kumeja ei ole enää kaapissa eikä varmaan muuallakaan ja minä yleensä hoidan kauppareissut yksin niin en niitä kyllä muista ostaakaan. Auto asiaahan me jo on mietitty kun ne edelliset menkat antoi odottaa itseään ja mies oli jo vama että oon raskaana, ja mielestäni meillä on auton vaihto edessä keväällä joka tapauksessa niin samahan se on kerralla sitten isontaa. =) Ja tähän kämppään me varmaanki mahdutaan vielä sen neljännenkin kanssa ainakin hetkeksi kun vähän järjestellään. Muistin tuossa yks päivä että minun eno ja sen vaimo asui kahden lapsen kanssa kaksiossa melko kauan, eli kaikki nukkui samassa huoneessa. Ja minä en ole sulkenut pois vaihtoehtoa että voitais vielä vuokralle muuttaa 4h+k+s jos semmoinen hyvä ja kohtuu hintainen eteen tulee. Meillä varmaan miehellä on joku periaate kysymys että kun on alkuun ollut sitä mieltä että ei enää niin ei muka halua antaa periksi. Mutta siis täällä edelleen kuumeillaan sitä nelosta ja ilman ehkäisyä ollaan ainakin toistaiseksi, että kai se mieskin ainakin jollakin asteella sitä haluaa. =) Eihän tuo mies ole sitä halua ilmaissut niin selvästi nuista kolmestakaan kuin minä ja kaikki on yhtä tärkeitä. Pitääpä mennä tästä aamupalalle ja katsomaan mitä tuo kuopus hommaa kun tukkii kaikki suuhun ja hankaa niitä että varmaan on tulossa lisää hampaita.

Kieltämättä kirjoittelua jarruttaa miehen kielteisyys vauvahankinta ajatuksiin :( Syitähän löytyy: Nautitaan siitä mtä meillä jo on ( niin teenkin), ei ole rahaa nyttenkään-saati kun vauva tulisi, kolme riittää, jos ei saada tervettä enää... jne.. loputon lista







Ihmeellisiä oireita mulla..

Mulla on nyt kp 19/29-37, pari päivää on ollut valkovuotoa? ja alavatsaa pistellyt ja jos esim. istahtaa penkille, tuntuu ikäänkuin kohdunpohjassa? kipeää, painon tunnetta myös alavatsalla.. mikähän lie vaivana? joku tulehdus kenties?

Mullahan loppui pillerit viime kierrosta joten vaikuttanee asiaan..Luulin bonganneeni oviksen perjantaina ja silloin oli pari keskeytettyä yhdyntää, toivoin kovasti että pieni olisi saanut silloin alkunsa, tuskimpa vain..



olen saanut lenkkeily intoni taas takaisin ja muutenkin olo on parempi kun pillerit lopetin. Mies ei aio kuulemma suostua enää vauvaan :(

ja silti roikun täällä epätoivoisesti..

Ei vaan minullekaan kuulu mitään uutta vauva-rintamalla. Mies ei ainakaan silminnähden ole pehminnyt ajatukseen neljännestä. Toki sanoi kerran, kun mainitsin pidettyäni vapaapäivän, että kuinka mukavaa hänenkin on tulla kotiin, kun on pyykätty ja siivottu jo valmiiksi, ei tarvi enää työpäivän päätteeksi sitä tehdä, että ajattele jos siinä vielä olisi vauva tissillä ja kolme koululaista..

Jotenkin tuli sellainen olo, ettei nyt ehkä kuitenkaan ole ihan täysin kielteisellä kannalla, naureskelee kun kerron näillä sivuilla käyväni. Mutta ei siis ainakaan ihan pöljäksi hauku!



Muumimammako se oli jolla on pikkuisella leikkaus edessä?? Minulla on esikoinen erityislapsi, jonka diagnoosi selvisi vasta kun keskimmäistä odotin ihan viimeisimmiläni. Esikoistyttö on lyhytkasvuinen ja siis toooodellla harvinaisella diagnoosilla. Ihan samanmoista ei löydy toista Suomesta. Sen vajaan kahden vuoden aikana, kun meilläkin etsittiin syytä huonoon kasvuun, jouduimme paljon asumaan sairaalassa. Ja kaikenmoisia kamaliakin kokeita ja pikku leikkauksia tehtiin. Osaan jotenkin eläytyä tuohon sinun tilanteeseesi. En siis tarkoita, että teillä pikku leikkaus, vaan että sairaalassaolo on tuttua. Ja rankkaa, olen sitä mieltä. Vielä kun on ne toisetkin lapset pystyttävä huomioimaan. Meillä ei silloin ollut muita lapsia vielä, onneksi toisaalta.

Voimia sairaalassaoloaikaan koko perheelle, ja varsinkin urhealle pikkuiselle.



Nyt pitää jatkaa työntekoa, heips vaan!