Lue keskustelun säännöt.
Äitini kuoli tänään, enkä tiedä mitä teen
15.04.2011 |
Äiti on sairastanut yli 20 vuotta, siitä asti kun minä olin aivan pieni. Tämän vuoden puolella äiti joutui sairaalaan ja kävi ilmi, että syöpä on levinnyt laajalle luustoon ja ennuste olisi heikkenevä. Tauti on niin harvinainen, ettei sitä osata hoitaa. Kävin katsomassa häntä sairaalassa edellispäivänä ja hän oli hyvässä kunnossa, luulin että hän pääsee taas kotiin ensi viikolla. Meillä oli paljon suunnitelmia. Tänä aamuna herättyäni sain tietää, että äiti oli kuollut varhain aamulla.
En tiedä mitä teen. En kykene olemaan paikoillani ja kun lähden liikkeelle, en tiedä minne menisin. Minuutit kuluvat hitaasti enkä käsitä, miten selviän iltaan asti.
Äiti on ainoa ystäväni. Haluan soittaa hänelle, mutta en voi. Tajuan tämän koko ajan uudelleen ja uudelleen ja tuntuu kuin tukehtuisin. Haluan huutaa, mutta en jaksa.
Mitä teen?
Kommentit (76)
eikä surulla kilpailla. Voisit osoittaa alkeellisia käytöstapoja, pysymällä hiljaa, jos sinä et voi auttaa. Surullista, että menetit lapsesi, mutta elämä on epäreilua, koittaisit nyt kuitenkin kunnioittaa ap.n surua, tuomatta julki epäempaattisuuttasi.
T.Yksi jolla on kokemusta lapsen menettämisestä ja joka EI pidä kenenkään surua sen vähempänä/helpompana, kuin oma suruni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unilääkkeitä jos ei tule uni, mutta jos jo syöt jotakin masennukseen, ehkä et tarvitse lisälääkitystä!! Ole sen kanssa tarkkana ja mainitse niistä sille joka määrää jotain tähän akuuttiin tilanteeseen, ettei mene pieleen asiat enemmän.
Mene sinne missä äidin miesystävä ja veli on. Heidän kanssaan sun on nyt paras olla.
ei tarkoita sitä, etteikö ap saisi lohtua täältä, siksi hän on tänne avauksen tehnyt, ei siksi että saisi kuulla," ettei toi nyt niin kamalaa ole, kun mulla on sentäs mennyt lapsi, kyl tää oli paljon kauheempaa, nyt vaan toivut" Pysy pois täältä, jos et halua kuulla osanottoja, vai vittutaako sua, kun et nyt olekaan huomion keskipiste?
hänen kotonaan. Se oli jotenkin lämmin paikka, vaikka kaikki muistuttikin hänestä. Tuntui kun veli olisi läsnä. No, se oli minun haluni, jos sinusta tuntuu pahalta, valitse oma tapasi. Ehkä kuitenkin oman veljesi kanssa olisi sinulla nyt hyvä olla yhdessä ja siten side äitiinne, et olisi niin yksin surussasi?
Oletko syönyt tänään mitään? Jos et, niin yritä edes jotain pientä, saat voimaa.
Onko sinulla terapeuttia tms masennuksesi takia? Jos on, niin ota häneen yhteys heti maanantaina. Sitä ennen jos on vaikeata niin soita kriisipäivystykseen. Missäpäin asut? Tiedätkö numeroa sinne?
Käyn viikottain psykiatrisella polilla puhumassa. Seuraava aika on vasta loppuviikosta, joten voisin maanantaina soittaa.
En suoraan sanottuna haluaisi mennä sinne kotikotiin veljen ja kaikkien äidin tavaroiden luo. Vasta pääsin pakoon sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa muistoja.. kaikki se tuska vyöryy yli, äiti ei tule enää tänne koskaan..
Surussa on lupa olla itsekäs ja tehdä se mikä tuntuu itsestä parhaalle.
hänen kotonaan. Se oli jotenkin lämmin paikka, vaikka kaikki muistuttikin hänestä. Tuntui kun veli olisi läsnä. No, se oli minun haluni, jos sinusta tuntuu pahalta, valitse oma tapasi. Ehkä kuitenkin oman veljesi kanssa olisi sinulla nyt hyvä olla yhdessä ja siten side äitiinne, et olisi niin yksin surussasi?
että olisiko minun ok katsoa vaikka telkkaria.
Toisaalta, jos jollakin konstilla pystyisinkin unohtamaan tämän hetkeksi, kohta joudun muistamaan sen taas uudelleen. Haluaisin nukkua tämän ohi, mutta sitten herätessä sama olisi vastassa taas.
Tuntuu kuin minun pitäisi saada itsestäni kaikki mahdollinen tuska kerralla ulos, ikään kuin se jotenkin helpottaisi huomista. En vaan jaksaisi enää tänään. Tuntuu hirveältä ettei tätä vaan pääse karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko syönyt tänään mitään? Jos et, niin yritä edes jotain pientä, saat voimaa.
Söin päivällä pienen palan pitsaa muiden patistamana. Ei oikein tee mieli syödä.
Tietysti on ok katsoa telkkaa, lukea, nukkua jne mitä nyt vaan pystyt tekemään.
Ei se suru tai ikävä katoa, jos yrität elää ns normaalisti.(valitettavasti) Eikä suru katso ulkoisia asioita eli onko sinulla oikeat vaatteet, millä äänellä puhut. Saat jopa nauraa, jos siltä tuntuu.
Yritä nukkua. Saat voimia jaksaa. Tuska on nyt musertavin. Ajan kanssa se muuttaa muotoaan. Välillä tunnet olosi hyväksi, kunnes taas muistat ja suru ja ikävä valtaa mielesi.
Pidä itsestäsi huolta!
että olisiko minun ok katsoa vaikka telkkaria.
Toisaalta, jos jollakin konstilla pystyisinkin unohtamaan tämän hetkeksi, kohta joudun muistamaan sen taas uudelleen. Haluaisin nukkua tämän ohi, mutta sitten herätessä sama olisi vastassa taas.
Tuntuu kuin minun pitäisi saada itsestäni kaikki mahdollinen tuska kerralla ulos, ikään kuin se jotenkin helpottaisi huomista. En vaan jaksaisi enää tänään. Tuntuu hirveältä ettei tätä vaan pääse karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei alkoholia
Oletko syönyt tänään mitään? Jos et, niin yritä edes jotain pientä, saat voimaa.
Söin päivällä pienen palan pitsaa muiden patistamana. Ei oikein tee mieli syödä.
SAin tänään tietää että isäni syöpähoidot lopetetaan ja olen aivan paskana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos menisit puhumaan psykiatrin kanssa? Auttaisikohan se?
ja laihduin 3kk.ssa 9kg ja olen muutenkin hoikka. Ei siitä pääse ohi, jokaisena päivänä se tulee uudestaan, kunnes jonain päivänä se vaan vähenee, hitaasti. Pääset taas elämään kiinni, vaikka se nyt niin kaukaiselta tuntuukin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhumaan psykologille. Psykiatria tapaan vain lääkeasioissa, hän ei ole niin perillä mun tilanteesta.
Ei se puhuminen oikeastaan auta. Olo helpottuu vähäksi aikaa, mutta asiat eivät muuksi muutu.
Mulla meni ensimmäinen vuosi niin että itkin joka päivä. Nyt tuosta on jo pian 5 v eikä asia ole enää päivittäin mielessä, mutta haikeus iskee useamman kerran viikossa.
Käyn viikottain psykiatrisella polilla puhumassa. Seuraava aika on vasta loppuviikosta, joten voisin maanantaina soittaa.
En suoraan sanottuna haluaisi mennä sinne kotikotiin veljen ja kaikkien äidin tavaroiden luo. Vasta pääsin pakoon sieltä.