Kaaoksen henkinen hallinta ja epätäydellisyyden hyväksyminen - miten?

Jotkut esimiehet työpaikalla ovat sellaisia, että he odottavat täydellisyyttä tai ainakin painostavat siihen.



Tällaisen kontrollifriikin esimiehen alaisuudessa on tosi vaikea olla, vaikka psyykkaisi itseään kuinka. Kaaos jo itsessään on monille ahdistavaa. Esimies, joka vielä siihen päälle syyllistää siitä että et saa kaaosta hallintaan, luo huonon työilmapiirin ja tekee työstä kaksi kertaa raskaampaa.



nim. kokemus puhuu

löytyi juuri sulle ja mulle ja muille samanhenkisille sopiva kirja. Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria. Lue se. :)

kuvasit osuvasti tunteeni äitiyslomalla! Inhoan sitä, että aina kaikki keskeytyy kun yrittää jotain aloittaa. Sitten huomaan puuhastelevani vähän sieltä ja täältä, mikään ei tunnu koskaan valmistuvan ja mieli on stressaantunut ja levoton. Huomaan tulleeni kärsimättömäksi, ja tuntuu että kaikki ihmiset kuhnailevat kun yritän suoriutua nopeasti esim. kauppareissusta.

Ahdistutteko te muut tästä epätäydellisyydestä ja jatkuvasta kaaoksesta/sotkusta? Niin kotona kuin työpaikalla.

ap

Itselläni nimittäin on, ja mm. epäjärjestys/kaaos ahdistaa.

ja pyydät voimia kuhunkin hetkeen juuri sen verran kuin tarvitaan.

Minulla on jatkuvasti ajatuksia, jotka liittyvät suorittamiseen ja aikaansaamiseen. Tavallaan nautin niistä ja ne ovat aina läsnä.



Mutta tosiaan, ehkä niitä voi toisaalta kutsua pakkoajatuksiksi.



ap

Ahdistuin joskus, mut sit aloin ajatella, että ajattelumallini oli oikeastaan aika itsekeskeinen ja kontrolloiva. Minulla piti muka aina olla kaikki hyvin just eikä melkein - aivan kuin olisin jotenkin odottanut, että jostain vielä pinkoo äiti tai joku apulainen huolehtimaan siitä että tukka on hyvin, mistään ei kutita, kolota tai ärsytä. Ja aivan kuin eläisin vieläkin jossain peruskoulussa, jossa kiltti pikkuoppilas sit saa tunnustusta kun toimii kaikkien odotusten mukaisesti. Aikuisen elämään kuuluu tietty epämukavuus, stressi, epätietoisuus, ärsytys ja ahdistus asioiden keskeneräisyydestä. Mutta myös vapaus valita, mitä elämässä tahtoo tehdä ja kuinka hyvin. Kun mä määrittelin itse sen tason, johon haluan pyrkiä, ja ajattelen aina ahdistuksen tullessa, että "tällaista elämä nyt vaan on" niin helpottaa. :)

asioita, jotta sinun ei tarvitse ajatella ihan oikeita ongelmiasi. Esim. vaikka sitä, kuka olet.

kysymys kuuluukin, miksi ei ole. Ehkä en vain huomaa niitä asioita?



Minä teen keskeneräisistä asioista listan, koska silloin varautuu aivokapasiteettiä, eikä enää pohdi niitä asioita.



Sitten kun siitä listasta jotain tekee, niin ei kannata aloittaa, jos ei tee asiaa loppuun asti. Puolivalmista ei kannata tehdä.

Jos listan asiat eivät inspiroi juuri nyt, enkä viitsi mitään niin isoa urakkaa tehdä loppuun asti, niin voin vaikka maata sohvallata odottamaan inspiraatio.

Putsata kenkiä...

voit kayttaa ajatusenergian muuhun.



Mua ahdistaa sotku ja epajarjestys. Koitan kuitenkin elaa sen ahdistuksen kanssa, tehda minka voin ja koittaa ottaa loput rennosti.



Nyt kone kiinni ja kenkien puhdistukseen mars! Minaki laitan koneen kii ja lahden raivaushommiin. Nyt. Kiitos vertaistuesta!

Yritän rauhoittaa elämää ja teen vain pakolliset. On hyvä pitää välillä sellaisia päiviä että ei hosu joka paikkaan ja ohjelmoi koko ajan jotain tekemistä niin ettei edellistä ehdi saattamaan loppuun kun jo seuraavaa asiaa pitää rynnätä tekemään.



Kun opettelee rauhoittumaan niin asiat saavat ihan erilaiset mittasuhteet, ja toisinaan pystyy jopa nauttimaan olosta vaikka ne kengät olisivatkin putsaamatta.

Luepa Timo Lampikosken kirjat Vähemmän on enemmän tai Hidasta.

Yritän rauhoittaa elämää ja teen vain pakolliset. On hyvä pitää välillä sellaisia päiviä että ei hosu joka paikkaan ja ohjelmoi koko ajan jotain tekemistä niin ettei edellistä ehdi saattamaan loppuun kun jo seuraavaa asiaa pitää rynnätä tekemään. Kun opettelee rauhoittumaan niin asiat saavat ihan erilaiset mittasuhteet, ja toisinaan pystyy jopa nauttimaan olosta vaikka ne kengät olisivatkin putsaamatta.

Tässä työpaikkaa vaakalaudalla ja sen sellasta huolenaihetta



Mietin kuinka paljon elämässä on hyvin ja että voin olla iloinen niin monesta asiasta

Ahdistutteko te muut tästä epätäydellisyydestä ja jatkuvasta kaaoksesta/sotkusta? Niin kotona kuin työpaikalla.

ap

t. vielä kotiäiti kahdelle, ensi syksynä työäiti

hyvä aihe

Mulla samaa ongelmaa, mutta mua ahdistaa vaan sen takia, että pelkään muita ihmisiä. Olenkin aika paljon yksin/niiden parin ihmisen seurassa, jotka ei pelota.



Mä en näe mitään muuta vahtoehtoa, kuin joko sen, että alan olemaan "täydellinen" (mitä ei koskaan tule tapahtumaan), tai sitten sen, etten enää tapaa ihmisiä, jotka pelottavat (se taas taroittaa, etten tapaa juuri ketään ja uusia ihmisiä on hyvin vaikea tavata, kun ei voi tietää millaisia ovat).

..kaaos on jatkuvaa, olotila täynnä kauhua ja pelkoa, mutta eteenpäin mennään! Se, että hyväksyy omat tunteensa (paniikki/ahdistus/itkuisuus), auttaa jo paljon :). Tänään raivosin aamusta, pyysin anteeksi perheeltä, totesin että tänään on taas "tämmöinen päivä" ja varasin pyykkituvan...elämä jatkuu, vaikka ei aina täydellistä olisikaan! Ja kohta pesen ne pyykit, vaikka sisällä vellookin.

En kyllä pidä kaaoksena sitä, mikä nomelle olisis sitä. Ahdistun vain, jos on jotain peruuttamatonta, joka voi mennä pieleen tai ei ehdottomasti voi myöhästyä tms.



Kyse on siitä, mitä hyväksyy ja minkä kanssa voi elää. Ne, mitkä eivät sovi tuohon on hoidettava nopeasti ja lopuilla ei ole niin kiire. jos kassa mahdottoman keon asioita suoriettavaksi, homma kosahtaa varmasti. On vain tehtävä välttämätön, kun ensin on miettinyt mitä siihen kuuluu.



Ihminen tarvitsee lepoa, suojan säältä, ruokaa, rakkaita ja sen verran rahaa, että noita pystyy hankkimaan ja ylläpitämään.