Kaaoksen henkinen hallinta ja epätäydellisyyden hyväksyminen - miten?

Ahdistun, kun joku sairastuu vakavasti, asioita joutuu puimaan oikeudessa, tms. vastaavaa.



Tuollaiset normaalit keskeneräiset asiat hoidan yhden kerrallaan ja/tai delegoin muillekin perheenjäsenille (esim. kotityöt). Eikä tosiaan kenenkään tarvitse itse tehdä kaikkea / olla korvaamaton. Elämä on muutakin kuin asioiden hoitoa ja "pakkopullatekemistä". Eilen nautin tavattomasti ihanasta kevätsäästä luonnossa lenkkeillen ja sinivuokkojakin jo näkyi. Mahtavaa, että tulee kesä!



Töiden jälkeen on muutakin viikolla mielessä kuin pakolliset kotityöt, viikonloppuna sitten vähän siivotaan myös mutta ennen kaikkea ulkoillaan, kun on ihania ilmoja tiedossa!:)



Relaa, ap. Veikkaan että olet parhaillaan kotiäitinä, silloin hyppii silmille tekemättömät asiat helposti liikaa. Huomio muualle vain välillä.:)

Tällaisia me ihmiset olemme, epätäydellisiä. Tällainen maailma on.

Teen työlistoja, joista yliviivaan asioita sitä mukaa kun saan ne tehytä mutta työtä tulee lisää koko ajan enemmän kuin jaksan ja ehdin tehdä.

Kärsin kodin sotkuisuudesta ja vaikka laitan lapsetkin siivoamaan täällä on hetken päästä taas sekaisin.

Mua ärsyttää myös kun tukkani on huonosti, ihoa kutittaa talven jäljiltä yhä ja kengät on kurassa jne. Yritän hoita hiuksiani mutta mikään ei auta, käyn varmana kohta kampaajalla mutta hetken päästä luultavasti painin saman ongelman kanssa ja tämä oli vain yksi esimerkki.

Inhoan elämän epätäydellisyyttä ja kärsin siitä kun en tiedä meneekö asiat hyvin vai eivät.

>Ahdistaa !

Mieti mikä on tärkeää, mikä ei. Älä murehdi asioita mille et voi itse mitään. Älä juokse, tee yksi asia kerrallaa rauhassa. Aina ei tarvitse tehdä jotain, välillä voi ottaa kupin kahvia ja istua alas ihan vain olemaan.

Mieti mikä on tärkeää, mikä ei. Älä murehdi asioita mille et voi itse mitään. Älä juokse, tee yksi asia kerrallaa rauhassa. Aina ei tarvitse tehdä jotain, välillä voi ottaa kupin kahvia ja istua alas ihan vain olemaan.

ovat silmien edessä. Koti on naiselle vankila ja painajainen! Ainakin mulle on käynyt näin.

hankaloittaa lisäksi se, että muut ihmiset syyllistävät. -- Siis, jos vielä itse hetkellisesti pystyn kokemaan epätäydellisyyden olevan ookoo, niin eikö siihen kohta tulekin joku joka alkaa painaa päälle. Miksi et ole tehnyt tätä ja tuota...

sitten siihen.

Saman asian kanssa olen paininut jo kymmenen vuotta (sen ajan kun on ollut lapsia, rakennusprojektia yms.). Olen syyttänyt omaa työmäärääni stressistä. Rentoutuskurssilla ohjaajan sanoi: stressi tulee omasta itsestä, ei mistään ulkopuolelta. Jos murehtii, että vielä on nuokin kymmenen työtä tekemättä, on sama jonkun toisen ajatuksissa "tänään onkin vain nuo kymmenen hommaa, helppo päivä". Kurssilla opeteltiin myös rentoutusharjoituksia, jos tekemättömät työt ja velvollisuudet yrittävät vallata pään ja tukahduttaa, niin opettelen nyt pysäyttämään itseni ihan parin minuutin hengitysharjoituksella, jossa keskityn vain oman hengityksen liikkeisiin, enkä ajattele mitään muuta. Oivallus oli, että tekemättömien asioiden pyöriminen mielessä ei paranna niistä suoriutumista. Luovuus, tunne ja järki toimivat paremmin, kun itse hallitsen itseäni, enkä päästä päätä ylikierroksille. Omaa nautintoa tuovaa tekemistä pitää myös varata kalenteriin joka viikolle, jos ei joka päivälle. Tätä kaikkea nyt harjoittelen ja tuloksia tuntuu tulevan yllättävänkin nopeasti.

Oivallus oli, että tekemättömien asioiden pyöriminen mielessä ei paranna niistä suoriutumista.

Tässä on se avain. Lisäksi pitää oppia erottamaan ne, mitkä on välttämätöntä tahdä ja ne, jotka voivat odottaa tai jäädä tekemättä.

Mieti mikä on tärkeää, mikä ei. Älä murehdi asioita mille et voi itse mitään. Älä juokse, tee yksi asia kerrallaa rauhassa. Aina ei tarvitse tehdä jotain, välillä voi ottaa kupin kahvia ja istua alas ihan vain olemaan.

ovat silmien edessä. Koti on naiselle vankila ja painajainen! Ainakin mulle on käynyt näin.

en ihmettele naisten stressiä, masennusta ja väsymystä jos koko ajan pitää olla putsaamassa jotain paikkaa ja epäjärjestystä ei kestetä. Itse ajatte itsenne siihen. Missä on mies ja lapset? Laitat e hommiin. Ja siivouspalveluja kannattaa ostaa.

Miksi kuluttaa kaikki energia kotitöiden kanssa tuskailemiseen, mä meen ennemmin salille ;)

Ahdistutteko te muut tästä epätäydellisyydestä ja jatkuvasta kaaoksesta/sotkusta? Niin kotona kuin työpaikalla.

ap

Mutta olen luonut itselleni alhaiset standardit, jotka on kohtuullisen helppo ylläpitää. Joka päivä kotikaaoksen hallintaan 30min-tunti, yhteen soittoon tai pätkissä.

Kun lapset nukkumassa, laskut ja muut. Henkilökohtainen hyvinvointini repsottaa, mutta sitä se aina on. Ei sen hoitoon aikaa jääkään.

mulla on paha olla jos ei ole siistiä



ja laitankin miehen ja lapset siivoamaan mutta en sotkua tulee niin nopeasti

mulla on paha olla jos ei ole siistiä

ja laitankin miehen ja lapset siivoamaan mutta en sotkua tulee niin nopeasti

mulla on paha olla jos ei ole siistiä

ja laitankin miehen ja lapset siivoamaan mutta en sotkua tulee niin nopeasti

ja purat sitä siivoamisella ja ahdistut epäjärjestyksestä, koska se kuvaa muuta epäjärjsestystä elämässäsi?

Pahimmat pakkosiiavoajat ovat alkoholisoitunut tätini, joka puunaa ja syö ruoatkin sanomalehden päällä, jottei murusia tule mihinkään. No kämppä on siisti ja muuten elämä rempallaan.

Mutta putsaan kyllä joka päivä. Johtuen siitä, että kun kaaos kasautuu, en kertakaikkiaan jaksa sitä, että jostain päivästä olisi uhrattava tuntikausia järjestelylle ja siivoamiselle. Mieluummin joka päivä jotakin, niin ei kasaudu.

en ihmettele naisten stressiä, masennusta ja väsymystä jos koko ajan pitää olla putsaamassa jotain paikkaa ja epäjärjestystä ei kestetä. Itse ajatte itsenne siihen. Missä on mies ja lapset? Laitat e hommiin. Ja siivouspalveluja kannattaa ostaa.

Miksi kuluttaa kaikki energia kotitöiden kanssa tuskailemiseen, mä meen ennemmin salille ;)

asioita, jotta sinun ei tarvitse ajatella ihan oikeita ongelmiasi. Esim. vaikka sitä, kuka olet.

Jos se olisikin ongelma, se olisi ohimenevä sellainen :-).

tässä taas se, joka pelkää muita.



Ajatushan on siis se, että muut valittavat, tai valittaisivat, jos näkisivät.



Nyt kun on lapsia, niin pelko on voittanut. Pelkään suurin piirtein, että yksikin väärässä paikassa oleva tavara, saatikka sitten iso pyykki-/tiskivuori johtaisi varmasti lastesuojeluilmoitukseen. Tai mikä tahansa asia, joka ei ole "täydellistä" meidän perheessä.



Lisäksi pelkään, että jos uskallan näyttää millainen itse olen, joudun pakkohoitoon tms.



Tiedän, että pelkoni ovat liioiteltuja ja tosiasiassa vaara on hyvin pieni. Tiedän myöskin, että jos joskus joku sossuun soittaisi, on pieni vaara, että me oikeasti saadaan se kaikista kamalin vittuileva sossuntäti, joka tahallaan tehtailee huostaanottoja. Mutta kun pelottaa, järjen ääntä ei kuule. :(



Miksi musta on tehty tällainen hermoheikko? :( Eikö ne täydelliset nipottaja-kukkahattutädit vois jo ymmärtää, että jotkut on erilaisia ja kaikki ei välitä siivoamisesta ja lapsilla ei ole mitään hätää ja mä itekään en ole tämän melkein 30 vuotta kestäneen sotkuisuuteni takia vielä satuttanut itseäni tms.?

mulla on paha olla jos ei ole siistiä

ja laitankin miehen ja lapset siivoamaan mutta en sotkua tulee niin nopeasti

ja purat sitä siivoamisella ja ahdistut epäjärjestyksestä, koska se kuvaa muuta epäjärjsestystä elämässäsi?

Pahimmat pakkosiiavoajat ovat alkoholisoitunut tätini, joka puunaa ja syö ruoatkin sanomalehden päällä, jottei murusia tule mihinkään. No kämppä on siisti ja muuten elämä rempallaan.

Pese vaikka ensin ne silmälasit, sitten kaikki muukin näyttää vähän paremmalta.



Tee suunnitelma ja aikataulu mitä teet valmiiks. Iloitse kun olet saanut jotain tehtyä. Flylady (googlaa) tehnyt hyvät ohjeet kodin pitämisestä siistinä.



Laskut voit maksaa kerran viikossa, esim aina su-iltana. Asioita voit miettiä kun olet lenkillä. Ajatuskin kulkee paremmin. Silityksenkin voi hoitaa kerran viikossa, silloin ei tarvitse miettiä asiaa pitkin viikkoa ja asiat ei keskeydy kun et pompi niin paljon asiasta toiseen.



Elämä on epätäydellistä ja kun sen hyväksyy on itsellä helpompaa:-)

Ahdistutteko te muut tästä epätäydellisyydestä ja jatkuvasta kaaoksesta/sotkusta? Niin kotona kuin työpaikalla.







ap