Insestiä lapsen kaverin perheessä, miten toimisit?

Tulin katsomaan vastauksia, kiitos tähän asti tulleista mielipiteistä!



Olen kyllä kääntymässä siihen suuntaan, että yritän rajoittaa lapseni tekemisiä tämän toisen lapsen kanssa. Kaverisuhteet ovat todella merkittävässä asemassa lapsen myöhemmässäkin kasvuvaiheessa ja nyt kun voin vaikuttaa kaverivalintoihin niin sen taida tehdä. Joku mainitsikin siitä, että esim. teini-iässä (jos olisivat vielä kavereita) niin voisi tulla ongelmia..



Kaiken lisäksi tämä nyt paljastunut on oikeastaan vain lopullinen niitti asialle.. Jo nyt oma lapsi on oppinut tältä toiselta lapselta asioita, joista en pidä ja jotka olen joutunut kitkemään pois. Tämän vuoksi olen aiemminkin miettinyt, ettei tämä lapsi ole paras mahdollinen seura..

(nämä "opitut" asiat ovat olleet juuri tätä alapääosaston sanastoa ja elehtimistä..)

Mä en miettis hetkeekään. Mun lapsi ei kyllä olis missään tekemisissä perheen kanssa, mis on ollu tollasta!! Ei oo musta mun tehtävä toimia terapiatätinä toisten lapsille.

leikkiä ja katselisin päältä. Tekisin myös sopimuksen lapsen kanssa ettei meillä saa kiroilla eikä puhua tuhmia, mutta muuten saa olla kivaa. Juttelisin myös tämän lapsen kanssa aina jotakin-se on tärkeää. En kuitenkaan laskisi omaa lastani heille leikkimään.



Aikoinaan oman lapseni kaveri tuli meille aamulla tosi aikaseen koulumatkalla-me nukuimme vielä. Jonkin ajan päästä juttelin opettajan kanssa siitä, millainen perhe tämä oli. Ope hoiti asian niin ettei lapsi enää tullut meille. Mua se vaivasi tosi paljon kun kuulin, että perheessä oli alkoholia, isäpuoli jne....Lapsi ei halunnut jäädä isäpuolen kanssa kahdestaan kun äiti oli lähtenut työhön.

Nyt avaisin vaan ulko-oven ja antaisin voileivän sekä lämmintä juotavaa. Lapsi kun tykkäsi istua keittiöpöydän ääressä. Tai voisi ottaa tirsat sohvalla.

Ilman tosi pätevää syytä en toimittaisi vaikeassa tilanteessa olevaa lasta pois kodistani.

olla kaveri ja satsaisin vieläpä siihen ystävyyteen esim. olemalla mukana leikeissä, kehittelemällä lapsille mukavaa tekemistä (ja seurailemalla vähän että mitä juttua puhuvat ja onko aikuisen tarvetta puuttua juttuihin ja esim. selittää jotain tai antaa "kotiterapiaa"). Leipoisin pullaa, tarjoaisin mehua, keksisin lapsille esim. eväsretkiä. Yrittäisin omalta osaltani tehdä lapsen tien helpommaksi kulkea.

5-vuotta ollut jo normaalissa perheessä ja vielä tekee jotain tollasta. Herää kysymys........?

Lapselle voi olla tosi merkittävää loppuelämän kannalta että joku välittää.

Nyt avaisin vaan ulko-oven ja antaisin voileivän sekä lämmintä juotavaa. Lapsi kun tykkäsi istua keittiöpöydän ääressä. Tai voisi ottaa tirsat sohvalla.

Ilman tosi pätevää syytä en toimittaisi vaikeassa tilanteessa olevaa lasta pois kodistani.

Lapselle voi olla tosi merkittävää loppuelämän kannalta että joku välittää.

Nyt avaisin vaan ulko-oven ja antaisin voileivän sekä lämmintä juotavaa. Lapsi kun tykkäsi istua keittiöpöydän ääressä. Tai voisi ottaa tirsat sohvalla.

Ilman tosi pätevää syytä en toimittaisi vaikeassa tilanteessa olevaa lasta pois kodistani.

En jaksanut lukea koko testiä, mutta jos lapsi oireilee eikä sijaisperhe tiedä, mitä tehdä, niin heidän tulisi ottaa heti yhteyttä sijoittaneen kunnan sosiaalityöntekijään JA lääkäriin. Tällaisella lapsella on aivan varmasti joku terapiakontakti. Sinne pitäisi kertoa tilanteesta heti. Tai jos ei ole niin välittömästi sellaista hakemaan! Tämä on ihan tyypillistä hyväksikäytettyjen käyttäytymistä eikä siitä saa lasta syyllistää. Päinvastoinhan hän ei ymmärrä, mitä tekee ja aikuisten tulee ohjata käyttäytymistä toiseen suuntaan hienovaraisesti, lasta syyllistämättä tai nolaamatta.

käyttäytymisen perusteella tyttöä käytetään hyväksi vieläkin. Ehdottomasti pitää ottaa yhteyttä sos. työntekijään. Tyttö tarvitsee apua ja sijaisperhe ei siihen ole kykenevä.

itse en jatkaisi kaveruutta varsinkaan jos on kyseessä villi ja rivoja puhuva lapsi.

Mutta ihan kokemuksesta työni kautta voin sanoa, ettei pullan paistamiset ja "tule meille leikkimään hyvää perhettä" toimenpiteet auta yhtään! Kyllä tarvitaan järeämpiä keinoja saada lapsi jälleen raiteilleen... Itse en antaisi leikkiä, jollei ole hyvä ystävä ja hyvän ystävän kohdalla olisin yhteydessä äitiin ja selvittäisin saako terapiaa ym.

voisivat leikkiä meillä ja pihalla, mutta en kyllä päästäisi lastani tuonne kylään. Mutta yrittäisin olla "lähellä" eli kuuloetäisyydellä mahdollisimman paljon niinkuin luonnolisesti. Ja tilaisuuden tullen puhuisin siitä, miten talo elää tavallaan. Rivoihin puheisiin puuttuisin heti toteamalla, että ihmiset puhuu eri tavalla, murtaen ja värikkäästi, mutta yleisesti rivoja puheita ei voi puhua kuin aikuiset keskenään omassa kodissaan, eikä sellaisia ole tapana lasten puhua missään.

Jos vaan pinnasi kestää, yritä edes! Se lapsi saattaa olla vuosien päästä oikeasti kiitollinen sinulle, että joku välitti niin paljon, että opasti. Rivosuiselle teinille kun harvempi viitsii enää sanoa mitään, mutta paha tajuta vasta aikuisena syy, miksi on ollut epäsuosittu.



nimim. Opettelin lukemaan isän Ratto-lehdistä.

kaveruuden. sillä lapsella voi tulla isojakin ongelmia myöhemmin perheensä tilanteen takia. esim teini-iässä. mitä jos siihen mennessä näiden lasten kaveruudesta on kasvanut ystävyys ja sinun lapsesi lähtee mukaan toisen lapsen oireiluun esim viinanjuontiin, aikaiseen sukupuolielämään ym.teini-iässä kuitenkin kavereilla on suurin vaikutus. lapsi voi myös käyttäytyä lastasi kohtaan väärin, koska on saanut vääristyneen mallin kotoa. oma lapsesi ei välttämättä kerro sinulle kaikista heidän 'leikeistä'. katkaise välit! sinun tehtäväsi ei ole suojella vierasta lasta vaan omaasi!

lapsella paljastuu joku ongelma- niin ymmärrät tietty miksi hänet hyljeksitään kaveripiiristä- eikö niin? Tietysti jos perhe on kauhean ongelmainen eikä hae apua- on syytä olla tarkkana, mutta mitä ihmettä se lapsi kohtalolleen voi? Ihan on heikomman, jo lyödyn lyömistä hylätä lapsi. Voihan sun oma sukulainen/naapurikin olla ihan mitä tahansa- kadulla lapsi voi kohdata mitä tahansa- en voi uskoa että äitienkin silmissä kaltoin kohdeltu lapsi on "pilalla". KOvin on pieni ja rajoittunut sydän jos ei sinne mitään muuta mahdu kun oma lapsi.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

Ainoat kasetit mitä meillä soi oli nää "Isojen poikien lauluja". Isä oli aika väkivaltainen, mutta sain kiitoksia ja kehuja, jos lauloin baarissa noiden kasettien biisejä. Joten lauloin tuossa 5-7 vuotiaana niitä paljonkin, hyvällä mielellä. Oli mukavaa, kun isä oli hyvällä tuulella. En mä ymmärtänyt niistä mitään "aikuisten lailla". Todennäköisesti se tyttökin on oppinut, että saa hymyjä tai kehuja kun käyttäytyy noin. Ei sitä ns. seksi kiinnosta pätkääkään.

julmia ja itsekkäitä äitejä. Oletteko koskaan kuulleet siitä sanonnasta, että äiti on äiti vasta sitten, kun sen syliin mahtuu muutkin kuin omat lapset.

Miksi ihmeessä pitäisi rangaista kovia kokenutta lasta. Se lapsi voi tulla leikkimään silloin kun äiti kotona ja äiti voisi jutella lapsen kanssa. Vaikka kysyä miksi puhuu rumia tai että tietääkö se että ne on rumia. Mitä ne "rumat" puheet sitten onkaan,

Eikä niitä omia lapsiakaan voi pitää pumpulissa. Maailmassa on paljon pahaa ja epämiellyttävää. Mikä kullekin. Mutta sen takia onkin niin paljon kiusaamista. Aikuisten asenteista ne lähtee.

tämänkaltaisen lapsen seura ahdistaisi omaa lastani. Tiedän nimittäin kokemuksesta että itseäni ahdisti. Tiedän samaisen henkilön myös hyväksikäyttäneen muita lapsia, vaikkakaan ei minua. En siihen uskaltanut lapsena puuttua, oli jotenkin niin kauheaa.

Enkä varmasti ole julma ja itsekäs äiti siksi, että haluan suojella omia lapsiani samalta mitä olen itse kokenut. Vaikkakin se oli "vain" ahdistuneisuuden tunteita ja sivusta nähtyä hyväksikäyttöä.

Turha tulla hurskastelemaan kun ei selvästi ole asiasta mitään tietoa.

että hyväksikäytetty lapsi saattaa puhua sille toiselle lapselle tosi rankkoja juttuja kun kukaan aikuinen ei ole kuulemassa. Yksi naapurin lapsista pelotteli meitä muita kun olimme pieniä, kertoi että namusedät repii poikien ja tyttöjen pyllyreiät ja tyttöjen pimpit ja rikkoo ne niin pahasti että ne pitää ommella. Se oli tosi traumaattista kuultavaa lapselle. Ilmeisesti tuon lapsen vanhemmat olivat halunneet varmistaa ettei lapsi lähde namusetien mukaan mutta tuli sitten samalla aiheuttaneeksi aikamoiset pelot varsinkin pihan herkimmille lapsille.



Niin mistä tiedät ettei se hyväksikäytetty lapsi vaikka halua leikkiä jotain pippelinimemisleikkejä sun lapsesi kanssa? Tai kerro sille jotain ikäviä asioita jotka voi traumatisoida sun lapsen? Siis eihän se nyt satavarmasti niin tee mutta mun kokemuksen mukaan esim. jos lapsen kotona on perheväkivaltaa niin se saattaa kertoa kavereilleen asiasta kun aikuisia ei ole kuulemassa.

lapsen äidistä. Menisin käymään heillä ja keskustelisin asiasta. Kertoisin pojan rivosta kielenkäytöstä ja siitä että olen huolissani. Jos vaikuttaa siltä, että äiti on epäluotettava niin ottaisin johonkin tahoon yhteyttä ja selvittäisin saako muut lapset (ei hyväksikäytetyt) jotain kriisiapua.



Antaisin lapsen leikkiä tämän kaverin kanssa ja olisin ystävällinen, mutta oman katon alla ja ainakin alussa valvoisin leikkejä tarkkaan. Ja jos käytös on todella huonoa eikä lapsi saa mitään apua ongelmiinsa (ja jos äiti vähättelee) niin tekisin ls-ilmoituksen.

Minkä ikäisistä lapsista on kyse?



Sille joka kertoi 7-vuotiaasta tytöstä, joka kiehnää miehiä, niin heti paikalla yhteyttä johonkin! Ei lapsia (kenenkään lasta) saa noin hylätä että ei noin hälyyttäviin merkkeihin puutu.

Itse en kyllä antaisi kaveruuden jatkua. On todella julmaa laittaa lapsi kärsimään vanhemman tai vanhempiensa teoista mutta oma kokemukseni on että on huomattavasti turvallisempaa jos insestiperheen kanssa ei ole missään tekemisissä.

Seurustelin jonkun aikaa kumppanin kanssa jonka perheessä ja suvussa oli ollut insestiä. Kokemukseni mukaan insesti aiheutti todella isoja henkisiä ongelmia koko perheelle. Tuntui että henkinen ja fyysinen ikä ei osalla perheen jäsenistä ollut keskenään yhteneväisiä, ja nimenomaan siinä negatiivisessa merkityksessä. Suhde kariutui sellaisella tavalla että vaikka itse olen ollut seksuaalisesti terveessä perheessä niin koko suhteesta ja erosta jäi sellaiset traumat että niitä parannellaan todella pitkään.

Tämän ketjun aloittamisesta on jo aikaa, ja ilmeisesti ap olet jo ratkaissut asian omalta kohdaltasi. Päätin kuitenkin lisätä oman kommenttini.



Minä olin nimittäin se lapsi, jonka välit katkaistiin hyvään kaveriini. En ymmärtänyt silloin pienenä, miksi näin tehtiin ja luulin monta (!) vuotta, että minussa oli jotain vikaa. Se satutti. Vasta aikuisena tajusin, että kaverini vanhemmat olivat saaneet tietää/ epäilivät hyväksikäyttöä meidän perheessä ja siksi katkaisivat välit. Ja puuttuivat siis asiaan ainoastaan rikkomalla minun ja kaverini välit.



Ymmärrän, että kaikki haluavat suojella omia lapsiaan, mutta se, että lapsi on kokenut hyväksikäyttöä, ei automaattisesti tarkoita että hän toistaisi kokemustaan tai hänestä kasvaisi tasapainoton ihminen, joka ei osaa huolehtia itsestään.



Joku kommentoi, että katkaisisi heti välit tällaiseen "sairaaseen" perheeseen. Kuulkaas, sitä tapahtuu enemmän kuin uskoisittekaan, on kovin todennäköistä että sitä tapahtuu jossain tuntemassanne perheessä, vaikka teidän mielestä se perhe näyttää ihan normaalilta. On ihan mahdollista, että lapsenne on joka tapauksessa tietämättänne tekemisissä hyväksikäytetyn lapsen kanssa. Koska hyväksikäyttöä tapahtuu paljon enemmän kuin tulee päivänvaloon, ikävä kyllä.

Olette te kyllä hyviä ihmisiä. Ihan vilpittömästi tätä tarkoitan. Ottaisitte vieraan lapsen vastaan noin hyvin ja "hoitaisitte" tätä. Musta nyt kyllä ei ole siihen. Ja tilanne ei välttämättä aina ole se, että pystyisin valvomaan kaverusten tekemisiä vaikka olisivatkin meillä.. (meillä on muitakin lapsia, joita pitää hoitaa ja vahtia...)