Insestiä lapsen kaverin perheessä, miten toimisit?

sinusta ap tuntuu, että oma lapsesi tarvitsee suojelua tämän villimmän lapsen käytökseltä, niin teet juuri niin kuin tuntuu.



Hienoa, että on ihmisiä, jotka jaksavat ajatella kaikkia muitakin päähän potkittuja lapsia, mutta ensisijaisesti pitää hoitaa ja suojella niitä omia!

kirjoittaja, joka on ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän sinua ja huoltasi omasta lapsestasi. Pidä rauhassa antennit herkkinä...Sinä olet tehnyt jo paljon kutsuessasi lasta teille leikkimään, mutta sinun ei tarvitse yrittää olla sosiaalihoitajaa tai terapeutti.

Olette te kyllä hyviä ihmisiä. Ihan vilpittömästi tätä tarkoitan. Ottaisitte vieraan lapsen vastaan noin hyvin ja "hoitaisitte" tätä. Musta nyt kyllä ei ole siihen. Ja tilanne ei välttämättä aina ole se, että pystyisin valvomaan kaverusten tekemisiä vaikka olisivatkin meillä.. (meillä on muitakin lapsia, joita pitää hoitaa ja vahtia...)

olla kaveri ja satsaisin vieläpä siihen ystävyyteen esim. olemalla mukana leikeissä, kehittelemällä lapsille mukavaa tekemistä (ja seurailemalla vähän että mitä juttua puhuvat ja onko aikuisen tarvetta puuttua juttuihin ja esim. selittää jotain tai antaa "kotiterapiaa"). Leipoisin pullaa, tarjoaisin mehua, keksisin lapsille esim. eväsretkiä. Yrittäisin omalta osaltani tehdä lapsen tien helpommaksi kulkea.

olet valmis vaalimaan tätä suhdetta senkin jälkeen, kun lapsesi ei enäää halua olla kaveri tämän lapsen kanssa. Eihän olisi hyväksi ongelmalapselle, että hyvä aikuissuhde noin vaan katkeaa. Se aiheuttaisi lisää pettymystä lapselle, jolla on jo muutenkiin ollut ikäviä kokemuksia.

Vaikka kuinka tuntisit olevasi hyvä ihminen hyysätessäsi vieras ongelmalasta, tekisit vain karhunpalveluksen lapselle, koska ystävyytesi olisi kytköksessä lapsesi haluun olla kaveri.

Eli ei pidä ruveta lapselle ihanaksi aikuiseksi, jos ei varma siitä, että sitä jaksaa todella olla. Ystävyyden tulisi olla ehdotonta. Varsinkin kun lapsi kasvaa, voi tulla hyvin inhottavia asioita kuvioihin, silloinkin pitäisi jaksaa olla se mukava aikuinen ja pyytää tätä lasta kotiinsa, vaikka hänellä onkin huono vaikutus omaan lapseen.

lapsen äidistä. Menisin käymään heillä ja keskustelisin asiasta. Kertoisin pojan rivosta kielenkäytöstä ja siitä että olen huolissani. Jos vaikuttaa siltä, että äiti on epäluotettava niin ottaisin johonkin tahoon yhteyttä ja selvittäisin saako muut lapset (ei hyväksikäytetyt) jotain kriisiapua. Antaisin lapsen leikkiä tämän kaverin kanssa ja olisin ystävällinen, mutta oman katon alla ja ainakin alussa valvoisin leikkejä tarkkaan. Ja jos käytös on todella huonoa eikä lapsi saa mitään apua ongelmiinsa (ja jos äiti vähättelee) niin tekisin ls-ilmoituksen. Minkä ikäisistä lapsista on kyse? Sille joka kertoi 7-vuotiaasta tytöstä, joka kiehnää miehiä, niin heti paikalla yhteyttä johonkin! Ei lapsia (kenenkään lasta) saa noin hylätä että ei noin hälyyttäviin merkkeihin puutu.

kävisin rohkeasti lapsen luona kylässä ja kertoisin huoleni. Näkisi samalla lapsen äidin reaktion. Lapsihan on syytön tähän koko juttuun. Nyt itseasiassa ymmärrän miksi näissä insestijutuissa salataan syyllisen nimi. Tämä on tosiaan vähän kaksipiipuinen asia kun toisaalta olisi hyvä että nämä insestihirviöt saisivat julkisen häpeän, mutta kuten tässä tilanteessa koko perhe eristetään yhteisöstä kun tiedetään perheen taustat. Vaikea asia.

Yhdyn edelliseen, että 7-vuotiaan tytön (joka kiehnää miehiä) hoitajan on ehdottomasti otettava yhteyttä johonkin henkilöön sosiaalitoimistossa. Tytön käyttäytyminen viestii selkeästi hyväksikäytöstä. Käyttäydy kuten vastuullinen aikuinen ja hylkäämisen sijaan auta tätä pientä tyttöä.

Jouduin itse varhaislapsuudesta varhaiseenmurrosikään seksuaalisestihyväksikäytetyksi. En kuitenkaan koskaan ahdistellut harvoja kavereitani, päinvastoin, varoitin heitä namusedistä ja yritin suojella kusipäiltä. En myöskään puhunut seksistä ja olin suurimman osan ajasta ns. kiltti tyttö. (Toistin kyllä yksinollessani tapahtumia leluilleni ja yritin piirtää niistä kuvia.)



Olin tosi iloinen ja yritin käyttäytyä mahdollisimman hyvin jos pääsin käymään jossain normaalissa kodissa, jälkeenpäin mietin niitä käyntejä ja ne auttoivat ymmärtämään epänormaaliutta omassa elämässäni ja kannustivat lopulta hakemaan apua perheen ulkopuolisilta.

Mietin tällaista:

Jos ap ei tietäisi perheen taustausta, antaisiko hän oman lapsensa leikkiä tämän kaverin kanssa? Estäisikö hän kaveruuden?



Miksi se, että tietää nyt lapsen kotioloissa olevan vikaa, on syy kieltää kaveruus, jos kerran lasten välillä menee hyvin.



Jos on huoli lapsen käyttäytymisestä ja kielenkäytöstä, pitää olla vaan paikalla kuuntelemassa ja rajaamassa. Sekä oman lapsen että kaverin kanssa voi jutella. Kaverille siitä, mikä on meidän kodissa hyvää ja sallittua käytöstä ja mikä ei. Omalle lapselle siitä, että kaveri on kiva, mutta aina ei käyttäydy kovin hyvin.



Omalle voi myö sjutella siitä, että housuja ei riisuta ym jne.



Yökylään en päästäisi ko. perheeseen omaa lasta.

Jos perheessä on paljon oireilevia lapsia, rajaisin omani kyläilyjä siellä. Pedofiilihan on nyt vankilassa.



Tulee mieleeni kaksi tapausta omasta elämästä:



Olin parikymppinen, omat lapseni (2 kpl) oli alle kouluikäisiä 5-6 v ja 3-4 vuotiaita. Olin yh. Asuin kaupungin vuokrakerrostalossa. Kävin töissä -vurotyö, johon kuului myös iltoja ja viikonloppuja - ja lapset olivat hoidossa.



Olimme ihan tavallinen perhe. Minä kävin kyllä biletämässä ja ravintoloissa, kun lapset olivat isällään. Lasten aikana en ottanut enkä kaljotellut enkä kännännyt. En tupakoinut. Miehiä ei kodissani ravannut, mutta minulla oli yksi hyvä miespuolinen ystävä, joka kyläili luonani. Myös veli kävi kylässä luonani joskus, päivällä tietenkin.



Meillä oli ruokaa, lapsilla siistit vaatteet, lapset eivät ravanneet pitkin poikin epämääräisinä kellonaikoina siellä sun täällä.



Lapseni tutustuivat viereisessä kerrostalossa asuvaan tyttöön. Olin iloinen että saivat alueelta kaverin, meidän talossa ei muita lapsiperheitä ollut.



Lapsi kävi meilä kylässäkin ja tarjosin jäätelöt.



Siten lapsi ilmoitti, ettei saa olla meidän lasten kanssa. Lapseni yrittivät siis kysellä ulos ja parvekkeen raosta lapsi kuiskutti, ettei saa olla heidän kanssaan.



Harmittaa , etten mennyt ja soittanut ovikelloa ja kysynyt vanhemmilta syytä siihen.



Olisi ollut kiva kuulla vastaus: siksi että asut vuokrakerrostalossa (ja me omistuskerrostalossa), siksi että olet yksinhuoltaja.. jne. ????? Olisivatko he niin vastanneet?!



Toinen tapaus:

Olin 15 v ja uudessa koulussa päätin tutustua koulun ja luokan suosittuihin meneviin tyttöihin ja aloitin kaupungilla pyörimisen, alkoholin käytön.

Paikkakunta oli tuttu ja sama.



Minulla oli ollut kirjekaveri joka asui tuon uuden koulupiirin alueella, olimme myös tapailleen aina silloin tällöin ja kun aloitin kaupungilla hengailun, hän ei enää halunnut olla minun kanssani missään tekemisissä.



Jotenkin tajusin että se johtui siitä, että hengailin kaupungilla, eikä hän halunnut olla minunkaltaisen kanssa tekemisissä, ettei se minun huono elämä tartu häneen ja etten tuo huonoja vaikuttumia hänen elämäänsä.



Ehkä vanhemmatkin olivat vaikuttamassa tähän.



Minua harmitti että kaveruus loppui.Hän olisi ollut ainoa "normaali" ja ns. kiltti kaveri. Hänen seurassaan olisin saanut olla itseni, se mikä edelleen olin. Ehkä olisin jättänyt sen uuden, huonomman seuran, vähentänyt yöjuoksuja kartsalla, kun olisin kokenut hyväksyntää ns. kilttien ja kunnollisten perheiden taholta.



Oli tosi loukkaavaa, etten kelvannut heille enää, kun meikkasin, käytin tiukkoja farkkuja - ja pyörin kaupungilla.



En olisi saastuttanut tätä paremman perheen kilttiä tyttöä, vaan olisin saanut hänestä itselleni sitä kiltteyttä ja normaalia perhettä. Mallin toisenlaiseenkin toimintaan ja ajatteluun: perhekeskeisyyttä, olla voi ilman viinaa ja humalaa, opiskeluun, jne.



Ja kun en oikeasti edes ollut niin "tuhma" kuin ulospäin luulivat, olin vielä hyvin kiltti tyttö ja viaton.

Kun ei ollut enää muita kavereita kuin nämä kaupunki-hengailijat, menin syvemmälle, jne.



Että joskus se voisi olla pelastus, ainoa normalius, mitä lapsen elämässä on, huonon taustan lapsi saa, eikä niin päin että huonon taustan lapsi antaa huonoa mallia.



Omalle lapsellekin voi olla kokemus että kaikilla ei ole elämäntaipaleessa lähtökohdat ihan niin hyvin...



PS:

äitini ei tykännyt, että kaveripiiriimme kuului yksi kiltti kiva tyttö, koska perhe oli sosiaalitoimen asiakas, toimeentulotuen asiakas.



Perheessä ei kuitenkaan esim. lyöty lapsia, kuten meillä !!



Tytöstä kasvoi nätti ja näyttävä nuori nainen, joka huolehti ulkonäöstään ja vaatteistaan. Tyttö lähti myöhemmin opiskelemaan, valmistui, sai työpaikan, meni naimisiin fiksun, älykkään, normaalin miehen kanssaja sai lapsia ja asui ja eli keskitasoa paremmin.



Taustassa oli vikana vain taloudellinen niukkuus / köyhyys. Ei muuta.

Jos lapsi on jostakin konkreettisesta sinulle näkyvästä syystä (eli ei siihen tiedän mitä tapahtui viime kesänä tyyliin, jossa muuta kautta saamasi tieto lapsen perhetilanteesta vaikuttaa arvioosi) epäsopivaa seuraa lapsellesi, et anna näiden kahden kaveerata keskenään.



Jos lapsi taas on hyvää seuraa omalle jälkikasvullesi (kuten esimerkiksi edellinen kirjoittaja ilmeisesti oli omille lapsuuden kavereilleen) tai käyttätyy häiritsevästi vain siinä määrin, kuin olisit valmis hyväksymään muiltakin kavereilta (kaikki lapset riehuvat ja puhuvat hölmöjä joskus, toisinaan kausiluontoisesti) tai vain siinä määrin, että hölmöily loppuu tiukasti kieltämällä, annat lasten kaveruuden jatkua.



Häiriökäytöstä tosin katselisin hivenen pidempäänkin tapauskohtaisesti. Omassa lähipiirissä pikkusisikon leukemia vaikutti alakouluikäisen pojan käytökseen todella negatiivisesti, mutta muutos oli väliaikainen ja ilmeisesti lapsen keino purkaa ahdistusta tilanteesta tms. Ei tullut mieleenkään katkaista saman tien välejä tähän poikaan ja riehuvaihe meni ohi, joten ei olisi ollut syytäkään. Tämä ei tietysti välttämättä päde teillä, koska lapset eivät ole hyviä kaverita keskenään, mutta leukemiapojan suhteen meillä huomasi hyvin myös sen, että lapset tahtovat myös välittää ja pitää huolta kavereistaan siinä missä aikuisetkin. Riehuvaa kaveria huonompia vakutteita lapsi saa aikuiselta, joka opettaa, että kaverille käännetään selkä, kun se on suruissaan tai menee muuten huonosti.



Minusta on huonoa siis kasvatusta altistaa lapsi ylenpalttisille huonoille vaikutteille ns. vieraan lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Mutta yhtäläisen huonoa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ok leimata ihmiset huonommiksi perhetaustan, ulkonäön tai muun itsestä rippumattoman asian vuoksi. Kaikkein karmeinta kasvatusta on opettaa lapselle, että vaikeita asioita tai rakkaita ihmisiä, jotka kantavat vaikeita asioita, ei saa kohdata.



Jos taas koet haluavasi auttaa tätä lasta - kuten jotkut ovat kirjoittaneet - tukemalla hänen kasvuaan, minusta se pitäisi irrottaa selvästi lasten keskinäisestä suhteesta. Turva-aikuisena pitää ottaa rooli lapsen aikuiskaverina, ei lapsen kaverin äitinä. Jos haluaa auttaa lasta, kuten "ihanat ihmiset" (tämä ei siis ole mitään piruilua vaan viittaus jonkun kommenttiin), itsen ja lapsen välillä pitää olla oma, erillinen ihmisisuhteensa, jossa voi tietty kulkea rinnalla lasten keskinäinen kaveruus.

me olisimme normaaleja ja seuraisimme tilannetta ja antaisimme leipää ja maitoa siinä sivussa niinkuin niille normaaleillekin kavereille.



MUTTA me tekisimmekin enemmän me antaisimme heille mahdollisuuden olla normaali ja nähdä tavallista perhe-elämää.



Tämä tosi tarina kertoo paljon: eräässä perheessä lapset kärsivät vuosia isäpuolestaan ja äiti nynnnykkä nönnerö....Aikuisina pojat sanoivat: meille olisi riittänyt kun joku aikuinen olisi sanonut, että tämä on väärin!!



Tämä on vähän sama asia kuin annat leipää ja maitoa ja seuraat leikkejä. Yleensä lapset yrittävät parastaan kylässä. Ja seurataanhan sitä aikuisina kaikkien lasten leikkejä ja puutut niihin jos tarvetta!!

mutta en antaisi lasten tulla kovin läheisiksi (tapaisivat usein jne). Vain sen verran, että molemmille jää tapaamisista hyvä mieli. Juttelisin myös lapseni kanssa aine sen jälkeen, minkälaista oli leikkiä tämän lapsen kanssa ja jäikö jokin asia vaivaamaan. Näin saisin hyvän kuvan myös lapseni näkökulmasta asiaan.



En siis varsinaisesti estäisi ystävyyttä mutta en siihen kannustaisikaan. Satunnaiset leikit ovat ihan ok mielellään omassa kodissani, mutta mihinkään kerran viikossa terapoimiseen en suostuisi. Oman lapseni tehtävä ei olisi terapoiminen, ja jos normaali kontakti kerran tai kaksi kuussa ei riittäisi, saisi jäädä koko homma. Samoin jos lapseni ei niinkään välittäisi koko kaverista.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

kun lukee, että tytölle on on siis theyt seksuaalista väkivaltaa kun ollut jotain 2v, jos nyt 7 ja otettu huostaa 5v tuommoista hirveyttä ei voi kun ihmetellä MITÄ SAATANAN HIRVIÖITÄ TÄHÄN MAAILMAAAN MAHTUU. Voi vittu kun tekis mieli tappaa se vanhempi joka tuommoista on mennyt tekemään. EIKÖ TYTTÖ SAA TERAPIAA kai nyt perkele tuommoisen jäkeen pitää olla aikuisikään asti terapiassa. Kyllä minä vähän ihmettelen sinua kun sitten kauhistelet kun lapsi käyttäytyy noin::LAPSI EI SAATANA YMMÄRRÄ MITÄ TEKEE ja sitä ei sen takia saa tuomita tai eristää muista. Sun tekstistä saa sen käsityksen niikuin lapsi olisi huonokäytöksinen SE TEKEE SITÄ MITÄ JOKU VITUN AIKUINEN ON SILLE OPETTAMNUT ja sijaisäidin kuuluu aikuisena selittää vaikka miljoona kertaa miksi niin ei tehdä jne. ja käyttää terapissa vaikka sata vuotta, että tyttö saa normaalin elämän. Kyllä nyt on joutunut väärälle sijaisäidille, jos ei tuon vertaa ymmärrä tämmöisen trauman vaikutusta ja niin nuorella iällä vielä saatua vaikutusta lapseen sanon minä. LAPSI EI OLE SYYPÄÄ KOHTALOONSA JA HÄNEN EI KUULU KÄRSIÄ SIITÄ JA HÄNTÄ EI PIDÄ ERISTÄÄ: SILLÄTAVOIN JATKATTE HÄNEN JO VÄÄRIN ALKANEEN ELÄMÄNSÄ VÄÄRISTYMISTÄ. Siis lisää rangaistusta vaan kehiin. Kyllä toisille voi sanoa reilusti silloin, jos tyttö käyttäytyy seksuaaliseti mistä se johtuu niin ymmärtävät muutkin. Jos taas ei sanota mitään niin johan ihmettelvät ja pitävät epänormaalina. HALOO TYTTÖHÄN EI OLE EPÄNORMAALI VAAN KÄYTTÄYTYY NIIN KUIN HÄNELLE TEHTY tässä on vissi ero ja se pitäisi jokaisen aikuisen ottaa huomoon ollessaan tytön kanssa. Häneltä ei voi vaatiakkaan ns. normaalia suhtautumista miehiin, jos häntä on pidetty seksinukkena.

ihanaa kuulla, että moni palstalainen on niin avarakatseinen. Hyvä niin. Ja ei ole lapsen vika.



Mutta, mutta... haluan omalle lapselleni parasta, enkä halua riskeerata esim nuoruuden törttöilyissä lähtee rivoja puhuvan villin ongelma-kaverin kelkkaan. Kuulostaa tylyltä (ja onkin!), mutta mielestäni mun tehtävä on ensisijaisesti suojella omaa lastani.

Lapselle voi olla tosi merkittävää loppuelämän kannalta että joku välittää.

Nyt avaisin vaan ulko-oven ja antaisin voileivän sekä lämmintä juotavaa. Lapsi kun tykkäsi istua keittiöpöydän ääressä. Tai voisi ottaa tirsat sohvalla. Ilman tosi pätevää syytä en toimittaisi vaikeassa tilanteessa olevaa lasta pois kodistani.

antaisin lapselle mallin oikeasta kodista ja omalta osaltani voisin vaikuttaa siihe, että hänestä lähtökodista huolimatta voisi kasvaa tasapainoinen aikuinen. Meillä ollessa korjaisin lapsen kielenkäyttöä ja seliiäisin tiukin sanoin miksi niin ei puhuta. Saisi myös siten mallia erilaiselta vanhemmalta..eihän lapsi voi tietää, että on väärin puhua tuommoisia joa niin kotona puhutaan ja jos joku toinen aikuinen ei sitä tuo esille. Me aikuiset olemme lapsen esimerkkijä hyvässä ja pahassa. Missä nimessä ei kääntäisi selkääni tälle lapselle. Kummia äitejä täällä paljon, jotka eivät näemmä pljon välitä kanssaihmisistään.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

jos lapsi on siis saanut terapiaa ja sijaisvanhemmilla jo 5 vuotta ja käytös vielä tommoista. NYT ON KYLLÄ LAPSI ANNETTU VÄÄRILLE IHMISILLE....SIJAISVANHEMMAT ON JOKO KYKENEMÄTTÖMIÄ KOHTAAMAAN TYTÖN TRAUMAA TAI SITTEN SE VIELÄ PAHEMPI VAIHTOEHTO..... Lapsi tarvitsee udd3e kodin ja onneksi ei ole sinun hoidossa...ainakin kijoituksesi perusteella ei ole näytä ymmärätvän tämmöisen trauma seurauksia kun syyttelet lasta ihan kuin kysessä olisi käytöshäiriö, jonka lapsi ymmärtää ja pystyy itse noin vaan muuttamaan.

miten muka lapsen pitäis enempää kärsiä vanhemman teoista.Meidän perheessä oli paljon lapsia ja vain tyttöjä hyväksikäytettiin mutta ei mun veljet(jotka ei olleet uhreja) oireillut sillä tapaa että olis rivoja juttuja puhuneet.Normaalia vilkaampia saattoivat olla ihan vaan huomion puutteesta,lapset saivat olla keskenään vailla välittämistä.Eikä meidän perheen sisällä tapahtuneet paljastuneet kellekkään ulkopuolisille kunnes vasta aikuisiässä.(Ja pedofiili isäni sai tuomionsa)

Jos kerran joku oireilee noin ulospäin,niin kannattaisi sitten toivoa että hänkin apua saa viranomaisilta...aika kamalaa jos kukaan ei halua olla lähellä toisen tekojen tähden...ei kovin valoisa tulevaisuus..

Pitkän tauon jälkeen tulin palstalle ja huomasin, että tää ketju on taas "ylhäällä".



Aluperäisen viestini jälken on tapahtunut seuraavaa: Lapseni on pari kertaa leikkinyt tämän kaverin kanssa, vaikka ajattelin ensin, etteivät leikkisi yhdessä. Ovat olleet meidän pihalla leikkimässä. Nyt se yhteinen harrastus, josta ovat tutut toisilleen, on loppunut keväältä eivätkä lapset näe toisiaan kovin usein. Olen tästä tavallaan helpottunut... Oma lapseni on leikkinyt enempi luokkakavereidensa kanssa, mikä on minusta parempi juttu.



Tämä seuraava on ihan huhupuhetta, mutta vaikuttaa minuun silti.. Eli perheen äiti on kaiketi ollut tietoinen isän harjoittamasta hyväksikäytöstä ja antanut sen jatkua.... En oikein haluaisi olla sellaisen vanhemman kanssa tekemisissä. (en halua alkaa tälle äidille miksikään tukihenkilöksi ja ymmärtäjäksi, niinkuin joku kohta ehdottanee!)

ja joskus jopa päähänpotkittujakin



olet idiootti, jos puutut lasten väleihin

jos äiti on tiennyt htapahtuneista ni ei todellakaan tarvitse olla tekemisiss,rikoskumppani se on.

Kyllä minua häiritsisi, jos lapsen kaverin äiti olisi tuollainen. Ihmisessä on oltava vikaa ja paljon, jos tuollaista katselee. Ongelmanuoria voi tulla niistäkin, jolla ei ole erityisen huonot kasvuolot. Tarkkailisin käytöstä ja toimisin tilanteen mukaan. Tuollaisen "äidin" kanssa en antaisi lapseni olla missään tekemisissä.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

jos lapsi on siis saanut terapiaa ja sijaisvanhemmilla jo 5 vuotta ja käytös vielä tommoista. NYT ON KYLLÄ LAPSI ANNETTU VÄÄRILLE IHMISILLE....SIJAISVANHEMMAT ON JOKO KYKENEMÄTTÖMIÄ KOHTAAMAAN TYTÖN TRAUMAA TAI SITTEN SE VIELÄ PAHEMPI VAIHTOEHTO..... Lapsi tarvitsee udd3e kodin ja onneksi ei ole sinun hoidossa...ainakin kijoituksesi perusteella ei ole näytä ymmärätvän tämmöisen trauma seurauksia kun syyttelet lasta ihan kuin kysessä olisi käytöshäiriö, jonka lapsi ymmärtää ja pystyy itse noin vaan muuttamaan.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

jos lapsi on siis saanut terapiaa ja sijaisvanhemmilla jo 5 vuotta ja käytös vielä tommoista. NYT ON KYLLÄ LAPSI ANNETTU VÄÄRILLE IHMISILLE....SIJAISVANHEMMAT ON JOKO KYKENEMÄTTÖMIÄ KOHTAAMAAN TYTÖN TRAUMAA TAI SITTEN SE VIELÄ PAHEMPI VAIHTOEHTO..... Lapsi tarvitsee udd3e kodin ja onneksi ei ole sinun hoidossa...ainakin kijoituksesi perusteella ei ole näytä ymmärätvän tämmöisen trauma seurauksia kun syyttelet lasta ihan kuin kysessä olisi käytöshäiriö, jonka lapsi ymmärtää ja pystyy itse noin vaan muuttamaan.

tytön hälyttävä käyttäyminen kyllä viittaa siihen, että häntä käytetään edelleen hyväksi . Kuinka hyvin tunnet sijais/adoptioperheen. yleensä lapsi käyttäytyy noin kun akutti hyväkikäyttö päällää ...haiskahtaa pahasti. Ota selvää asiasta.

..tilanne. Hoisin tuttavan lasta (joka on adoptoitu 5 vuotta sitten perheeseen), tytto nyt 7 vuotias. Minulla oli oma poika myos aina kotona kun tytto on taalla ja leikkivat ihan ok keskenaan vaikka ikaeroa on. Mutta tyttoa siis on kaytetty hyvaksi ennen huostaanottoa ja vaikka ei kuulemma muista mitaan, huomaa sen kaytoksesta etta se ei ole ihan normaali. Alkoi TOSI paljon hairitsemaan esim. aina kun mieheni tuli kotiin, tytto alkoi kiehnata sen kyljessa, ja tuijottelee suoraan SILLE alueelle! Ja on kuulemma tallainen muillekkin miehille.. ja aitinsa kertoi vasta etta kun tytto oli ollut luokkakaverinsa luona kylassa, oli luokkakaverin aiti yhyttanyt tytot vessasta jossa tama minun tuntema tytto oli riisunut toisen tyton housut ja piirtanyt sille pippelin! Ei varmaan tarvitse kysya olenko lopettanyt tyton hoitamisen. Joo, kylla olen. Tata sijaisaitia vaan kay saaliksi kun se ei oikein tieda mita enaa tehda ja mista saa apua. Tuntuu kuulemma etta itse ei enaa parjaa.

ihminen ja vielä hoitaja. Voi elämän kevät kaikenlaisia ihmisiä päästetään huolehtimaan lapsista. Ymmärrätkö ollenkaan puheitasi..sinä puhut tästä pienestä tytöstä kuin hän olisi aikuinen, joka ymmärtää käyttäytymisensä esim. miehellesi ja syyllistät hänet sen mukaan. Ei kyllä voi muuta kun ihmetellä, että kaikenlaisia ääliöitä sitä löytyy. Tuntuu kyllä olevan sijaisäiti ihan samaa tasoa. Ei ole tullut mieleen kaiken paheksunnan välissä miettiä, että miksi tyttö käyttyäytyy vielä noin vaikka jo 5 vuotta hyväksikäytöstä..sanoisin että hyväksikäyttö jatkuu vielä uudessa perheessä aika varmasti..muuten tätä ei voi ymmärtää.