Miten jotkut ihmiset voi elää sotkuisessa kodissa?
Kävin viikonloppuna huushollissa, jossa asuu kaksi leikki-ikäistä lasta ja vanhemmat. Kaikki pinnat (lattiat, pöydät, tuolit, sohvat) oli täynnä vaatteita ja roinaa. Lasten leluja joka huuonneesa sikinsokin ja keittiön pöydät täynnä likaisia astioita). Jokaisen oma asia tietty miten elää, mutta eikö teitä oikeasti häiritse sekainen ja sotkuinen ympäristö? Luulisi ainakin naisihmistä inhottavan. Itse taidan olla ääripää, jota häiritsee esim. jos lehti jää keittön pöydälle. Taittelen sen heti ja laitan lehtikoriin.
Kommentit (57)
Veljeni on aina ollut paljon siistimpi kuin minä. Ei sillä ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä
Lapsi ei levittele leluja ympäriinsä vaan leikkii yhtä leikkiä kerrallaan ja kun vaihtaa toiseen, kerää entiset pois. Onneksi on kaksi kerroksinen talo, jossa yläkerta on leikkialuetta ja alakerta on ns. "leluvapaata" aluetta.
Tykkään myös, että kamat on järjestyksessä. Mutta tämä on tullut vasta iän myötä, vaikken ikinä ole mikään sotkuinen ollutkaan. Mulla tämä on tullut ihan sieltä kotoa. Äitini on järjestyksen ihminen. Jostan syystä veljeni on kuitenkin ihan toinen ääripää. Heillä on aina koti pommin jäljiltä. Mua se ei sinänsä haittaa, mutta ihmettelen myös miten joku voi sellaisessa kaaoksessa asua...
Miten joku voi olla osaamatta alkeellisia kielioppisääntöjä?
Juuri juttelin päiväkodissa, jossa kokenut eskariope sanoi, että lasten pitää saada myös jättää leikkejä kesken. Se on lapsen kehitykselle hyväksi.
Onhan se nyt tärkeämpää istua leveän perseensä päällä av-palstalla päivystämässä kuin siivota asuntoa.
Lapsi ei levittele leluja ympäriinsä vaan leikkii yhtä leikkiä kerrallaan ja kun vaihtaa toiseen, kerää entiset pois. Onneksi on kaksi kerroksinen talo, jossa yläkerta on leikkialuetta ja alakerta on ns. "leluvapaata" aluetta.
On kyllä melkoista, jos lapsi saa leikkiä leluilla vain toisessa kerroksessa ja toiseen ei leluja tuoda!
koko aikaa voi käyttää siivoamiseen ja olen tällä hetkellä vielä leikkaustoipilas.
siivoaa ja pesee pyykit vaimon pyytämättä.
Minulla taas korkea kipukynnys milloin sotku alkaa häiritsemään.
No, silloin ainakin näkee siivouksen tuloksen hyvin, en mä jaksa koko ajan olla jotain keittiönpöytää hinkkamassa
Onhan se nyt tärkeämpää istua leveän perseensä päällä av-palstalla päivystämässä kuin siivota asuntoa.
paksuilla jaloillas siinä missä me muut istutaan leveän perseemme päällä?
Onhan se nyt tärkeämpää istua leveän perseensä päällä av-palstalla päivystämässä kuin siivota asuntoa.
siivoamista neuroosina. Kun lapset ovat pieniä, pitäisi äidillä olla tärkeämpääkin tekemistä kuin kulkea lasten perässä keräämässä leluja paikoilleen tai ainakin natkuttamassa niiden siivoamisesta tai "leluvapaista vyöhykkeistä". Jos et keksi, mitä se tärkeämpi tekeminen on, niin voi voi.
ps: tänä aamuna olen jo vaihtanut lakanat, imuroinut sängyt ja lattiat (olen arkivapaapäivällä) ja bmi:ni on 24.
Lapsi ei levittele leluja ympäriinsä vaan leikkii yhtä leikkiä kerrallaan ja kun vaihtaa toiseen, kerää entiset pois. Onneksi on kaksi kerroksinen talo, jossa yläkerta on leikkialuetta ja alakerta on ns. "leluvapaata" aluetta.
On kyllä melkoista, jos lapsi saa leikkiä leluilla vain toisessa kerroksessa ja toiseen ei leluja tuoda!
Olohuoneeseen ja vanhempien makuuhuoneeseen ei leluja tuoda. Miksi niitä pitäisi saada levitellä ympäri kämppää? On ihan hyvä opettaa lapselle pienestä pitäen, että tavaroille on paikkansa.
Onhan se nyt tärkeämpää istua leveän perseensä päällä av-palstalla päivystämässä kuin siivota asuntoa.
siivoamista neuroosina. Kun lapset ovat pieniä, pitäisi äidillä olla tärkeämpääkin tekemistä kuin kulkea lasten perässä keräämässä leluja paikoilleen tai ainakin natkuttamassa niiden siivoamisesta tai "leluvapaista vyöhykkeistä". Jos et keksi, mitä se tärkeämpi tekeminen on, niin voi voi. ps: tänä aamuna olen jo vaihtanut lakanat, imuroinut sängyt ja lattiat (olen arkivapaapäivällä) ja bmi:ni on 24.
Lapsi ei levittele leluja ympäriinsä vaan leikkii yhtä leikkiä kerrallaan ja kun vaihtaa toiseen, kerää entiset pois. Onneksi on kaksi kerroksinen talo, jossa yläkerta on leikkialuetta ja alakerta on ns. "leluvapaata" aluetta.
On kyllä melkoista, jos lapsi saa leikkiä leluilla vain toisessa kerroksessa ja toiseen ei leluja tuoda!
Olohuoneeseen ja vanhempien makuuhuoneeseen ei leluja tuoda. Miksi niitä pitäisi saada levitellä ympäri kämppää? On ihan hyvä opettaa lapselle pienestä pitäen, että tavaroille on paikkansa.
Lapsi leikkii aina, ja jos häneltä kieltää lelujen viemisen ja leikkimisen olkkarissa, lopputulos on, että te aikuiset istutte siistissä olkkarissa häiriöttömässä ympäristössä - ja lapsi leikkii yksin omassa huoneessaan.
Se on oikeasti tosi karmaiseva kuva.
Läskihän sinä olet, joten siivoa vaan.
Onhan se nyt tärkeämpää istua leveän perseensä päällä av-palstalla päivystämässä kuin siivota asuntoa.
siivoamista neuroosina. Kun lapset ovat pieniä, pitäisi äidillä olla tärkeämpääkin tekemistä kuin kulkea lasten perässä keräämässä leluja paikoilleen tai ainakin natkuttamassa niiden siivoamisesta tai "leluvapaista vyöhykkeistä". Jos et keksi, mitä se tärkeämpi tekeminen on, niin voi voi. ps: tänä aamuna olen jo vaihtanut lakanat, imuroinut sängyt ja lattiat (olen arkivapaapäivällä) ja bmi:ni on 24.
Eikä ollenkaan huono näin 44-vuotiaalle ;-)
Nytkin on olkkarissa eilisiltaisten "olympialaisten" sotkut.
Meillä lapset kuuluu perheeseen, kuten koirakin.
Siksi, että tuolla tavalla eristät lapsen muusta perheestä.
Lapsi ei levittele leluja ympäriinsä vaan leikkii yhtä leikkiä kerrallaan ja kun vaihtaa toiseen, kerää entiset pois. Onneksi on kaksi kerroksinen talo, jossa yläkerta on leikkialuetta ja alakerta on ns. "leluvapaata" aluetta.
On kyllä melkoista, jos lapsi saa leikkiä leluilla vain toisessa kerroksessa ja toiseen ei leluja tuoda!
Olohuoneeseen ja vanhempien makuuhuoneeseen ei leluja tuoda. Miksi niitä pitäisi saada levitellä ympäri kämppää? On ihan hyvä opettaa lapselle pienestä pitäen, että tavaroille on paikkansa.
Lapsi leikkii aina, ja jos häneltä kieltää lelujen viemisen ja leikkimisen olkkarissa, lopputulos on, että te aikuiset istutte siistissä olkkarissa häiriöttömässä ympäristössä - ja lapsi leikkii yksin omassa huoneessaan. Se on oikeasti tosi karmaiseva kuva.
Koti on myös lapsen koti ja minusta olisi todella ikävää, jos lapsen pitäisi pysyä vain omassa huoneessaan. Ne lelut siivotaan sitten iltaisin yhdessä paikoilleen (ja isompia myös keskellä päivää, ennen kuin aloittaa seuraavan).
Meillä on lasten leluja pitkin poikin, vaatekasoja siellä täällä ja keittiön pyödillä paljon kaikenlaista tavaraa. Varsinaista likaa meillä ei ole.
Miehellä joskus ottaa koville, mutta sitten se siivoaa ja kiroilee.
se eläminen vasta mahdotonta onkin. Näyttelytilaksi selaiset paremmin sopivat. Mutta toki, kyllähän se perussiisteys on paikallaan.
kuin toivoisin. Jotta olisi, joutuisin rajoittamaan montaa muuta tärkeänä pitämääni asiaa, kuten perheen yhteisiä harrastuksia, sosiaalisista kanssakäymistä jne. Kun on pakko valita, kotona on aina hieman siisteystaso alle sen mitä toivoisin. Se vain on liian työlästä ylläpitää ja kutistaisi muuta elämää sietämättömästi. Elämä on meillä kompromisseja. Missään läävässä emme silti asu, mutta ajoittain voi olla sekaista kun on "projekteja päällä". Kuten nyt kasvimaa-projektin siementen kylvövaihe ja pari muuta, joista jää kyllä tavarat levälleen useiden päivien ajaksi.
Kaikkitietävä yhden lapsen äiti...