En tajua miten opiskelijoilla ei ole nykyään muka rahaa

että vaikka on kesän pois niin saa saman asunnon takaisin sitten syksyllä.

Lisäksi ennen lähdettiin opiskelija-asunnoista kotiseudulle kesäksi (juurikin töihin, otaksun) - nykyään sellaisessa ei olisi mitään järkeä, koska takuuta asunnonsaannista ei syksyllä olisi. Ainakin omilla opiskelupaikkakunnillani (Seinäjoki ja Tampere) kesäksi asuntonsa irtisanoneet ovat syksyllä jonon hännillä.

vanhempien tulotasosta ja myötämielisyydestä riippuen. Ne pärjäävät hyvin, joiden vanhemmat maksavat. Ja onhan se niin, että jo on lapsensa totuttanut korkeaan elintasoon, sitä helposti alkaa auttamaan lasta, että tämän ei tarvitse opiskelun ohella totutella kurjuuteen ja köyhyyteen. Opintotuki on aika pieni ja jos jotain ylimääräisiä lääkekuluja esimerkiksi tulee, niin siinä jo helposti jää muista alakynteen. Itselläni atopia ja allergiat toivat ylimääräisiä lääkekuluja ja ihmettelin, että miten olisin rahat saanut riittämään, jos en ikinä olisi saanut avustusta vanhemmiltani.

vanhempien tulotasosta ja myötämielisyydestä riippuen. Ne pärjäävät hyvin, joiden vanhemmat maksavat. Ja onhan se niin, että jo on lapsensa totuttanut korkeaan elintasoon, sitä helposti alkaa auttamaan lasta, että tämän ei tarvitse opiskelun ohella totutella kurjuuteen ja köyhyyteen. Opintotuki on aika pieni ja jos jotain ylimääräisiä lääkekuluja esimerkiksi tulee, niin siinä jo helposti jää muista alakynteen. Itselläni atopia ja allergiat toivat ylimääräisiä lääkekuluja ja ihmettelin, että miten olisin rahat saanut riittämään, jos en ikinä olisi saanut avustusta vanhemmiltani.

varsinkin opintojen alussa ja matkustaminen kotikunnalle oli todella kallista alennuksista huolimatta. Niimpä minä en matkustanut juurikaan ja siinä sitten poti masennusta ja yksinäisyyttä, kun ei oikein ollut sopeutunut kaupunkiin, eikä sieltä oikein päässyt poiskaan.

vanhempien tulotasosta ja myötämielisyydestä riippuen. Ne pärjäävät hyvin, joiden vanhemmat maksavat. Ja onhan se niin, että jo on lapsensa totuttanut korkeaan elintasoon, sitä helposti alkaa auttamaan lasta, että tämän ei tarvitse opiskelun ohella totutella kurjuuteen ja köyhyyteen. Opintotuki on aika pieni ja jos jotain ylimääräisiä lääkekuluja esimerkiksi tulee, niin siinä jo helposti jää muista alakynteen. Itselläni atopia ja allergiat toivat ylimääräisiä lääkekuluja ja ihmettelin, että miten olisin rahat saanut riittämään, jos en ikinä olisi saanut avustusta vanhemmiltani.

varsinkin opintojen alussa ja matkustaminen kotikunnalle oli todella kallista alennuksista huolimatta. Niimpä minä en matkustanut juurikaan ja siinä sitten poti masennusta ja yksinäisyyttä, kun ei oikein ollut sopeutunut kaupunkiin, eikä sieltä oikein päässyt poiskaan.

että opiskelijalla voi olla todella kalliita menoja, esimerkiksi kaikilla opintoaloilla kirjastossa ei ole kirjoja jokaiselle opiskelijalle ja ne pitää ostaa. Kirjat voivat maksaa 70 euroa kappale. Ikinä minulla ei ole ollut varaa muuhun kuin välttämättömään. Opinnot todennäköisesti viruivat rahattomuudesta ja yksinäisyydestä johtuvasta masennuksesta.

Itselläni on myös opintolainaa, mutta opintojen jälkeen oman alana työnsaaminen on muuttunut lähes mahdottomaksi. Laina tuntuu musertavalta taakalta maksaa pienistä tuloista.

Haluaako keskustelun aloittaja viritellä vastakkainasettelua vaikka 70-luvulla opiskelleiden ja tämän päivän opiskelijoiden välille? Siltä nimittäin tuntuu.



2010-luvun opiskelija haluaa asua yksiössä keskustassa, käydä ulkona syömässä ja ostaa jopa uusia vaatteita. Suomen reilusta miljoonasta opiskelijasta löytyy näppärästi esimerkitkin täntyyppisestä kermaperseestä.



Toisenlaisia esimerkkejä voi sitten etsiä vaikkapa ruokajonosta. Hurstikin jakaa kerran kuussa erityisesti opiskelijoille tarkoitettua ruokakassia.



Opintotuki on olematon, sillä sen reaaliarvo tippuu koko ajan. Vuoden 2008 korotuskin on kohta syöty, kun tukea ei ole sidottu mihinkään indeksiin. Ja vaikka ottaisit lainaa, olet silti köyhyysrajan alapuolella ilman työntekoa.

Itse opiskelin 2005-2010. Asuin Helsingin keskustassa (sikapienessä) yksiössä, joskin sen vuokra oli markkinahintoja huomattavasti edullisempi. Mutta ihanassa yksiössä kuitenkin. Perhe tuki taloudellisesti lähinnä täyttämällä jääkaappia silloin tällöin, mikä olikin suuri ja ihana apu. Mutta muuta (rahallista) tukea ei tullut.



Kermaperseeksi en itseäni laske, mutta en koskaan kokenut eläväni köyhyydessä. Itselläni oli sama työpaikka koko opiskeluiden ajan, jossa tein kokopäiväistä kesä- ja joululomat ja tuntityöläisenä muut ajat. Opiskelin päivät, illat olin töissä ja viikonloput ja alkuyöt tein koulutöitä, näin karrikoidusti. Päivät oli pitkiä, mutta vastapainona minulla oli oma rauha omassa yksiössä ja varaa ostaa ruokaa, vaatteita, läkkeitä ja satunnaiseen matkusteluun. Kyky pitää itsestään taloudellisesti huolta oli itselläni kaiken a ja o.



Olin tehokas ajankäytöllisesti enkä koskaan ole ymmärtänyt sitä ajatusmaailmaa, että opintotuen tulisi itsessään elättää... mielelläni tein töitä siinä ohella. MUTTA ymmärrän myös, että minulla oli onnea saada pitkäaikainen ja joustava työpaikka. Jos se olisi mennyt alta, olisin ollut täysin kusessa.



Terveydenhuolto oli lähes ilmaista, liikuntapalvelut puoli-ilmaisia, Helsingin keskusta täynnä opiskelijaravintoloita. Sijaiti oli minulle kaikki kaikessa: työpaikka, koulu, harrastukset, kirjastot yms. kaikki samalla alueella. Yhden vuoden asuin kauempana, eikä paletti meinannut pysyä pystyssä ruuhkassa vietettyjen tuntien takia.



Mutta kuten sanoin: kaiken a ja o oli hyvä työpaikka. Ja markkinahintoja alhaisempi vuokra. Usea opiskelija olisi valmis työskentelemään opintojen ohella, mutta jatkuvaa työtä (johon perustaa oma toimeentulo) on vaikea löytää. Ja itse en löytäisi yhtä hyvää vuokradiiliä enää mistään nyt 2011. Näin ollen ei tulisi mieleenkikään sanoa, että todellisuus olisi ollut sama 70-luvulla kuin se on nyt. Ei se ole. Todellisuus oli hyvin erilaista jo vuonna 2005!

90-luvulla. Ja niin taisi pärjätä useampi kaverinikin.

että vaikka on kesän pois niin saa saman asunnon takaisin sitten syksyllä.

tämä liittyi siihen miten ennen opiskelijat matkustivat kesäksi kotiseudulle vanhempien luo. Kannattaa ottaa huomioon, että aikuiset opiskelijat eivät enää kuulu vanhempiensa perheeseen ja talouteen samalla lailla kuin ehkä joskus - eivätkä haluakaan kuulua. Ihmisillä on tarve asua omassa kodissa ja elää omaa elämäänsä. Toki vanhempien luona on kiva käydä, mutta kyllä sellainen "toinen jalka äidin ja isin luona" -eläminen tekisi koko olemisen ja elämisen aikamoiseksi ajelehtimiseksi. Monet iäkkäät vanhemmat muuttavat pienempään asuntoon lasten muutettua pois kotoa - tuskin he haluavat, että kesällä uusi asunto ylikansoittuu, kun pesästä lentäneet lapset muuttavat sinne tavaroineen. Ja saattaisi vähän kiristää välejä, vaikka lapsuuden kotiinkin muuttaisivat lapset aina kesäksi - olisivatko he siellä vieraina vai asuisivatko he siellä? Kenen säännöillä siellä elettäisiin?

Tosiaan, kuten moni on maininnut, muukaan maailma ei ole kuten joskus 30-40 vuotta sitten, joten ei ole realistista olettaa, että opiskelijat eläisivät jossain menneisyyden kuplassa.

kun ainakin minun alallani koneelta vaaditaan muutakin kuin perusnetin pyörittämistä. Ei tarvitse olla superkone mutta ei mikään vanha ja ilmainenkaan riitä, joten rahaa menee siihenkin.

Netinkäyttöön sopivan tietokoneen taas saa vaikka ilmaiseksikin kun vaan huolii vanhan koneen.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla ne ovat kalliita. Muualta löytyy sitten halvempia.

Nykyään on myös pakko olla tietokone ja netti. Opiskelija asuntoja ei muuten aina edes riitä kaikille.

Kaikki kallistuu. Kun järjellä ajattelet, saat ihmetellä että miten opiskelijoilla on edes varaa opiskella.

että kunnat _velvoitettaisiin_ rakentamaan riittävä määrä edullisia opiskelija-asuntoja. Ja nuo asunnot voisivat olla ihan yksinkertaisia "yksiöitä", eli pieni vessa missä suihku, ja huone missä pieni nurkkaus jossa jääkaappi&pieni hella. Ja näitä pitäisi olla riittävästi, ei vain harvoille onnekkaille.



Ja lainaa suurin osa tutuistani välttelee, ja syytkin ovat selvät: työllistymisestä ei voi olla varma...! Hoitoalalla töitä riittää, mutta käytännössä muut alat ovat hyvin epävarmoja. Miksi ottaa se laina joka n. 4000€/vuosi saisi, jos ajatellaan että opiskelee 3 vuotta lainaa on 12´000€ ja jos 5 vuotta niin lainaa on 30´000€! (On kiva aloittaa työelämä kun lainaa on 180´000 markan velat...)



Ja monen palkka ei ole hyvä, ennen esim. yliopiston käyneiden palkka oli parempi mitä nykyään. Jos saa vaikka 2000-2500€/kk käteen, ja lyhentää lainaa 500€/kk (mikä aika iso lyhennys ja monelle mahdoton jos vaikka perheen perustaa jne.) niin viisi vuotta pitää maksaa pelkkää lainaa +päälle vielä korot mitkä lisäävät takaisinmaksuaikaa. Esim. 500€/kk lyhennys +päälle n. 50€/kk korkoja (laskettu 3,9% korolla) tekee 33´000€.



Ja HUOM: moni ei löydä töitä heti kun almistuu, ja monessa työssä on palkka pieni / saa vain pätkätöitä / joutuu tekemään osa-aikatyötä. Eli tuon 2000-2500€/kk käteen aika harvalla toteutuu.

Miksei vaadita että muut klyhät muuttavat solu-asuntoihin ja ottavat lainaa millä elättävät itsensä. Joku työtön lusmu kustantaa paljon enemmän yhteiskunnalle mitä opiskleija. Ja parastahan on se, että kun tekee lapsia niin tulot nousevat. Kolme lasta ja pienet tulot niin saa jo ison asunnon ja me (=veronmaksajat) maksamme kaiken.

Samaa virttähän sitä itsekin veisasi nuorena. Mutta rahaa riitti kaljaan ja tupakkaan ihan hyvin. Sama homma se on nykyäänkin.

Ei noita kahta ryhmää voi verrata toisiinsa. Opiskelu on aina oma valinta, työttömyys taas ei ole useinkaan oma valinta.



Ei ole myöskään tarkoitus että opiskellaan vuosikausia valmistumatta miksikään. Opiskeluajat pitkittyisivät jos opintotuki olisi kovin korkea.

nuoret saisi juhlia? Nuoruuteen kuuluu juhliminen ja ylipäätään se että voi elää villinä ja vapaana. On päässyt lapsuudenkodista maailmalle, ja on vielä siinä ihanassa vaiheessa ettei yleensä ole hirveästi velvollisuuksia (kuten lapsia/vaativa työ).



Ja kuten joku yllä kirjoitti, ei opiskelijalla mene rahaa alkoholiin paljoa. Omaa opiskelua kun muistelen, niin otettiin pohjia (joskus taskumatti mukaan baariin) ja mentiin baariin jossa oli halpaa, nykyäänkin on halpoja 1€/tuoppi paikkoja.



Enemmän minulla nykyään menee yhteen iltaan mitä opiskelijana meni, ja ei en juo paljoa :) Pari kertaa vuodessa käyn iltaa istumassa muutaman hyvän kaverin kanssa, ja siihen kuuluu hyvää ruokaa ja juomaa, rahaa menee usein saman verran mitä opiskelijana meni 1-2 kuukauden aikana juhlimiseen. Ja joskus jos menee keikalle, niin lippuihin saattaa laittaa 100€, opiskelijana ei keikoilla käynyt, tai jos kävi niin ilmaisilla tai todella halvoilla sellaisilla.

joten opintotuen määrällä ei ole vaikutusta muuta kuin olojen inhimillisyyteen ja mahdollisuuksiin pysyä tavoiteajassa.

Olikohan Hollannissa tälläinen syteemi, minkä toivisi tulevan Suomeenkin: opiskelija saa tietyn ajan hyvää opintotukea, sen jälkeen ei mitään. Eli jos lähtee opiskelemaan vaikka arkkitehdiksi ja siinä keskimäräinen valmistumisaika olisi 5 vuotta, niin tuon ajan saa hyvää opintotukea. Mutta jos opinnot venyvät tai 2. vuoden jälkeen päättääkin että haluaa lääkäriksi (mihin kestäisi valmistua myös vaikka se 5 vuotta) niin ei saisi kummassakaan tapauksessa opintotukea kun sen 5 vuotta.

Eli käytännössä joutuisi määräajan jälkeen itse rahoittamaan elämisensä, ja jos vaihtaa lääketiteelliseen niin ei saisi opintotukea lääkäri opintoihin kun sen 3 vuotta mitä on jäljellä "opintorahaa".

Ei Suomessakaan saa opintotukea yhteen tutkintoon kuin max 5 vuotta. Sen jälkeen voi saada kahden vuoden ajan toiseen tutkintoon, paitsi jos on jättänyt ekan tutkinnon kesken - silloin saa vain sen verran, mitä olisi ollut jäljellä siihen ensimmäiseen.

Eli käytännössä isompi opintotuki NOPEUTTAISI valmistumista, kun ihmiset voisivat opiskella kokopäiväisesti. Nykysysteemi pakottaa tekemään töitä, mikä vie aikaa ja energiaa opiskelulta ja siksi opinnot venyvät.

Olikohan Hollannissa tälläinen syteemi, minkä toivisi tulevan Suomeenkin: opiskelija saa tietyn ajan hyvää opintotukea, sen jälkeen ei mitään. Eli jos lähtee opiskelemaan vaikka arkkitehdiksi ja siinä keskimäräinen valmistumisaika olisi 5 vuotta, niin tuon ajan saa hyvää opintotukea. Mutta jos opinnot venyvät tai 2. vuoden jälkeen päättääkin että haluaa lääkäriksi (mihin kestäisi valmistua myös vaikka se 5 vuotta) niin ei saisi kummassakaan tapauksessa opintotukea kun sen 5 vuotta.

Eli käytännössä joutuisi määräajan jälkeen itse rahoittamaan elämisensä, ja jos vaihtaa lääketiteelliseen niin ei saisi opintotukea lääkäri opintoihin kun sen 3 vuotta mitä on jäljellä "opintorahaa".

Ei noita kahta ryhmää voi verrata toisiinsa. Opiskelu on aina oma valinta, työttömyys taas ei ole useinkaan oma valinta.

Ei ole myöskään tarkoitus että opiskellaan vuosikausia valmistumatta miksikään. Opiskeluajat pitkittyisivät jos opintotuki olisi kovin korkea.

Opiskelu pienentää riskiä jäädä myöhemmin työttömäksi. Ja kuten äsken kirjoitin, vuosikausien opintoihin ei nykyisinkään saa opintotukea - sitä riittää vain tietyksi aikaa, ja jos sen jälkeen vielä opiskelee, joutuu hankkimaan rahan jostain muualta.

Isäni lähti opiskelemaan 16 -vuotiaana, asui kitsaasti alivuokralla jossain ullakolla ja eli kaurapuurolla.



Hampaat menivät kuulemma sillä ruokavaliolla ja terveys tökki muutenkin. Siltä pohjalta lapsensa saivat aina apua opintoihin jos oli tiukkaa. Ruuasta ei ole koskaan tingitty, muusta kylläkin...hampaat on suussa.

Vuokra tässä 12 hengen käytäväasunnossa on 350/kk. Eikä todellakaan ole missään keskustassa... Muuten kyllä tykkään asua solussa, mutta olisi joskus kiva päästä nukkumaan silloin kun nukuttaa. Täällä on nimittäin bileet joka pe ja la, toisinaan myös viikolla. Tässä nytkin odottelen, josko nuo naapurit kohta hiljenisivät..



Mua ei sinänsä ärsytä opintotuen pienuus, vaan se että kaiken maailman juopot ja elämäntapatyöttömät saa enemmän rahaa kun opiskelijat. Kukaan ei kyseenalaista työttömien yksiössä asumista ja tuntuu niillä olevan varaa bussilippuihinkin yms luksukseen