Te leluhankinta-vastaiset vanhemmat, ettekö sitten ikinä itse leiki lasten kanssa??

eli meillä just synttäriksi annetaan yleensä vain yksi juttu. Jouluna tietysti enemmän.

Ja tykkään itse vähän jakaa sitä painetta, eli välillä jopa rasittaa keksiä jotain synttäriksi, jos ei just sillä hetkellä ole mitään erityistä mielessä mitä lapsi tarttisi tai haluaisi.



Ja sitten toinen ero on se, että meillä leluja ei juuri tule muualta. (Toisaalta ei se haittakaan - saanpa itse aika pitkälle valita mitä tavaraa meidän kotiin tulee, ja millä tykkään itsekin lasten kanssa leikkiä :).





Täällä palstoilla nyt onkin ok kirjoitella kaikenlaista ja vaihtaa tapoja ja mielipitetä, mutta se mua oikeasti edelleen ärsyttää, että ihan livenäkin jossain puistoissa ja avoimissa jotkut äidit aina selittää miten ne ei osta leluja.

Ihan ok muuten, mutta just kun siinä samaan hengen vetoon nämä aina jotenkin tuomitsevat niiden hankkimisen ylipäänsä, tosiaan kehuvat miten heidän lapset leikkii vaan pahvilaatikolla ja risuilla metsässä. Sekin kiva ja niin leikkii meidänkin lapset, mutta sitten kun se juttu jatkuu paatoksella miten nykylapset on pilattu ja eivät osaa leikkiä ja ym. paatoksellista... uuh en jaksa kuunnella ja näen punaista.



Mutta ei mulla silloin ole ikinä pokkaa tokaista suoraan että meille kyllä ostetaan leluja, ja vaikkei olis joulu!



ap

Pojalla (7 v) on seuraavat lelut:



- legoja (näitä on yksi keskikokoinen sängynaluslaatikollinen)

- taikurinlaatikko

- pari autoa ja sormiskeittilautaa

- pari pehmoa



Tytöillä (3 ja 6 v) seuraavat:



- Junaratoja

- Duploja

- Pehmoja (aika monta)

- Kolme nukkea ja vaatteita

- Ruoat+lautaset+keittiö

- Nukkekoti

- Laatikollinen epämääräisiä, sekalaisia leluja (muutama poni, pari barbia, joitain petshoppeja, zhu-zhu-pets)



Yhteisinä on:



- muutama palapeli

- paljon lautapelejä

- joitain askartelujuttuja

- ulkolelut



Nämäkin vähät lelut ovat meillä aika vähällä käytöllä! Poika leikkii legoillaan, tytöt vaihtelevasti omilla leluillaan.



Mitä meillä sitten tehdään?

- Luetaan! Tämä on koko perheen suosikkitekeminen, minkä parissa kuluu joka päivä 1-2 tuntia

- Pelataan lautapelejä

- Piirretään

- Tehdään kaikenlaisia kotihommia yhdessä, ruoanlaitosta siivoukseen

- Tehdään erilaisia "kokeita" normaaleilla kodintarvikkeilla

- Ollaan ulkona

- Leikitään roolileikkejä

- Valmistetaan omia leluja - käpylehmiäkin ;) - ja niillä usein leikitään hetken aikaa intensiivisemmin



Minua ei häiritse se, kuinka paljon leluja muut lapsilleen ostavat. Mutta jos minä en välitä ostaa ja on sattunut sellaiset lapset, jotka ei leluja suuremmin kaipaa niin miksi se on niin suuri ongelma?

eikä mitään mahdottoman kallista. Viimeksi tyttö halusi zhuzhu-petsin.



Leluja on kertynyt paljon siksi, että lapsia on monta, ja siksi että lahjoja (joulu- ja synttäri) tulee myös isovanhemmilta ja kummeilta. Lisäksi esim noita petshoppeja ja pinempiä legojuttuja tulee ihan kavereilta synttärilahjoiksi.

ja leikkii niillä.

Te jotka tarvitsette koko ajan uusia leluja olette mielikuvituksettomia.

että joku muu ihminen ei ostele leluja pitkin vuotta?



Minä olen varmaan tuollainen ekassa lauseessa kuvailemasi ihminen, mutta mielestäni en suinkaan ole leluhanintavastainen. Kulutushysteriavastainen olen.



Ja ehkä olen saanut mallin kotoani, ei meillekään koskaan osteltu leluja "muuten vaan". Enkä muista mitenkään kärsineeni asiasta. Sitä hienompaahan se sitten oli kun joskus niitä leluja sai!

ettei leluja osteltu juuri koskaan. Ja se vasta oli tosi ankeaa kun ei ollut paljon yhtään leluja.



Sitä hienompaa kun pystyy omille lapsilleen tarjoaamaan jotain muuta.



Ja mielikuvituksesta ei ole kiinni....



ap

Tai ehkä jopa ilman niitä leluja? Kumma logiikka: jos ei osteta kasoittain leluja niin se tarkoittaa, että lasten kanssa ei leikitä. Mieti nyt vähän itsekin niin huomaat miten hölmö aloituksesi oli.



Ihan tervettä järkeä se on, ettei osteta jatkuvasti jotain muovirojua, joka jää sitten tulevien sukupolvien riesaksi kaatopaikoille.

mun lapsilla on kyllä leluja, jopa siinä määrin että lapset itse sanovat et niitä on liikaa. No, tämä kommentti tulee lähinnä siivouspäivänä ;)

että koi et sulla oli ankeeta kun oli liian vähän leluja.



Okei, sitten ymmärrän tarpeesi ostella niitä lapsillesi jatkuvasti. Ettei hänellä vaan olisi yhtä ankeaa.



Mutta ei kannata olettaa että kaikilla maltillisesti leluja saavill lapsilla olisi mitenkään ankeaa, tai liian vähän leluja.

Tai ehkä jopa ilman niitä leluja? Kumma logiikka: jos ei osteta kasoittain leluja niin se tarkoittaa, että lasten kanssa ei leikitä. Mieti nyt vähän itsekin niin huomaat miten hölmö aloituksesi oli. Ihan tervettä järkeä se on, ettei osteta jatkuvasti jotain muovirojua, joka jää sitten tulevien sukupolvien riesaksi kaatopaikoille.

Onko nämä muovirojua

- legot (voi säästää lapsenlapsille, omani leikkivät mummolassa jollain melkein 40v. vanhoilla legoilla)

- puujunarata

- laadukas muovinukke

- leikkiastiat (osa posliinia, osa muovia)

Rojua minäkin vastustan. Mutta mikä on "rojua"... rojua voi olla kaikki mitä vaan sullotaan johonokin eikä arvosteta ja pidetä siististi. Eli mietin vaan, että ne jotka ei niin välitä leluista, niin ehkä ne vanhemmat ei tajua niiden lelujen arvoa, vaan ne on heillä just jotain turhaa tilantäytettä.

ap

Kyllä meillä ainakin niitä leluja ostetaan ihan paljonkin. Niitä vain ostetaan harvoin. Onko se nyt niin vaikea käsittää, että joku voi ostaa ja antaa lapselle kerralla useammankin lelun.



Mistä tuo asenne nyt tulee. Kun meillä ainakin on leluja ihan runsaasti, vaikka niitä harvoin ostetaankin.

Onko nämä muovirojua - legot (voi säästää lapsenlapsille, omani leikkivät mummolassa jollain melkein 40v. vanhoilla legoilla) - puujunarata - laadukas muovinukke - leikkiastiat (osa posliinia, osa muovia)

kuten nyt moni tulkitsi.



Vaan niitäkin tosi harkiten, ja aina niin että sille on oltava tarve ja säilytyspaikka.



Mutta kuitenkin ostetaan sentään useammin kuin vain 2 krt vuodessa.



(Ei joka viikko eikä joka kuukausi, mutta jos joku inspis vaikka tiettyyn juttuun tulee, esim. uppoudutaan johonkin teemamaailmaan kovasti niin voidaan sitä teemaa hankkia lisää, tai sopiva tarjous laatulelusta löytyy tms., niin voidáan hyvin ostaa.)



Ai niin vielä - meillä ei leluja tule juuri muualta lahjaksi kuin meiltä vanhemmilta. (No toiselta mummolta tulee jouluna, jotain sellaista pari pakettia jotka on munkin mielestä tosi "krääsää". Siinä kaikki.)



ap

Tai ehkä jopa ilman niitä leluja? Kumma logiikka: jos ei osteta kasoittain leluja niin se tarkoittaa, että lasten kanssa ei leikitä. Mieti nyt vähän itsekin niin huomaat miten hölmö aloituksesi oli. Ihan tervettä järkeä se on, ettei osteta jatkuvasti jotain muovirojua, joka jää sitten tulevien sukupolvien riesaksi kaatopaikoille.

Onko nämä muovirojua - legot (voi säästää lapsenlapsille, omani leikkivät mummolassa jollain melkein 40v. vanhoilla legoilla) - puujunarata - laadukas muovinukke - leikkiastiat (osa posliinia, osa muovia) Rojua minäkin vastustan. Mutta mikä on "rojua"... rojua voi olla kaikki mitä vaan sullotaan johonokin eikä arvosteta ja pidetä siististi. Eli mietin vaan, että ne jotka ei niin välitä leluista, niin ehkä ne vanhemmat ei tajua niiden lelujen arvoa, vaan ne on heillä just jotain turhaa tilantäytettä. ap

Onhan meilläkin nuo kaikki, omat lapsuuden legot, puujunanrataa on vuosikymmeniltä, kirjoja, rullaluistimia, fillareita, mailoja, palloja jne. kertynyt mutta myös 120 PetShoppia, barbeja ja vaatteita pari laatikkoa, nukkeja, rattaita enkä kuitenkaan osta leluja pitkin vuotta. Tosin ostin esimerkiksi Lappsetin köysiradan eikä kenelläkään ollut synttärit tai joulu. Mikä on leikkikalu?

puujunarataa vaikka millä mitalla, saavilliset legoja, on nukkeja, autoja, leikkiastioita...itseasiassa leluja on niin paljon ettei yhtään lisää TARVITTAISI.



SIksipä niitä uusia tuleekin vain jouluna ja synttärinä. EIkä tämäkään ole mikään ehdoton periaate mistä ei voisi jossain erikoistilaisuussa joustaa.

meillä ainakin on hirveästi leluja, vaikke itse juuri ostetakaan. lapset saa esim jouluna n 30 pakettia per nenä (joulupukki aina järkyttyy) ja itse ostetaan korkeintaan yks joululahja per nenä, välillä ei sitäkään.



Eli kaikkien lelun saanti ei ole vanhempien vastuulla, on mummoja, kummeja, kavereita ym.

Mutta meillä lapset saavat pääasiassa leluja jouluna ja synttäreinä. Silti niitä leluja on kertynyt ihan riittävästi. Toki olen tuonut esimerkiksi ulkomaan työmatkalta lapselle tuliaisen ja vuosittaisen neuvolan jälkeen lapsi saa valita pienen lelun itselleen. Kesälomamatkaltakin lapsi sai itse valita mieluisan tuliaisen. Sen sijaan pyrin siihen, että leluja ei osteta 'huvikseen'. En muista, että koskaan oltaisiin ostettu kauppareissulta lelua noin vaan. Sen verran 3 v. on harjoitellut oman rahan käyttöä, että sai ukilta joululahjaksi kenon, josta voitti 11 e ja käytiin sillä ostamassa osa junarataan, joka puuttui pukin paketista.



Leikin paljon lasten kanssa ja esimerkiksi junarataa ja dublovarastoja on kasvatettuna lahjahankintoina siitä asti, kun lapsi täytti 1 v. Lisäksi meillä on paljon kirjoja ja pelejä, joista osa on minun vanhojani. Pikkuautoja on tosi paljon, koska niitä lapsi saa aika ajoin mummilta ja muiltakin sukulaisilta tuliaisiksi. Leikitään paljon myös mielikuvitusleikkejä, piilosta yms.

meillä ainakin on hirveästi leluja, vaikke itse juuri ostetakaan. lapset saa esim jouluna n 30 pakettia per nenä (joulupukki aina järkyttyy) ja itse ostetaan korkeintaan yks joululahja per nenä, välillä ei sitäkään. Eli kaikkien lelun saanti ei ole vanhempien vastuulla, on mummoja, kummeja, kavereita ym.

Mutta ei toisaalta kaikki harvoin leluja ostavat kuulu tuohon ryhmään. Meillä pääosa leluista tulee ihan meiltä vanhemmilta. Eikä silti koeta tarpeelliseksi ostella niitä jatkuvasti.

(ja selvennyksenä - en siis tietenkään tarkoita, että leluja PITÄISI ostaa useammin kuin 2 krt vuodessa, mutta ärsyttää vaan se monesti jotenkin omahyväinen asenne minkä vaikka ihmisten äänestä kuulee jossain puistokeskusteluissa, kun he valistavat miten ostavat niin harvoin leluja tai eivät ollenkaan... siis äänensävyllä että ne olisi jotenkin huonompia WT-tyyppejä jotka ostaa leluja...)



mutta en nyt tajua - moni kertoo nyt tässäkin että ostaa leluja vain n. 2 krt vuodessa.





MITEN! ja MISTÄ teille sitten on kertynyt silti ne 120 LPS:ää ja ne isot määrät legoa ja junaa ja muuta?? Siis annatteko tosiaan sitten lapselle jouluisin kerralla niin suuren määrän lahjoja??



Vai onko kaikki vain niin onnekkaita, että teillä sitten on isovanhemmat ja kummit, jotka muistaa lapsia, ja vielä jollain tuollaisella "järkevällä" (kuten legot ja puujunat ja jopat petshopit.)



Eikä niin kuin meillä vähän on, ettei ole sellaisia sukulaisia, tai lasta ei muisteta, tai sitten muistaminen on joku 50 centin huono värityskirja, pienet heti katkeilevat halpisvärikynät, mainosjojo joka heti hajoaa, tarjouskirja joka huonosti suomennettu, ruma pieni euron halpispehmolelu, markkinoilta joku heti hajoava halpislelu yms.

Eli meidän vanhempien on "pakko" ostaa itse ne lelut mitä lapselle "haluamme".

Ja itse koen että on mielekkäämpää ja lompakon kannaltakin parempi jakaa sitä tasaisemmin pitkin vuotta, kuin ostaa tajuttomat määrät tavaraa jouluksi.



(Ja esim .synttärilahja voi meillä olla ihan halpakin juttu, viimeksi lapsi sai synttäriksij meiltä vain yhden toivomansa jutun ja se maksoi 13,90 eur. Hyvin riitti - ei ollut muita tarpeita tai toiveita silloin niin ei ostettu "väkisin" synttäriksi muuta.)



ap