Uuden mieheni ex-vaimo varoittaa rakkaani olevan narsisti. Uskoako vai ei?

Minä varoitin aikanaan uutta naista kun erosin lasten isästä.

Sanoin ihan rauhassa kerran (kun exä ei voinut vahtia haukkana puheitani lapsemme huutaessa hänet muualle, muutoin siis vahti koko ajan etten vaan paljasta hänestä mitään), että harkitsee ainakin tarkkaan tekeekö lapsia.



Kerrankin exä oli antanut lapsillemme pari kymppiä vapputorille ja lapset halusivat ilmoittaa mitä olivat ostaneet rahoilla, joten soitin hänelle (piti tämän jälkeen antaa puhelin lapsille) niin exä rupesi huutamaan heti, että mitä koko ajan soittelet mulle ym. ja paukautti luurin kiinni! En ollut soittanut sitä ennen aikaan, olin ihmeissäni. MUTTA hänen piti esittää uudelle naisellensa, että muka soittelen ja vingun perään ja näin koitti todistella olevansa se parempi puoli, että minä olen se kaiken syypää eroon. Ainahan syytä on kummassakin eli tuossa olisi pitänyt jo uuden naisen hälytyskellojen soida.



Tekivät kuitenkin lapsen ja lapsen ollessa 3v. erosivat kun miehellä oli jo uusi lapsi tulossa eli pettää kaikkia ja osaa sen taitavasti niin ettei jää helpolla kiinni. Nyt seuraava nainen ja lapsi... katsoo kauanko tämä jatkuu. Toivoisin toki että eroa ei tulisi sillä nykyään lapsemme käyvät isällään ja olisi kiva kun paikka ja nainen ei vaihtuisi.



Aina syy on kumminkin naisessa ei koskaan exässä itsessään. Haukkuu muutenkin kaikki muut.

tse siis yritin varoittaa, mutta minua vaan luultiin kateelliseksi entiseksi. Harmi.

Kyllä se on niin, että jokaisen on näköjään todettava asia itse tai se jää kaivelemaan, sellaisia me monet naiset ollaan, annetaan mahdollisuus miehelle.

Jos nainen vaikuttaisi selväjärkiseltä, normaalilta ihmiseltä, eikä mitenkään katkeroituneelta tms., niin kyllähän tuo saisi epäilykset heräämään ja vähintään etenemään miehen kanssa HYVIN hyvin varovaisesti.

Jos ex taas tulisi suu vaahdossa ja sukkahousut rikki valomerkin jälkeen taksijonoon kirkumaan, niin olisi vähän toinen juttu... :-D

Lähinnä mä omaa vaistoani kuuntelisin. Jos itsellä olisi aikaisemmin ollut pienintäkään epäilystä miehen suhteen, niin tuollaiselle panisi paljon enemmän painoarvoa.

Kuuntele omaa vaistoasi joka tapauksessa, siitä ei ole milloinkaan haittaa, tulipa joku varoittamaan tai ei.

Ei se vaimo varmaan muuten olisi eronnut.

Mies petti monen naisen kanssa. En vain itse sitä tajunnut kuin ihan suhteen lopussa. Juuri silloin oli kierroksessa 19v nuori tyttö. Todella kiltti perhetyttö.



Mies teki minusta ihan sekopään valheillaan ja haukkui minut kaikille ja oli muka niin reppanaa. Minä tyhmänä menin tätä tyttöä varoittamaan. Ja kas, sieltä tuli tyttö ja jopa hänen äitinsä silmille, että mies on kunnollinen ja kuinka he tietävät, että olen sairas ja niin huono, että totta kai mies etsi paremman ja nuoremman naisen.



Kipin kapin muuttivat yhteen ja kahden viikon päästä yhteenmuuttamisesta tiedän ex-mieheni jo pettäneet uutta naistaan. Uusi nainen sai turpiinsa ja mies petti kenen kans vain pystyi. Minua ei sentään ollut hakannut.



Tyttö tuli myöhemmin valittamaan minulle, että miksi en varoittanut. Niinpä

Haluaisin varoittaa exäni nykyistä naisystävää exästäni, joka ei tosin ole narsisti, mutta kuitenkin alun ihanien vuosien jälkeen alkoi pikkuhiljaa alistaminen, halveksuminen ja piittaamattomuus.



Muille ihmisille mitä sydämellisin ja ystävällisin herrasmies, alallaan menestynyt ja pidetty, mutta kotona piittaamaton ja kylmä ihminen, joka välitti muista vain sen verran kuin heistä pystyi hyötymään. Perhekeskeisistä puheistaan ja lupauksistaan huolimatta käytös oli jotaina aivan muuta. Perhe oli tärkeä saavutus ansioluettelossa, osoitus menestymisestä silläkin alueella.



En kuitenkaan varoitta exäni uutta naisystävää, koska exälläni oli suhde häneen jo liittomme aikana ja exä jätti minut hänen vuokseen. Minun ei ollut koskaan onnistunut jättää exääni, vaikka monta kertaa yritinkin. Exän uusi naisystävä tuskin kuitenkaan ottaisi todesta "jätetyn vaimon katkeraa panettelua". Sitä paitsi exäni puhuu vaikka mustankin valkeaksi, jos se on hänelle hyödyksi ja on todella vakuuttava, koska uskoo itsekin puheisiinsa.

Mun ex mies on narsisti, pahasti. Olisin ollut tosi kiitollinen, jos joku olis mulle vaivautunut kertomaan, ainakin varoittamaan. Vasta nyt kuulen, että teki edellisessä suhteessaan samoja temppuja. Mä ainakin ilmoitan siitä uudelle, jos se sellaista löytää. Tai siis ainakin siinä tapauksessa, jos uudella on lapsia. Ei joutuisi kärsimään niinku mun poikani joutui. Onneksi ollaan paskasta päästy!

Sinuna uskoisin, kokemuksesta...

exääni kun hän sanoi varoittajan olevan mielestään sairas ja kateellinen meidän onnesta ja haluavan meidän eroavan. Suhteestani tuli painajainen ihmisen kanssa joka ei välittänyt minun tunteistani lainkaan ja kontrolloi kaikkea mitä tein ja syytti minua kaikesta missä hän epäonnistui. Nyt hänellä on uusi nainen joka on onnellinen exän kanssa kuten minäkin olin aluksi, enhän melkein uskonut täydellistä onneani todeksi. Minä en uskalla varoittaa, sillä tiedän mikä olisi sen seuraus.

Jos nainen vaikuttaisi selväjärkiseltä, normaalilta ihmiseltä, eikä mitenkään katkeroituneelta tms., niin kyllähän tuo saisi epäilykset heräämään ja vähintään etenemään miehen kanssa HYVIN hyvin varovaisesti.



Jos ex taas tulisi suu vaahdossa ja sukkahousut rikki valomerkin jälkeen taksijonoon kirkumaan, niin olisi vähän toinen juttu... :-D



Lähinnä mä omaa vaistoani kuuntelisin. Jos itsellä olisi aikaisemmin ollut pienintäkään epäilystä miehen suhteen, niin tuollaiselle panisi paljon enemmän painoarvoa.

mutta olisi varmaan pitänyt tajuta siinä vaiheessa, kun exä kertoi omista existään. Olivat kaikki (kolmesta oli puhetta) itsekkäitä, äkkipikaisia, laiskoja, kovia riitelemään...

Katsele, kuulostele ja anna aikaa eli älä kiirehdi. Tutustu aiheeseen ja käytä päätäsi.

olisin ainakin varuillani. Itse varoitin exäni silloista nyxää väkivallasta pitkän puntaroinnin jälkeen. Haukut sain niskaani. 2v sen jälkeen olivat eronneet juuri samasta syystä. Eli ei kaikki tee vain kiusaa. Mulla ainakin tuntui velvollisuudelta kertoa asiasta. En olisi voinut elää itseni kanssa, jos ex olisi vaikka tappanut silloisen nyxänsä.

Katsele, kuulostele ja anna aikaa eli älä kiirehdi. Tutustu aiheeseen ja käytä päätäsi.

mutta älä paina villaisella varoitusta vaan muista että olet sellaisen saanut. Tutustu narsismiin, kuuntele ja seuraile miten miehesi suhtautuu ihmisiin, tilanteisiin, entisiin seurustelukumppaneihinsa jne. Älä puhu miehellesi mitään siitä, että sinua on varoitettu. Tarkkaile, seuraa ja tee johtopäätöksesi.

Ja jos alkaa näyttää siltä, että varoitus oli aiheellinen, niin korjaa itsesi pois suhteesta ja nopsaan.

Esim. mun ex-poikaystävä haukkui ex-vaimonsa kylmäksi hyväksikäyttäjäksi ja pinnalliseksi opportunistiksi, joka ajatteli vain itseään ja oli käyttänyt miestä vain siittäjänä. Ex-poikaystävä osoittautui ajan kanssa kuitenkin lapsiaan täysin laiminlyöväksi ja parisuhteessa sairaan mustasukkaiseksi juopottelijaksi.



Onneksi pääsin hänestä eroon. Tapasin hänen exän myöhemmin ja hän oli alistetun, säikyn ja vaatimattoman oloinen hissukka joka puhui melkein kuiskaamalla. Jos oisin nähnyt hänet heti suhteen alussa niin en olisi ehkä uskonutkaan exän puheisiin.

mutta olisi varmaan pitänyt tajuta siinä vaiheessa, kun exä kertoi omista existään. Olivat kaikki (kolmesta oli puhetta) itsekkäitä, äkkipikaisia, laiskoja, kovia riitelemään...

Tää on niin totta. Jos yhden asian on elämä opettanut, niin sen, että kertoo TOSI, TOSI PALJON ihmisestä, miten se puhuu entisistä kumppaneistaan.

se aiheellinen. Itse en uskonut... mutta olihan se, edelleen ollaan yhdessä, mutta asumme eri osotteissa, niin toimii ihan ok.



Etenkin jos nykyinen mies puhuu negaa huolella siitä exästään, olisin varuillani.

hyvältä, ollakseen totta. Sitä vaan itse luulee että nyt löytyi se "oikea".

Narsistin uhrit itse uskaltaa harvoin varoittaa. Yleensä varoitus tulee jotain muuta kautta. Kantsii kuunnella mitä mies puhuu ja millaista vastakaikua puheisiinsa hakee. Jos mies puhuu itsestään tyyliin "Nainen pyysi että mennään naimisiin, minä suostuin. Nainen pyysi että hankitaan lapsi, minä suostuin. Nainen käytti minua ja tunteitani vain hyväksi ja lähtiessään vei tuhkatkin pesästä" niin olethan varuillasi.



Tällaisen tekstin takaa omalla kohdallani paljastui pahasti luonnehäiriöinen mies, jonka takia jouduin hankkimaan lähestymiskiellon. Suhteen alkuviikot olivat pelkkää miehen lohduttamista ja hänen exän haukkumista. Ei enää näitä mulle.

Hei. Mielenkiintoinen ketju, koskettaa omaakin elämää jollain tapaa. 

Olen ollut mieheni kanssa nyt joitakin vuosia naimisissa ja hänen eronsa ( joka siis oli päällekkäin tapaamisemme kanssa ja johtui ainakin osittain minusta) oli raskaudessaan omaa luokkaansa. Kaikesta mieheni ja entinen vaimonsa tappelivat oikeudessa saakka: päällimmäisenä ja tärkeimpänä tietenkin lasten huoltajuus ja tapaaminen. 

OliN alussa hyvin aktiivisesti mukana touhussa ja kannustin miestäni hänen tarinoihinsa perustuen hakemaan lasten huoltajuutta itselleen, koska hänen mukaansa hän olisi lasten kasvun, kehityksen ja perustarpeiden osalta parempi lasten huoltajana kuin äiti. Mieheni korosti aina erittäin aktiivista rooliaan lastensa elämässä. Aikaa kului ja aloin ymmärtää henen ja lasten arkea seurattuani, että missään nimessä mieheni ei ollut kovinkaan aktiivinen toimija lastensa elämässä vaan entinen vaimo oli pyörittänyt kyllä kaiken oleellisen, mikä on nimenomaisesti pienen lapsen arjen kannalta oleellisinta: säännöllinen rytmi, uni, ruokailu, hygienia sekä lapsen tunteiden ja niiden käsittelyyn ja lohduttamiseen liittyvät mekanismit olivat täysin hukassa ja perustuivat usein hänen omaan viitsimiseensä. Rankaiseminen oli suhteetonta ja kovakouraista suhteessa lasten ikään ja kehitystasoon. Lapset olivat usein hämillään ja jotekin häpeissään olevan oloisia. Ajattelin kuitenkin tuolloin, että koska lapset olivat niin pieniä saattoi olla mahdollista, että miestäni vaivasi vain kyvyttömyys nähdä ja ymmärtää mitä niin pienten lasten hoito vaatii. En siis suostunut näkemään mahdollisuutta että mieheni olisi valehdellut minulle tai halunnut antaa entisestä vaimostaan tarkoituksenmukaisesti vääränlaisen kuvan. Ohjeita ja neuvoja hän ei kuitenkaan koskaan eikä missään tapauksessa suostunut kuuntelemaan ja tilanteet kärjistyivät hyvä useammin riidaksi. Lopuksi ilmaisin oman mielipiteeni (joskin ihan väärällä tavalla) eli kerroin etten missään nimessä kannata lasten meille muuttoa. Heidän hoitamisessa olisi ollut suurimmalta osin minun vastuullani ja en missään nimessä voinut elää sellaisen tilanteen kanssa missä heidän lapsensa olisivat viettäneet suurimman osan elämästään äitipuolensa kanssa, vaikka oma äiti oli enemmän kuin kykenevä lapsista huolehtimaan. 

No tästä alkoi meidän välisen suhteemme helvetti. Joka on jatkunut pitkään ja jatkuu edelleen. Olen vuosien varrella tajunnut monella elämän osa-alueella mieheni olevan empatiakyvytön, ylimielinen, irtopisteiden keräilijä, ivallinen, täysin huumorintajuton itseään kohdistuvaa huumoria kohtaan. Sekä pahinta kaikista: pystyy valehtelemaan sekä pettämään osoittamatta minkäänlaista katumuksen merkkiäkään. No on varmaan turha edes mainita minkä johtopäätöksen hänen persoonastaan olen näiden perusteella valitettavasti joutunut tekemään. 

No mutta nyt aiheeseen. Monta vuotta mentiin niin, ettemme olleet entisen rouvan kanssa missään tekemisissä keskenämme. Tämä oli meidän molempien tahto. Kuitenkin joku aika sitten entinen vaimo lähestyi minua liittyen erääseen heidän yhteisiä lapsia koskevaan asiaan. Hän purki minulle turhautumistaan ja minä yritin kuunnella parhaani mukaan ottamatta kuitenkaan liikaa kantaa itse aiheeseen, koska olisin kokenut seN epälojaliteetiksi miestäni kohtaan. Entinen oli kuitenkin niin "henkisesti väsyneessä tilassa" että alkoi täysin minusta riippumattomasti avaamaan heidän yhteistä elämäänsä enemmänkin. Se oli kamalaa kuultavaa. en pysty sanoin kuvaamaan miten pohjatonta järkytystä aiheutti kuulla joidenkin asioiden olevan identtisiä meidän elämänkulussamme kuin heidän oli ollut. Samanlaista ylikorostunutta syyllistämistä (vieläpä identtisen sanoin), jatkuvaa tyytymättömyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen, maanista pysähtämättömyyttä ongelmien ja keskustelujen pakenemisen muodossa. Kiitin soitosta ja tipuin lattialle

. Haluan siis sanoa, että jos hän olisi soittanut ja kertonut nämä asiat suhteemme alussa, en olisi missään nimessä uskonut häntä. Nyt se kuitenkin jollain tavalla vapautti minut, koska olen useamman vuoden joutunut syyllistämään itseni kaikista tämän suhteen ongelmista mieheni äärimmäisen kylmäpäisen, tunteettoman ja päämäärätietoisen toiminnan takia, jolla hän on siis pyrkinyt nujertamaan kaiken minussa lopullisesti. 

En jaksa avata elämääni enempää, se on nyt liian raskasta, mutta jos neuvoni jollekin kelpaa niin kannattaa suhteen alussa pitää pää kylmänä ja seura miten uusi suhteesi kohtelee mahdollisia entisiä puolisoitaan, lapsiaan ja esim omia vanhempiaan. Ja jos ex vaikuttaa yhtään täysipäiseltä ihmiseltä, paina hänen sanansa ainakin puolipainavasti mieleesi  

Kaikkea hyvää jokaiselle!!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2011 klo 15:17"]

mutta olisi varmaan pitänyt tajuta siinä vaiheessa, kun exä kertoi omista existään. Olivat kaikki (kolmesta oli puhetta) itsekkäitä, äkkipikaisia, laiskoja, kovia riitelemään...

[/quote]

em on aika hyvä merkki siitä, että jotain on ihmisessä pielessä. jos jokaisessa ex:ssä on ollut "isoja vikoja", niin kannattaa kiinnittää huomiota. omakohtaisesti on kokemusta narsistin kanssa elämisestä ja siitä, kuinka vaikeaa siiitä elämästä on päästä pois. meillä se ratkesi niin, että asioiden luisuttua tarpeeksi pitkälle tuli poliisi varmistamaan miehen pois lähdön.