Päästäisitkö 15-vuotiaan kesällä festareille?

Vaikka tyttösi itse olisi kuinka fiksu ja vastuuntuntoinen, niin festareilla - varsinkin siellä leirintäalueella - näkee ja kuulee ihan vaan muiden toiminnan puolesta ihan riittävästi sellaista, jota 15-vuotiaan ei tarvirse kokea...



Päiväreissulle voisin päästää, jos kyseessä joku "elämää suurempi bändi". Mutta kolmeksi päiväksi - never.



Ja niin, itse olen parikymmentä Ruis-, Provinssi-, Ilosaari- ja Nummirockia 90-luvulla käynyt ja jo silloin parikymppisenä ajattelin, että omat lapset ei näihin ennen 18-vuotispäiväänsä lähde muuta kuin kuolleen ruumiin yli... :)

Itse olin 12-vuotiaana ekaa kertaa festareilla ilman vanhempia (olivat tosin samassa kaupungissa ja hotellissa oltiin yötä). 14-vuotiaana oltiin jo pelkällä kaveriporukalla ja siitä eteenpäin joka kesä. Ja oltiin muuten aina täysin selvin päin ja kiltisti. Tarkoitus oli nimenomaan nähdä ne ihanat bändit, ei örveltää niin että keikat jää väliin ja muisti menee. Minulle oli tosi tärkeää ja ylpeyden aihe, että vanhempani luottivat minuun niin paljon, että halusin olla luottamuksen arvoinen. Riippuu ihan siitä teinistä, miten käyttäytyy festareilla, kaikkiin ei voi luottaa. Itse tunnet hänet parhaiten.

ei kai elämä mene pilalle, jos menee festareille vasta 16-,17-,18-,19-ja 20-vuotiskesinä??

Festarit on kännistä älämölöä, jos ei tyttösi itse juo, niin niitä juoppoja könyää syliin joka paikasta.

Minä en ole mielestäni edes mikään niuhoäiti, olen itse käynyt niillä festareilla aikanaan, ja tänä päivänä meno on ihan toista. Suomi on paljon vaarallisempi paikka nyt kuin 10-15-vuotta sitten.

Vanhempien kuuluu olla aikuisia jotka laittaa rajat eikä mitään kavereita jotka lapsensa kautta nostalgisoi omaa menetettyä elämäänsä.

Festarit on koettava juuri silloin kun ne ovat "se juttu". Mitä vitsiä (paitsi nostalgiasyistä:D) niille parikymppisenä on mennä?

Festarit on koettava juuri silloin kun ne ovat "se juttu". Mitä vitsiä (paitsi nostalgiasyistä:D) niille parikymppisenä on mennä?

kolmekymppisenäkin:)

Otsikossa vastaus. Ei tuon ikäinen ole mielestäni kypsä lähtemään "itsenäisesti" festareille,joten ei.

Olen nipottajaäiti. Festareita ja kesiä tulee vielä monia.

just niitä parhaita bändejä. Ei ehkä enää koskaan. t.festarimamma

Niitä just parhaita ei ehkä tule enää koskaan - todellakaan! Ite kävin 15v festareilla ja edelleen käyn, koskaan ei oo mitään ikävää sattunut. :) Kaikenlaista voi muutenkin sattua, joten en näe syytä rajoittaa tytöltäni sellaista mistä itsekin siinä iässä nautin. Musiikki on meille vaan niin tärkeää! :) Tosin voi olla että tällainen vaatii juurikin sen, että itse on käynyt saman läpi ja tietää sen fiiliksen...

ei sitä varten tarvitse lähteä festareille. Ne ovat sellaisia rahankeruujuttuja, joista yritän opettaa lapseni pysymään kaukana. Vastuullista kulutusta on sekin, että ei lähde tuhlaamaan vähiä rahojaan.

..eli elämykset mitä siellä festareilla koetaan. Kaikki ei tykkää, mutta mä rakastan niitä muistoja ja tulevia festareita. Ja toivon että tytölle jää yhtä ihanat elämykset mieleen. :D Mieluummin niin, että on muistoja rutkasti mielessä ja tilin saldo hitusen pienempi, kuin että säästetään kaikesta ilman mahtavia kokemuksia! Elämä on elämistä varten.

ja jos yhtää on uskomista erilaisia nuortenpalstoja, ovat festareiden suurimmat muistot fritsut ja hellä alapää. Ihan ei muista, kuka se oli, mutta varmaan se oli ihana. Varmaan elämys humalaiselle 15v ikäiselle tulla naiduksi mutapohjaisessa teltassa. (lähde: Demi vuonna 2010)

niin on paras olla päästämättä, jos tuollaiseen on vaara. Oma äitini onneksi luotti, ja olinkin luottamuksen arvoinen. Demilehti ei ole koko totuus.com:D

festarivosuja. Mutta anna ihmeessä oman lapsesi lähteä, onhan sinullakin kivoja muistoja (tosin se sun tippuri hoidettiin jo samana kesänä). Normaali 15v onneksi tietää, että kesämuistoja saa muualtakin kuin festareilta. Vain ne äidit, joiden nuoruus jäi lyhyeksi, jumittavat jossain yksittäisessä festarimuistossa ehkä siksi, että heidän elämästään ei myöhemmin tullut mitään.

Mutta hei, rauhoitu. Mä oon itse käynyt festareilla teinistä lähtien ja käyn edelleen. Muistoja on paljon, hyviä sellaisia. Elämässäni olen pärjännyt vallan mainiosti - eikä pipo kiristä :) Jos sä kuvittelet, että se nuorten "naiduksi tuleminen", fritsut, sukupuolitaudit tms vaativat parinsadan kilometrin välimatkan tai festarit tapahtuakseen niin suosittelen äkkiä todellisuuteen heräämistä. Kyllä ne kuule ne hormonit hyrräävät siellä kotibileissä, koulun päättäjäisissä, riparikekkereissä, rippileirillä, "kaverin luona yökylässä" jne. Ja ajattele, ne teidän lähialueella järkätyt ilmaistapahtumat on niitä pahimpia festareita - sinne kun pääsee ilmaiseksi niin ei tarvitse edes olla kiinnostunut musiikista, sinne voi mennä vaan vonkaamaan.. Ei se sun lapsesi ole sen enempää tai vähempää turvassa elämältä kävi festareilla tai ei. Mutta kuten todettu, mä ymmärrän mun tyttöä enkä estä lähtemästä - siinä on aika iso ero että haluaako lähteä festareille festareiden takia vai onko musiikki niin olennainen tekijä reissussa että siksi sinne haluaa lähteä. Mä tunnen oman lapseni, sille festarit on sopiva paikka - kaikille sen ikäisille varmasti ei ole.

Koulun päättäjäisissä ei ole vastaavia partioita näkynyt. Eikä kotibileissä tai edes rippileirillä.

15 vuodessa meno tuskin on ainakaan rauhoittunut... Ja joo, itse olen kiertänyt festareita useamman kesän. Eka kerran 18-vuotiaana, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Johonkin yksittäiselle keikalle voisin ehkä päästää nuoremmankin, ehkä.



Todellakin muistan minkälaista festareilla oli ;D

Enkä senkään jälkeen mikään pahis. Mutta ihan oikeasti. 15-v festarille ja parikymppiset lapsenvahdit.



Tässä teille :

päästin viime kesänä 14 ja 13 vuotiaat 500 km päähän katsomaan Green Dayn keikkaa.



Jos nuoret on vastuullisia heihin voi luottaa.

- tai ihan millä tahansa muullakaan KONSERTILLA - ei ole mitään tekemistä FESTAREIDEN kanssa. Kyllä minäkin oman teinini keikalle/konserttiin päästäisin, festareille ei mitään asiaa yön yli.

päästin viime kesänä 14 ja 13 vuotiaat 500 km päähän katsomaan Green Dayn keikkaa.

Jos nuoret on vastuullisia heihin voi luottaa.

Koulun päättäjäisissä ei ole vastaavia partioita näkynyt. Eikä kotibileissä tai edes rippileirillä.

Isoissa yleisötapahtumissa pitää jo järjestyslainkin perusteella olla tietynlainen valvonta. Otsikossa mainitut muut tapahtumat ei sellaisia ole, mutta kyllä koulun päättäjäispäivinä on poliiseja, saapaspartioita, spr jne valvomassa nuoria - mikä on varsin hyvä asia. Onhan ne vahtimassa aikuistenkin tapahtumia. :)

Kuten sanottu, festareilla kävijöitä on monenlaisia - niitä joille se bändin näkeminen on se juttu ja niitä joille festareille meneminen ja siellä rymyäminen on se juttu. Eikä meidän neitiä ainakaan se leirintäalue kiinnosta majoituspaikkana, "eihän sinne saa edes tavaroita lukkojen taakse" :) Varmasti siellä hengaavat kun bändit lopettavat, en edes kuvittele muuta. Mun onnekseni tosin mun tyttö on ehdoton absolutisti (tarkemmin streittari). Viisitoistavuotiaissakin on eroja, ei voi yleistää sitä mikä kenenkin kohdalla on paras ratkaisu - av:lla tosin kaikki eläminen tuntuu olevan kiellettyä. Eikä täällä kannata muuta näkökulmaa yrittää edes esittää, jos jossain niin täällä sitä ahdasmielisyyttä esiintyy - vain se oma näkemys on hyvä ja paras, lapsethan eivät suinkaan ole yksilöitä...

Ja niin, itse olen parikymmentä Ruis-, Provinssi-, Ilosaari- ja Nummirockia 90-luvulla käynyt ja jo silloin parikymppisenä ajattelin, että omat lapset ei näihin ennen 18-vuotispäiväänsä lähde muuta kuin kuolleen ruumiin yli... :)

tälläinen kellarin pimeydessä-kasvatustyyli vai hieman enemmän salliva....

yhdessä asuttaisiin hotellissa ja liikuttaisiin muutenkin. Musiikki on niin ihanaa, että mielellään yhdessä koko perhe siitä nautimme.

Bändit ja musahan se pääasia on?

Väittäisin nauttineeni festareissa eniten siitä fiiliksestä, kun saa kaverin kanssa kiljua eturivissä, nähdä idolinsa ja pyörtyä.

En olisi kyennyt samaan isin ja äitin kaa...

Voitaisiin ottaa samaan reissuun myös se paras kaveri ja tytöt voisivat vapaasti tunkea eturiviin kiljumaan ja pyörtymään. Olisi kaverinkin vanhemmilla rauhallisempi mieli. En haluaisi estää lasta nauttimasta keikoista, mutta haluaisin olla turvana lähellä. Festareiden leirintäalue on kokemus, jolta haluan lapseni säästää.

se, että en päästäisi 15-vuotiastani kolmeksi päiväksi katsomaan kun jengi kännää, vetää huumeita, sekoilee, oksentelee ja kusee mihin sattuu, huutelee sekavia, kaatuilee holtittomasti telttojen päälle, tappelee yms. yms. tarkoittaa toki aaveellä luonnollisesti sitä, että tyttöni viettää vapaa-aikansa kellarissa.

Ja niin, itse olen parikymmentä Ruis-, Provinssi-, Ilosaari- ja Nummirockia 90-luvulla käynyt ja jo silloin parikymppisenä ajattelin, että omat lapset ei näihin ennen 18-vuotispäiväänsä lähde muuta kuin kuolleen ruumiin yli... :)

tälläinen kellarin pimeydessä-kasvatustyyli vai hieman enemmän salliva....

En päästäisi 15-vuotiasta festareille. 15-vuotias on alaikäinen ja lapsi. Ja vanhemmila on ehdoton vastuu lapsestaaan.

Moni tuttavani on itse käynyt nuorena festareilla vain sikaillakseen. Nyt vanhempina he muistavat sen eivätkä päästä omia lapsiaan menemään. Toisinaan lapset karkaavat. Toisinaan nipovanhemmat menevät väkisin mukaan ja pilaavat valittamisellaan koko festareiden idean: elämänilon, musiikin antaman yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Valitettavasti moni nipovanhempi viettää festarit kalja-alueella tai hotellin baarissa.



Itse kävin nuorena festareilla musiikin takia. En sikaillut, sillä silloin en olisi nähnyt kunnolla bändejä enkä muutenkaan jaksanut. Vanhempani luottivat minuun vähitellen yhä enemmän, ja olen siitä heille ikuisesti kiitollinen. Se onni oli mieletön, kun väsyneenä ja pölyisenä, ääni käheänä palasin, ja isä haki mut asemalta ja äidillä oli kotona ruoka ja sauna valmiina. Tätä onnea jaan omille lapsilleni.



Vanhempana olen työskennellyt festareilla ja ollut muutenkin tiiviisti tekemisissä populaarimusiikin kanssa. Edelleen näen tuon kahtiajaon: sikailevat lapset, joihin ei luoteta kotona, ja musiikista ja ystävistään kiinnostuneet lapset, joilla se luottamus on.



Jos lapsesi on kiinnostunut musiikista, hänellä on lempibändejä jne., päästä hänet menemään. Ja mieti tuota, mitä kerroin kotiinpaluusta. Takaan, että se tunne on ihana, kun näet sen rakkauden, kun hän huomaa, miten äiti ottaa lämpimästi vastaan. Hänen festariretkensä huipentuu siihen.

Olin itse festareilla ekan kerran 15-vuotiaana. Kyllähän nuoren tulee saada elää ja kokeilla. Itse olen päättänyt, että minusta ei tule nipottaja-äitiä vaan päästän kyllä rippikoulun käyneen (ja nipottajille: Prometheus-leirin käyneen myös)festareille ja nuorten "tanssipaikoille".

Tyttäreni on vasta kolme, mutta kyllä tämä nipottamis-vastaisuus on edelleen fiiliksissäni.

koulumajoitukseen ja telttoihin sinne örvellyksen keskelle äitinä vain oman tyttären seuraksi? Olen kai jotenkin estynyt ajattelutavaltani, mutta että käyttäisin koko kesälomarahstoni siihen reissuun, lippuihin, syömiseen, matkakustannuksiin, majoitukseen jne. kärsiäkseni kolme päivää, ja koko kesänä ei sitten muu perhe pääsisi minnekään.

Itse en niinkään ajattele, ettenkö ainakin minä luottaisin omaan tyttäreeni, mutta uskon, että joukossa voi tyhmyys tiivistyä, kokeilunhalu ja siihen tarjoutuva tilaisuus voi ajaa vaikka mihin, ja että vaikka itse olisi miten kunnolla, voi ihan tahtomattaan joutua vaikeuksiin ilta-ja yömyöhään, aikoihin jolloin tavallisesti ollaan kotona.