Olen kärsimätön kontrollifriikki - mulla EI sovi lapsiperheen vanhemmuus (3 on)

Älkää tulko arvostelemaan ja haukkumaan te, jotka ette tällaisesta tiedä.



Ja itse en ainakaan koe olevani huono äiti, enkä kadu lasteni tekoa. Päinvastoin, uskon olevani hyvä äiti ja vaimo, mutta tosiaankin omaa päätäni syö oma pakkoni asioiden etenemiseen omalla tavallani, ja kun ne asiat tosiaan ei isossa perheessä aina etene kuten tahdon, niin suuri osa jaksamisestani menee siihen kontrolloimiseen ja asioiden ennaltaehkäisyyn..



t. 4



ps. Ap, olit rohkea aloituksessasi. Itse en olisi moista uskaltanut. Ihana huomata, etten olekaan ainoa lajiani..=)

En kestä kaaosta, leluja lattialla, sotkuista keittiötä, pölyä ym.



En luota 4-vuotiaan omaan pukemiseen, vaan aina olen parantelemassa sukkien asentoa, onhan lahkeet ja lenksut hyvin, kaula jan ranteet lämpiminä ym ym.



ym ym

Tätähän tämä minun sekoiluni onkin! Olen juuri hullu kontrollifriikki. Oikea Täydellisten Naisten Bree Van De Kamp!! Haluan niin kolmannen lapsen, mutta pysyykö langat käsissäni jos sen teen. Muksut nyt 2,5v ja 6kk. Kun luin muiden juttuja tunsin jonkun hirveän helpotuksen sisimmässäni. Ihanaa, että muitakin kaltaisiani on.

En ole kontrollifriikki siisteyden tms. suhteen, mutta melkein kaiken muun kyllä :-/ Ja inhoan meteliä sekä riehumista. Lapsia kolme. Ihania, ja tullaan hyvin toimeen, mutta pää hajoaa päivittäin.

ap:lle! Mulla sama vika. Haluan koko ajan, että kaikki on hyppysissäni, ja jos näin ei ole, niin syke nousee ja hermo menee. Rakastan lapsiani (1, 5, 7), ja kärsin jatkuvasta syyllisyydestä, koska kontrollifriikkeydessäni ole himppasen kireä nainen. Järjestämme lapsillemme kaikkea kivaa, mutta vaadimme heiltä myös paljon. Yritän rentoutua ja välillä se onnistuukin, mutta sitten otetaan taas kaikki tiukasti hyppysiin.

Ja siksi jätämmekin lapsiluvun kahteen. Ei kiitos yhtään enempää. Nyt siskoksilla on toisensa, eikä minun tarvitse olla koko ajan viihdetoimistona kuten yhden lapsen perheissä vanhemmat joutuvat olemaan. Rakastan tyttäriäni ja olen onnellinen että saimme heidät, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään tehdä enempää lapsia.

Juurikin miehelleni tänään puhuin, että luulin lasten tulemisen jälkeen väkisin rentoutuvani. Ja niin ei todellakaan ole käynyt. Minulla 2,5v ja 3kk ikäiset.



Kontrollifriikki en ole siisteyden suhteen mutta olen sitä sorttia, että haluan suunnitella asiat tarkasti etukäteen ja suunnitelmassa myös pysyä. Pää hajoaa ja hermo kiristyy kun näin ei sitten ikinä lapsien kanssa sujukaan. Spontaania minusta ei saa tekemälläkään. Tiesin kyllä ennen lapsien saamista, että sellaista se on mutta luulin, että tottuisin siihen. En, en ole vielä tottunut, valitettavasti.

Hei keskustelijat, haluaisiko joku osallistua pieneen radiojuttuuni ja kertoa kontrollifriikin elämästä? Soita minulle, niin kerron lisää :) T: Minna 0400-703 856

Ihanaa, että on muitakin! Minäkin mm. suoristan lasten sukkia ja ohjeistan, ohjeistan ja ohjeistan... Ja sitten huomautan, huomautan ja huomautan... Lapsiraukat. Mutta onhan meillä toki kivaakin, kun yritän vähän ottaa rennosti. Ja toki myös kannustan, kannustan ja kannustan. Mutta kyllä tässä tosiaan välillä hajoaa pää.

Täällä toinen ja lisäksi raskaana,3v. ja murrosikäisen lapsen äiti :/ Kyllä ei tulevaisuus naurata vaikka rakastan lapsiani yli kaiken!

Lapsia neljä.



Ja kyllä, oma pää tuntuu aika-ajoin myös hajoavan. En kestä sotkua, tavaroiden pitää olla omilla paikoillaan. Toki lapset saavat leikkiä ja levitellä, mutta leikin jälkeen tavarat on heti siivottava, en vain kestä sotkua.



Sängyn peitot käyn suoristamassa lukuisia kertoja päivässä, jos lapset niissä on hyppineet..



Haluan, että tilanteet pysyisivät rauhallisina ja hyppysissäni. Jos jotain yllättävää sattuu, saan kauhean paniikin hoitaa asia kuntoon ja kaikki taas päiväjärjestykseen.



Viime aikoina olen alkanut karaista itseäni. Nytkin keittiön pöydällä on päivällisen jälkeen astioita, mutta en kyllä uhallanikaan siivoa niitä pois, ennen kuin saunan jälkeen. Haluan nähdä, että maailma pyörii, vaikken ole koko aikaa sitä pyörittämässä..



Huoh..

Täällä toinen ja lisäksi raskaana,3v. ja murrosikäisen lapsen äiti :/ Kyllä ei tulevaisuus naurata vaikka rakastan lapsiani yli kaiken!

Ei naurata täälläkään, ei - meillä on lapset 6-, 7- ja 1-vuotiaita. Olen jo miehelle ilmoittanut, että meiltä sitten lapset muuttavat pois kotoa mahdollisimman aikaisin; esimerkiksi 15-vuotiaina hankimme heille oman yksiön / kaksion, missä käymme katsomassa ja viemässä ruokaa kaappiin. Molemminpuolinen rauha taattu.

Mä en kestä tätä, että kaikkea sanomaani koko ajan kyseenalaistetaan eikä mikään tavara pysy siellä mihin sen asetan; puhumattakaan kämpän siisteydestä. Argh.

Ap.

Noh, tyhmästä päästähän kärsii sitten koko kroppa :DDD

Sitä saa mitä tilaa :DDD

Jos jotain yllättävää sattuu, saan kauhean paniikin hoitaa asia kuntoon ja kaikki taas päiväjärjestykseen

Ja jotakin yllättäväähän pikkulapsiperheessä jatkuvasti sattuu ja tapahtuu. Paniikki alkaa siis olla jo pysyvä olotila.

Ap.

lapsilukua yhteen? Tarviko niitä tehdä useampi, jos vaikka homma alkaisikin maistua?