miten teillä on varaa kolmeen lapseen???

jotain 700€? Pienihän tuo on. Eipä voi haaveillakaan noin pienistä lainanhoitokuluista kun pk-seudulla asuu...

ainakin mun mielestä.

Itse en tunne jääväni mistään paitsi, vaikkei me ulkomailla matkustellakaan juuri nyt. En minä käynyt omassa lapsuudessani, eikä käynyt juuri kukaan kavereistanikaan. Ja harrastuksetkin tuntuu monille olevan nykyään sarjaa mitä kalliimpi, sitä parempi. Pakkoko on harrastaa jotain taitoluistelua tai miekkailua, kun naisvoimistelijoiden jumppaan tai partioon pääsee murto-osalla tuosta summasta.

Ihan oikeesti ihmisistä kasvaa täysin täyspäisiä ilman moloja ja tikettejä, eikä niitä merkkivaatteita tartte kasoittain olla teineilläkään.



Onko se sitten niin kauhean kamalaa, jos teini joutuu menemään vaikkapa kesätöihin tienaamaan mopokorttinsa, kun ei ole pappa betalar? Tai vaikka säästämään viikkorahoistaan jotakin?

Joo kyllä se 700 euron luokkaa on, oli se vaan hyvä ettei tuon isompaa lainaa otettu, olis meille vähä isompiki annettu. Sano pankkineiti, että jalat maassa olevia, realistisia tyyppejä ollaan. Meillä tää talo n. 30 km päässä Oulun keskustasta, vaikka kohtahan sitä taas oululaisia ollaan ku nää kunnat yhdistyy.

Itse en tunne jääväni mistään paitsi, vaikkei me ulkomailla matkustellakaan juuri nyt. En minä käynyt omassa lapsuudessani, eikä käynyt juuri kukaan kavereistanikaan. Ja harrastuksetkin tuntuu monille olevan nykyään sarjaa mitä kalliimpi, sitä parempi. Pakkoko on harrastaa jotain taitoluistelua tai miekkailua, kun naisvoimistelijoiden jumppaan tai partioon pääsee murto-osalla tuosta summasta.

Ihan oikeesti ihmisistä kasvaa täysin täyspäisiä ilman moloja ja tikettejä, eikä niitä merkkivaatteita tartte kasoittain olla teineilläkään.

Onko se sitten niin kauhean kamalaa, jos teini joutuu menemään vaikkapa kesätöihin tienaamaan mopokorttinsa, kun ei ole pappa betalar? Tai vaikka säästämään viikkorahoistaan jotakin?

Kaikilla ei tarvitse olla omaa huonetta. Jokaiseen harrastukseen ja merkkifarkkupyyntöihin ei tarvitse olla rahaa. Ulkomaanmatkailun voi jättää väliin. Kännyköiden ei tarvitse olla niitä kalleimpia. Reilusti voi sanoa teinille, että nyt ei valitettavasti ole rahaa mopokorttiin, skootteriin tai lasketteluviikonloppuun.

Riittää, että on aikaa ja rakkautta, ruokaa ja vaatetta päälle.

Itse olen kolmen lapsen yh, joka opiskelee päätoimisesti ja keikkailee töissä. Kummasti meillä riittää rahat elämiseen, joskus jopa matkusteluun jne, kun eletään muuten säästeliäästi. Ja selvennöksenä, saan tavallista opintotukea, en mitään korotettuja. Säästeliäästi eläminen ei meinaa huonoa ruokaa tai huonoja vaatteita, pitää vain osata ennakoida ale-myyntien aikaan lapsen kasvu..

osalle riittää perustarpeet ja osa haluaa elää pikkasen luksustakin.

Toisaalta hyvä taloudellinen tilanne antaa myös turvaa yllättävien tilanteiden varalle. Toisille taas riittää se, että rahat riittävät ruokaan ja siinä se. Kaikki muu pummataan sukulaisilta ja yhteiskunnalta... Jos tulee yllättäviä tai suuria menoeriä niin sitten ollaan ottamassa pikavippiä.

Itse en ymmärrä sitä, että lapsia tehdään paljon ja sitten niitä ei ole varaa elättää. Luuleeko joku, että lapsi ei kärsi jos ei pääse mukaan luokkaretkelle tai huvipuistoon kesällä, saa omaa kännykkä, kulkee aina muiden vanhoissa vaatteissa, harrastukset valitaan sen mukaan mikä on ilmaista jne? Ei tarvitse tarjota sitä kalleinta, mutta halvimman tarjoaminen ainoana vaihtoehtona hajottaa ihmistä. Se, että koskaan ei ole vaihtoehtoja vaan on pakko tyytyä siihen mikä se halvin tai ilmainen.

Jostain kumman syystä täällä av: lla aina romantisoidaan köyhyyttä. Täälä hehkutetaan miten ruokitaan 10 henkinen perhe 200€: lla ja pärjätään 2000€ nettotuloilla ja siitä säästetään vielä koko perheen etelänmatka kerran vuoteen. Aivan käsittämätöntä paskanjauhantaa. KUKAAN ei taatusti nauti köyhyydestä!

osalle riittää perustarpeet ja osa haluaa elää pikkasen luksustakin.

En minäkään usko, että 2000€:n nettotuloilla monta lasta elättää, mutta ei siihen nyt kymppitonneja tarvitse.



Itse olen kolmen lapsen yh ja nettotuloni (palkka, elarit ja lapsilisät) on 2300€. Vuokranmaksun jälkeen meille jää n. 1700€ ja hyvin sillä pärjätään, käydään kerran vuodessa lomamatkalla, harrastetaan ja vaatteet ostetaan uusina.



Tottakai ostaisin enemmän turhuuksia, jos rahaa olisi käytettävissä enemmän, mutta kertaakaan ei ole jäänyt lasten laskettelureissu tai luokkaretki väliin rahapulan takia. Ruokaan (sis. pesuaineet yms.) meillä menee noin 500€ kuussa, autoon ja bensoihin n. 300€, vakuutuksiin n. 100€, puhelimet ja netti n. 100€ eli muuhun kulutukseen jää n. 700€.



Yleensä yritän laittaa n. 100€ kuussa säästöön, jotta isompiin hankintoihin ja lomamatkoihin on sitten rahaa säästössä.

ja koskaan ei olla sossussa käyty. Tosin voisi olla kannattavampaa kuin töissä käynti. mutta tota on että lapset kuluttavat, varsinkin murrosikäiset ja lukiolainen.



Meillä nettotulot 5500 (sis lapsilisät) sio asuntolaina, itse rakennettu suurehko omakotitalo pääkaupunkiseudulla. Ei matkustella ei käydä ravintoloissa, hyödynnetään alennusmyynnit jne. Kaikki menee mikä tulee mutta toistasieksi ollaan pärjätty=)

--

Luuleeko joku, että lapsi ei kärsi jos ei pääse mukaan luokkaretkelle tai huvipuistoon kesällä, saa omaa kännykkä, kulkee aina muiden vanhoissa vaatteissa, harrastukset valitaan sen mukaan mikä on ilmaista jne? Ei tarvitse tarjota sitä kalleinta, mutta halvimman tarjoaminen ainoana vaihtoehtona hajottaa ihmistä. Se, että koskaan ei ole vaihtoehtoja vaan on pakko tyytyä siihen mikä se halvin tai ilmainen.

--

Minä taas kummastelen tätä viljeltyä lässytystä siitä että lapsi kärsii siitä jos ei saa kaikkea samaa kuin muutkin lapset. Kyllä se on aika paljon kasvatuksesta kiinni mitä lapsi tarvitsee ja mikä on sitä että sosiaalinen paine sanelee johon vanhemmat ei pistä vastaan, ja se taas olisi vanhempien tehtävä. Ehdoin tahdoin ei tietenkään kannataa kieltää jotain järkevää jonka hankkimista on suunniteltu siitä syystä että toisilla on mutta johan nyt on kumma että lapsen pitää saada sitä mitä muidenkin. Miksi pelätä niin paljon sitä että lapsi kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan jo pienestä pitäen ja että vanhempien tehtävä voisi olla kannustaa siihen ja oman tien löytämiseen, siihen että lapsen arvo ei tosiaankaan määrity sen kautta mitä kaikkea muilla on ja mitä itsellä ei ole. Vanhempien tehtävä on tukea ja kannustaa lasta tämän ainutlaatuisuudessa ja auttaa kestämään pettymyksiäja hakemaan nimenomaan sitä arvojen kestävää asettelua jostain muualta kuin tarpeettomasta ja päättömästä kuluttamisesta ja tavaran haalimisesta.

Mihen bruttotulot alle 3000/kk ja minä kotona. Lainaa maksellaan autosta sekä asunnosta jne.

n.6500€ ja tuossa ei ole viel lapsilisiä ja bonuksia mukana. Kolme lasta elätetään mukavasti ja on varaa reissata, harrastaa jne. Neljäs oli jonkin aikaa toiveissa, mutta sitten totesin että elämä on jo sen verran helppoa ettei haluta aloittaa vauvarumbaa alusta ja on mukavaa myös kun on rahaakin käytössä, eikä tarvitse laskea niitä. Tämä lapsiluku sopii meille, vanhin on jo lukion ekalla ja nuorimmatkin jo koulussa.

Meidän perheessä nettotulot on kuukaudesta riippuen 2300 - 2600. Meitä on siis 2 aikuista ja 2 lasta. Asutaan vuokralla, mutta ollaan etsimässä omaa asuntoa, ehkä kolmiota. Meille jää joka kuukausi säästöön noin 500 e. Eikä me mielestämme kituuteta. Totta kai käyttäisin rahaa vähän toisella lailla, jos tulot olis kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna, mutta ei me nytkään venytetä penniä koko ajan.

Mihin ihmeeseen te saatte kulumaan vaikka viiden tonnin palkan? Tajuan kyllä, että silloin maksetaan ehkä isompaa lainaa isosta talosta, mutta jonkin ap:n mainitseman talon pystyy kyllä ostamaan meidänkin tuloilla (ja säästöillä).

pk-seudulla tolla 122000 euroa ei saa edes Vantaalta kerrostalokaksiota paitsi jonkun ihan pommin. Että elinkustannuksetkin on vähän eri luokkaa eri paikoissa...

Talolainaa ei ole ehditty vielä maksaa pois.

Kyllä kaikki menee, mitä tulee. Tosiasia on, että tässä iässä ei enää kierrätetä vaatteita. Meillä ei edes harrasteta kalliisti, mutta kyllä rahaa menee silti. Ihan pelkkiin vaatteisiin, sillä ei riitä, että ostaa yhdet farkut vuodessa.

En eri asia tosiaan ostaa neljät talvikengät (pahimpana talvena kahdet kun kasvukausi on meneillään), neljä talvitakkia, muutamat farkut, puseroita, kesätakkeja, kesäkenkiä, lenkkareita, luistimia, suksia, jääkiekkomailoja, kypäriä, polkupyöriä jne....

Lisäksi kasvavat teinit syövät aika paljon. Sama määrä menee kuin olisi 6 aikuista.

Lukioon lähtee kohta ensimäinen ja tähän tulee lisäksi kirjat yms.

Kyllä minäkin ajattelin lasten ollessa pieniä, että en halua heitä totuttaa kulutusjuhlaan. Että kyllä tyttö taatusti käyttää isoveljensä vaatteet koulussa ja mitä ne nyt mitään kännyköitä tarvii ja muitakaan kulutustavaroita.

Ei se vain mene niin. Lapsia ei voi kävelyttää ahtaissa kengissä ja luisteluttaa lisuissa paskaluistimissa. Raha riittää, mutta ei mitään ylellisyyttä kyllä pysty laittamaan.

luettelemista aina näissä kululistoissa. Jos lapset ei ole neloset, on esim. urheiluvälineiden kierrättäminen melko helppoa. Ja jos yhtään katselee ympärilleen, on aika helppoa löytää jonkun ainokaisen yhden talven pidetyt vehkeet pilkkahinnalla.

Ja kuinka usein esim. pyöriä pitää ostaa?? Meillä on kolme poikaa, ja vain vanhimmalle ostetaan pyörä uutena tai käytettynä, seuraavalle vähän tuunaillaan edellisen omaa ( ostetaan krossirenkaat, uudet päheemmät lokarit tms.), ja vasta kun tulee oikeasti ison pyörän osto eteen, ostetaan jokaiselle oma ja tietysti laadukas.

Me myös edelleen saadaan todella paljon vaatteita kavereilta ja sukulaisilta, eikä siitä mitään numeroa tarvitse tehdä. Meillä on siis useampi perhe, joissa vain yksi suht rauhallinen poika, ja joiltain ostetaan, joiltain saadaan vaatteet. Kukaan näistä ei asu meidän alueella, joten lapset eivät joudu mitenkään silmätikuksi kun ei kukaan tiedä noista vaatteista, että ovat jo yhdellä olleet. Ja kun niitä tulee sen verran runsaasti, on helppo katsoa kullekin pojista vartalon ja tyylin mukaan vaatteet niin, että esikoinen ei edes koskaan näe kaikkia. Nuoremmat nimittäin alkavat jo olla melko tarkkoja sen suhteen, että eivät halua käyttää vaatteita, jotka muistavat esikoisen päältä.

Kengät meillä toki ostetaan uusina kaikille, siis vähintään ns, "pääkengät". Toki jos isommalta jää lähes pitämättä jotain, niitä saa seuraavakin käyttää.

Mutta siis pointti tässä on, että ei se kolme lasta aina mikään mahdottomuus ole. Toki ymmärrän, että meillä on käynyt myös hyvä tuuri noiden vaatteiden suhteen, mutta on mulla kaveri, joka aika menestyksellä on hankkinut lapselleen, yläasteikäisellekin vaatteet edullisesti käytettynä. Ja ei, ei mitään vääränkokoisia rytkyjä, vaan oikeasti hyvän näköisiä vaatteita.

ja ikävä kyllä, lapset ihan oikeasti kärsivät kun eivät saa samaa mitä muut. Tämä on teema mikä on koko ajan läsnä joidenkin lasten kohdalla.

Jo ala-asteikäiset lapset ovat usein huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta, kantavat taakkaa mikä ei lapselle kuuluisi.

Varsinkin tyttöjen kohdalla tämä rahattomuus tuntuu ahdistavan erityisen paljon, tämä siis oma kokemukseni. Ei voi kierrellä kaupoissa kavereiden kanssa, ei ole varaa lähteä leffaan jne.

Vanhempana voit kasvattaa ja vahvistaa lapsen itsetuntoa, mutta jos lapsi kokee ulkopuolisuuden tunteita perheen rahattomuuden vuoksi niin sille et voi mitään. Taloudellinen tilanne eriarvoistaa meitä ja lapsuudessa.

--

Luuleeko joku, että lapsi ei kärsi jos ei pääse mukaan luokkaretkelle tai huvipuistoon kesällä, saa omaa kännykkä, kulkee aina muiden vanhoissa vaatteissa, harrastukset valitaan sen mukaan mikä on ilmaista jne? Ei tarvitse tarjota sitä kalleinta, mutta halvimman tarjoaminen ainoana vaihtoehtona hajottaa ihmistä. Se, että koskaan ei ole vaihtoehtoja vaan on pakko tyytyä siihen mikä se halvin tai ilmainen.

--

Minä taas kummastelen tätä viljeltyä lässytystä siitä että lapsi kärsii siitä jos ei saa kaikkea samaa kuin muutkin lapset. Kyllä se on aika paljon kasvatuksesta kiinni mitä lapsi tarvitsee ja mikä on sitä että sosiaalinen paine sanelee johon vanhemmat ei pistä vastaan, ja se taas olisi vanhempien tehtävä. Ehdoin tahdoin ei tietenkään kannataa kieltää jotain järkevää jonka hankkimista on suunniteltu siitä syystä että toisilla on mutta johan nyt on kumma että lapsen pitää saada sitä mitä muidenkin. Miksi pelätä niin paljon sitä että lapsi kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan jo pienestä pitäen ja että vanhempien tehtävä voisi olla kannustaa siihen ja oman tien löytämiseen, siihen että lapsen arvo ei tosiaankaan määrity sen kautta mitä kaikkea muilla on ja mitä itsellä ei ole. Vanhempien tehtävä on tukea ja kannustaa lasta tämän ainutlaatuisuudessa ja auttaa kestämään pettymyksiäja hakemaan nimenomaan sitä arvojen kestävää asettelua jostain muualta kuin tarpeettomasta ja päättömästä kuluttamisesta ja tavaran haalimisesta.

Jos 100 euron säästäminen kuukaudessa vie koko nelihenkisen perheen kerran vuodessa ulkomaille?

Rasittavinta täällä av:lla on juuri nämä ihmiset, jotka valehtelevat kuluissa, koska tuohan ei voi tosiaankaan pitää paikkaansa.

En minäkään usko, että 2000€:n nettotuloilla monta lasta elättää, mutta ei siihen nyt kymppitonneja tarvitse.

Itse olen kolmen lapsen yh ja nettotuloni (palkka, elarit ja lapsilisät) on 2300€. Vuokranmaksun jälkeen meille jää n. 1700€ ja hyvin sillä pärjätään, käydään kerran vuodessa lomamatkalla, harrastetaan ja vaatteet ostetaan uusina.

Tottakai ostaisin enemmän turhuuksia, jos rahaa olisi käytettävissä enemmän, mutta kertaakaan ei ole jäänyt lasten laskettelureissu tai luokkaretki väliin rahapulan takia. Ruokaan (sis. pesuaineet yms.) meillä menee noin 500€ kuussa, autoon ja bensoihin n. 300€, vakuutuksiin n. 100€, puhelimet ja netti n. 100€ eli muuhun kulutukseen jää n. 700€.

Yleensä yritän laittaa n. 100€ kuussa säästöön, jotta isompiin hankintoihin ja lomamatkoihin on sitten rahaa säästössä.

Meillä on kolme lasta. Tulot yht.2100e josta

asunnon lyh.600e ja auto just maksettu.

Ja todella hyvin pärjätään.

Ruokaan n.500e/kk.

Netti, puhelin, vakuutukset n.150e/kk.

Mikä ongelma?

Miten teillä riittää 500€ ruokaan viisihenkiselle perheelle? (siis hienoa, että selviää niin vähällä!)

että lainanlyhennykset vie vuosikymmeniä kaikki rahat, ei oo antaa lapsille mitään. Haloo, arvovalintoja kartuttaako koko aikuisiän itselleen omaisuutta vai kuluttaako jotain tuloistaan myös lapsiinsa.



Mulla on vara antaa jopa niitä ulkomaanmatkoja lapsille, kun asun vuokralla. Tyhmää ehkä, mutta ainakin rikasta elämää.

rahankäyttöpaineita, niin kolmanteen lapseen on varaa. Sosiaalisilla rahankäyttöpaineilla tarkoitan sitä, että lasten kavereilla on maksullisia harrastuksia, merkkivaatteita, käydään hampurilaisella, leffassa, on kalliit lemmikit, ulkomaanmatkat jne.

Pienet lapset eivät maksa juuri mitään. Kolmas on käyttää vanhempien sisarusten vaatteita aika pitkään. Kouluisässä kuluja voi tulla enemmän, jos on tuhlaileva elämäntyyli.

Luuleeko joku, että lapsi ei kärsi jos ei pääse mukaan luokkaretkelle tai huvipuistoon kesällä, saa omaa kännykkä, kulkee aina muiden vanhoissa vaatteissa, harrastukset valitaan sen mukaan mikä on ilmaista jne? Ei tarvitse tarjota sitä kalleinta, mutta halvimman tarjoaminen ainoana vaihtoehtona hajottaa ihmistä. Se, että koskaan ei ole vaihtoehtoja vaan on pakko tyytyä siihen mikä se halvin tai ilmainen.

osalle riittää perustarpeet ja osa haluaa elää pikkasen luksustakin.

Juu ei nauti lapsi, varsinkiin teini-iän kynnyksellä oleva nuori tyttö, joka on muutenkin epävarma vartalon muutoksista ym., siitä että on se jolla on aina käytetyt vanhanaikaiset vaatteet, kengät, pyörät, luistimet, eikä esim. _koskaan_ varaa käydä kaverien kanssa mäkkärissä. Ei nauti siitäkään, että aina jäi ulkopuoliseksi kaikista riennoista, jonne kaverit menivät (esim. leffa).

Ja tuo oli 90-luvun alussa, jolloin molemmat vanhemmat töissä, mutta monta lasta. Onneksi en ole noin nuori enkä asu kotona, koska saisin vain haaveilla mm. kännykästä.

Minulla on hyväpalkkainen työ ja kulutustottumukset hyvinkin itsekkäät eli syydän itseeni aika paljon rahaa ja matkoilla varaan vähintään 4 tähden hotellin, varmaan tuon takia etten nuorena koskaan saanut mitään. En myöskään voisi kuvitella tarjoavani lapsilleni (joita ei vielä tosin ole) samanlaista lapsuutta kuin minulla. Ei pelkkä rakkaus tuo voita leivän päälle.