Perhe kaksikielinen ja nainen sanoo että

"Pitäisikö meidän perhe puhua englantia" ei ole suomea.

ja viikonloppuisin lapset kayttavat suomea ja englantia 70/30.

Nain siis sen vuoksi etta mian olen kotona viikot lasten kanssa, mies tulee muutamana iltana kotiin niin myohaan ettei ehdi lapsia nahda.

Viikonloppuisin lapset viettavat paivat isansa kanssaan, koska mina olen toissa, mutta puhuvat silti keskenaan suomea, paitsi jos haluavat isansa kuuelvat esim. riitansa niin silloin tarkoituksella puhuvta englanniksi. Ovat taysin kaksikielisia, vaihtavat kielta ihan vaivatta. Eika myoskaan miesta vaivaa yhtaan lasten erinomainen suomenkielen taito, kannustaa sita. Miehella myos oma kieli jota ei ole halunnut puhua lapsille, emmeka asu Suomessa.

Asutaan miehen kotimaassa Yhdysvalloissa ja miehen äidinkielet on heprea sekä englanti.

Meillä on kotikielenä suomi ja englanti, lapset osaavat kyllä hepreaa jonkin verran, appivanhempat ovat opettaneet, itse en ole niin uskonnollisesta perheestä enkä osaa hepreaa.

Lasten vahvin kieli on ehdottomasti englanti, johtuen ihan vaan siitä, että varsinkin vanhin kuulee englantia joka päivä eskarissa. Suomi on selvästi heikonpi kieli, vaikka puhunkin lapsille pelkästään suomea, vaikka oltaisiinkin ihmisten ilmoilla. Meilä myös luetaan suomalaisia lastenkirjoja, katsotaan suomalaisia dvd:itä jne.

.mies englanninkielinen, itse puhun suomea. Kumpikin käyttänyt johdonmukaisesti omaa kieltään lapsen (nyt reilut 2 v.) kanssa kommunikoidessa. Keskenämme me vanhemmat puhumme englantia (mies ei osaa suomea kuin muutaman sanan) Hienosti tulee pojalta molempia kieliä, ei edes sotke vastatessaan vaan tietää aina kumpaa puhutaan kummalle. Suomi on tietysti hiukan vahvempi koska päivähoidossa suomenkielisessä päiväkodissa ja pihapiirin kaverit suomenkielisiä.

...nainen sanoo, että hänen kotona puhutaan vain suomea!

Tuntuupa olevan parisuhteessa kunnioitus kohdallaan. Päätös yksi- tai kaksikielisyydestä tulisi tehdä yhteisymmärryksessä molempien vanhempien kesken. Mut jos ei yhteisymmärrystä tule niin kannustaisin jokaista puhumaan lapsilleen sitä kieltä joka on se "omin" ja luonnollisin kieli ilmaista itseään ja tunteitaan. Tavanomaisesti kehittyvää lasta ei häiritse vaikka kieliä olisi useampikin. Omasta mielestäni monikielisyys on rikkaus!

-kaksikielisten pikkulasten äiti

Meidän tuttavaperheet on melkein kaikki kaksikielisiä. Ja voin kyllä sanoa, että niitäkin perheitä löytyy, missä lapset eivät osaa muuta kuin englantia, johtuu ihan pelkästään siitä, ettei lapsi/lapset kuule äidin-/isänkieltä tarpeeksi usein.

Esim. yksi tuttavaperhe on Suomi-Britti ja vaikka perheen äiti kuinka yrittää puhua koko ajan suomea lapsilleen, lasten suomenkielen taito on heikko, nippanappa osaavat kommunikoida äidin puolen sukulaisten kanssa.

Lapsemme ovat 7v ja 4v ja vanhempi on koulussa 9-15.30 ja nuorempi eskarissa 2,5h aamuisin. Silti esim. vanhemmalla lapsella englanti on yha mielestani vahan heikompi kieli, tai siis ei ole sillakaan heikko mutta suosii suomea aina kuin mahdollista.

Meidän lapset ovat 5v (lapsi täyttää heinäkuun lopussa 6), 3v7kk ja 1v5kk. Isommilla lapsilla on myös suomenkielisiä kavereita, mutta yleensä jos järjestetään tapaamisia puistoon tms. mukana on myös sellaisia lapsia, jotka eivät puhu suomea, joten lapset käyttävät silloin englantia. Suomea lapset kuulevat oikeastaan minun lisäkseni isovanhemmilta; vietetään yleensä kesät Suomessa, minä ja lapset tullaan jo kesäkuussa ja mies seuraa heinäkuussa perässä, kun hänellä alkaa loma.

Esikoinen myös puhuu välillä hassusti, esim. "Otan suihkun" eikä "Menen suihkuun".

Annetaan kaikkien hoitaa lapsiaan niinkuin itse parhaaksi näkevät.



vaikka joku av-palstalainen sitä kieltä kauhistelisikin.

Meidän perhe on täysin suomalainen, mutta asutaan miehen työn takia ulkomailla. Lapset olivat muuton aikaan 5kk, 3v ja 5v. Esikoinen meni täysin ummikkona eskariin ja oppi englannin parissa kuukaudessa ja nyt neljä vuotta myöhemmin kyseinen lapsi puhuu jopa parempaa englantia kuin minä ja mies. Tuo 4v ja meidän perheen kuopus (joka on syntynyt täällä) 2v puhuvat englantia selvällä akstentilla -> asuinpaikan aksentilla, heistä ei kyllä osaisi sanoa olevan ulkomaalaisia, jollei nimet paljastaisi. Kotikielenä on kyllä kuitenkin suomi ja tulee aina olemaan.

on yksi lapsi ja hänelle on aina puhuttu vain suomea. Mieheni on kylläkin ruotsinkielinen, mutta ajattelimme, että lapsemme häviäisi kielenoppimisen syvyydessä, jos puhuisimme hänelle kahta kieltä.



Suomessa ei käytännössä tarvitse osata kuin suomea ja englantia. Valtion virkoihin riittää aivan hyvin kouluruotsi.

ruotsin kielen mainostaminen alkaa olla ärsyttävää. Ei sitä ruotsia mihinkään tarvita. Isoisäni isä tuli venäjältä ja en osaa ollenkaan venäjää. Ei harmita yhtään.

joissa on todettu että lapsilla, jotka puhuvat kotonaan muuta kieltä kuin ruotsia, on keskimäärin heikompi ruotsin kielen taito kuin äidinkielenään ruotsia puhuvilla lapsilla. Kielet ovat kuitenkin hyvin laajoja ja jos yksi osa-alue jää pois eli koti ja vanhempien kanssa kyseistä kieltä puhuminen, ei se kieli pääse kehittymään yhtä hyvin kuin äidinkielisillä puhujilla. Kieli saattaa kuulostaa hyvältä, puhe ja kirjoitus sujua mutta ongelmia on mm. sanavarastossa joka ei ole yhtä laaja.

Hyvin moni vieras luulee meidän lasten olevan syntyperäisiä amerikkalaisia. Eli en kyllä uskoisi 100% tuohon ruotsalaisten tutkimukseen. Ruotsi on kuitenkin sen verran harvinainen kieli, jota ei kuule niin paljoa esim. telkkarista. Englantiahan kuulee telkkaristakin hirmu paljon.

T:36

joissa on todettu että lapsilla, jotka puhuvat kotonaan muuta kieltä kuin ruotsia, on keskimäärin heikompi ruotsin kielen taito kuin äidinkielenään ruotsia puhuvilla lapsilla. Kielet ovat kuitenkin hyvin laajoja ja jos yksi osa-alue jää pois eli koti ja vanhempien kanssa kyseistä kieltä puhuminen, ei se kieli pääse kehittymään yhtä hyvin kuin äidinkielisillä puhujilla. Kieli saattaa kuulostaa hyvältä, puhe ja kirjoitus sujua mutta ongelmia on mm. sanavarastossa joka ei ole yhtä laaja.

Meidän perhe on täysin suomalainen, mutta asutaan miehen työn takia ulkomailla. Lapset olivat muuton aikaan 5kk, 3v ja 5v. Esikoinen meni täysin ummikkona eskariin ja oppi englannin parissa kuukaudessa ja nyt neljä vuotta myöhemmin kyseinen lapsi puhuu jopa parempaa englantia kuin minä ja mies. Tuo 4v ja meidän perheen kuopus (joka on syntynyt täällä) 2v puhuvat englantia selvällä akstentilla -> asuinpaikan aksentilla, heistä ei kyllä osaisi sanoa olevan ulkomaalaisia, jollei nimet paljastaisi. Kotikielenä on kyllä kuitenkin suomi ja tulee aina olemaan.

Kaksikieliset lapset voivat oppia puhumaan kahta kieltä ihan yhtä hyvin kuin lapset jotka vastaavasti osaavat vain yhtä kieltä. Yleensä kielenkehitys tai sanavarasto voi olla köyhempää alussa jollain kielellä mutta 7-vuoden iässä lapsi on jo saavuttanut yksikielisen kaverinsa.



Lisäksi usean kielen osaaminen auttaa oppimaan muita vieraita kieliä. Tämän olen itsekin huomannut kieliä opiskellessani.



Se, että joku lääkäri tai puheterapeutti kehottaisi lopettamaan toisen kielen puhumisen saa minut näkemään punaista!!! Tiedän tällaisen perheen. Lapsilla jonkin sortin puheviive ja terapeutti kehotti isää lopettamaan ruotsinkielen puhumisen. No näin tekivät. Jälkeenpäin tätä perhettä on harmittanut! No se mitä tässä perheessä tehtiin väärin oli myös se, että isä ei ollut johdonmukainen puhuessaan: joskus puhui ruotsia, mutta usein myös suomea lapsille. Mitäs se sellainen on?



Itse puhun lapsilleni suomea, asumme ruotsinkielisellä paikkakunnalla. Yhdellä lapsistani on kielenkehityksen häiriö, mutta se johtuu ihan autistisuudesta. En voisi kuvitellakaan että alkaisin yhtäkkiä jonkin "määräävän tahon" kehotuksesta puhua ruotsia lapselleni. Olisihan se hassua. Lopettaisinko sitten suomen puhumisen myös toisille lapsilleni? En edes osaa puhua lapsille ruotsia kun kerran olen tottunut suomea puhumaan!



Ei kyllä kaksikielisyys on rikkaus. Itsekin olen pelkästään asiasta aina hyötynyt.

Eri asia, jos todetaan jokin häiriö kehityksessä, mutta nuo varmasti ovat harvinaisia. Tunnen useita tapauksia, joissa Ruotsiin tai muualle ulkomaille muuttanut suomalainen äiti ei puhu lapsilleen suomea ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan sekoitu! Aivan karmeaa. Mahtaa lapsia harmittaa aikuisina ja jo nytkin, kun eivät pysty juttelemaan esim. suomalaisten iäkkäiden isovanhempiensa kanssa. Useimmat oppivat kaksi kieltä lapsena helposti. Tietenkään esim. Norjassa asuvan suomalaisen lapselle suomesta ei tule aivan samanveroinen äidinkieli kuin norjasta, mutta hyvin sen oppii kuitenkin, jos toinen vanhemmista puhuu sitä.

TArvitseeko sitä toista kieltä edes täydellisesti osatakaan? Eikö ole edes hyvä jos osaa "jotenkuten" sitä toisen vanhemman (tai isovanhemman) kieltä? Ajattelen esim. tuttua joka asuu USA:ssa, äiti puhuu lapsille englantia ja isä ruotsia. Täähän on tosi hyvä juttu että lapset osaavat ja YMMÄRTÄVÄT ruotsia kun tulevat tänne ruotsinkieliselle paikkakunnalle kesisin isovanhempien luo. Muuten ois aika ankeaa....