Taas törmäsin väitteeseen, että "kyllä on vanhemmus hakusessa, jos
kaupassa kysyy lapselta mitä syödään"
Minusta on ihan normaalia kommunikointia, että kysyy mitä syötäisiin. Tuskin se lapsi koko viikon kaikkia aterioita kuitenkaan luettelee!
Sitten yhdessä haetaan aineksia, joita niihin ruokiin kuuluu- oppii lapsi ihan normaaleja arjen asioita kun saa olla mukana tekemässä ja ehdottelemassa. Ja se aikuinenhan loppujen lopuksi kuitenkin päättää mitä ostetaan, jos lapsi ehdottaisi päivälliseksi vaahtokarkkeja suklaakastikkeella, niin tuskin kukaan suostuisi?
Tää on vaan sellainen asia, jonka psykiatrit usein nostaa esille esimerkkinä vanhemmuudesta.
Outoa, onko ennen ollut joku kunnia-asia, että äiti päättää mitä syödään?
Kommentit (37)
jo ihan si
ksi, etten tee samaa kuin koulussa on ollut. Tosiaankaan en aina tee, mitä pyytää, joskus suljen pois jo valmiiksi jotkut jutut, joskus muokataan ehdotuksesta jne. En usko, että tässä tarkoitetaan tätä vaan just sitä, että jos ei halua perunoita ja kastiketta niin saa ranskikset. Ja tää toistuu ja toistuu.
että ihminen joka edes ajatttelee jonkun yksittäisen lauseen tai tapahtuman perusteella että joku on huono vanhempi, kärsii huonosta itsetunnosta ja omaa paremmuuttaan korostaen arvostelee ja yrittää painaa muita alemmaksi.
Jätän sellaiset ihmiset ja mielipiteet ihan omaan arvoonsa. Lapseni saatuani huomasin kyllä että jos kasvatusmetodini poikkesi jonkun ystävättären tavoista, tuli kritiikkiä. Aikani tällaista arvostelua kuunneltuani laitoin välit poikki arvostelijaan eikä kaduta sitten pätkääkään.
Kysyn 2,5 vuotiaalta tyttäreltäni mitä tänään syödään on vastaus joko "ei mitään" tai "makaronilaatikkoa". Vaikka tiedän vastauksen etukäteen, kysyn sitä kuitenkin.
mustaamakkaraa tai kalaa jos kysyy mitä syötäisiin.
Eli voisiko olettaa että ihminen joka ei halua että tätä kysytään lapsilta saa lapsiltaan tavallista ruokaa vaan se ruoka on herkkuja?
Lapsien ollessa pieniä olen myös kysynyt valintaa ehdottamalla muutamia vaihtoehtoja joista lapsi voi sanoa suosikkinsa.
On niitä myös aikoja, kun lapsi itse ehdottaa ruokaa ja se vastaavasti tyrmätään.
ja perunamuusia ja lihapullia toisena päivänä, kun menin kummaltakin lapselta (4v ja 6v) kysymään yhdet ruokatoiveet viikonlopulle. Voi prkl, pilalla ovat.
vastauksena on jokin näistä:
Riisiä ja kanaa
Uunilohta ja muusia/riisiä
Hernekeittoa
Ranskiksia ja kebakoita
Mureketta
Ikää on 6v, ei syö pizzaa, tacoja/tortilloja, hampurilaisia joskus, mut korkeintaan kerran kuukaudessa-kahdessa.
Mun lapset (5 ja 7) ehdottaa yleensä näitä:
jauhelihapihvit
paistettu lohi
kylmäsavulohi
paistettua pangasusta
itse tehtyjä hampurilaisia (kaikki tehdään itse, ei majoneesia)
makaroonilaatikko
kinkkukiusaus
broileripullat
kamalaa eikö totta
ja joo, kyllä mustakin on vanhemmuus hukassa jos ruuan päättäminen on lapsen vastuulla ja jos ehdotusta ei tule, ei osteta kait sitä ruokaakaan kuten oli erään kirjoituksessa kaupassa nähnyt.
Mun 3v sanoo "keltaista keittoa" jos kysyn mitä tehtäisiin ruoaksi. Tarkoittaa porkkana-linssikeittoa.
ole pielessä muista syistä kuin ruuilla tarjottavien ainesosien koostumuksesta.
ole pielessä muista syistä kuin ruuilla tarjottavien ainesosien koostumuksesta.
ja tuskin tarkoituskaan oli kritisoida normaalin arjen tilanteita, mitä ihmiset tässä ketjussa kuvaavat.
Tuossahan tarkoitetaan sitä, että vanhemmuus on hukassa jos perheen "valta-asetelma" on päälaellaan, lapsi on vastuussa aikuisten asioista. Jos lapsi on se, joka mnäärää ja määrittää perheen ruuan ja on vastuussa päätöksistä, koska vanhemmat haluavat miellyttää lasta/ eivät uskalla uhmata / eivät osaa tehdä päätöksiä.
mutta voisin kuvitella, että kyse ei olekaan "tavallisesta kommunikoinnista" lasten kanssa siis siitä, etä yhdessä mietitään ruokia.
Mäkin kysyn toisinaan lapsilta, mitä haluavat syödä, mutta useimmiten kysyn sen tähän tapaan: "Meillä on lohta ja jauhelihaa jääkaapissa, kumpaa teen tänään ja mitä teen?"
Enemmän kai kyse on sellaisesta tapauksesta, jonka itsekin kerran kaupassa näin. Vanhemmat seisoo einesruokaosastolla kahden lapsen kanssa. Noin viisivuotias huutaa naama punaisena, että "Lihapullia ja muusia! Lihapullia ja muusia!" Äiti sanoo: "Kulta, sä söit jo lounaaksi lihapullia ja muusia." "Mä haluan lihapullia ja muusia!" Äiti tuskastuneena isälle: "Mähän olen sanonut sulle, että se syö vain lihapullia ja muusia!"
Ja hei, sitten ne osti sen Saarioisten valmisannoksen, jossa on lihapullia ja muusia. Ja kyllä, jos kyse ei ollut ns erityislapsesta, niin mäkin olen sitä mieltä, että vanhemmuus on siinä perheessä hiukan hukassa...
Joku on tuota mieltä? Mä kysyn usein lapsilta mitä syötäisiin, kun itsellä on pää ihan tyhjä... ja yleensä ehdotukset on "lohipastaa, pinaattikeittoa, kanapastaa yms." Ikinä ei ole ehdotukseksi tullut karkkia tai sipsejä. Joskus kysellään nakkeja ja ranskalaisia, mutta ei niitäkään joka kerta.
Miksi ei voisi tehdä lasten lemipruokia silloin tällöin? Mitä vikaa siinä on?
hukassa, jos lapsilta kysytään, mitä haluavat ruuaksi ja vastaus on sipsiä ja karkkia. Ja sitten koko perhe tosiaan vetelee lounaaksi sipsiä ja karkkia.
Mä ainakin toteutan pari kertaa kuukaudessa lasten toiveita.
Aina kaikilta perheenjäseniltä, varsinkin viikonloppuisin. Mutta ongelma on se, ettei nekään oikein ikinä osaa kysymykseen vastata :-) Sitten pähkäillään yhdessä. Jos lapset saisi aina päättää, niin olisi nakkikastiketta tai tortilloja. Noh, heidän mukaansa meillä kuulemma on aina kanaa...
Meillä päiväkodin opettaja ehdotti, että eskarilaiset ovat jo niin "isoja", että heille on kiva välillä antaa sellaista vastuuta/osallistumista, että suunnittelevat vaikka koko viikon ruokalistan kotona.
Meidän poika ainakin on asiasta innoissaan, mutta on jäänyt aina toteuttamatta, koska ei keksi niin paljon ruokia :)
Hänen ehdotuksensa ovat pinattikeitto ja uunipuuro.