Taas törmäsin väitteeseen, että "kyllä on vanhemmus hakusessa, jos

koskaan sanoa mitä haluaa syödä? Kyllä minä kysyn lapsilta useinkin, että mitä haluaisivat syödä ja Hui, usein toteutankin toiveen. Enkä ole kyllä keksinyt miten mulla on ton takia vanhemmuus hukassa. Miksi lapset ei saa koskaan syödä sitä mistä ne tykkää? Kyllä meillä syödään silti suurimmaksi osaksi minun valkkaamia ruokia ja ne on toisinaan lapsista pahoja. Tietty jos jotain herkkuja ehdotellaan ruoaksi, niin en toteuta, mutta asialliset toiveet kylläkin. Miksi lapsi ei saa päättää mistään? Ei tietty kaikesta päätä ja toki vain asioista, joihin on iän puolesta edellytys ja onhan lopullinen päätäntävalta minulla/miehellä.

Minusta on ihan tervettä, että lapsikin oppii miettimään, että mitä syödään ja onko se mahdollista toteuttaa. Ja jos vielä oppii miettimään, että mitä pitää ostaa, jotta saadaan aikaiseksi vaikka jauhelihakastike niin aina parempi. Eikö tälläkin palstalla säännöllisesti valitella, kun mies tuo kaupasta mitä sattuu, että niistä ei saa aikaiseksi ruokaa.

Yleensä suunnittelen yhden päivän aikana että mitä viikon aikana syödään.

Usein tulee kuitenkin tenkapo ja en keksi siis yhtään mitään.

Lapset muistaa paremmin mitä ollaan syöty ja sitten osaavat ehdottaa vaikkapa spagettia ja lihapullia tai kanaa ja wokkivihanneksia, jos ei olla niitä tosiaan syöty pitkään aikaan. Kerran kuussa tehdään isot pitsat itse tai vastaavasti hampurilaisia tai "sloppyjoe"leipiä. =)

Nämä sloppyt oli ihan lasten ideoita.



Oma äitinikin kuunteli että mitä minä haluaisin syödä ja kokeili tehdä monia ruokia ehdotuksestani. Esimerkiksi rakastin teininä pastaa juustokinkkukastikkeella ja äiti sitten kokeili sitä tehdä ja hyväähän se oli =D.



Ei se minun mielestäni ole mitään vanhemmuuden hukassa olemista, vaan muut perheenjäsenet huomioon ottamista.

Ja meillä saa kerran viikossa joku lapsista päättää lauantain "herkkuruoan" , samoin mies saa osallistua tähän päätökseen vuorollaan. Olipahan kerran lauantai ruokana muna-makaronivelliä ja tuoreita sämpylöitä.

Näin siis kaikki saavat aina omia lemppareitaan.



Ai vähänkö meni aiheen ohi? xD

Jos minä kysyn lapsilta mitä syödään niin en itse keksi mitä tehdä.

Miehen kanssa juttelin asiasta niin hän taas kysyy lapsilta tuon kysymysen jotta lapset saavat joskus päättää.

Tuo mieheni näkökanta on varmaan se mitä prykiatri ajoi takaa. Toki voidaan huomioida lapsen herkkuruokia mutta ei lapsen tarvitse tuota päättää.

Kysyn aina kauppaan lähtiessäni kaikilta perheenjäseniltä, onko toiveita, mitä ostan. Mielestäni se on huomaavaista. en tietenkään tuo ainakaan joka kerta mässyjä, ja lapsetkin osaavat toisoa ihan kunnon ruokia.

Minä saatan kysyä ihan vaan saadakseni ideoita. Loppujen lopuksi se olen kuitenkin minä, joka päättää, mitä ruokaa syödään.

ei mulla vanhemmuus ole hukassa, vaan arkiruokaideat. niitä kun tekee kaksi kertaa päivässä viikosta toiseen, alkaa oman ajatukset välillä olla hakusessa.

nyt ei ole mikään ihme, kysyyhän suomessa ravintolan tarjoilijatkin vanhemmilta mitä lapsi syö/juo. Ei täällä lapsi voi päättää tuollaisia asioita omin avuin tai lapsi on otettava heti huostaan. Kumma, että keskieurooppalaisistakin kasvaa ihan normaaleja, vaikka siellä voi puhua lapselle muutakin kun sössöttämällä ja saavat sanoa oman mielipiteensä vaikka ruoasta.

osaakaan syödä enää kuin ranskiksia ja valmispizzoja.

ennenkin yhtä tarkkaan kun nykyään? Minusta tuntuu, että joka toinen päivä lehdessä on juttua kuinka "vanhemmuus on hakusessa" ja joka toinen päivä juttua, kuinka "vanhemmat ovat epävarmoja vanhemmuudessaan". No totta kai ovat, kun koko yleinen ilmapiiri on sellainen, että kaikki vanhemmat on onnettomia tumpeloita jotka pilaa alunperin täydelliset lapsensa pelkkää tyhmyyttään, niin että yhteiskunnan pitää sit korjata nämä vahingot kalliilla ammattilaisavulla.

minusta on hyvä että lapset saavat esittää toivomuksia, joita sitten yhdessä valmistetaan. tiedän että ainakin ruoka kelpaa :)

ja olen mielestäni muuten aika tiukka äitinä.

Ei ihme, ettei suomalaiset lapset osaakaan syödä enää kuin ranskiksia ja valmispizzoja.

Eli eivät lapset meillä tosiaankaan ehdota ranskiksia ja valmispizzoja ruokaa ehdottaessaan. Eivätkä ainakaan valmispizzoja :), ne ovat pahoja.

Ranskiksia toivovat kyllä välillä, mutta ne eivät ole pakastealtaasta pussista, vaan lohkoperunoita itse tehtyinä uunissa (perunoita pilkottuna, päälle rypsiöljyä + suolaa ripaus + mustapippuria).

Yleisimmin haluaisivat kana-makaronikeittoa (kaikkein lemppari), lasagne on myös korkealla listalla. Pannari taasen iltapalana in :)

Varmaan tossa mun aiemmassa aloituksessa :)

kysyin tänäänkin pojalta joka on vasta 2 mitä syödään.

Tosin vastaus on aina sama "kanasoppaa"

tehtäisiin niin kuin meillä kun olin pieni. Äiti teki mitä ihmeellisimpiä kokeiluita ja meillä lapsilla ei ollut koskaan mitään sanottavaa siihen mitä syödään. Peruskauraa meillä oli vaikka häränhäntäkeitto tai seljanka.



Minusta tuli oikea perusruuan kannnattaja ja ennakkoluuloinen maistelija.



Lapsetkin ovat ihmisiä eikä ruokailu ole mikään taistelukenttä ja vallan väline.

Mulle tulee tästä aiheesta ensimmäisenä mieleen oma kokemus Prisman liha/kala/valmisruokatiskillä, kun nuori isä oli noin 5-vuotiaan pojan kanssa ostoksilla. Isä kysyi pojalta, mitä tämä haluaa syödä ja poika vastasi rallattelemalla jotain laulua. Isä tenttasi monta kertaa "no sano nyt, mitä sä haluat syödä!" ja poika juoksenteli tiskin edessä edestakaisin, osoitti välillä jotain kokonaista kalaa tai simpukoita jotka isä tyrmäsi jne... Lopputulos noin viiden minuutin jankkaamisen jälkeen taisi olla että lapsi alkoi jo kitisemään ja polkemaan jalkaa ja he lähtivät ostamatta mitään.



En tietysti tiedä mitä oli taustalla, ehkä lapsi on nirso ja isä ajatteli että suostuu syömään paremmin jos saa itse päättää mitä otetaan. Siltikään en voi ymmärtää tuota tilannetta, se oli ihan absurdi. Tottakai lapselta voi kysyä mielipidettä, mutta jos sitä ei ole niin sitten aikuinen päättää. Ja tottakai varsinkin noin pienelle on hyvä antaa vaihtoehtoja joista valita, haluatko mieluummin tätä vai tätä, mitä hedelmää haluat, minkä makuista mehua jne. Siitä olen samaa mieltä, että on aika hölmöä kysya ihan vaan, mitä lapsi haluaa syödä. Vastaus on todennäköisesti joko se yksi lempiruoka, jotain mitä syötiin juuri ja on siksi jäänyt mieleen tai sitten jotain epäterveellisiä herkkuja.

minä kysyn usein esikoiseltani, että mitä tänään syötäisiin. Esikoinen saa yleensä päättää mitä meille muille laittaa ruuaksi. Olen sitä mieltä, että se joka ruuan laittaa saa myös päättää mitä syödään vaikka olisikin lapsi. Esikoiseni on hyvä ruuanlaittaja ja tekee myös niitä ruokia mitä minä tai nuoremmat sisarukset tai isänsä toivoo.

Ilmeisesti sitten olen täysin avuton tuon 17v esikoiseni kanssa

minä kysyn usein esikoiseltani, että mitä tänään syötäisiin. Esikoinen saa yleensä päättää mitä meille muille laittaa ruuaksi. Olen sitä mieltä, että se joka ruuan laittaa saa myös päättää mitä syödään vaikka olisikin lapsi. Esikoiseni on hyvä ruuanlaittaja ja tekee myös niitä ruokia mitä minä tai nuoremmat sisarukset tai isänsä toivoo. Ilmeisesti sitten olen täysin avuton tuon 17v esikoiseni kanssa

Meillä toiseksi vanhin, 19 vee, on myös hyvä ruuanlaittaja ja laittaa ruokaa mielellään. Poika sitten suunnittelee ruuan ja tekee sen koko muulle perheelle :). Joissain perheissä vaan lapset joutuvat ottamaan aivan liikaa vastuuta ;-)...

Lapseni on 1-vuotias ja kyselen häneltä mitä syödään. Voitte kuvitella paljonko hänestä on apua. Saatan kysyä lapselta "otetaanko omenaa?" ja perään totean "joo, otetaan omenia". Minusta on mukavaa kommunikoida lapseni kanssa. Pitäisikö tuppisuuna kiertää kauppa? Kysyn muuten mieheltänikin mitä hän haluaa syödä. Eli olen täysin tossun alla ja kotiorja. ;)



Uskon ja toivon tuon väitteen heittäjät tarkoittavat juuri sitä tilannetta, jos lapsi yksin päättää, että joka päivä syödä suklaaseen dipattuja pop corneja ja juodaan limua. Sellaisia perheitä varmasti on, mutta jotkut tuntuvan kääntävän tuon niin ettei lapselta ikinä eikä koskaan saa kysyä mielipidettä.

Ja tottakai varsinkin noin pienelle on hyvä antaa vaihtoehtoja joista valita, haluatko mieluummin tätä vai tätä, mitä hedelmää haluat, minkä makuista mehua jne..

Olen samaa mieltä että on hyvä kysyä mielipidettä juuri näin, KUMPAA haluat näistä niin pienikin lapsi saa vaikuttaa ja hänen näkemystään arvostetaan.

On varmaankin kyse enemmän siitä, että opetettaisiin lapselle että jo kotona päätetään mitä sieltä kaupasta ostetaan. Tehtäisiin kauppalista ja toimittaisiin sen mukaan. Että ei mennä sen fiiliksen ja heräteostosten mukaan.



En jaksa uskoa että olisi kyse siitä ettei lapselta muka voisi kysyä mielipidettä siitä mitä haluaisi syödä. Voihan siihen lapsen ehdotukseen sanoa myös ei.