Uskaltaisinko freelanceriksi?

Mitä sitten teet, jos miehesi ei elätäkään? Tai kun eläkkeesi jää alle köyhyysrajan?



Päätöksillä on pitkäkantoiset seuraukset ja vaikka raha ei tunnukaan tärkeältä, sitä ilman on vaikea elää. Ja kun sitä ei ole, sitten vasta onkin epävapaa!

Aikatauluissa on myös yleensä niin, että freelanceri saa ne alkujaankin paskaisimmat hommat. Yleensä vielä niin, että niitä aletaan tarjota siinä vaiheessa, kun aikataulu on mennyt jo. Eli työtä tehdään sitten vuorotta.



Ja entäs kun lapset sairastavat? Ei ole oikeutta jäädä hoitamaan kotiin, vaan ne työt on silti tehtävä.

että sitä sinun sairasteluasi ei freelancerina/yrittäjänä kyseenalaistettaisi?

Miksi luulet, että freelancerin/yrittäjän asioihin ei puututtaisi?

Ja miksi luulet että ajankäyttöäsi ei valvottaisi?

Koska freelancerina/yrittäjänä minun ei tarvitse kertoa kenellekään, että olen sairas. Tarvitsee vain tehdä sovittu työ. Sovitut työt joudun tekemään nytkin - meillä sairasloma = etätyöpäivä - mutta lisäksi saa sanomista.

Freelancerinä/yrittäjänä voin itse valita, otanko vastaan vittuilut vai jätänkö mieluummin rahat saamatta. Jos asioihini puututaan mielestäni liikaa, voin aina lopettaa yhteistyön.

Ajankäyttöäni saatetaan toki valvoa - on projekti ja sillä dl, ehkä myös sovitut haastattelu- ja palaveriajankohdat. Takuuvarmasti en joudu tekemään tiliä vessakäynneistäni ja kahvinkeitoistani, kuten nyt.

ettet pysty tekemään sovittua työtä - ainakaan sille sovitussa aikataulussa. Sairaana työskennellessäsi voit tehdä virheen, jota joudut selittämään, jopa korvaamaan.



Freelanceri/yrittäjä saa käytännössä ihan koko ajan ja joka puolelta vittuilua osakseen. Käytännössä lähinnä sitä. Eli töitä tai rahaa ei tipu ollenkaan, jos ei kasvata saman tien erittäin paksua nahkaa.



Takuuvarmasti joudut tilille jokaikisestä minuutista. Jos yleensä ehdit käymään vessassa tai keittämään kahvia.

puhuu asiaa. Ja moni muukin täällä.





Mietipä, jos sun joku läheinen sairastuu ja tarvii sun apua tai muuten tulee elämässä joku kriisi, voit ottaa töissä sairaslomaa. Freenä et voi, vaikka mikä olisi.



Ystävättäreni mies sairastui vakavasti ja joutui teholle, toimistossa töissä oleva ystävättäreni jäi kahdeksi viikoksi sairaslomalle. Toinen ystävättäreni sairastui masennukseen yh:na ja sai töistä vuodeksi sairaslomaa. Minulta on sairastunut freevuosien aikana lähiomainen syöpään ( joka on ollut lapseni tärkein hoitaja )ja mies lähtenyt lätkimään, kodissa tullut kosteusvaurio ja jouduttiin evakkoon kuukausiksi( ja freehän tekee työtä kotona eli aiheutti erinomaisia hankaluuksia työnteko ), kaikissa tapauksissa on ollut erittäin tärkeä työ tehtävänä, vaikka kuinka masentaisi tai itkettäisi, on tehtävä parhaansa, freen kirjoituksethan jäävät vielä elämään pitkäksi aikaa, usein senkin jälkeen kun free on kuollut.





Vittuilusta. Sitä riittää.



Itse teen freenä myös koulutusta. Yhdelle instituutiolle olen tehnyt monta vuotta kunnes siellä aloitettiin sellainen toistuva kurssi, josta vain minulla oli yliopistollinen arvosana ( aineopinnot ). Kurssia on pitänyt monta vuotta ko.paikan päätoiminen opettaja, jolla ei ole alan opintoja yhtään. Eli vakituiset menee freen edelle.



Edellä joku sanoi lapsista. Free ja yh ei ole mikään hyvä yhdistelmä etenkään pienimmällä elatusmaksulla.



Toinen esimerkki. Kerran tein isohkoa julkaisua, jonka rahoitti yleishyödyllinen yhdistys, jonka aktiivi oli. Minut valittiin kirjoittajaksi, koska olin ainoa ammattilainen paikkakunnalla, jonka erikoisalaa ko. juttu sattui olemaan. Se oli minulle myös henkilökohtaiasesti ja ammatillisesti hyvin tärkeä, työ, jota pääsee tekemään kerran elämässään ja siksi tein homman myös ns. asevelihintaan. Koko ajan työn teettäjät esittivät vaatimuksia ja mielipiteitä milloin mistäkin, vaikka heillä ei ollut mitään käsitystä ja tietoa aiheesta puhumattakaan siitä miten sitä työtä tehdään, minulla oli kymmenen vuoden ajalta. Jos olisin noudattanut ohjeita, työ ei olisi ollut ollenkaan sellainen kuin koko idean tarkoitus oli. Minua kantoi oma intohimoni, luottamus ammattitaitooni ja se, että kuuden hengen työnantajan edustajista yksi kannusti minua ja puhui ammattitaitoni puolesta. Usein läksin tapaamisista mieleni pahoittaneena ja seuraavana aamuna oli vain jatkettava.



Joten parkkiintunut nahka pitää olla ja samalla kuitenkin kirjoittajan herkkyys ja luovuus. Siinä onkin yhdistelmä.

Aika synkeää kuvaa tässä maalataan freelancerin elämästä. Kiinnostaisi tietää, mikä sitten pitää friikut roolissaan - miksi ette hakeudu normaaliin palkkatyöhön?

mitä mun alalla voi tehdä ns. palkkatyössä, on opettajantyö. Asun isohkossa kaupungissa.



Siltä osin puuttuu vielä parin vuoden opinnot. Miksi en ole niitä tehnyt. Freenä ei jää säästöön rahaa niin että voisi lähteä opiskelemaan. Freehän jää vaille kaikkia niitä etuuksia, joita vakityössä oleva saa. Oli se sitten palkallinen loma, lomaraha, koulutusraha- ja oikeus tai ilmainen joululounas tai viinipullo hyvästä työstä.



Olenkin aikaissa pikkuhiljaa jättää freen hommat, kun tuli yhteiskunnalta tuollainen kiva kädenosoitus kuin työmarkkinatuella opiskelu, sekin on raha, jonka eteen free joutuu tekemään tosi paljon työtä.



Niin ja vielä on sekin, että opetan alaa, jossa yksi vakituinen työpaikka on auki ehkä kerran kolmessa vuodessa. Mutta onneksi minulla on aika paljon työkokemusta.

että lapseni ovat 6 ja 8. Työhuoneeni on koulun vieressä, joten pystyn olemaan myös heidän lähellään töitä tehdessäni ja heidän koulupäivänsä jäävät siten lyhyiksi.

normaaliin palkkatyöhön. Miksipä sut palkattaisiin, kun on totuttu saamaan sun työpanos työnantajan näkökulmasta tosi halvalla?



Ja pakkohan friikkujen on toitottaa, miten tyytyväisiä ovat tilanteeseensa. Ei voi esim. sanoa, ettei ole kovin paljon toimeksiantoja, koska sehän on huonoa mainosta. Kuka haluaa tilata duuneja sellaselta, jolta muut ei tilaa?



Eikä kukaan halua luuserin leimaa. Moni free on ajautunut tilanteeseensa ja tuntee huonommuutta suhteessa vakityösuhteessa oleviin. Sitä haluaa jotenkin pitää itsekunnioituksensa rippeet ja koettaa pitää positiivista läppää yllä.

minäkin olen tehnyt osin siksi, että olen jo vuosia ollut yksin lapsesta vastuussa ja ei ole ollut mahdollisuus pätevöityä siksi opettajaksi, johon koulutukseni antaa mahdollisuuden.



Toinen syy on se, että olen alun perin ruvennut opintojen ja parin kotiäitivuoden jälkeen freeksi ja sillä työllä ei paljon tunnu olevan arvoa rekrytoitaessa, vaikka itse tietäisi miten paljon siitä olisi siinä normaalissa työssä hyötyä.



Tekisi mieli sanoa, että "oikeissa töissä", näin mulle on sanonut parikin ystävätärtä, molemmat hyvässä virkatyössä olevia, jotka haaveilevat jostakin luovemmasta. Yksi kutsui työtäni harrastukseksi.



Yksi asia mikä minua kantaa freen työssä, tai on tähän asti kantanut, on rakkaus omaan aiheeseeni, se kantaa, kun tietää, että voi tuottaa tähän maailmaan jotakin ainutlaatuista ja sillä tavoin tarjota toisille tietoa ja iloakin.

Jos saat muutamankin hyvän isomman vakiasiakkaan, ei rahapuoli ole enää ongelma. En tunne media-alaa, mutta omalla alallani friikut tienaavat aivan yhtä paljon kuin in-house-työläisetkin, mutta voivat vaikuttaa työhönsä enemmän. Lisäksi on tietenkin mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää ja päättää itse loma-aikansa. Ja itse koen, että friikkuna säästää selvää rahaa kun ei tarvitse ajella työpaikalle joka päivä eikä vaatteidenkaan ja hiustenkaan tarvitse olla joka päivä kalleinta designia.

joten ap ei ollut minulle ryhtymässä kilpailijaksi... Olen tehnyt aiemmin paljon myös media- ja lehtitöitä, mutta niistä ei nykyään makseta yhtään mitään. Jos ei usko, kannattaa kysyä Journalistiliitosta. Sieltä saa faktaa myös pienyrittäjän arjesta muuten.



Ja alussahan se varmasti on mukavaa, kaikki vapaus jne. mutta kun ihmisellä pitää Suomessa olla katto pään päällä, lämpöä, ruokaa, vaatteita ja mieluusti niitä myös lapsilla - ja vielä mielellään eläkeläisenäkin pitäisi asua ja syödä, niin ei kannata olla kovin sinisilmäinen ja lässyttää kovasti, miten raha ei ratkaise jne.



Raha ei ratkaise, kun sitä on. Kun ei ole, se ratkaisee kaiken. Nytkin vien lapseni yksityiselle hammaslääkärin oiontaan. Köyhän lapsi on helposti ikänsä ristihampainen.

joten ap ei ollut minulle ryhtymässä kilpailijaksi... Olen tehnyt aiemmin paljon myös media- ja lehtitöitä, mutta niistä ei nykyään makseta yhtään mitään. Jos ei usko, kannattaa kysyä Journalistiliitosta. Sieltä saa faktaa myös pienyrittäjän arjesta muuten.

Ja alussahan se varmasti on mukavaa, kaikki vapaus jne. mutta kun ihmisellä pitää Suomessa olla katto pään päällä, lämpöä, ruokaa, vaatteita ja mieluusti niitä myös lapsilla - ja vielä mielellään eläkeläisenäkin pitäisi asua ja syödä, niin ei kannata olla kovin sinisilmäinen ja lässyttää kovasti, miten raha ei ratkaise jne.

Raha ei ratkaise, kun sitä on. Kun ei ole, se ratkaisee kaiken. Nytkin vien lapseni yksityiselle hammaslääkärin oiontaan. Köyhän lapsi on helposti ikänsä ristihampainen.

tälle!

Kylläpä on negatiivista kommenttia! Mä itse sanoisin, että kaikki riippuu sun kontakteista. Jos sulla on hyviä kontakteja ja nimesi on alalla suht tunnettu, siitä vaan yritystä perustamaan. Joskus kannattaa rohkeasti heittäytyä ja ottaa riskejä - sitähän yrittäjyys nimenomaan on! :)

vaan sitä saa yrityksen perustamiseen. Sotket kaksi aivan eri asiaa.



Ota hyvä ihminen ensin selvää siitä freenä elämisen autuudesta ennen kuin hyppäät.



Siinä nimittäin pitää sietää ihan ne samat huonot ilmapiirit ja yleensä vielä maksaa siitä taloudellisesti - ja lisäksi vielä se epävarmuuden paine.



Itse olen elänyt (oikeana) freelancerina kohta 27 vuotta. Se se vasta kovaa on!

Työyhteisön puutteen koen ehkä negatiivisimmaksi asiaksi tässä työssä.



Olen ollut freelancerina vuodesta 2002 (ja palkka tosiaan nipin napin päälle 1000 €/kk, jos lomatkin laskee mukaan).

Ne joita olen seurannut, ovat ihan täystyöllistettyjä ja ongelma on pikemminkin se, etteivät he uskalla jättää toimeksiantoja väliin, sillä asiakas lähtee äkkiä muualle jos ei työtä oteta. Niinpä he ovat aina hukkumaisillaan töihin, lomia ei ole jne. Tuntuu että sulla ajatuksissa on enemmän lomailu ja harrastelu, ja mikäs siinä jos siihen on rahaa :) jos haluat työllistää itsesi oikeasti, niin töitä saa paiskia ja paljon.

Mulla on muitakin kiinnostuksen kohteita (harrastusta+yritysideoita), joihin käyttäisin aikaa, jos sitä jäisi yli. Kerrotko lisää tuosta raatamisesta, miltä se sivusta seuraten on vaikuttanut ja mitkä on ne homman huonoimmat puolet? Yritän siis tässä samalla hakea myös muita töitä, mutta se tuntuu tosi raskaalta. Rekryprosessit on tehty nykyään niin monivaiheiseksi ja joutuu käymään pahimmillaan neljä haastattelua (joille täytyy keksiä tekosyy töissä) ja sitten ei kuitenkaan tärppää... Jos olis free, niin sais rauhassa käydä haastatteluissakin.

t. yrittäjän vaimo

odota nousukautta edes ja ota virkavapaa ja kokeile ensin yrittäjyyttä



mutta älä odota rikastmista ainakaan ekaan 2 vuoteen



t. yrittäjän vaimo

illuusiot karisee. Voit laskuttaa muutenkin kuin freelancerina.