2cm auki ja kotiin odottelemaan... :(

Oikeesti, ei tuollasia urpoja olekaan.

t: neljän äiti, viidesti synnyttänyt

Ai miksi? Siksi että olin rehellinen?

Aniharvassa ovat ne synnyttäjät, jotka voihkaisevat hieman ja kiipeävät sitten ketterästi lavetille synnyttämään yhdellä ponnistuksella. Me muut normaalit olemme puulla päähän lyötyjä esikoisen synnytyskipujen alkaessa ja vasta noin 5. tunnin kohdalla tajuamme, että "ai perkele, nää kivuthan vaan pahenee ja tää kestää ihan helevetin pitkään tää homma". Jos sinä olet teräsnainen ja tiedät kaikesta kaiken, niin ei silti tarvitse tulla kuittailemaan.

Ai miksi? Siksi että olin rehellinen?

Aniharvassa ovat ne synnyttäjät, jotka voihkaisevat hieman ja kiipeävät sitten ketterästi lavetille synnyttämään yhdellä ponnistuksella. Me muut normaalit olemme puulla päähän lyötyjä esikoisen synnytyskipujen alkaessa ja vasta noin 5. tunnin kohdalla tajuamme, että "ai perkele, nää kivuthan vaan pahenee ja tää kestää ihan helevetin pitkään tää homma". Jos sinä olet teräsnainen ja tiedät kaikesta kaiken, niin ei silti tarvitse tulla kuittailemaan.

Terveisin kolmen äiti.

Minulla on kestänyt molemmat synnytykset vuorokauden verran. Avautumisvaihe kesti ja kesti ja oli tosi kivulias. Minua ei tosin käännetty NKL:ltä pois ollessani 2 cm auki. Oman mielenrauhan takia oli ihana saada olla sairaalassa koko ajan. Mutta ehkä kipu ei olisi ollut niin sietämätöntä kotona tutussa ympäristössä ja olisi saanut kävellä rauhassa, olla kylvyssä ja suihkussa jne. Sairaalassa laitetaan helposti sänkyyn maate ja siinä on sitten kestettävä, vaikka seisoma-asento tuntui luontevammalta ja kivuttomammalta aina supistuksen tullessa.



Jaksamista koitokseen! Hyvin se menee. :) Palkinto on ihanin mahdollinen!

jos kivuliasta avautumista olisin kotiin jäänyt odottamaan. Siinä vaiheessa kun koin helvetin kipuja piti jo ponnistaa. Ja koko hommaan ensi nipistyksestä valmiiseen vauvaan meni 5h.

Aniharvassa ovat ne synnyttäjät, jotka voihkaisevat hieman ja kiipeävät sitten ketterästi lavetille synnyttämään yhdellä ponnistuksella. Me muut normaalit olemme puulla päähän lyötyjä esikoisen synnytyskipujen alkaessa ja vasta noin 5. tunnin kohdalla tajuamme, että "ai perkele, nää kivuthan vaan pahenee ja tää kestää ihan helevetin pitkään tää homma". Jos sinä olet teräsnainen ja tiedät kaikesta kaiken, niin ei silti tarvitse tulla kuittailemaan.

Nythän ap:n ei tarvi olla puulla päähän lyöty!

Vastauksesi oli jokseenkin outo.

Ai miksi? Siksi että olin rehellinen?

Oikeesti, ei tuollasia urpoja olekaan.

t: neljän äiti, viidesti synnyttänyt

tyhmä sä olet

Ai miksi? Siksi että olin rehellinen?

Oikeesti, ei tuollasia urpoja olekaan.

t: neljän äiti, viidesti synnyttänyt

Tämä sun kommentti on täysin asiaton ja täysin väärässä paikassa.

Pitäsihän sinun useasti synnyttäneenä tietää ettei raskaana olevalle naiselle kannata vittuilla. Ainakaan juuri tuolla hetkellä.

ap:lle hurjasti tsemppiä!

Ja mieti, vaikkei sua vielä otettu sisään, synnytys on silti käynnissä ja luultavasti pian saat vauvasi syliisi! Ihanaa. :)

Nyt ehdit vielä katsomaan vauvalle vaatteita valmiiksi ja pedata pedin viimeisen kerran. Liiku ja touhua, niin synnytys pysyy käynnissä. Onnea matkaan! :)



Terv. nimim. "viikkoja 38+2 eikä vielä mitään tapahtumassa hetkeen aikaan"



:)

olin 2 cm auki ja kohdunkaula hävinnyt



Supistuksen hyytyivät ja vauva syntyi 39+5

Tämä sun kommentti on täysin asiaton ja täysin väärässä paikassa.

Pitäsihän sinun useasti synnyttäneenä tietää ettei raskaana olevalle naiselle kannata vittuilla. Ainakaan juuri tuolla hetkellä.

Mutta pelkäsin, että mulle kävisi just noin: eli menen sairaalaan "liian aikaisin" ja mut käännytetään takaisin. Niinpä kärvistelin kotona ja kun mies melkein kantoi mut ovesta ulos ja autolle, kun en olisi muuten suostunut lähtemään ja kotiin jäi monia juttuja, jotka "otan mukaan sitten toisella kerralla". Sairaalaan tultua olinkin 6 cm auki ja siirryin suoraan synnytyssaliin ja 2 tunnin jälkeen vauva oli jo sylissä.



Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä siitä, että sinne sairaalaan kannattaa ihan oikeasta mennä. Jos ei muuta, niin "varmuuden vuoksi". Synnytys voi olla yllättävän pitkällä -ja jos ei ole, muutoksia voi tulla jopa dramaattisen lyhyessä ajassa. Tsemppiä sulle, ap ja tulehan kertomaan ilouutiset, kun vauva on maailmassa! :)

Mutta pelkäsin, että mulle kävisi just noin: eli menen sairaalaan "liian aikaisin" ja mut käännytetään takaisin. Niinpä kärvistelin kotona ja kun mies melkein kantoi mut ovesta ulos ja autolle, kun en olisi muuten suostunut lähtemään ja kotiin jäi monia juttuja, jotka "otan mukaan sitten toisella kerralla". Sairaalaan tultua olinkin 6 cm auki ja siirryin suoraan synnytyssaliin ja 2 tunnin jälkeen vauva oli jo sylissä.

Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä siitä, että sinne sairaalaan kannattaa ihan oikeasta mennä. Jos ei muuta, niin "varmuuden vuoksi". Synnytys voi olla yllättävän pitkällä -ja jos ei ole, muutoksia voi tulla jopa dramaattisen lyhyessä ajassa. Tsemppiä sulle, ap ja tulehan kertomaan ilouutiset, kun vauva on maailmassa! :)

Odottelit kotona niin pitkään kun kestit ja sitten kun pääsit sairaalaan, synnytys oli hyvin käynnissä. Tuohan oli oikein hyvin mennyt synnytys, ei mikään varoittava esimerkki!

Itse jouduin esikoisesta käynnistykseen ja synnytys lähti käyntiin yöllä. Muistan, kun yksin kuljin osaston käytäviä, nojailin seiniin ja koitin selvitä supistuksista. En kehdannut mennä huoneeseeni, etten olisi herättänyt huonetoveria (molemmilla jo pari rikkonaista yötä takana aiempien synnyttäjien vuoksi). Pitkä oli yö ja vielä pitempi päivä, vauva syntyi illalla viiden maissa. Nyt toista odottaessani toivon, että saisin olla kotona mahdollisimman pitkään. Istua / seistä suhkussa, etsiä mahdollisimman hyvää asentoa, jakaa kokemukseni mieheni kanssa... Koita rentoutua ja kuten jo ehdotettu, pysyä liikkeessä. Kävely edistää hommaa paljon. Ja muista, että se automatka pitää jaksaa vielä, joten älä liian pitkään sinnittele. Tsemppiä - hyvin se menee :)

mitä sitä saa kerrallaan synnytyskipuihin ottaa (yht. 3 grammaa vuorokauden sisällä).? Ei se ihmeitä tee, mut auttaa jonkin verran. Koeta kestää vaan, kyllä sä hyvin selviät. Synnytystä ei voi kontrolloida, se menee ihan miten menee.



Tsemppiä vaan, kaiken kivun jälkeen olet kohta maailman onnellisin ihminen kun saat vauvan syliin. :)

ja iltavuorolainen oli sitä mieltä, ettemme sinne vielä jää. Onneksi vaihtui vuoro ja yövuorolainen ei edes kysynyt, vaan kiikutti saliin ja siellä kärvisteltiin lähes 12 h ja odoteltiin avautumista. Antoivat oksitosiinia (vai mitä se olikaan?) nopeuttamaan avautumista. Mä olinkin silloin yliajalla, joten ehkä sen takia eivät passittaneet kotia? Matkaa meillä sairaalaan 80 km.

Minäkin kuvittelin ekaa tehdessä muutaman tunnin jälkeen että ai kauheeta kun tekee kipeetä, huh huh...enpä vielä tiennyt siinä vaiheessa mitä on kun oikeesti koskee;)

Minäkin kuvittelin ekaa tehdessä muutaman tunnin jälkeen että ai kauheeta kun tekee kipeetä, huh huh...enpä vielä tiennyt siinä vaiheessa mitä on kun oikeesti koskee;)

synnyttänyt ja kaksi käynnistetty ja viimeisin lähti itsekseen mutta sekin hyvin vaikeasti.supistukset alkoi aamulla,mutta koska tuli 10-20minuutin välein niin sanoivat että pysy kotona.itkin,huusin,voivottelin kun tuli supistus,muuta mitään ei tapahtunut,en avautunut,lopulta soitin alkuyöstä että nyt mä tulen ja sanoivat että no mene päivystykseen,ei me sua oteta synnytyspuolelle. menin silti koska autossa supistukset vihdoin pysyivät 8minuutin sisällä, kalvot puhkaistiin kun nähtiin että mitään ei tapahdu mutta silti on tarpeeks edessä (se joku juttu:D) ja siitä vasta synnytys lähti.



ensisynnyttäjällä varsinkin on aika usein kusiset paikat ja hidasta on homma,mutta jos tosiaan itkua väännät siellä ja sattuu ja kärsit niin silloin se on synnytystä oikeasti ja voipi olla että ei ne supistukset ole säännölliset ennenkun liian myöhään kun matkaakin kuitenkin on se 50km.mene vaan jos oikeasti kipuun ei auta suihku,kipulääke ym.

tsemppiä paljon!! ihanaa,loppusuora häämöttää!

lämmin suihku ja jyväpussikin. :) Ap tietää varmasti vuorokauden sisällä kivusta kaikenlaista, mut jospa me jo synnyttäneet ei viitsittäis päteä omilla karmeilla kokemuksillamme, kun tämän aloituksen tehnyt ihminen on juuri nyt keskellä synnytystä? Jookos? Se kun ei auta häntä yhtään!