Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisiä ajatuksia " elää miehensä rahoilla" ja " ei päästä miestään ravintolaan"
25.10.2005 |
Nämä kaksi vakio fraasia toistuvat näissä palstan kirjoituksissa aina vähän päästä. Mielestäni ne kertovat enemmän kirjoittajan kokemusmaailmasta kuin kenestäkään muusta. Kirjoittaja olettaa, että kaikki miehet vesikielellä odottavat pääsevänsä ravintolaan, pikkujouluihin tai jonnekin yöjuoksuun. Oma mieheni ei käy juuri koskaan missään ravitoloissa tsm. Hyvä jos työpaikan pikkujouluihin lähtee. Hän ei vain viihdy siellä, vaan on mieluumin kotona. Ei kuitenkaan ole mikään tossun alla oleva saamaton nössykkä. Mieheni on myös suhteemme alussa toivonut, että rahat ovat yhteisiä. Kun olisin mennyt töihin ja laittanut nuorimmaisen hoitoon, mies vastusti jyrkästi ja toivoi hartaasti, että olisin vielä kotona jonkun aikaa. Kun luin hänelle näitä syytöksiä " törkeästi miehensä rahoilla elelevistä hoitovapaalla olijoista" mieheni oli aivan ällistynyt. Hänelle käsitteet perhe ja avioliitto merkitsevät jotakin, mikä ei ilmeisesti olekaan ihan itsestään selvä asia kaikille.
Kommentit (22)
on niin tossukka ettei tajua kun akka siipeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen paikka tämä munkin mielestä on. Eikä missään hyvässä merkityksessä.
minun kirjoitukseni,pelottavaa ajatuksen lukua:))))))
Meillä mies ilmeisesti " vanhanaikainen" koska on ylpeä siitä, että pystyy elättämään vaimonsa joka on kotona lapsen kanssa, ap:lla taitaa olla samajuttu,ihania nämä kunnon miehet.
olemme YHDESSÄ tehneet päätöksen, että hoidan YHTEISIÄ lapsiamme kotona äitiysloman jälkeenkin. Eli siis kaikki perheemme tulot ovat YHTEISIÄ. En koe olevani siipeilijä tms.
Ja juu, on se aika säälittävää jos miehen pitää pyytää lupa johonkin mennäkseen. Meillä ei tarvitse, mutta eipä tuo silti juokse baareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nää ämmät varmaan onkin näitä jotka täällä vaahtoo kun joku saa toimeentulotukea tai on työtön.
minä voin allekirjoittaa myös tekstisi, ja tunnen olevani aivan normaali, näinhän sen kuuluu ollakin: äiti hoitamassa lastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä elä mieheni rahoilla, koska rahamme ovat kaikki yhteisiä. Mies elelee minun tekemillä ruuilla ja nauttii siististä kodistamme, pitää minun pesemiä vaatteita ja on tyytyväinen, kun meidän lapsistamme pidetään hyvää huolta.
Haluaisin tietää, jos kolmonen jäät hoitovapaalle, niin säästätkö sitä ennen rahaa, että voit maksaa oman osuutesi taloutenne menoista? Ja kuinka jaatte kaikki menot, jotta ne ovat varmasti tasan jaettu? Maksatko ruuasta vähemmän kuin miehesi, koska ehkä syötkin vähemmän. Vai ostatteko te omat ruuat? Miten varmistatte, että vehnäjauhopussinnen eivät mene sekaisin vai onko teillä kenties omat kaapit keittiössä. Entäs lapsen hoito ja kotityöt sitten. Teetkö ne miehellesi ilmaiseksi vai tekeekö hän oman työpäivänsä jälkeen puolet kaikesta, jotta olette sujut? Tyhjennättekö astianpesukoneesta vain omat astianne ja kuka tyhjentää koneesta yksivuotiaan astiat? Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää.
Ylpeä vaimostaan joka on kotona,
onnellinen ihanasta,tyytyväisestä lapsestaan,
hellä,
uskollinen,
ahkera,
kätevä,
mukava,myös muiden mielestä
eli aivan ihana pakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko aina kotona viihtyvällä miehellä ei ole kavereita, joiden kanssa mennä tai hän pelkää omaa käytöstään humalassa. Tai haluaa miellyttää vaimoaan eli pitää avio-/avoelämän tyytyväisenä olemalla kotona.
Mutta tämä on vain mun vankka mielipiteeni.
Tämän tunnustaminen ei pitäisi olla kummoinen juttu. Ja mitä tähän miehen " päästämiseen" johonkin tulee, eihän se ole kysymyskään, jos hän ei kerran mihinkään halua lähteä. Silloinhan siitä vasta neuvoteltaisiinkin, jos hän haluaisi.
Sitä paitsi rahat eivät ole yhteisiä niissä perheissä, joissa nainen tienaa hyvin ja mies on tyhjätasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa. Älkää siis uskotelko itsellenne, että mies on ikionnellinen kun hänellä on lasten lisäksi yksi holhottava lisää.
Toki monet miehetkin ovat kotihoidon kannalla, mutta en ole yhtään tavannut, joka ei loppujen lopuksi haluaisi vaimonsa menevän töihin. Ai niin, onhan Timo T.A. Mikkonen ;)
Ne ovat kotona, joilla siihen taloudellisesti on mahdollisuus. Olkaamme onnellisia, jotka siihen pystymme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläkettään ja työkokemustaan olemalla työelämässä mukana.
Silti en voi olla näkemättä punaista yhdestä väitteestä: MINÄ MAHDOLLISTAN mieheni työssäkäynnin olemalla kotona!
Ph, please. Jos asia olisi noin, kaikkien työssäkäyvien puolison pitäisi olla kotona. Vai oliko teidän kotiäitien miehet työkyvyttömiä tasan siihen kellonlyömään asti, kun lapsenne syntyi ja naisesta tuli kotiäiti?
mutta laitoin hänet hakeen kurssille ja onneksi hän pääsi sinne. Minä en elä miehen rahoilla eikä hän mun. Aikuiselle ihmiselle oin tärkeetä saada omaa rahaa eikä siihen saa vaikuttaa mikään avo- eikä avioliitto.
Vierailija:
Ne ovat kotona, joilla siihen taloudellisesti on mahdollisuus. Olkaamme onnellisia, jotka siihen pystymme.
Tuo ei ole totta. Kotiäidiksi voi jäädä kuka vaan, työpaikasta on erittäin helppo päästä eroon = irtisanoutua tai hankkia potkut. Sen sijaan hyvän ja pysyvän työpaikan saaminen, josta vielä jotain maksetaankin, on nykysuomessa jopa lahjakkailla ja koulutetuilla ihmisillä kiven takana.
Ja ennenkuin kukaan lässyttää tuloeroista, niin muistutan että Suomessa on hyvin vähän huipputuloisia, loput putoavat aika lailla samaan kastiin.
Niin, en tuossa viestissä sanokaan, että aikoisin aina ja ikuisesti olla kotona. En ole siinä mielessä kotiäiti. Olen akateeminen ja kotona hoitovapaalla, ollut jo useamman vuoden, kun lapsiakin on useita. Kun nuorin täyttää kolme, menen takaisin työhöni. Alalla on lievä pula työntekijöistä, joten siitäkään puolesta ei hätää, tosin minulla on työpaikka olemassa. Taloudellisesti jään toki heikommalla kuin mieheni, jos eroaisimme. Jäisin, vaikka olisin ollut työssäkin, sillä palkkani on pienempi kuin mieheni palkka. Lähipiirissämme ei ole yhtään avioeroa ja ne jotka tiedän, on olleet kaikki naisen aloitteesta. Liekö vain sattumaa, vai onko yleisempää näin päin? Joten en siksikään osaa pelätä, että eroaisimme. Muutakin vielä hirveämpää voi tietysti sattua, mutta kaikkeen ei voi varatua. Olen onnellinen näin.
Mutta minua ihan oikeasti ja vilpittömästi vaivaa se, että kuinka sitten oikeaoppisesti lasten synnyttyä pitäisi toimia, jos kerran molempien tulee pärjätä kaiken aikaa omilla rahoillaan? Jos ei ole rikas perijä, ei kai sitten ole äidiksi sopiva ollenkaan, vai? Selittäkää nyt joku vähän pidemmin kuin että noh jos kerran olet tyytyväinen siivellä eläjä niin ole sitten....
Meillä siis näin. Jos menisin työelämään takaisin (työskentelen esimiehenä) niin kuka meillä lapset hoitaisi? Meillä ei ole tukiverkkoa ja omat työpäiväni venyisi kutakuinkin n.10 tunnin mittaisiksi+jatkuisi kotona. Se, että meistä kahdesta mieheni on se työelämässä oleva, on puhtaasti taloudellinen (+ei tuo lasten hoitakaan monelta mieheltä täysin äidinveroisesti suju). Itseäni tässä yhtään nostamatta niin kyllä tuo meidän taapero olisi iskän kanssa aika ihmeissään täällä päivisin... Tämä sinulle vain tiedoksi, että jotkut naiset ihan oikeasti jäävät kotiin miehensä työn/uran takia.
Onneksi minä henkilökohtaisesti nautin tästä " työpaikasta" ja koen sen olevan paras maailmassa! Katkera en ole vähääkään, mistään, kenellekään.. enää.
Yksi tuttu kuoli juuri viime kesänä. Eläkkeelle pääsyyn oli enää muutama kuukausi ja kaikenlaisia suunnitelmia olisi ollut. Ihan hyvän elämän varmaan eli, mutta olisikohan tehnyt jotakin sittenkin toisin, jos olisi tiennyt, ettei eläkkeellä enää voikaan niitä unelmiaan toteuettaa.