No nih! Telinevoimistelu palaamassa lasten kauhuksi kouluun.

jo monena vuonna. Ala-asteella siis. Nytkin parhaillaan menossa se jakso.

Saa tasapainoilla puomilla, pomppia ponnarilta patjoille, voimailla nojapuilla ja pyöriä permannolla.

Tämä tekstihän on kuin jostain Pohjois-Korean propagendatoimistosta. Kenellä on kivaa 'tasapainoillessa, pomppiessa, voimaillessa ja pyöriessä', kenellä ei.

Mutta korkeushypyssä ei ole pelkoa itsensä fyysisestä telomisesta. Toisin kuin telinevoimistelussa.

Minä ainakin olen telonut itseni pahemmin korkeushypyssä kuin koulun telinevoimistelutunneilla. Kun kunnolla iskee selkänsä sen kepin päälle, niin siinä tuntuu kuin olisi jalat halvaantuneet.

siinä ei auta tahtokaan. Pitää olla vapaaehtoista, ei pakollista.

Jos syynä on toisten mahdollinen naureskelu toisten taidoille.



Yleisurheilussa hitain, lyhyimmän matkan heittänyt tai vähiten hypännyt joutuu naurunalaiseksi. Pesäpallossa voi naureskella sille joka ei osu palloon, saatikka että kukaan ei tälläistä halua joukkueeseensa. Hiihdossa ja luistelussa hitainta voi pilkata (tai auta armias jos et edes pysy suksilla pystyssä). Jalkapallossa ja sählyssä imureita voi haukkua ja pitää vaihdossa.



Oli se laji mikä tahansa tai kouluaine mikä tahansa, sitä huonompaa voi aina pilkata. Ei se ongelma ole sen lajin, vaan ihan jossain muussa.



Ja kyllä toden totta muissakin lajeissa kuin telinevoimistelussa on loukkaantumisen vaara. Myös niissä pallopeleissä sattuu ja tapahtuu, yhteentörmäystilanteissa voi varsinkin tulla pahaa jälkeä.

siinä ei auta tahtokaan. Pitää olla vapaaehtoista, ei pakollista.

Tuolla logiikalla kaiken liikunnan pitäisi olla vapaaehtoista. Oikeasti kaikkien kouluaineiden pitäisi olla vapaaehtoista. Jos on hahmotushäiriöinen, niin matematiikassakaan ei auta tahtokaan. Senkin pitäisi olla vapaaehtoista, ei pakollista.

siis joka lajin olla vapaaehtoista, koska kaikki ei sovi kaikille? Jos on kömpelö telinevoimistelussa ja muussa sitten vähemmän kömpelö niin onpa kyllä kamalaa. Mitä jos on joka lajissa kömpelö? Voiko liikunnan skipata kokonaan, jos ei osaa?

tarvitsevaa lasta kohdella samalla tavalla kuin liikunnassa tukea tarvitsevaa lasta.



Toiselle annetaan tarvittavaa tukea, toiselle ei mutta se korvataan ivalla ja häpeällä.

Saa tasapainoilla puomilla, pomppia ponnarilta patjoille, voimailla nojapuilla ja pyöriä permannolla.

Tämä tekstihän on kuin jostain Pohjois-Korean propagendatoimistosta. Kenellä on kivaa 'tasapainoillessa, pomppiessa, voimaillessa ja pyöriessä', kenellä ei.

Kuinka moni lapsi pitää äidinkielestä, yhteiskuntaopista ja matematiikasta?

Mistä lapsi tietää mikä on kivaa ja mikä ei jos ei edes tutustu lajiin?

Ei siinä telinevoitelussa tarvitse mikään haka ollakaan, ihan yhtä vähän kuin pallopeleissä. Jokainen tekee omalla tasollaan ja oppii saamaan iloa omasta kehittymisestään. Siinä ohessa voi oppia omasta kropastaan uusia asioita.

Kyllä aika monella vastaannella mammalla on asenne pielessä!

tarvitsevaa lasta kohdella samalla tavalla kuin liikunnassa tukea tarvitsevaa lasta. Toiselle annetaan tarvittavaa tukea, toiselle ei mutta se korvataan ivalla ja häpeällä.

Ei kai se lajin vika ole jos opettaja ei ole pätevä?

Eikö samoin matematiikassa opettaja voi ivata aina sitä hitainta ja joka ei koskaan ymmärrä? Miksi oletatte että se etuoikeus on vain liikunnanopettajalla?

Monenko luulet harrastavan liikuntaa aikuisena, jos ei ole koskaan pitänyt sitä kivana?

On niitä ilkeitä muissakin aineessa, mutta yleensä liikunnanopettaja on aina puolihullu natsisadisti.



Ehkä se johtuu siitä, että aineenopettajat ovat oikeasti akateemisia, älyä vaativaa alaa opiskelleita.

tarvitsevaa lasta kohdella samalla tavalla kuin liikunnassa tukea tarvitsevaa lasta. Toiselle annetaan tarvittavaa tukea, toiselle ei mutta se korvataan ivalla ja häpeällä.

Jos lapsella on hahmotusongelmia, niin luuletko monestakin koulusta löytyvän asiantuntevia opettajia, joilla on aikaa ja kykyä opettaa lapselle samat asiat kuin luokkakavereille? Moniko erityisopettaja on tutustunut erilaisiin tapoihin opettaa matematiikkaa ja moniko matemaatikan opettaja omaa tiedon opettaa tälläistä erilaista oppijaa? Lisäksi syyt ja keinot eri lapsilla on erilaiset.

Hei jokin siinä telinevoimistelussa mättää, koska näin monella on juuri siitä traumoja, minä mukaanlukien. Se on ainoa koululiikunnan muoto, mitä muistelen KAUHULLA. Opettaja sattui itse olemaan supervoimistelija ja pakotti meidät kaikki tekemään kiepin eritasonojapuilla jossain katonrajan korkeudella. Mulla iski sanan mukaisesti rimakauhu ja perääni muodostui pitkä jono, kun opettaja odotti niin kauan, että sai minutkin pakotettua tekemään tuon kiepin. Oliko tuo minulle hyväksi? Ei todellakaan.



Kannatan sitä, että eri lajeihin tutustutetaan, mutta lähes akrobatiaa vaativiin lajeihin pakottaminen EI palvele ketään. Sillä saadaan pahimmassa tapauksessa liikuntakammo aikaiseksi, minulle kävi niin. Vasta parikymppisenä löysin liikunnan ilon uudestaan.

liikunassa ei todellakaan pyritä.

On niitä ilkeitä muissakin aineessa, mutta yleensä liikunnanopettaja on aina puolihullu natsisadisti. Ehkä se johtuu siitä, että aineenopettajat ovat oikeasti akateemisia, älyä vaativaa alaa opiskelleita.

Oletatko ettei liikunnanopettajat ole akateemisia? Ja ettei liikuntatiede ole älyä vaativaa ala opiskella?

vaan silkasta KAUHUSTA ja KUOLEMANPELOSTA.

Sinne otettiin sisään täsmälleen ne, jotka saivat parhaat pisteet koeliikuntasuorituksista. Paljonkaan painoa ei saanut koekirja, jonka mukaan suoritusten mittaaminen ei ole tärkeää.



Ymmärrätkö ristiriidan.

Hei jokin siinä telinevoimistelussa mättää, koska näin monella on juuri siitä traumoja, minä mukaanlukien. Se on ainoa koululiikunnan muoto, mitä muistelen KAUHULLA. Opettaja sattui itse olemaan supervoimistelija ja pakotti meidät kaikki tekemään kiepin eritasonojapuilla jossain katonrajan korkeudella. Mulla iski sanan mukaisesti rimakauhu ja perääni muodostui pitkä jono, kun opettaja odotti niin kauan, että sai minutkin pakotettua tekemään tuon kiepin. Oliko tuo minulle hyväksi? Ei todellakaan. Kannatan sitä, että eri lajeihin tutustutetaan, mutta lähes akrobatiaa vaativiin lajeihin pakottaminen EI palvele ketään. Sillä saadaan pahimmassa tapauksessa liikuntakammo aikaiseksi, minulle kävi niin. Vasta parikymppisenä löysin liikunnan ilon uudestaan.

Moni muistelee kouluhiihtoa kauhulla ja vei hiihtoilon ja muunkin liikunnan ilon elämästä. Eiköhän siis hiihdossakin mätä ja sekin voitaisiin poistaa?

Samoin moni koki kauhun hetkiä kun pesäpallojoukkueisiin valittiin osallistujia ja siitä jäi kauheat traumat. Eiköhän siis pesäpallonkin voisi poistaa samalla logiikalla?

Mitä armon mammat jättäisitte liikuntatunneille jäljelle? Löytyisikö yhtään sellaista lajia, joka ei saisi joltain traumoja aikaiseksi?

tekeminen ei ole mitää suurta akrobatiaa. Ja minäkin vihasin monia lajeja koulussa mutta ymmärrän että moni niistä myös tykkäsi enkä voi siksi vaatia että niitä ei koulussa harrastettaisi. Minä tykkäsin telinevoimistelusta ja mielestäni olisi ollut minua kohtaan väärin jos koulussa ei olisi kertaakaan harrastettu myös sitä liikuntamuotoa joka on minusta mukavaa ja jossa minä olen hyvä. Katsos kun jokaiselle jotakin, niin hyvää kuin pahaa.