Uskotteko sielunsisaruksiin? Millaisia ovat olleet kohtaamisenne?

En minäkään tälläisiin juttuihin ole ikinä oiken uskonut! Tämän ketjun viestit vaan ovat sattumalta kolahtaneet... moni muukin on kokenut samoja juttuja, joita olen kevään aikana kokenut.

Minäkään en uskonut näihin sielunsisaruksiin ennen kuin sielunsiskoni kohtasin

Onko muilla sellaisia kokemuksia, että jos olette vähän aikaisemmin ajatelleet sielunsisartanne lämmöllä ja rakkaudella, niin sielunsisar ottaa kohta yhteyttä teihin? Itselläni muutama tällainen sattuma. Olen ajatellut mielessäni että "mitä sinulle kuuluu rakas sielunsiskoni?. Minulla on ikävä sinua, olet minulle rakas ja tärkeä". Tunnin päästä rakas sielunsisko ottaakin yhteyttä.

Uskon. Uskon edelleen, vaikka onhan elämä pettymyksiäkin tuonut.

Minäkin luulin löytäneeni sielunsisaren, tosin meillä oli myös seksisuhde. Loppujen lopuksi paljastui, että tämä "sielunsisareni" olikin taitavasti ihmissuhdepelejä pelaava narsisti. Minä tunsin, etten ole ikinä tuntenut niin "minun ihmistä", kun tämä nainen oli, mutta todellisuudessa se kaikki oli luultavasti vaan valhetta ja ihmissuhdepeliä. Minulle tästä kaikesta seurasi psyyken romahdus, työpaikan vaihto ja valtava epäusko ja hämmennys. Siitä toivun edelleen. Että se siitä sielunsisaresta...

Tutuistin näihin sielunsuhteisiin vasta siinä vaiheessa kun olin sielunsiskoni kohdannut. Välillämme on jokin outo yhteys ja voimakas side, sellainen jota ei voi järjellä selittää. Edes elämänkumppaniani en ajattele joka hetki, mutta sielunsiskoni on aina mielessä. Vaikka eroaminen elämänkumppanistakin tuntuu vaikealle, niin eroaminen sielunsiskosta tuntuu kaikista pahimmalle, jopa mahdottomalle. Ehkä se onkin mahdotonta, sillä sielunsisko on aina läsnä

up

Sielunsiskon tai -kumppanin kohtaaminen voi tilanteesta ja ihmisistä riippuen tuntua niin erilaiselle. Ehkä itse olen kiitollisuuteen taipuvainen ihminen, joka on kiitollinen siitäkin, että olen jonkun itselleni merkityksellisen ihmisen tavannut, vaikkei hän elämääni enää kuuluisikaan. Toki kaipaus eroon joutumisen jälkeen oli aivan valtava. Nykyisin elämässäni on kaksi sielunsiskoa, ovat työkavereita ja samalla myös ystäviä. Heistä en enää haluaisi luopua, sillä olen kuitenkin menettänyt elämässäni niin paljon - enää en jaksaisi. Jos tiemme joskus eroavat, minulle jää iso ikävä.

Millaista hyötyä kaipaatte ihmissuhteista? Onko se taloudellista, konkreettista apua, henkistä kasvua vai elämässä eteenpäin kantavaa henkistä tukea?

Ihmettelen samaa kuin joku muukin kirjoittaja täällä. Miksi sielunsisaren kanssa ei voisi ystävystyä? Minulla on ollut lämpimät suhteet kaikkiin sielunsiskoihini, kuuluvat he tämänhetkiseen elämääni tai eivät. Minulle sielunsisaruus on aina positiivinen kokemus.

En itse ainakaan kaipaa minkäänlaista varsinaista hyötyä, mutta on kamalaa kaivata toista niin paljon että sattuu. Kirjoitin edellisellä sivulla että olen itsekin kiitollinen tästä kohtaamisesta, mutta koska en ole tunnekuohuihin taipuvainen tai niistä nauttiva ihminen, olisi ehdottomasti ollut ainakin helpompaa olla tapaamatta tätä ns. sielunsisarustani. Mutta kuten sanottu, on siinä puolensakin uskoa johonkin tällaiseen ja lämpimästi ajattelen tätä henkilöä, kulkipa sitten missä tahansa tällä hetkellä.

Voiko sielunsisaruussuhteissa esiintyä kolmiodraamaa? Minulla on 2 sielunsisko-työkaveria, joilla oli keskenään hyvä ja lämmin suhde. Tulin tietämättäni heidän väliinsä ja nyt tämä "kolmas pyörä" kärsii siitä kun olen ehkä vienyt hänen paikkansa. Molemmat sielunsiskoni ovat minulle tärkeitä ja rakkaita ja haluaisin, että heillä olisi keskenään entisenlaiset hyvät ja lämpöiset välit. Toki haluan säilyttää sen läheisen ystävyyden tähän toista sielunsiskoaan "hylkivään" sielunsiskooni. Minulla ja tällä "hyljityllä" sielunsiskolla on ajatus siitä, että voisimme tavata ja tehdä jotain kolmistaan, mutta tämä kolmas sielunsisko ei oikein lämpene sille asialle. Kinkkinen tilanne  ja mietin lähes koko ajan mitä voisin tehdä tilanteen korjaamiseksi. Pitäisikö järjestää joku kaikille kolmelle yhteinen juttu? Vai antaa asioiden edetä omalla painollaan ja luottaa siihen että nämä sielunsiskoni saavat välinsä palautettua ennalleen. En haluaisi kenenkään meidän kärsivän tilanteesta, mutta voi olla että joku meistä kolmesta joutuu kuitenkin kärsimään. Meillä kaikilla on voimakkaat tunteet toisiamme kohtaan. Huom! kyseessä on 3 aikuista, kypsää heteronaista, joilla on parisuhde tai ainakin parisuhdeviritystä miehen kanssa. Ja kaikilla meillä on myös vaikeita elämänkokemuksia ja olemme toimineet toistemme tukijoina. Onko kellään vinkkiä tilanteen purkamiseksi?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:22"]

Sielunsiskon tai -kumppanin kohtaaminen voi tilanteesta ja ihmisistä riippuen tuntua niin erilaiselle. Ehkä itse olen kiitollisuuteen taipuvainen ihminen, joka on kiitollinen siitäkin, että olen jonkun itselleni merkityksellisen ihmisen tavannut, vaikkei hän elämääni enää kuuluisikaan. Toki kaipaus eroon joutumisen jälkeen oli aivan valtava. Nykyisin elämässäni on kaksi sielunsiskoa, ovat työkavereita ja samalla myös ystäviä. Heistä en enää haluaisi luopua, sillä olen kuitenkin menettänyt elämässäni niin paljon - enää en jaksaisi. Jos tiemme joskus eroavat, minulle jää iso ikävä.

Millaista hyötyä kaipaatte ihmissuhteista? Onko se taloudellista, konkreettista apua, henkistä kasvua vai elämässä eteenpäin kantavaa henkistä tukea?

Ihmettelen samaa kuin joku muukin kirjoittaja täällä. Miksi sielunsisaren kanssa ei voisi ystävystyä? Minulla on ollut lämpimät suhteet kaikkiin sielunsiskoihini, kuuluvat he tämänhetkiseen elämääni tai eivät. Minulle sielunsisaruus on aina positiivinen kokemus.

[/quote]

Minä olin se, joka tuon "hyödyn" mainitsi ensimmäisenä, ja kieltämättä se oli huono sanavalinta. Mutta vastasin ylläolevalle kirjoittaja, joka kaipasi jotain syvempää yhteyttä, koska kokee olevansa yksinäinen ja etäällä muista ihmisistä. Vastasin vain siihen, että välttämättä tuollaisen yhteyden löytäminen ei tuo mukanaan mitään läheistä ihmissuhdetta. Ehkä se voi tuoda jopa isompaa kaipausta, korostetumpaa yksinäisyyden tunnetta. Tai ehkä se voi olla harhaa. Jos jotain toivoo oikein kovasti, sen saattaa luulla "löytäneensä" vaikka oikeasti ei ole löytänytkään. (Vrt. nuo tarinat narsisteista, jotka esittivät vakuuttavasti sielunkumppaneita.)

Mitä tulee ystävystymiseen... "Sielunkumppani" on jotenkin väärä sana kuvailemaan sellaista etäisempää yhteyttä, jonka minä koin. Englannin "soul mate" kuulostaa järkevämmältä, koska se voi tarkoittaa joko läheisempää yhteyttä tai sitten minun tapauksessani ihan vain "sielukamua" :D Joku, jonka kanssa on selkeästi erikoinen yhteys "jollain tasolla", mutta tässä elämässä... ei sitten niinkään. Tämä minun "sielukamuni" ei oikeastaan halunnut ystävystyä kanssani, monesta eri syystä, joita en ymmärtänyt aiemmin mutta ymmärrän nykyään. Ja se on ok. Ei se vähennä sitä yhteyden kokemusta, että hänellä on oma polkunsa, ja minulla omani.

Tilanne voi tosiaan olla se, ettei se toinen osapuoli halua ystävystyä eikä edes pitää yhteyttä. Silloin sillä sielunsisarensa löytäneellä ja ystävyyttä halunneella ihmisellä voi olla "kova kohtalo" ja kaikesta jää vain iso ikävä. Minulla ollut ehkä viisi sielunsisaruuskokemusta. 2 heistä eivät halunneet ystävystyä kanssani, vaikka heille sellaista ehdotinkin, 1 kanssa tapasin 3 kertaa ja juttelimme. Minulle jäi kuitenkin kaipaus moneksi vuodeksi. 2 sielunsiskoani ehdottivat minulle ensin tapaamista ja sitten minä heille. Toisen kanssa olen tällä hetkellä hyvä ystävä ja yhteydenpitomme on tiivistä. Ja toisen kanssa olemme sopineet tapaavamme tänä kesänä. Minulla on näiden 2 sielunsisko-ystäväni kanssa voimakas yhteys, oikeastaan yksi katse ja hymy riittää kertomaan toisillemme sen yhteyden olemassaolon. Halaamme myös aina kun keksimme siihen syyn. Käytämme välillä ehkä hieman romanttisiakin ilmauksia jutellessamme ilmaistessamme tunteita, mutta kun ne tavalliset eivät kerro sitä syvyyttä.

Ja minäkin olen kohdannut pari narsistia, jotka luikersivat elämääni salakavalasti sielunsisariksi naamioituen. Todellisuus olikin sitten aika karua.

Parhaassa tapauksessa sielunsisar auttaa siinä itsensä löytämisessä ja vahvistaa itsetuntoa. Joskus pari tekstiviestiäkin autaa asioiden oivaltamisessa paremmin kuin jonkun toisen ihmisen kanssa käyty pitkä keskustelu. Sielunsisar voi osata ilmaista asian sillä tavalla, että se auttaa asioiden käsittelyssä.  Johtuneeko siitä syvästä ymmärryksestä kahden sielun välillä?

Missä olette kohdanneet sielunsisarenne? Joillain ovat työkavereita ja opiskelukavereita, onko kukaan löytänyt sielunsisaren harrastustoiminnassa?Jotenkin ajattelisin, että pitempiaikaisempi kontakti ainakin helpottaisi tunnistamista. Vai voiko sielunsisaren tunnistaa heti, tuleeko joskus kuin salama kirkkaalta taivaalta? Itselläni ainakin yksi työkaveri on selvästi sielunsisko ja ehkä toinenkin työkaverini sellainen on. Mutta kertooko esimerkiksi kiinteä katsekontakti satunnaisen ohikulkijan kanssa sielunsisaruudesta vai vain tavallisesta mielenkiinnosta? Kai olen jotenkin skeptinen näitä "ensi silmäyksellä"-juttuja kohtaan. Mieelstäni niin sielunsisaruus kuin rakkauskin vaatii hieman parempaa toisen tuntemista kuin se ensi silmäys.

Minulle sielussisar on sellainen ihminen, jonka kanssa minulla on voimakas positiivinen yhteenkuuluvuuden tunne, syvä ymmärrys ja henkisesti lämmin ja rakkaudellinen ystävyys- tai kumppanuussuhde (ilman mitään eroottista tai seksuaalista värinää). Heidän lähellään minulla on turvallinen ja hyvä olo. Vaikka joskus olen joutunut ja joudun edelleen käsittelemään syvimpiä tuntemuksiani, pelkojani, ahdistuksiani ja toiveitani heidän kanssaan, olen silti kokenut turvallisuutta. Luotan siihen, että sielunsisaret toivovat toisilleen ainoastaan hyvää ja tähtäävät aina toisen hyvään, hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Joskus tämä vaatii kipeiden asioiden käsittelyä, mutta senkin voi tehdä turvallisuutta tuntien. Olen erittäin kiitollinen kaikille kohtaamilleni sielunsisarille ja muistelen lämmöllä ja rakkaudella niitä sielunsiskojani, jotka eivät elämääni enää kuulu. Onneksi elämässäni on 2 sielunsiskoa. Haluaisin heidän säilyvän elämässäni ikuisesti, mutta ymmärrän sen, että tieme voivat myös erkaantua. Kaipaus toki jää, mutta siinäkin on mukana kiitollisuus siitä, mitä olen heidän kauttaan saanut elämääni. Kaikille sielunsiskoilleni olen kertonut heidän olevan minulle tärkeitä. He tietävät myös sen, että olen kiitollinen heidän olemassaolostaan.

Minusta sielunsisaruus vaatii samaa aallonpituutta, syvää ymmärrystä ja jotain samuutta (voi olla harrastus, ajattelutapa, mielipide, samanlainen kokemus, luonteenlaatu). Yleensä nämä tulevat esiin vasta sitten kun on jonkin verran tutustuttu. Minulla kesti 2 - 3 vuotta aikaa sielunsisarieni tunnistamiseen.

Olen yleensä tunnistanut sielunsiskoni silloin kun he ovat kuuluneet elämääni. Nyt pohdin oliko entinen miespuolinen työkaverini sielunveljeni. Meillä oli aika samanlainen ajattelutapa ja suhtautuminen asioihin, olimme luonteiltamme aika samanlaisia, välillämme oli jännä yhteys, katsoimme usein toisiamme silmiin ja keskustelimme paljon. Mutta siinä ei ollut mitään eroottista. Nykyään ajattelen tätä entistä työkaveriani aika paljon, vaikka viime tapaamisestamme on yli 20 vuotta aikaa.

Hassua, jokaisella tässä ketjussa tuntuu olevan erilainen käsitys siitä, mitä sielunsisaruus ylipäätään on.

Olen samaa mieltä, ettei esimerkiksi todellista rakkautta ja ns. "tosiystävyyttä" voi tunnistaa kuin vasta ajan kuluessa.

Mutta minulle tämä omituinen "sielunsisaruus" on merkinnyt jotain ihan muuta kuin rakkautta tai ystävyyttä. Se oli jotain erikoista "tunnistamista". Siis sellaista, että tunnisti toisessa ihmisessä jotain (ja sen mukana tuli noita hyvin erikoisia kokemuksia, joita en osaa selittää). Tämän ihmisen olemassaolosta tuli myös hyvä ja rauhallinen olo. Siis pelkästään jo siitä tiedosta, että hän on olemassa.

Sitä en voi koskaan tietää, olisiko tämä ihminen ollut minulle hyvä ystävä ollenkaan, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole edes merkitystä. Tämä yhteys oli jotain erilaista. Mutta minulla on rakkaita, läheisiä ystäviä, joiden kanssa en ole koskaan kokenut samanlaisia erikoisia asioita. Nämä ystävät ovat kuitenkin niitä rakkaita, läsnäolevia tosiystäviä.

Minulla ollut outo ja kummallinen yhteys pariin sielunsiskoon ja siitä huolimatta tai ehkä siksi ystävystyimme. Nämä ystävyyssuhteet eroavat muista ystävyyssuhteistani, sillä ovat eri tasolla. Ystävyys sielunsiskon kanssa ei aina ole se helpoin ystävyys. Sielunsiskoystäväni ja minä käsittelemme asioita syvällisesti ja rehellisesti ja puhumme asioista, joita emme ehkä muille kertoisi. Mutta tällainen ystävyys on antoisaa. Ystävyys sielunsiskon kanssa eroaa tavallisesta ystävyydestä. Kyllä kuvailisin omaa suhdettani sielunsiskoihin rakkaudelliseksi ystävyydeksi, parempia ilmauksia en keksi.

Yleensä ihmiset käsittävät asioita omalla tavallaan, en näe mitään hassua siinä, että täälläkin kaikilla kirjoittajilla on hieman eri käsitys sielunsisaruuksista. Joku voi olla hyvä ystävä sielunsisarensa kanssa, joku voi elää sielunsisarensa kanssa parisuhteessa ja joku ei ehkä ikimaailmassa voisi ajatellakaan minkäänlaista ihmissuhdetta sielunsisarensa kanssa. Joku voi tunnistaa sielunsisarensa heti ja joku ehkä vasta 6 vuoden päästä ja joku ei ehkä koskaan.

Minulla on sielunsisko ystävänä ja ystävyytemme on erittäin arvokas kummallekin. Eikä se, että olemme nykyisin ystävät sulje pois sitä, että molemmat tiedostimme jotain outoa välillämme jo ensimmäistä kertaa kohdatessamme. Tosin me olemme "joutuneet" pakostakin olemaan yhteydessä toisiimme työn kautta. Ehkä opiskelu- ja työelämässä kohdatut sielunsisaret tulevat helpommin ystäviksi kun sattumalta muualla kohdatut.

Minulla on sielunsiskoystävä ja muita tosiystäviä. Näillä on se ero, että sielunsisko-ystäväni kanssa yhteys on tiiviimpi, syvempi ja vastavuoroisempi kuin muiden ystävieni kanssa. Kaikki ystäväni ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, mutta sielunsiskoystäväni tärkein ja rakkain. Sielunsiskoystävän kohtaaminen ja tutustuminen häneen tuntui erilaiselta kuin muiden ystävieni kohtaaminen ja heihin tutustuminen.

Kaikille ystäville sielunsiskoystävyys ei ehkä edes sovi, sillä se voi olla myös aika haasteellinen suhde. Haasteellinen mutta positiivinen sellainen.