Köyhyys on niin suhteellista

Suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen tuntee itsensä köyhäksi verrattuna ns. yleiseen elintasoon tai että ihminen ei pysty omilla tuloillaan hankkimaan sellaista elintasoa, joka on keskiverroksi ko. maassa tutkimuksin todettu.



Suhteellinen köyhyys on mm. sitä, että ei voi tehdä etelänmatkaa, vaikka keskiverto suomalaisperhe tekee sellaisen kerran vuodessa.



Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen ei omista yhtään mitään. Hänellä ei ole ihmiselämän perustarpeita (lämpö=asunto, vaatteet, ruoka, alaikäisillä lisäksi aikuisten huolenpito) eikä varaa niitä hankkia.



Ongelmalliseksi suhteellisen köyhyyden tekee se, että se on niin riippuvaista ihmisten omista kokemuksista. Esimerkiksi suomalainen opiskelija ei faktisesti ottaen ole köyhä, vaikka opiskelijajärjestöt sitä toistuvasti vakuuttavat. Suomalainen opiskelija on köyhä VERRATTUNA keskivertosuomalaiseen palkansaajaan, mutta ei missään muussa suhteessa. Lisäksi opiskelija takuulla TUNTEE itsensä köyhäksi, kun kotoa muutettuaan ei enää pystykään hankkimaan samanlaista elintasoa ja elämälleen sellaisia viihdykkeitä, joita oli tarjolla silloin kun hän asui vanhempiensa kanssa vanhempiensa kustannuksella.