Hankala anoppini, apua...

Hei!

Samoin, olin anopin kanssa ystävä vuosia. Ei mitään ongelmaa, kunnes aloin odottamaan lasta. Mieheni ensimmäistä lasta ja anopin ensimmäistä lastenlasta..Anoppi oli jo monta vuotta puhunut, kuinka olisi ihanaa olla mummo ja saada hoitaa lasta...

No raskausaika meni suht hyvin, koskaan ei kyllä kysytty kuulumisia :).Kun poika syntyi, alkoi pirullinen käytös heti..minä tulisin kuulemma saamaan synnytyksenjälkeisenmasennuksen..siinä kuulemma voi tappaa lapsenki. Oli erittäin kiva kuunnella tuollaisia juttuja pieni vauva sylissä. Olin kuulemma liikaa lapsen kanssa(kukahan sitä ois hoitanu?) annoin liikaa hellyyttä, ei vauvaa saa nukuttaa vieressä(ei nukkunutkaan kuin hetkiä..), sehän se vasta hirveää oli kun lapselle ei annettu suolaa, koska hän oli alle vuoden! Herranjestas mikä show siitä syntyi!! Tämä mummo myös käsitteli poikaa niin kovakouraisesti, että pelkäsimme pojalle tulevan vahinkoa!

Lapsi kasvoi ja hän onkin aika vilkas tapaus, aivan ihana vilkeri. No tämä mummo kertoi suvulle kuinka tällä pojalla on ADHD ja kaikki se vilkkaus johtuu minun suvusta, heidän suvussa ei ole tuollaisia ihmisiä. Anoppi myös haukkui minut pystyyn, kun minä menin tiskaamaan hänen kotonaan..

Saan kuulla jatkuvaa ilkeilyä ja piruilua, joka kerta kun nähdään... Poika kun täytti vuoden, tuli hän hirveällä ryminällä sisälle, ei muka tuntenut poikansa serkun vaimoa ja aloitti ilkeilyn samantien. Loppujen lopuksi hän haukkui minut vieraiden kuullen, kuinka en koskaan anna pojalle mitään! Samaan hengenvetoon hän moitti, kuinka paljon vieraitakin tänne on kutsuttu..jne.

En siinä vaiheessa vielä sanonut mitääm, mutta kun tämä anoppi lähti, romahdin täysin..olin myös niin helvetin(anteeksi)vihainen kuinka hän saattoi käyttäytyä noin meidän kotonamme!!

Hänen poikansa otti sitten häneen yhteyttä ja kertoi kuinka paljon pahaa mieltä hän aiheuttaa käytöksellään. Hän haistatti veet pojalleen ja löi luurin kiinni...no myöhemmin hän sitten otti uudestaan yhteyttä. Minä kerroin, että haluan selvittää asian ja tietää mitä niin pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tälläistä kaytöstä...

Hän tuli sitten käymään, esitti säälittävää ihmistä pojalleen, kuinka miniä on ihan hullu..hän ei koskaan ole pahaa tarkoittanu, eikä hän aina tiedä mitä suustaan päästää..hah sanon minä! No perimmäinen syy piruiluun olikin se, kuinka minä siivoan omassa kodissani. Olen joskus pessyt vessan hanan hammasharjalla, niin se on merkki siitä kuinka luulen olevani täydellinen(voi jösses..en todellakaan kuvittele)! Ja minä kuulemma siivoan vain häntä varten..siis häh?! Tämäkö oli se syy miksi minulle pitää piruilla.. Paljon on vielä kertomatta..sillä piruilu ei jäänyt tähän vaan jatkuu..minulla on oikeasti jo hermot kireällä, enkä tiedä mitä tehdä..

Miten joku ihminen voi saada niin suurta tyytyväisyyttä siittä, että saa ilkeillä ja haukkua ihmisiä syyttä? Mieheni kanssa olemme onnellisia, emmekä riitele koskaan(sekään ei kuulemma ole normaalia..ero tulee kohta..mutta eihän me tietenkään heti voida erota, kun meillä on kerta lapsikin..itku tuli taas näistä sanoista). Mitä minä tekisin? Olen yrittänyt puhua, mutta ei hän kuuntele..helpompaa on kuvitella minusta pahoja asioita ja ilkeillä sellaisista asioista joita en tehnyt saatikka edes ajatellut.

En ole omasta mieletäni paha ihminen, haluan tulla kaikkien kanssa toimeen, elää rehellisesti ja kaikkia kunniottaen. Tietenkn minussakin on vikaa, kenessä ei, mutta en ole tälläistä kaytöstä ansainnut..



Siinähän se ongelma onkin, että sellaisia ihmisiä joita et halua tavata, näet usein..kun taas niitä joita haluat tavata, näet liian harvoin.



En haluaisi kokonaan välejä katkaista, mutta kohta se on minun mielenterveyden takia jo pakko. Ja kun lapsi tuosta kasvaa, on hänellekin kauheaa kuunneltavaa kuinka mummo aina haukkuu äitiä.