Ai kun "kiva", lapsella varmaan tosi paha mieli :(
Ihmettelin kun ei 1-luokkalaista lastani näy vaikka naapurissa asuva luokkakaveri tuli juuri kotiin.
Kulkevat siis yhtä matkaa, sovitusti, koulumatkat.
Soitin tuon kaverin kotiin ja hän sanoi, että "kun ****lla kesti niin kauan se kävely", kantoivat siis suksiansa kun oli hiihtoa tänään koulussa.
Menin aika sanattomaksi, totesin vain, että älä nyt kaveria tuolla tavalla jätä yksin kun sovittukin muuta.
Olen aika äimänä ja pahoilla mielin, voin vaan kuvitella miltä muksusta tuntuu kunhan kotiin asti pääsee.
Ikävä temppu minusta :(
Kommentit (72)
toivottavasti tiesit mitä oli tulossa, kun tänne kirjoitit... :/ Eikä AV petä nytkään. "Et voi pakottaa ketään olemaan lapsesi kanssa", joo-o. No ei tietenkään, mutta eikö teille tulisi lapsenne puolesta yhtään paha mieli tuollaisesta, ei yhtään?? Kyllä vaan mulle tulisi, vaikka tilanne varmaan on ollut ihan neutraali; ovat kävelleet kaksin, toinen jäänyt vähän haahuilemaan, toinen tokaissut että no mä menen jo, ja ap:n lapsi vastannut että joo, eikä olisikaan pahoittanut mieltään. Kyllä mä silti äitinä ajattelisin miten kurjalta se on mahtanut tuntua (vaikkei lapsesta välttämättä edes olisi, muista ap :) ).
Luultavasti sieltä tepastelee väsynyt, mutta onnellinen lapsi. Löytänyt jotain mielenkiintoista ja on taas kokemusta rikkaampi. Toivotaan näin.
Tuli jostain syystä mieleen Tommyn runo:
Jotka tulevat suorinta tietä / saapuvat tyhjin taskuin
Jotka ovat kolunneet kaikki polut/ tulevat säihkyvin silmin /
polvet ruvella/ outoja hedelmiä hauraassa säkissään
:)
Niin, lapseni ja tuo lapseni kaveri haluavat kumpikin kävellä yhdessä näitä koulumatkoja mutta yksi jäi kuin nalli kalliolle kun oli kiire eteenpäin toisen kaverin kanssa vaikka siis osvittu aamulla muuta!!
Oma lapseni oli loivaliikkeinen nuorempana. Naapurin tyttö turhautui odottelemaan. Hidas on hidas eikä hoputuskaan auta.
Onneksi oma lapseni on rivakoitunut iän myötä.
Naapurin lapsi ollut aina sähäkkä lähtemään.
[/quote]
voinut itse hidastella ja jäädä leikkimään matkan varrelle itsekseen. Ja nyt on ihan hyvillä mielillä.. Kaikki lapset ei tartte kaveria koko aikaa vierelleen.
jos olet itse kotona? Mene vastaan ja kanna ne sukset! Ihme "äiti".
äiti dataa kotona ja lapsi raahaa suksia. Älä siirrä omia hommias naapurille.
sellainen toiminta, että tulee joku jännempi kaveri, joka supattaa korvaan, että juostaan tuota pakoon. On kiva kattoo kun se ei saa meitä kiinni.
Sitten juostaan pakoon ja nauretaan kun toiselle tulee paha mieli.
Tällaisen kaverin äiti vastasi minulle juuri kuin palstamammat, ettei ketään voi pakottaa oleen kaikkien kaveri.
Sinulle en jaksa enää rautalankaa vääntää, lusikalla annettu niin eihän sitä voi kauhalla ammentaa.
Lapseni tuli kotiin hetki sitten, on nyt suihkussa joten kiitos tästäkin valaisevasta opetuksesta palstakävijöiden aivoituksista ja sydämestä.
ap
että kaikki lapset ei voi olla sun lapsen kavereita. Ne kun ei ole olemassa vain sinun lasta kohden.
Jos sitä naapurin lasta oli vaikka vannotettu, että sen pitää tulla koulusta nopeasti kotiin, kun niillä on menoja koulun jälkeen tms.
laittaa ekaluokkalainen vastuuseen naapurinsa kotiinpääsystä. Joko aikuiset hakee tai sitten iltapäivähoitoon!
ohareiden takia. Meille ei ihan tuollaista ole käynyt, mutta tämän vuoden aikana pari seuraavanlaista juttua.
Tytön luokalla tyttö, olkoot nimeltä vaikka Jaana. Tyttöni oli bestis katariinan kanssa. Jaana alkoi panetella tyttöäni Katariinalle ja pääsi lyömään kiilan väliin.
Tyttöni ystävystyi sitten Paulan kanssa. Jaana uhkasi, että vie Paulankin tytöltäni. Se onneksi ei onnistunut.
Tytölläni alkoi sitten synkkaamaan Pirkon kanssa ja ovat olleet todella hyviä ystäviä. Mutta sepäs tätä Jaanaa alkoi vituttaa ja nyt on alkanut saman homman, että supattaa valheita Pirkon korvaan ja onkin jo saanut heidän välinsä pilattua.
Juteltiin eilen siitä tytön kanssa ja totesin, että huomaatkos, että enemmän nää sinut jättäneet tytöt on menettäneet, koska eivät kuitenkaan tuu tän Jaanan kans toimeen, mutta eivät voi enää sun luo palata takaisin ja heidän kanssaan ei oikein kukaan enää ole ovat ehtineet kiusata niin paljon toisia sinä aikana kun olivat tän Jaanan kans.
Näitä Jaanoja löytyy sekä tytöistä, että pojista. Tärkeintä on aina kuunnella lastasi ja tukea ja kannustaa. Lapsesta aikuiseksi kasvaminen on välillä aika kovaa.
kiitos tästäkin valaisevasta opetuksesta palstakävijöiden aivoituksista ja sydämestä. ap
kyllä täälä nähdäkseni osa yritti tsempatakin ja oli sun puolella, mutta kiitti vaan sitten.... =/
Sehän on normaalia lapsena, että ne kaverit vaihtuu.
Kyllä se sinunkin lapsesi vielä vaihtaa kaveria ja jollekin toiselle muksulle tulee paha mieli.
Lapsena se onkin tarkoitus oppia käsittelemään niitä negatiivisiakin kokemuksia, kuten just pettymyksiä.
Ei voi vaatia, että naapurin lapsi kulkee AINA sinun lapsesi kanssa. Toki he voivat kulkea yhdessä jos tahtovat mutta vapaaehtoisesti. Ei siitä saa mitään pakkoa tehdä kummallekaan.
Ei voi vaatia, että naapurin lapsi kulkee AINA sinun lapsesi kanssa. Toki he voivat kulkea yhdessä jos tahtovat mutta vapaaehtoisesti. Ei siitä saa mitään pakkoa tehdä kummallekaan.
kulkea yhdessä eli kaveri oli halunnut myös kulkea ap.n pojan kanssa yhdessä.
Tässä on todennäköisesti käynyt niin, että on tullut mielenkiintoisempi kaveri ja sitten on juostu lujaa karkuun ja jätetty ap.n poika yksin.
saan hoputtaa kävelyllä ollessa. Katselisi ojanpohjia ja kaikkea mahdollista. Jos nyt sitten tuo naapurin lapsi ei viitsi noita samoja metkuja odotella, ymmärrän kyllä täysin sen, että tulee kotiin omalla vauhdillaan. Kukas lapsi sitä nyt alkaa toista komentamaan ja mahdottomasti odottelemaan? Sopimushan on tulla kotiin yhdessä ja jos lapsi sitten alkaakin ojanpenkkoja tutkia, sopimushan ei sitten pidä sen lapsen puolelta! turha siinä on alkaa sitä syyttämään joka marssii kotiin, vaan sitä joka ei sitä tee.
En todellakaan ole curling-äiti, mutta mielestäni ei tekisi yhtään pahaa suomalaisille lapsille opetella solidaarisuutta, odottamista jne. Entäs sitten, jos ap:n lapsella kesti? Jos nyt ei siis puhuta tahallisesta vitkastelusta tms., niin tuskinpa se "hidastelu" olisi juuri vaikuttanut naapurin lapsen elämään? Tyhjä koti varmaan odotti häntä muutenkin.
En tajua että täällä vaaditaan jokaisen odottavan vuoroansa ym. jo pienestä, mutta samalla ollaan huutamassa ettei meidän Petterin tartte oottaa teidän Rikua kun sillä nyt vähän kestää. Siis...mitä...ihmettä..?
Ei voi vaatia, että naapurin lapsi kulkee AINA sinun lapsesi kanssa. Toki he voivat kulkea yhdessä jos tahtovat mutta vapaaehtoisesti. Ei siitä saa mitään pakkoa tehdä kummallekaan.
kulkea yhdessä eli kaveri oli halunnut myös kulkea ap.n pojan kanssa yhdessä.
Tässä on todennäköisesti käynyt niin, että on tullut mielenkiintoisempi kaveri ja sitten on juostu lujaa karkuun ja jätetty ap.n poika yksin.
ja naapurin lapsi vaan tuijottelisi ojanpohjia niin kyllä mä sanoisin omalle lapselleni, että tulet kotiin vastaisuudessa yksin ja reippaasti. Ei ole tarves notkua siellä matkalla.
En todellakaan ole curling-äiti, mutta mielestäni ei tekisi yhtään pahaa suomalaisille lapsille opetella solidaarisuutta, odottamista jne. Entäs sitten, jos ap:n lapsella kesti? Jos nyt ei siis puhuta tahallisesta vitkastelusta tms., niin tuskinpa se "hidastelu" olisi juuri vaikuttanut naapurin lapsen elämään? Tyhjä koti varmaan odotti häntä muutenkin.
En tajua että täällä vaaditaan jokaisen odottavan vuoroansa ym. jo pienestä, mutta samalla ollaan huutamassa ettei meidän Petterin tartte oottaa teidän Rikua kun sillä nyt vähän kestää. Siis...mitä...ihmettä..?
Meillä on ollut vähän saman tapaisia kokoemuksia, paitsi toiselta kantilta. Poikamme kävi kaksi vuotta (1-2 luokat) hakemassa naapurin poikaa kouluun joka aamu. Näin oli sovittu vanhempien ja poikien kesken. Poikamme odotti kiltisti naapurissa joka aamu, että naapurin poika saa hampaansa pestyä, vaatteet päälleen ja repun pakattua. Aikaa tähän kului noin 5-15 min joka aamu. Kun pojat vihdoin ja viimein pääsivät matkaa, naapurin poika käveli hitaasti ja tonki ojan pohjat. Lopputulos oli viimeisen kilometrin juoksu tai myöhästyminen koulusta. No, pojat kasvoivat ja 3-luokalta alkaen ovat kulkeneet pyörällä omia aikojaan. Asiasta on jo pari vuotta, mutta viime viikolla poika vasta muisteli, miten ikävä oli toista odottaa joka mutkassa.
Meillä asuu pappa samassa taloudessa, joten hän tarkkaan tiesi, kuinka kauan poikamme naapurissa aamulla odotteli. Useina aamuina pappa kävi jopa itsekin patistamassa naapurin poikaa matkaan. Sisareni taas asuu koulumatkan varrella ja oli niihin aikoihin kotona, joten hän kertoili usein, kuinka poikamme odotteli naapurin poikaa.
Yritimme ratkoa naapurin rouvan kanssa ongelmaa useaan otteeseen, mutta tilanne ei muuttunut. Näin jälkikäteen kaduttaa, että "pakotin" poikani naapurin pojan lapsenvahdiksi. Suotta tuli hänelle ikäviä muistoja ensimmäisten kouluvuosien matkoista.