Ai kun "kiva", lapsella varmaan tosi paha mieli :(

ei hänkään myös ole velvollinen puolustamaan naapurin lasta.

Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Lisäksi poikani puolusti aina naapurin lasta kun sitä kiusattiin.

Kun naapurin lapsi oli muutaman kerran jättänyt lapsemme yksin kun oli tullut mielenkiintoisempia kavereita, käskin lopettaa puolustamisen.



Ei mennyt auttamaan seuraavan kerran kun isommat pojat kamppasi maahan ja potki reppua.

ja onko todella niin, että lasten puolesta pystyy sopimaan että ketkä kulkee kenenkin kanssa koulumatkat?



Voi teidän muksua

Kyllä tämän ikäisilläkin jo pitäis olla tietyt lojaaliudet ja sovittujen asioiden pitämiset kuosissa. Toki ovat vasta 1-luokkalaisia mutta ei tuolla tavalla toista vaan dumpata varsinkin kun sopineet muuta!

ap

ja onko todella niin, että lasten puolesta pystyy sopimaan että ketkä kulkee kenenkin kanssa koulumatkat?

Voi teidän muksua

opetat lapsellesi "tallo vaan toisia"-mentaliteetin, että lapseni ja tämä kys lapsi ovat erittäin läheisiä keskenään, olleet vauvasta asti kamuja ja asumme naapuruksina joten mm koulumatkat on luonnollisestikin yhteisiä ja ihan heidän omasta halustaan.



ap

Ymmärrän täysin naapurisi lasta.



Oma lapseni oli loivaliikkeinen nuorempana. Naapurin tyttö turhautui odottelemaan. Hidas on hidas eikä hoputuskaan auta.



Onneksi oma lapseni on rivakoitunut iän myötä.



Naapurin lapsi ollut aina sähäkkä lähtemään.

saman kadun varrella montakin luokkakaveria, 4 taisi asua, ja joskus tulin yksin, joskus kaksin, joskus kolmisin jne, se aina vaihteli.

että kaikki lapset ei voi olla sun lapsen kavereita. Ne kun ei ole olemassa vain sinun lasta kohden.

Jos sitä naapurin lasta oli vaikka vannotettu, että sen pitää tulla koulusta nopeasti kotiin, kun niillä on menoja koulun jälkeen tms.

ymmärrä mitä eroa on lupauksella ja lapsen lupauksella ?

Jos toista oikeasti ärsyttää toisen hitaus, niin onhan se kurjaa sitten joutua hidastelemaan. MIelestäni voitte keskustella asiasta fiksulla tasolla. Voidaan sopia, että toista ei jätetä mutta että liian hidaskaan ei ole hyvä olla. Kysy lapseltasi, mistä oli kyse. Ovathan voineet vaikka riidellä.

on ihan hyvä oppia jo mahdollisimman lapsena että aina ei voi olla hyvä mieli ja että yksin pitää oppia pärjäämään.

aikoinaan.

Pojallani astma ja oli huono hoitotasapaino siihen aikaan. Muutenkin oli lyhyempi ja pienempi kuin kaverinsa. Kaveri oli kova kävelemään ja meidän poika ei pysynyt perässä. Jäi aina jälkeen ja käveli pahalla mielellä yksin.



No, selvisi sekin, että kun meidän silmä vältti, kaveri oli alkanut juoksemaan ja oikein tahallaan jättänyt meidän pojan ja ilkkui sitten sille. Lopulta siitä tuli oikea riesa ja kiusaaja.



Toisaalta, ehkä oli parempi, että se kaveruus loppuikin siinä vaiheessa, vaikka se kiusaaminen oli ikävää. Ovat nyt ysillä ja tää kaveri on ihan amistasoa jos sitäkään tupakkeineen ja kaljapusseineen.

tietää tilannetta. Voihan olla että lapsesi on tahallaan hidastellut tai jopa jäänyt hankeen istuskelemaan ja kaveri ei jaksanut odottaa.

Onhan se ikävää jäädä yksin, mutta JOS on niin ikävää, niin voisihan sitä vähän kiiruhtaa ETTEI jäisi yksin, vai kuinka?



Ei kumpaakaan voi syyttää. Pienet lapset toimii impulsiivisesti.

Jos kaveri on luvannut kulkea hänen kanssaan mutta ei jaksakaan, onko se naapurista kivaa?



Aika väärin teet jos syyllistät naapurin tenavaa. Syyllisty itse siitä että et ole mennyt lastasi vastaan koulumtkalle, ja kantanut niitä suksia ja pitänyt seuraa. Niin joo, ulla on se vauva tietty päikkäreillä ja muut saa huolehtia isommista. Just.

ei saakuri!

ei se nyt kenenkään naapurin lapsen asia ole sun lapsen kanssa leikkiä tai kävellä kotiin koulusta.



Ja se että naapurissa asuu samanikäinen lapsi, niin ei tarkoita että näistä lapsista olisi pakko tulla kavereita. Vaikka olisi siis vauvanakin leikkineet yhdessä niin suloisesti.

jos olet itse kotona? Mene vastaan ja kanna ne sukset! Ihme "äiti".

lapsesi puolesta, mutta ÄLÄ sekaannu asiaan. Et voi tietää, mitä siinä on taustalla. Voit toki kysyä omalta lapseltasi, mutta sekin on vain hänen subjektiivinen versionsa asiasta, ei välttämättä objektiivinen totuus.



Ja lasten pikkukärhämiin ei muutoinkaan kannata sännätä välittäjäksi.



On aika köpöistä läksyttää ekaluokkalaista lasta, mistä tiedät, vaikka hänellä olisi ollut määräys tulla nopeasti kotiin?

Hän oli välillä tosi hidas ja halusi jäädä leikkimään, kiipeilemään tms. Kilttinä ja tunnollisena en jättänyt häntä yksin, vaikka en saanut hoputettuakaan. Sitten kärsin tunnontuskista, kun äiti odotti kotona ja huolestui, kun matka kesti niin kauan...

mitään määräyksiä ole. Tiedän kaikki kulmakunnan asiat.

Jos näiden mammojen pentu olis jätetty yksin niin mikä poru olisikaan. Mutta eilenhän suurin osa ilmoitti, että haluaa lapsestaan kiusaajan, ettei sitä vain kiusattaisi.

En yhtään enää ihmettele näitä palstan vastauksia.