Ai kun "kiva", lapsella varmaan tosi paha mieli :(

Tää äiti notkuu itse netissä kun oma lapsi raahaa suksia, mutta naapurin lapsen pitäisi osata solidaarisuutta? En ihan hahmota...



Meillä minä olen mennyt lastani vastaan ja kantanut samalla kaverinkin luistinkassia. Se on minusta ollut solidaarista.

laittaa ekaluokkalainen vastuuseen naapurinsa kotiinpääsystä. Joko aikuiset hakee tai sitten iltapäivähoitoon!

Tämän saisi tuo ap pässikin tajuta!

ja naapurin lapsi vaan tuijottelisi ojanpohjia niin kyllä mä sanoisin omalle lapselleni, että tulet kotiin vastaisuudessa yksin ja reippaasti. Ei ole tarves notkua siellä matkalla.

En todellakaan ole curling-äiti, mutta mielestäni ei tekisi yhtään pahaa suomalaisille lapsille opetella solidaarisuutta, odottamista jne. Entäs sitten, jos ap:n lapsella kesti? Jos nyt ei siis puhuta tahallisesta vitkastelusta tms., niin tuskinpa se "hidastelu" olisi juuri vaikuttanut naapurin lapsen elämään? Tyhjä koti varmaan odotti häntä muutenkin.

En tajua että täällä vaaditaan jokaisen odottavan vuoroansa ym. jo pienestä, mutta samalla ollaan huutamassa ettei meidän Petterin tartte oottaa teidän Rikua kun sillä nyt vähän kestää. Siis...mitä...ihmettä..?

On meillä ainakin tekemistä ihan perheen kanssa kotonakin ja en tosiaan neuvoisi lasta hidastelemaan koulumatkoilla naapurin lapsen kanssa. Menisi aika vaikeaksi kaikki ruokailut ja harrastukset jos pitäisi naapurin lapsen aikataulun mukaan suunnitella kaikki.

Jos mun poikani hidastelisi matkalla niin en odota että naapurin poika jää odottamaan.

ja olen tässä huomannut, että tuollainen käytös näyttää olevan suht "normaalia" lapsen luokkakavereilla. Saatetaan luvata jotain mutta asia unohtuu hyvin nopeasti. Esim. sovitaan koulun jälkeen, että soitellaan jos pääsisi tulemaan läksyjen jälkeen leikkimään niin ei kuulu mitään.

Minähän nimenomaan sanoin että JOS KYSE ON TAHALLISESTA VITKASTELUSTA NIIN OK, ERI ASIA SITTEN. Kaikki takertuivat nyt siihen lillukanvarteen jossa naapurin muksulla kestäisi pidempään katsella yhtä hidastelemassa...eikö voisi lapselle myös sanoa, että "muistuta vaikka sitä kaveria ettei jää katselemaan ojanpohjia"? Ei, kukaan ei VAADI tätä eikä pidäkään ajatella että olisi kasvatusvastuussa toisten lapsista- mutta sitä solidaarisuutta, muista huolehtimista ym. ei opita sillä että itse luikitaan "karkuun" ("kun äitikin käski") ja jätetään kaveri tienvarteen.



Japanissa on ihan tavallista tuo muista huolehtiminen ja katsokaa nyt, miten se tuottaa tuloksia katastofin hetkellä.

omat kokemukset kouluajoilta, mulla ei ollut juurikaan kavereita niin naapuri ja mun äiti yrittivät väkisin vääntää naapurin tytöstä ja musta kavereita, piti aina kulkea yhdessä koulumatkat jne. Se oli ihan hirveetä ja ei ainakaan ystävystytty sen kaverin kanssa, vaan inhottiin toisiamme. Eikä ikinä kuljettu yhdessä, vaikka pihalta lähdettiin yhdessä ja vastattiin joo kun äidit kysyi että kuljitteko yhdessä kotiin. Munkin mielestä sen olis parempi lähteä lapsesta itsestään jos haluaa jonkun kanssa kulkea koulumatkan ja jos jonain päivänä ei huvita, niin sitte nei. Kysy lapseltasi hänenkin näkemystään asiaan.

Oma lapseni on tuon kokenut sen tuhannen kertaa. Tänään Milka on lapseni paras kaveri, huomenna hänet ajetaan Milkan seurasta pois kun se haluaakin olla Jonnan ja Tean kanssa.

Ystävyyksiä ei ole. Tänään tätä, huomenna tuota. Lapsen pitäisi olla kameleontti joka muuntuu päivästä toiseen seurasta toiseen.

Joku voi olla kuukauden sun bestis, kunnes löytää muuta. Sitten kun toisen kamun kans menee sukset ristiin palataan taas entisen hylätyn kaverin luo.

Kyllä tämän ikäisilläkin jo pitäis olla tietyt lojaaliudet ja sovittujen asioiden pitämiset kuosissa. Toki ovat vasta 1-luokkalaisia mutta ei tuolla tavalla toista vaan dumpata varsinkin kun sopineet muuta!

ap

Siis menitkö Ap ihan oikeasti soittamaan tälle naapurin tenavalle ja vielä haukkumaan päälle?

Kyllä me lapsena kuljettiin, porukoissa, kaksin, yksin tai vaikka kolmin, joskus joku jäi taakse vitkastelun takia, eikä sitä enää odotettu, jos oltiin jo moneen otteeseen pysähdytty, näin kävi jopa minulle, mutta ei äitini tarvinnut soittaa naapuriin ja raivota luokkatovereilleni mikseivät tulleet kanssani samaa matkaa.

Anna sen lapsen luoda ihan omat ystävyyssuhteet äläkä mene sekaantumaan niihin.

Varmasti tulee paha mieli joskus, mutta hei eikö kaikille?

Oman ekaluokkalaiseni kavereista olen huomannut, että lojaaliutta heistä on vasta harvalla. Muutamalla toki on. Oma lapseni haluaa pitää annetun lupauksen, ja ollaan jo monta kertaa harmiteltu, kun kaikki eivät pidä.



Toinen puoli on sitten se, että lapsi haluaa myös totella vanhempia. Kun häntä on käsketty tulemaan suoraan, reippaasti kävellen kotiin, hän saattaa tehdä sen jättäen hitaamman kaverin yksin kävelemään. Monet ekaluokkalaiset näyttävät olevan oikein superlorvailijoita koulumatkalla.

Taidat olla nopea liikkeissäsi :) Ei mikään huono ominaisuus, mutta ehkä joskus harkinta voisi olla paikallaan.



En usko, että tässä tilanteessa monikaan olisi eri mieltä hyvistä periaatteista ja siitä, että lapsille on oikeasti hyvä opettaa lojaaliutta ja toisesta huolehtimista. Se mihin useat taisivat puuttua on se, että melko puutteellisin tiedoin piti käsittää se, että pidit naapurin lasta syyllisenä johonkin juttelematta lainkaan oman lapsesi kanssa tai edes kysymättä asiasta tarkemmin siltä naapurin lapselta. Tilanne on voinut olla vaikka mikä ja edes lapsesi versio (sen kuultuasi) ei ole ainoa oikea.



Toivottavasti naapurin lapsi ei nyt pelästynyt tai hänen äitinä loukkaannu puolestaan asiasta. Ja toivottavasti lasten itsensä kesken ei nyt jäänyt mitään riitaa tms. kaivelemaan.Kannattaa myös vähän jutella oman lapsen kanssa siitä, että itsekin voisi yrittää opetella reippaampaa askelta. Kevään mittaan ehti onneksi vielä monet kerrat kävellä yhdessä kouluun ja takaisin ihan yhtä tahtia:)

Hei



No onhan se kiva, jos kaverit eivät jätä, ja varmasti opastan omani myös huolehtimaan kavereistaan ja varsinkin jos on sovittu jotain.



En kuitenkaan olettaisi, että 7-vuotiaiden (!) tehtävä on olla vastuussa kavereistaan. Tietysti siihen kannustetaan ja neuvotaan.



Eli minun mielestäni ap veti kyllä herneet nenään todella pienestä. JOs kyse on siitä, että koulumatka ei ole turvallinen tms., niin sitten aikuisen pitää olla sitä valvomassa eikä velvoittaa siihen muita lapsia.



Jos kyse on siitä, että omalle lapselle tuli paha mieli, niin sitten pitää vaan opettaa lasta kestämään tämä pettymys. Ja jutella siitä.