" Ei minua varten tartte keittää".. argh!

En keitäkään, kun en omista kahvinkeitintä. Siinäpähän loukkaantuvat.

Yleensä vanhempaa sukupolvea, en ikinä ole kuullut kaksi tai edes kolmekymppisen nurkuvan naama nurinpäin " ei tarvitse minua varten!"

Vierailija kirjoitti:

En keitäkään, kun en omista kahvinkeitintä. Siinäpähän loukkaantuvat.

Ei ole edes koskaan mitään kahveja kaapeissa haisemassa.

Kursailu oli vanhan kansan kohteliaisuutta.

Joillekin on vaan jäänyt levy päälle.

Näistä vastauksista huokuu vieraanvaraisuus ;)

Toinen  raivostuttava tapa on leikkiä kuuroa kun huikataan että kahvi on valmista. Appivanhemmat  tekee tätä.  Saa huudella viisi tai kuusi kertaa kunnes nousevat hitaasti ja laahustavat keittiöön.

vaatii siis kovan selityksen että vastapuoli tajuaa, jos ei oikeasti tahdo jotain. Pitää kai lyödä nyrkkiä pöytään ja huutaa että helvettiin se litkunpaska siitä!

Jos tarjoan kahvia, teen sen mielelläni.

"Ei miua varten tartte keittää" jättää minut aina vähän hämilleni.

Haluaako vieras kahvia vai ei? Itse en juo kahvia, eli vierasta varten keitän.

Vierailija kirjoitti:

Toinen  raivostuttava tapa on leikkiä kuuroa kun huikataan että kahvi on valmista. Appivanhemmat  tekee tätä.  Saa huudella viisi tai kuusi kertaa kunnes nousevat hitaasti ja laahustavat keittiöön.

Jep! Tekis mieli kaataa kahvit lavuaariin ja sanoa et meni jo ku kellekään ei tuntunut kelpaavan :D

Erityisen rasittavaa tämä on aspana. Asiakas tulee pyytämään sinulta tuotetta, mutta samaan hengenvetoon pyytää olla etsimättä. "Ei minua varten tarvitse sinun kysellä tai etsiä..ei älä kävele, ei se ole kaukana". Muutaman kerran kokeilin lopettaa asiakaspalvelutilanteen vanhan ihmisen kursailuun. Ei, kyllä he halusivat ehdottomasti sen tuotteen mutta ollakseen vaatimattomia heidän tulee vähätellä itseään. Alle nelikymppiset ei kursaile.

Hehee. Joka kerta kun anoppi tuon kakistaa ulos en tarjoa mitään. Sitten puhiseen naama mutrulla loppupäivän. Oma vika😊

Jos sanon jollekin, että minua varten ei tarvitse keittää, niin silloin ei todella tarvitse keittää enkä loukkaannu jos jättää keittämättä. Pikemminkin ärsyttää, jos aletaan väkisellä keittämään ja tuputtamaan kieltäytymisestä huolimatta. Mutta tavoissa voi olla alueellisia ja sukupolvieroja, eli joillekin kursailu ikäänkuin kuuluu asiaan.

Jos minä sanoisin noin, niin myös tarkoittaisin sitä. Sama koskee lahjoja. Jos sanon, että en halua mitään lahjaa, niin en myöskään tarvitse sitä ja jos minulle silti annetaan lahja, niin loukkaannun kun en halunntu sitä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen  raivostuttava tapa on leikkiä kuuroa kun huikataan että kahvi on valmista. Appivanhemmat  tekee tätä.  Saa huudella viisi tai kuusi kertaa kunnes nousevat hitaasti ja laahustavat keittiöön.

Miten jaksat raivostua samasta asiasta yhä uudestaan? Se on heidän tapansa, sinulla on omasi. Kursailuksi tuota tapaa kutsutaan.

Lapsuudesta muistan tuon lauseen hyvin. Maaseudulla tosin oli sellaisiakin, jotka astuivat tupaan ja sanoivat että tulin kylään kun rupesi tuota kahvihammasta niin kolottamaan. Myöhemmin Saksassa ja Italiassa asuvana en ole kursailua kuullut, selvään kysymykseen selvä vastaus ja yhdellä kehoituksella ottamaan kaffetta ettei se jäähdy. Ennen kyllä sanottiin, että kylmä kaffe kaunistaa. 

"Ei mua varten olis tarvinnut nähdä vaivaa"

"Kui sää nyt..."

Huoh, halusin minä sitä kahvia itsekin.

Sanon ei kiitos, en halua kahvia, tai mitä nyt tarjotaankaan. Siis jos en oikeasti halua. Hyvin on mennyt perille. Ja jos haluan tarjottavaa, sano kyllä kiitos. Aika ilmeistä on, että kursailee jos sanoo, ei minun takiani tarvitse. Tarvitsee kuitenkin.

Ajattelin ensiksi että vastaan aina selvästi. Ei kiitos jos en halua ja kyllä kiitos jos haluan mutta sitten tuli mieleen että toisinaan olen sanonut jotain tyyliin Jos itselläsikin haluttaa kahvia niin sitten sopii,, ja kaveri vastasi no kai sitä voi kupin ottaa,, Kai se oli jonkin asteista kursailua minun puoleltani, en tiedä, huvitti kun tuli mieleen :)

Ei kun oikeasti, minua varten ei tarvi keittää. Tarkoittaa, ettei todellakaan tarvitse, jos isäntäväki ei itse juo kahvia. Jos juo, toki sitten otan minäkin. Olisi kiusallista olla itse se ainoa jolla on kahvikuppi kourassa.

En ymmärrä  ongelmaa. Kun ei tarvitse keittää eikä lahjoja, niin se on sitten ei ja sillä selvä.

Jos siitä joku loukkaantuu, se on täysin hänen oma ongelmansa.