mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!

Mies maksaa omaa asuntolainaa ja haluaa sultakin rahaa vielä päälle YHTEISEN lapsen elättämiseen.

Sulta lähtee eläkerahat, mies pitää asunnon ja sinä hoidat lapsen.

Käske miehesi suksia kuuseen ja ota hatkat.

Missä teidän yhteiset arvonne ovat? Äkkiä mäkeen nyt, ennenkuin olet tuhlannut tuollaiseen mieheen aikaa ja rahaa.

t. 9v koti-isänä yhteisestä päätöksestä

Onko sinulla ketään äiti(opiskelu)kaveria joka kaipaisi parina päivänä viikossa omaa aikaa? Voisitte siis hoitaa toistenne lapsia säännöllisesti. Tai jos opiskelet esim yliopistolla, laita ilmoitustaululle viestiä, että haluaisit kaverin kyseisenlaiseen järjestelyyn.



Itse aikanani opiskelin osa-aikaisesti niin, että lapsi oli kaverilla pari aamupäivää viikossa (ja hänen lapsensa meillä), päiväuniajat opiskelin melkein joka päivä ja yksi ilta oli miehen kanssa sovittu kokonaan opiskeluillaksi.



Tuolla systeemillä sain oikein mukavasti opintosuorituksia kasaan. Äitinä sitä osaa kummasti tehostaa tahtia :) Nostin kotihoidontuen lisäksi opintotukea, joten taloudellinen tilannekin vain parani. Miehen kanssa piti jonkin verran kinastella siitä, että lasketaanko opiskeluilta "omaksi ajaksi". No ei laskettu :) Perhesovun ja yleisen jaksamisen takia halusimme pitää viikonloput vapaina, joten opiskelin silloin vain satunnaisesti ja aina etukäteen sopien. Tein myös miehelle selväksi sen, että en ehdi sitten pyykkäillä tms. päiväunien aikana, koska tarkoitus on todellakin opiskella.

tähän taloudellisesti näkökulmasta. Paitsi että joudut maksamaan sen kotiäitiyden yhden kerran, kun nainen on kotona, joudut maksamaan "tulonmenetyksen ja yhteiseksi hyväksi tehdyn työn" toisen kerran, jos tulee ero.



Ei hyvä diili, sanoisin.

hei, ei ole opiskelijaäitikaveria, mutta isovanhemmat voisivat välillä hoitaa lasta kyllä. Ja miehellä on liukuva työaika, joten voi välillä mennä myöhempään/tulla aiemmin kotiin. Kaikenlaisia hyviä ehdotuksia näköjään satelee.



Nyt vasta alan ymmärtämään puheet hankalasta perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta, tai no, tässä tapauksessa kyse opiskelusta. Jos sekä olen hoitovapaalla, että opiskelen, saan tosiaan sekä kodinhoidontukea että opintotukea. silloin pitää määrittää tarkasti opiskeluun käytettävä aika ja mies joutuu silloin joustamaan omasta vapaa-ajastaan.



ehkä se on kuitenkin hyväksi. Elämä on varmasti mukavampaa, kun opiskelut ovat takanapäin.

taloudellinen asema on yksi näkökulma keskusteluun, lapsen olosuhteet toinen. helpointa olisi ehkä olla jo valmistunut ja työelämässä ennen lapsen saamista, mutta kyllä tämäkin nyt saadaan jotenkin järjestymään.



Toista lasta en ainakaan mieti ennen valmistumista. stressiä roikkuvat opinnotkin kyllä aiheuttavat.



-ap

...totesi tuossa vanhempainvapaani ollessa lopussa ja pohtiessani töihin paluuta ja lapsen hoitoon laittamista, että "ai, mä luulin, että hoidat vielä lasta kotona". Se oli sillä selvä ja hoitovapaahakemus lähti menemään.



Mun mielestä alle 1-vuotias tosiaan on aika pieni hoitoon, mutta toki siellä pärjää, jos on tarvis.

Itse kannattaisin osa-aikaista opiskelua sinulle. Ainakin Helsingin yliopistolla on lapsiparkkia (http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/97/), jonne lapsen voi viedä kolmeksi tunniksi kerrallaan. Vakiovuoroja on mahdollista hankkia 2/viikko lukukauden alussa. Lisäksi valitsisin kursseja, jotka on mahdollista suorittaa ihan vain tenttimällä läpi. Käyttäisin myös vanhempia hyväksi kerta asuvat lähellä, he voisivat vaikka kerran viikossa tulla hoitamaan lasta ja sinä aikana sinä istut joko luennoilla tai kirjastossa opiskelemassa.



Noin pientä en laittaisi päiväkotiin ja alkaisi opiskella täyspäiväisesti koska opiskeluhan ei lopu, kun astut kotiin. Itse asiassa silloinhan ne vasta alkavat. Sinulta jäisi siis kaikki kiva lapsen kanssa kokematta :( Rahallisesti selviää aina mutta menetettyjä hetkiä ei mitkään rahamäärät korvaa.

mies ainoana työssäkäyvänä on ainoa perheen elättäjä. En itse ajattele, että se joka tuo perheeseen rahaa on vain perheen elättäjä. Pitäisi ottaa huomioon myös se, että siellä kotona oleva hoitaa ja kasvattaa yhteisiä lapsia, hoitaa yhteistä kotia, pesee pyykit, siivoaa, laittaa ruokaa jne jne. Yleensä se töissä käyvä pääsee aika vähällä noissa em. asioissa.



Minusta ne ovat aivan tasa-arvoisia asioita ja siksi pitäisi ottaa huomioon myös kotona olevan panos perheen hyväksi.



Ei silloin ole kaikki perheessä kohdallaan, jos ei vedetä yhtäköyttä perheen ja erityisesti lasten edun puolesta.

mies sinua elata koskat maksat omasi ja lastesi kulut itse. Mutta jos menet toihin ja alat maksaa MIEHEN ASUNNON lyhennyksia, silloin kylla miehesi hyvaksikayttaisi sinua taloudellisesti. Parasta olisi etta menisit lastenvalvojalle ja hankkisit sitakautta ainakin elatusapua jolla saat osan lapsen kuluista katetuksi. Sitten sinulla olisi ainakin elatustuki, lapsilisa ja kotihoidon tuki, ne kaikki kuuluvat sinulle koska sinulla nayttaa olevan paavastuu lapsen ja omasta elatuksesta. Miehella ei ole mitaan hataa, sehan omistaa asunnon ja kartuttaa omaisuuttaan koko ajan.

ja heistä on kasvanut iloisia, reippaita, kohteliaita ja fiksuja nuoria. Ydinperheemme on edelleen koossa ja voi hyvin ja meillä on läheiset suhteet toisiimme.



Lapset ovat olleet sekä päiväkodissa että kolmannen tullessa hoitoikään ns. kolmiperhehoidossa. Lapsillamme on pienet ikäerot ja he ovat olleet kaikki kotihoidossa vauvalomien aikaan niin että kotonaoloakin on ollut paljon.



Sekä hoitajista että päiväkodeista pystyn sanomaan vain pelkkää hyvää.



Tämän kokemuksen valossa voin rohkaista sinua aloittamaan opiskelusi syksyllä.

39 ei tekisi mitään 20 eurosta, niin että on se mun mielestä pieni raha. Ja jos mies haluaa, että vaimo valmistuu joskus, niin varmasti opintoihin voi silloin vähän panostaa. Jos siis on pakollisia osallistumisia, tentti tms.



Mutta vielä parempi, jos isovanhemmat voivat auttaa. Meillä ainakin ovat innoissaan, kun ovat saaneet ihan itse hoitaa, ilman että tuoreet vanhemmat ovat haukkana vieressä huomauttamassa kun menee väärin =).

i]

Minä ehdotin ainakin hoitajaa, mutta vain pariksi aamupäiväksi. Joku toinen opiskelija tai reipas eläkeläinen hoitaa muutaman tunnin tarvittaessa aika pienellä rahalla. (N. 20 € kerta)

Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, sinulla olisi taloudellisesti parempi tilanne olla yksinhuoltajana. Opiskelijana saisitte lapsesi kanssa hyvän opiskelijahintaisen perheasunnon (esim. HOAS), johon kuuluu ainakin vesimaksu ja nettimaksu, ellei sähkömaksukin. Saisit opintotukea, asumislisää, lapsilisää yh-korotuksella, elastusapua ja mahdollisesti jonkinlaista toimeentulotukea. Kaikki rahat olisivat sinun. Tällä hetkellä elätät itse itsesi ja puolet lapsen kuluista. Asuminen on toki ilmaista, mutta mieshän kerryttää "elättäessään" omaa omaisuuttaan, ei teidän. Ei siis sinun!! Avomiehesi omistaa kotinne, et sinä. Jos teille tulee joku päivä ero, sinä ja lapsi lennätte pihalle. Sanoit että maksat käytännössä omat ruokasi. Teillä on siis kaksi taloutta yhden sisällä.



Se taisi olla Rosa Meriläinen, joka aika osuvasti puhui perheenäitien köyhyydestä. Tuntuu uskomattomalta, että perheissä voi olla naisella ja miehellä aivan erilaiset taloudelliset realiteetit. Toinen syö tonnikalaa ja toinen kaviaaria, kärjistetysti. Jos toinen on opiskelija ja toinen työssäkäyvä, eikä rahat ole yhteiset, ja töissäkäyvä osapuoli (asunnon omistaja) vielä syyllistää köyhempää osapuolta, niin tuohan on taloudellista alistamista.



Ja tosiaan jos toinen on opiskelija ja toisella vakkari duuni, niin on ihan mahdotonta jakaa perhevapaita tasapuolisesti.



Kun perheen hyvinvointi ei ole aina sama asia kuin absoluuttinen tasa-arvo kaikessa miehen ja naisen välillä.

Tämän kokemuksen valossa voin rohkaista sinua aloittamaan opiskelusi syksyllä.

Ap:n ja avomiehensä talousasiat ovat täysin retuperällä ja selvittämättä, siinä lapsen hoitoonviennin ajankohta on ihan toissijainen juttu.

Ensin pitäisi saada "perheen" muut asiat keskusteltua ja toivottavasti myös sovittua. Tällä hetkellä mies elää omaa elämäänsä ja ap lapsineen omaansa ja tällä menolla ap maksaa kohta omat kulunsa, lapsen kulut ja vielä päälle miehellekin. Ei hyvältä näytä!

Hei vielä.



Minulla on käytännössä aivan sama tilanne ja olenkin yhden vastaavanlaisen postauksen tehnyt. Itse olen viime aikoina kuullut sellaisia kommentteja kuin "Nyt tämä orja lähtee töihin tienaamaan perheelleen elantoa kun kukaan muu ei sitä tee" jne. Eli pahalta tuntuu.



Olen opiskelija (joskin opinnot aivan loppusuoralla) ja kesän jälkeen olisi tarkoitus palata takaisin koulun penkille. Ajattelin tehdä loput etänä siinä määrin kuin pystyn ja pitää lapsen kotona kanssani. Tällöin saan opintotuen lisäksi myös kotihoidontuen ja kuntalisän itselleni. Tämä ei vaan miehelle riitä, sillä hän haluaisi minut opiskelujen lisäksi syksyllä töihin. En ole jäämässä loputtomiin kotiin, mutta itselleni olisi tärkeää, ettei lapsi joudu heti 1-vuotiaana päiväkotiin. Tuntuu ettei miehellä ole lainkaan käsitystä siitä, mitä kodin + työn + opiskelujen + päiväkotiarjen yhteensovittaminen käytännössä olisi. Tällä hetkellä hän tekee 12-tuntista työpäivää, jonka aikana minä hoidan kaiken. Hänen työantajansa ei jousta yhteen, eli en yhtään tajua, miten hän ajattelisi meidän arjen luonnistuvan.



Mies kokee elättävänsä minut, mutta se ei ole varsinaisesti totta. Myös hän lyhentää OMAA lainaansa. Miehellä on myös 5000 euron palkka, joten luulisi että väliaikainen perheen avustus ei olisi niin kaamea, mutta...



Me kyllä juttelimme näistä asioista ennen lapsen tekoa, mutta ei hän varmaan koskaan tajunnut mitä kaikkea lapsen saaminen tarkoittaa. Hyvä mies kaikin puolin, mutta saa minut kokemaan itseni loiseksi. Minulle kävisi että hän jäisi hoitovapaalle kotiin, mutta edes isäkuukauteen meillä ei hänen melestään ole varaa tulonmenetyksen takia.

tuosta on rakkaus kaukana. Miksi teidän miehenne kuvittelevat parisuhdetta bisneksenä?

Hei vielä.

Minulla on käytännössä aivan sama tilanne ja olenkin yhden vastaavanlaisen postauksen tehnyt. Itse olen viime aikoina kuullut sellaisia kommentteja kuin "Nyt tämä orja lähtee töihin tienaamaan perheelleen elantoa kun kukaan muu ei sitä tee" jne. Eli pahalta tuntuu.

Olen opiskelija (joskin opinnot aivan loppusuoralla) ja kesän jälkeen olisi tarkoitus palata takaisin koulun penkille. Ajattelin tehdä loput etänä siinä määrin kuin pystyn ja pitää lapsen kotona kanssani. Tällöin saan opintotuen lisäksi myös kotihoidontuen ja kuntalisän itselleni. Tämä ei vaan miehelle riitä, sillä hän haluaisi minut opiskelujen lisäksi syksyllä töihin. En ole jäämässä loputtomiin kotiin, mutta itselleni olisi tärkeää, ettei lapsi joudu heti 1-vuotiaana päiväkotiin. Tuntuu ettei miehellä ole lainkaan käsitystä siitä, mitä kodin + työn + opiskelujen + päiväkotiarjen yhteensovittaminen käytännössä olisi. Tällä hetkellä hän tekee 12-tuntista työpäivää, jonka aikana minä hoidan kaiken. Hänen työantajansa ei jousta yhteen, eli en yhtään tajua, miten hän ajattelisi meidän arjen luonnistuvan.

Mies kokee elättävänsä minut, mutta se ei ole varsinaisesti totta. Myös hän lyhentää OMAA lainaansa. Miehellä on myös 5000 euron palkka, joten luulisi että väliaikainen perheen avustus ei olisi niin kaamea, mutta...

Me kyllä juttelimme näistä asioista ennen lapsen tekoa, mutta ei hän varmaan koskaan tajunnut mitä kaikkea lapsen saaminen tarkoittaa. Hyvä mies kaikin puolin, mutta saa minut kokemaan itseni loiseksi. Minulle kävisi että hän jäisi hoitovapaalle kotiin, mutta edes isäkuukauteen meillä ei hänen melestään ole varaa tulonmenetyksen takia.

Miksi teidän miehenne kuvittelevat parisuhdetta bisneksenä?

Kai se on tätä "tasa-arvoa"...

Hän maksimoi voittoa työssäänkin. On saanut kaupallisen koulutuksen. Minusta tuntuu, että bisnekset ovat hiipineet perhe-elämäämme. :/ Olemme olleet monta vuotta yhdessä ja asuneetkin yhdessä ja kaikki oli hyvin niin kauan kunnes jouduin taloudellisesti riippuvaiseksi hänestä eli jäin äitiysvapaalle. Opiskellessakin maksoin kaikesta puolet. Mies on kaikessa muussa suhteessa ns. täydellinen mies ja isä. Mutta ahdistun hänen tavastaan ajatella kaiken rahan kautta. Hän on mies, joka teki kotityöt yms. aina puoliksi (ennen lasta). Ei juo, ei polta. Kohtelias. Kiltti. En olisi ikinä maailmassa uskonut joutuvani tällaiseen soppaan, en ainakaan hänen kanssaan.

Tuntuu, ettei mieheni oikein ymmärrä mitä päiväkotiin viemisestä seuraa. Lapset sairastelevat, ovat väsyneitä ja kiukkuisia iltaisin, aamulla ei ole rauhaisaa omaa aikaa, kun pitää lapsi saada samalla valmiiksi lähtöön jne. Miehestäni minä vaan maalailen kauhukuvia, koska haluan olla rennosti kotona.

- Ollaan avoparina tehty lapsi samaan aikaan kun vaimokkeella on opiskelut kesken

- Puoliskot pitävät rahat tiukasti erillään, mikä lisää taloudellista epävarmuutta

- Molemmat ovat puolensa valinneet - ap:n viestistä paistaa selkeästi läpi, että hän tosiaan haluaa olla "rennosti" kotona

- Miestä väsyttää yksipuolinen vastuu taloudesta

- Ei olla keskusteltu eikä suunniteltu taloudenpitoa

Kaiken kaikkiaan homma on epävakaalla pohjalla.

Olen varmaan palstavähemmistöä, sillä ymmärrän paremmin miehen näkökantaa. Taloudellisen vastuun jakaminen ja tulotason parantaminen ovat hyviä asioita. Mielestäni olisi ihan kauhea vaihtoehto, että heittäydytään kotiin lapsia hoitamaan ja eletään kädestä suuhun, jopa omistusasunnosta luopuen. Onko taloudellinen turvattomuus muka todella pieni kustannus siihen, että äiti saa olla kotona lapsen kanssa? Perheiden suurin kiistanaihe ovat tutkitusti rahaongelmat. Kannattaako niitä ehdoin tahdoin itselleen haalia?

Miksi teidän miehenne kuvittelevat parisuhdetta bisneksenä?

Kai se on tätä "tasa-arvoa"...

Hän maksimoi voittoa työssäänkin. On saanut kaupallisen koulutuksen. Minusta tuntuu, että bisnekset ovat hiipineet perhe-elämäämme. :/ Olemme olleet monta vuotta yhdessä ja asuneetkin yhdessä ja kaikki oli hyvin niin kauan kunnes jouduin taloudellisesti riippuvaiseksi hänestä eli jäin äitiysvapaalle. Opiskellessakin maksoin kaikesta puolet. Mies on kaikessa muussa suhteessa ns. täydellinen mies ja isä. Mutta ahdistun hänen tavastaan ajatella kaiken rahan kautta. Hän on mies, joka teki kotityöt yms. aina puoliksi (ennen lasta). Ei juo, ei polta. Kohtelias. Kiltti. En olisi ikinä maailmassa uskonut joutuvani tällaiseen soppaan, en ainakaan hänen kanssaan.

Tienaa kuitenkin niin hyvin että kannattaa pysytellä hänen leivissään eikä ottaa itselleen putkimiestä?

T: Reipas putkimies

Miksi teidän miehenne kuvittelevat parisuhdetta bisneksenä?

Kai se on tätä "tasa-arvoa"...

Hän maksimoi voittoa työssäänkin. On saanut kaupallisen koulutuksen. Minusta tuntuu, että bisnekset ovat hiipineet perhe-elämäämme. :/ Olemme olleet monta vuotta yhdessä ja asuneetkin yhdessä ja kaikki oli hyvin niin kauan kunnes jouduin taloudellisesti riippuvaiseksi hänestä eli jäin äitiysvapaalle. Opiskellessakin maksoin kaikesta puolet. Mies on kaikessa muussa suhteessa ns. täydellinen mies ja isä. Mutta ahdistun hänen tavastaan ajatella kaiken rahan kautta. Hän on mies, joka teki kotityöt yms. aina puoliksi (ennen lasta). Ei juo, ei polta. Kohtelias. Kiltti. En olisi ikinä maailmassa uskonut joutuvani tällaiseen soppaan, en ainakaan hänen kanssaan.

Miehesi ei ole normaali ja et sinäkään, kun suostut tuollaiseen. Mitenhän pitkään jaksat tuollaista menoa? Muista nyt kuitenkin se että sinä olet oikeassa ja mies on vähän hajalla mieleltään. Ei tuo tervejärkistä ole.