Efexorin lopetus on yhtä helvettiä
Kirjoitan tänne jos jollain olisi jotain sanottavaa tilanteeseeni ja ihan vain purkaakseni oloani. Lopetin siis Efexorin 225mg/pv kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisen viikon oli fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita ja nyt on ollu toisen viikon pelkkiä henkisiä. Mutta ne on ihan kaameat!! Itkettää melkein koko ajan ja tunnen oloni yhtä kamalaksi, kuin vakavasti masentuneena. Itken kaikelle ja oma elämä tuntuu aivan epätoivoiselta. Tuntuu, että olen yksin koko maailmassa. Jos tämä olo jatkuu vielä kauan niin en tajua miten jaksan.
Eniten pelkään toki sitä, etten pärjääkään ilman Efexoria ja joudun aloittamaan sen uudestaan. Se olisi kyllä vihonviimeinen vaihtoehto, kun nyt on kuitenki jo kaksi viikkoa menny ilman ja fyysiset vierotusoireet selätetty.
Mitä kokemuksia muilla on Efexorin lopetuksesta?
Henne
Kommentit (41)
joillekuille, esimerkiksi minulle. Olen syönyt sitä kolmeen otteeseen, aina vähintään vuoden kerrallaan. Ekan kerran lopetus tapahtui niin, että unohdin vain ottaa. Parin viikon jälkeen huomasin vasta, että koko lääke oli unohtunut, ei tullut mitää lopetusoireita. Toisen kerran yritin lopettaa hitaasti vähentämällä, ihan kauheaa. Väsymys ja mielialan muutokset oli hirveitä. Jatkoin sitten syömistä täydellä annoksella, kun luulin, etten pärjää ilman. SEn lopetin sitten vuoden päästä taas ihan seinään. Ei oireita. Nyt kolmannen kerran tein taas sen virheen, että lääkärin kehoituksesta pienensin annosta vähitellen - karmea olo. Nyt uskon, että mun täytyy lopettaa se ihan kerralla, silloin selviän ilman mitään tuskallisia oireita. Niin, todellakin jokaisen psyyke ja elimistö on omanlaisensa, mikä toimii yhdella, ei toimi toisella.
kun olen lopettanut bentsot, lyrican, sepramin, mirtatzapin ja seroquelin aikoinaan tosta vaan.. aika kertalaakista
Pahimmat ja kauheimmat vierotusoireet tuli seroquelista, jotka kesti kuukauden. Masennus oli megaluokkaa ja henkisen ahdistuksen vuoksi olin tukehtua useampaan kertaan. Sinnittelin ja selvisin.
Nyt en ikinä enää suuni laita mitään lääkettä, se on varma
kun olen lopettanut bentsot, lyrican, sepramin, mirtatzapin ja seroquelin aikoinaan tosta vaan.. aika kertalaakista
Pahimmat ja kauheimmat vierotusoireet tuli seroquelista, jotka kesti kuukauden. Masennus oli megaluokkaa ja henkisen ahdistuksen vuoksi olin tukehtua useampaan kertaan. Sinnittelin ja selvisin.
Nyt en ikinä enää suuni laita mitään lääkettä, se on varma
Oliko Seroquelin lopetuksen jälkeen ongelmia nukahtaa? Itse en ole unohtanut kertaakaan ko lääkettä ottaa, koska en kertakaikkiaan nukahda ilman sitä :(
Mulla mennyt 225mg aamuisin monta vuotta. Nyt jo remissiossa masennus ollut pitkään, joten päätettiin lääkärin kanssa, että ajetaan lääkitys alas (mulla kans tämä oli ainoa, joka on auttanut - ja aika monta lääkettä käytiin aikanaan ensin läpi).
Ensin 1kk meni 150mg sitten seuraava 75mg, ja nyt ihan ilman. Ekat viekkarit tuli vasta nyt, kun en ota enää yhtään lääkettä. Himppasen huippaa päästä, mutta muuten ok. Tunteet on tulleet esiin sen sumuverhon takaa, missä ne ilmeisesti on nämä lääkkeelliset vuodet lymynneet. Ihania positiivisia tunteita, joita en muistanut edes osaavani tunteakaan. :D
Toivottavasti tämä ei kestä pitkään, koska muuten menee todella hyvin!
nukahtaminen ja nukkuminen on mahdotonta seroquelin jälkeen, tässä kohdassa oli pakko turvautua nukahtamislääkkeeseen. Onneksi olen saanut nukuttua vähintään 9 tunnin yöunia.
Olen myös aloittanut reilu kuukausi sitten E-Epa rasvahapon nauttimisen, josta on ihan tutkittua tietoa mielensairauksien hoidossa.
jos oot itseksesi lopettanut niin voi olla että lopetitkin liian aikaisin lääkkeen. keskustele psykiatrin kanssa.
kamala hinku päästä niistä eroon? Jos Efexorilla tms. elämä on siedettävämpää, miksi se pitää väkisin ajaa alas? Onko "luomuus" jotenkin moraalisesti parempi?
Mä olen syönyt säännöllisesti mielialalääkkeitä vuodesta 2008. En usko, että pystyn ikinä olemaan ilman. Tällä hetkellä lääkitys on ollut pari vuotta 60 mg Seronilia vuorokaudessa. Olen työkykyinen, nukun, jaksan liikkua, hoitaa itseäni, olla muiden ihmisten kanssa.
Näillä mennään.
useimmilla psyykeen vaikuttavilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joiden takia niitä ei halua käyttää pidempään kuin on pakko. Esim. minulle Efexor aiheutti unettomuutta, ummetusta, korkeaa verenpainetta ja sydämen tiheälyöntisyyttä, vaikka se kohensikin mielialaa. Erityyppisiä sivuvaikutuksia on tullut kaikista muistakin lääkkeistä, siksi en todellakaan halua syödä turhaan niitä. (ei ap)
Siis se, että sivuoireita tulee noin paljon? Oletko kokeillut tarpeeksi montaa lääkettä? Nimimerkillä varmaan +10 kokeillut, ennen kuin oikea löytyi.
Jos sivuoireita on, on lääke väärä.
Itselläni Seronilista ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Onkin kai sieltä siedetyimmästä päästä maailmanlaajuisesti. (37)
aikanaan noin kymmentä erilaista lääkettä, Seronilia ensimmäisten joukossa. SSRI-lääkkeiden kanssa menin aivan tukkoon, en jaksanut pysyä hereillä enkä evääni liikauttaa, samoin ruokahalu kasvoi hillittömäksi ja sen mukana painokin nousi 20 kiloa... Kaikki lääkkeet aiheuttivat erilaisia ongelmia ja osasta menin vain huonopaan kuntoon. En ole enää vuosiin tarvinnut lääkitystä, masennus helpotti kuormittavan elämäntilanteen päätyttyä. 37.
Niin, tässä siis kyse Efexorista, ei Seroquelista.
Ja millä tahdilla olet lopettanut vai lopetitko kerrasta?
Siis 225 mg oli annostus. Lopetin pikkuhiljaa, en seinään.
Ap
Minä käytin aikaa pari kuukautta annosten pienentämiseen kunnes lopetin kokonaan. Kerran resepti oli käytetty enkä saanut heti uutta. Vieroitusoireet olivat kuin pahimmalla narkkarilla. Tärisin apteekissakin aika pahasti, ja kerroin syyn, en ollut kuulemma ensimmäinen.
Jos lopetit ko. lääkkeen ottamisen kuin seinään, ota sitä vaikka pienen pieni annos pari viikkoa, sitten puolet edellisestä pari viikkoa jne.
itse lopetin niin että kahden viikon välein annos puolitettiin. Ja sen viimeisen annoksen, 35mg (vai mikähän se oli) otin tabun ensin joka toinen päivä, sitten joka kolmas päivä, kahden viikon ajan. sitten loppu. Ei ongelmia.
Kamala lääke lopettaa. Itsellä oli ne "sähköiskut" päässä ihan hirveitä vaikka lopetus tapahtuikin pikkuhiljaa.
Mutta oli se kamala lääke käyttääkin. Se hikoilu, huh. Ei kiitos ikinä enää.
lopussa otin enää joka kolmas päivä pienen annoksen. En tajua miten jaksan jos tämä olo kestää vielä kauan.
Ap
Itselläni annostus oli myös 225 mg ja lopettelin lääkkeen vähentämällä 225 mg->150 mg->75 mg ->37,5 mg ja loppu. En kärsinyt ollenkaan minkäänlaisista vieroitusoireista.
sairastan itse biboa ja oon syöny v. 2000-l alkuvuoden jostain lhtien tota efeoria. aluksi meni vrk 225mg ja sit meni enää 150mg. reseptillä ollut kokoajan 75mgx3 . olen itse sit syönyt vain 2 eli 150mg ja jos on tullut hypomania, niin oon laskennut 75mg. (lääkärin luvalla). näin meni vuosia hyvin. nyt viimisen 2v sisään olen saanut hypomanian 6krt eli liian tihiään a multa lähettiin laskeen tuo efexor alas. olin ite samaa mieltä. aluksi kesällä, ku olin katkolla , niin se lähettiin laskeen liian nopeesti siellä,en kestänyt oireita, ku 4pv ja olin itkuinen ja kaikki muut oireet päälle. nyt vajaa 3vko taakse päin alkoin vhentään 75mg hitaasti alas. olin sitä ennen syönyt eka 1kk 75mg aamuisin yhen. jja sit 2vko ajan joka toinen pv 37,5mg ja joka toinen pv 75mg. näin 2vko ja nyt mulla on alkanut täätoinenin 2vko jakso, jossa menee 2 pv peräkkin 37,5mg ja joka 3.pv 75mg.. nin tää 2 vko ja sit seuraavana 2vko 3pv peräkkin 37,5mg ja joka 4. pv 75mg. näin kun tulee 2vko täyteen, niin sit alan syömään 2vko 37,5mg oka aamu yksi. sen jlkeen alan puolittaan tän 37,5mg samallalailla, ku puolitan sen tosta 75mg. mut täll hetkell, ku mulla menee 2pv perkkäin 37,5mg ja joka kolmas pv 75, niin ärtyneisyys on lisäntynyt a pinna on kireelleä. vielä ei ole itkusuitta, mut alkaa tuntuun,et se on siellä tulossa