Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meneekö avioeron yhteydessä osituksessa kaikki tosiaankin 50/50?
20.03.2011 |
Eroa tässä suunnittelen ja pikku hiljaa yritän ottaa asioista selvää.
Sitä jäin tosiaankin miettimään, että meneeekö omaisuus todellakin eron yhteydessä 50-50?
Minulla oli avioliiton alussa muutamia kymmeniä tuhansia omaisuutta. Tyhmyyksissäni en tuolloin avioehtoa tehnyt, rakastunut olin.
Sijoityin rahani nykyiseen taloon, mieheni ei sijoittanut ollenkaan. Teki vähän remonttia. Omasta mielestään hänen työosuus samaa luokaa kuin laittamani rahat.
Avioliiton aikana mies on tienannut huomattavsti enemmän kuin minä ja laittanut kaikki rahat itseensa ja omiin harrastuksiin.
Edes lapsille ei ole suostunut mitään (lahjoja, vaatteita yms.)ostamaan.
Varsinainen kysymys siis kuuluu, huomioidaanko osituksen yhteydessä avioliiton aikainen taloudellinen epätasa- arvo?
Kommentit (61)
Joidenkin koko omaisuus on menny asianajajille.Jos olet pienituloinen heti yhteys oikeusaputoimistoon ja sitä kautta ositus.Mulle tehtiin ja saatiin kun saatiinkin tehtyä,se jonka exä tarjos avioehtoa helmikuussa ja exä halus sit eron toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos avioehtoa ei ole. Kohtuullistamisperiaatetta käytetään todella harvoin.
Surullista miten vähän ihmiset ottavat asioista selvää - avioeron sattuessa kaikki menee puoliksi, ihan sama kumman nimissä on.
Ap:n tilanne ei vielä ole pahimmasta päästä,tässä esimerkki todella raadollisesta tilanteesta:
naisella on jonkin verran omaisuutta, miehellä ei. Nainen on perinyt kaksi kesämökkiä (toisen ennen avioliittoa, toisen avioliiton aikana). Avioehtoa ei ole. Myohemmin mies löytää uuden naisen ja haluaa erota. Omaisuus laitetaan puoliksi. Toinen kesämökeistä menee miehelle ja siellä mies viettää lomiaan uuden naisensa kanssa.
Ja tällaisia tapauksia on paljon. Tehkää hyvät ihmiset se avioehto!
Kyllähän mä arvelinkin, että näin se menee. Toisaalta, tosiaankin huonomminkin voisi olla.
Yritän saada ajan oikeusaputoimistoon mahd. pian.
Jatkokysymyksiä: Minkälaisissa tapauksissa voidaan tuota kohtuullistamista käyttää?
Entäpä, jos ja kun mies jää taloon asumaan muuttaessani lasten kanssa pois, niin "voiko" kiusallaan pitää taloa sellaisessa kunnossa, ettei mene kaupaksi? Minä siis tuossakin tapauksessa maksaisin ilmeisesti lainat ja Herra Alkoholisti asuisi talossa ilmaiseksi?
Kaikenlaisia kauhuskenaarioita pyörii päässä,miten kurjasti asiat voivat kääntyä. Kunhan ei väkivaltaiseksi ryhtyisi...
Avioehto pitää maatilastakin olla, jos haluaa turvata, ettei sitä jaeta. Maatiloja on tässä maassa jaettu kahtia niin kauan kuin eroja on ihmisille tullut.
Ei huomioida, jollei kyse ole jostain maatilasta, joka on siis ihan elinkeino tai avioliitto ole poikkeuksellisen lyhyt, tyyliin alle 2v.
Juu ei maatila mikään erityisjuttu ole mutta kyllä siihen kohtuullistaminen puree. Se ei tietenkään ole vastaava asia kuin avioehto mutta ei maatilan alkuperäinen omistaja ihan täyttä hintaa joudu tilanlunastamisesta maksamaan. Kohtuu hinnan kuitenkin...
Jatkokysymyksiä: Minkälaisissa tapauksissa voidaan tuota kohtuullistamista käyttää?
Kuten sanottu esimerkiksi silloin kun kyseessä on elinkeino tai avioliitto on todella lyhyt.
Entäpä, jos ja kun mies jää taloon asumaan muuttaessani lasten kanssa pois, niin "voiko" kiusallaan pitää taloa sellaisessa kunnossa, ettei mene kaupaksi?
Eikös talon hinta määritellä ("puolueettomasti") ja sen jälkeen taloon jäänyt osapuoli on velkaa toiselle osapuolelle puolet talon arvosta. Ei myyminen tähän mitenkään liity!!
Taloon jäänyt osapuoli voi sitten vapaasti joko realisoida talon tai hakea pankista riittävän summan rahaa ja maksaa sen puolet.
Jos on mahdollisuus ettei toinen osapuoli suostu maksamaan puolikasta niin ei pidä muuttaa mihinkään vaan pyrkiä heittämään se toinen osapuoli ulos. Yleensä se joka saa lapset saa myös asumisoikeuden.
Tässä kohtaa moni mies tekee elämänsä virheen. Jättää vaimon ja lapset taloon "tilapäisesti" ja muuttaa vuokrakasarmiin. Mies luovuttaa naiselle aikamoisen edun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mä arvelinkin, että näin se menee. Toisaalta, tosiaankin huonomminkin voisi olla. Yritän saada ajan oikeusaputoimistoon mahd. pian. Jatkokysymyksiä: Minkälaisissa tapauksissa voidaan tuota kohtuullistamista käyttää? Entäpä, jos ja kun mies jää taloon asumaan muuttaessani lasten kanssa pois, niin "voiko" kiusallaan pitää taloa sellaisessa kunnossa, ettei mene kaupaksi? Minä siis tuossakin tapauksessa maksaisin ilmeisesti lainat ja Herra Alkoholisti asuisi talossa ilmaiseksi? Kaikenlaisia kauhuskenaarioita pyörii päässä,miten kurjasti asiat voivat kääntyä. Kunhan ei väkivaltaiseksi ryhtyisi...
Mutta ei kannata, sillä vie aikaa vuosia ja maksaa paljon. Sen sijaan jos muutat lasten kanssa pois, ja omistatte asunnon pouoliksi, niin mies on velvollinen maksamaan sulle käypää vuokraa sun osuudesta. Jos ei suostu, ja asia menee oikeuteen, joutuu maksamaan jälkikäteen, joten ryppyily ei kannata, vain maksaa teille.
Jos on pelkoa, että mies laittaa asunnon päreiksi tms., oikeus voi määrätä yhteisen omaisuutenne hukkaamiskieltoon. Mutta siihenkin menee vuosia ja rahat palaa. TUnnen erään, joka odotti rahojaan 4 v., ja pääsi sitten ostamaan asunnon itselleen ja lapselleen, mies kun pisti hanttiin.
Taloa en halua, enkä aio edes jäädä samalle paikkakunnalle. Kunhan tästä perhehelvetistä hengissä pääsee pois.
Muistelen sitä yhtä AV-klassikkoa, jossa vaimo oli piilottanut verhotankoihin katkarapuja saadakseen kammottavan haju, ettei talo menisi kaupaksi. Muistattekos?
En tiedä oisko mieheni yhtä nerokas, mutta jotainkiusaa kyllä tulee tekemään.
Määritelläänkö hänen maksamansa vuokra myymiseen saakka osituksen yhteydessä?
Joo, ja kiitti todella paljon vastauksista. Tunnen kyllä itseni todella tyhmäksi ja petetyksi. Eihän tässä näin pitänyt käydä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitäisi ensisijaisesti sopia asioista keskenänne. Mutta vuokranmaksun tulisi alkaa heti, kun muutatte pois, ja avioeroon menee ainakin puoli vuotta.
Kerää nyt käteistä rahaa elämistä varten, hanki asunto sinulle ja lapsille. Ja voit vaikka heti hankkia paikalle kiinteistönvälittäjän (mieluummin kaksi tai kolem kuin vain yksi). Pyydä heiltä arvio myyntihinnasta, vuokrahinnasta sekä tarjous välityspalkkiosta ja kysy, miten aikovat myydä tai hankkia vuokralaisen (vaikka oikeasti vuokralainen olisi miehesi). Et pysty tekemään diiliä välittäjän kanssa ilman miehesi suostumusta (allekirjoitusta), mutta aina voi pyytää välittäjiä arvioimaan alustavasti. Pystyt sillä perusteella jo tekemään jotain laskelmia tulevaisuuttasi ajatelleen. Tsemiä!
...niin ei mies saa mitään.
T. Itsenäinen nainen vaativissa asian tuntija tehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuin pettämisestä, muutin kotoamme suunnilleen reppu selässä omien tavaroideni ja lasten kanssa ja mies sai yhteisen kodin, kaiken irtaimen, välttyi elareilta, ei halunnut lasten tapaamissopimuksia eikä ositustakaan koskaan tehty.
...niin ei mies saa mitään.
T. Itsenäinen nainen vaativissa asian tuntija tehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niin ei mies saa mitään. T. Itsenäinen nainen vaativissa asian tuntija tehtävissä
Tietyltä päivältä katsotaan saldotiedot, ja enemmän omistava maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle siten, että menee 50/50. Edellyttäen, ettei ole avioehtoa.
Ja jos epäilee, että puoliso pimittää rahojaan toisessa pankissa, pyydetään saldotiedot joka ainoasta pankkiryhmittymästä.
onko omat tilit vai ei ja kenen nimissä asunnot, kesämökit ym. on. Omaisuus jaetaan puoliksi riippumatta kenen tilillä rahat ovat. Sitten tietysti asia on erilainen, jos on avioehto.
Jos on omat tilit......niin ei mies saa mitään. T. Itsenäinen nainen vaativissa asian tuntija tehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ositusta? Vai etkö halunnut mitään?
Masennuin pettämisestä, muutin kotoamme suunnilleen reppu selässä omien tavaroideni ja lasten kanssa ja mies sai yhteisen kodin, kaiken irtaimen, välttyi elareilta, ei halunnut lasten tapaamissopimuksia eikä ositustakaan koskaan tehty.
Hieman jo alkuperäisen aiheen ohi.
Määritelläänkö elarit vuositulojen perusteella? Vaikuttaako elareihin miehen (aiempi ja) tuleva osallistuminen lasten elämään?
Tosi asiassa elareiden suhteenkin taidan olla varsinainen "luuseriyhäri". Mies pystyy kiertämään elarit "jättämällä" sen verran verovelkaa, ettei joudu maksamaan kuin mätkyjään.
Jos jotain positiivista pitää kaivella. Niin on sillä ukolla ollut pirunmoisen Hyvä Vaimo!
ositusta? Vai etkö halunnut mitään?
Masennuin pettämisestä, muutin kotoamme suunnilleen reppu selässä omien tavaroideni ja lasten kanssa ja mies sai yhteisen kodin, kaiken irtaimen, välttyi elareilta, ei halunnut lasten tapaamissopimuksia eikä ositustakaan koskaan tehty.
Hankalasta siipasta eroon pääsemiseen?
Minä tein jo avioliiton alussa päätöksen, että kaikki laitetaan tasan alusta asti. Sen vuoksi meidän palkat tulevat samalle tilille eikä meillä ei tunneta ns. omien rahojen -termiä. Omat tuloni eivät paljon vaihtele, kun taas vaimoni tulot vaihtelevat aika paljon. Siksi on vaikea arvioida kumpi tienaa enemmän.
Vaimoin saa vapaasti hankkia ja sijoittaa rahaa itseensä kunhan talous pysyy tasapainossa. Onneksi hän tiedostanut asian eikä meillä ole tapahtunut ylilyöntejä. Minulle ratkaisu on merkinnyt että itse en juurikaan hanki isoja ostoksia tai jos hankin niin kerron niistä etukäteen ja koitan perustella hankinnat selkokielellä.
Mikäli meille tulisi ero niin en minä haluaisi ruveta rahasta kinasteleen. Kaikki laitteet voi sahalla pilkkoa puoliksi yms. Olen saanut niin valtavasti hyvää vaimoltani, joten tuskin elämäni kaatuisi vaikka antaisin isomman osan naiselleni.
Olen usein miettinyt että tulevaisuudessa en halua olla riippakivi myöskään hänen mahdollisiin perintöihin.
Ymmärrän hyvin että suunnittelet eroa, mutta tapasi toimia on minusta erittäin kielteinen. Suosittelen menemään pariterapiaan ja käymään mahdollinen ero läpi myös kolmannen osapuolen kanssa. Se voisi tehdä asiasta paljon helpomman eikä ero tulisi yllätyksenä toiselle. Silloin ei tulisi turhaa kitkaa asiaan ja ero voisi tapahtua toivon mukaan yhteisymmärryksessä.
Kuten jo sanoinkin, mieheni on alkoholisti. Hän juo joka päivä (pullo kirkasta/pv). Lasteni vuoksi on lähdettävä. Ei heidän tarvitse tälläistä katsoa päivästä toiseen.
Jaa, että olen kielteinen... Totta kai hetkittäin harmittaa, se, että häviää tässä niin himskatisti.
Olen käytännössä jo muutaman vuoden vastannut yksin lasten kuluista, ruasta, harrastuksista yms.
Uskoisin, että lähtö on paras toteuttaa erittäin nopeaa tahtiin.
Alue: Aihe vapaa
että vaihtoehtoisesti olisit vuosien myötä maksanut enemmän niitä juoksevia menoja ja vähemmän sitä talolainaa. Edelleen saisit puolet omaisuudesta, vaikka et olisi niin paljon rahojasi omaisuuden maksuun laittanutkaan.
Tuo homma nyt vaan menee niin, että eron koittaessa ne maksut tasataan. Ihan yhtä hyvin olisitte voineet maksaa liiton ajan kaikkea tasan puoliksi, jolloin kumpikin saisi sen, minkä on maksanutkin. Mutta mitä väliä sillä on, että se puolitus tehdään nyt.
Kuulostaa siltä, että se ero noiden toimintatapojen välillä ei ole ihan suuren suuri sunkaan kohdalla. Toki toisin toimien olisit voinut käydä vuosien mittaan useammin kampaajalla ja ostella joskus itselle vaatteitakin. Mutta se on mennyttä, eikä sitä kannata jäädä suremaan. Katsot mieluummin eteenpäin kohti sitä valoa mikä siellä näkyy.