Miksi nainen ei lopeta itkemistä, jos sitä pyytää ryhdistäytymään ja lopettamaan?
Kommentit (199)
usein joukkohysterian takia ja tavan vuoksi. Jos joku oikeasti itkee likaisten kalsarien takia, niin terve menoa! Minä en ainakaan tuollaista keskenkasvuista katselisi. t. nainen
sinäkään et pystynyt tuota laajempaa kokonaisuutta käsittämään. No ehkä näitä putkiaivoja löytyy sitten naisitakin..
Ihme tunnelukkoinen sika. Onneksi ei ole pakko elää kaltaisesi kanssa!
kälättäjä tunnut olevan. Onneksi ei kaltaistasi nyyhkijää tarvitse katsella, huh sentään.
Ihan samoin kuin viettelyä, kohteliaisuutta, lahjontaa jne.
Sosiaalisesti taitava osaa pelata korttinsa eri tilanteissa oikein.
että näin yleisesti itkua pidetään heikkouden tai huonommuuden merkkinä, halpamaisena ja lapsellisena. Kerran olen ollut tilanteessa, jossa itkuuni suhtauduttiin aika omituisesti. Olin sairas ja väsynyt, lapsen asioita selviteltiin ja niiden vuoksi olin vähän epätoivoinen. En siinä tilassani pystynyt itkua estämäänkään, vaikka se ei siihen mitenkään sopinut. Mutta se vastapuolen reaktio oli outo, hän vain kovensi ääntään ja nopeutti puhettaan, etten vaan saanut sitäkään vähää sanottua mitään väliin. Ikinä ennen en ole tuollaista reaktiota kohdannut.
No onneksi lapsi ei ole sen ihmisen kanssa tekemisissä enää kauan. Ja tämänkin ajan ryhmässä on ollut useampikin muu aikuinen samaan aikaan, joten lapsi on varmasti ollut ihan hyvässä hoidossa. Tuo outo reaktio ja sen puheena olleen asian hoitaminen muutenkin vain jätti ihmisestä vähän omituisen olon, vaikka muuten onkin hyvin työnsä hoitanut. Onneksi.
Kuitenkin kerta toisensa jälkeen miehen on erittäin hankalaa ymmärtää, että kyse on aina jostain vähän isommasta jutusta kuin esimerkiksi niistä yksistä kalsareista. Onkohan se tosiaan miehille mahdotonta ymmärtää tällaisia laajempia kokonaisuuksia?
Miesten on vaikea ymmärtää piiloviestejä. Jos nalkutan kalsareista, mies ymmärtää vain sen mitä sanotaan, ei taustamerkityksiä. Ei se välttämättä ilkeyttä ole. Ainakin minun mieheni on osoittautunut varsin fiksuksi ja ymmärtäväiseksi, kun olen ilmaissut hänelle selväsanaisesti sen, mitä oikeasti yritän sanoa.
sanonut sen sitten siinä riidan edetessä ja monesti ei-riitaisissakin tilanteissa. Tuossakin esimerkissä siis se itku ei ala heti niiden kalsareiden löytymisen jälkeen, vaan siis sen riidan jälkeen. Mutta miehen aivoissa se keskustelu ja kuunteleminen tyssää siihen kalsarivaiheeseen. Mitään mitä sen jälkeen sanotaan, ei kuunnella tai ei ymmärretä, vaan intetään vain, miksi sinä nyt mesoat niistä kalsareista. Siis minä yritän johdattaa keskustelua eteenpäin, mutta mies jää lähtöruutuun kalsareidensa kanssa.
Että joku nainen on kuin pieni lapsi, joka saa hepulikohtauksen, kun jokin ei mene juuri niinkuin hän haluaa ja hän ei saa tasaisin määräajoin tarpeeksi "arvostusta"?
No en, en tajua. Minä edellytän, että myös naiset olisivat aikuisia ja käyttäytyisivät aikuisesti ja hankkisivat sen verran itsetuntoa, että ei tarvitsisi vetää koko sukupuolen mainetta alas käyttäytymällä kuin kolmevuotias.
Ihan samoin kuin viettelyä, kohteliaisuutta, lahjontaa jne.
Sosiaalisesti taitava osaa pelata korttinsa eri tilanteissa oikein.
Eli on oikein alistaa toista tahtoonsa..
Kyllä käy sääliksi teidän miehiä!
Meillä asiat hoidetaan puhumalla, ei läpsimällä tai itkemällä, tai huutamalla.
Jos on kaksi aikuista ihmistä niin kyllä ne pystyy ihan oikeasti puhumaan.
Ja näin voin sanoa 10 vuoden avioliiton pohjalta!
että nainen itkisi sen takia, että saisi tahtonsa läpi.
Minkälaisia ihmisiä täällä taas jauhaa? EI kyllä varmana terve nainen voi itkeä miehelleen saadakseen tahtoaan läpi. Kyllä silloin täytyy olla naisessa aika pahasti jotain vialla, esim. masennus tms.
hautajaisissa ihan sitä surua jos haudattava on niin läheinen ihminen ollut, että siinä on itkettävää. Itselläni ainakin tällainen itku on hankalasti kontrolloitavaa ja hyvin kuluttavaa.
Yleensä muissa tilanteissa itku sitten liittyy lähinnä raivoon ja turhautumiseen. Henkinen tila on yleensä sitä luokkaa, että tekisi mieli lyödä mutta koska lyöminen on väärin, niin se kaikki raivo ja turhauma purkautuu sitten juuri sillä kriittisellä hetkellä kyynelinä, joka sentään on kaikille vaaraton tunteiden purkamistapa. Harvoin kyllä tällaista ilmenee. Kivun kanssa tulee ehkä vähän samantyylinen reaktio. Kivasti muuten googlella löytyi mielenkiintoinen tekstinpätkä:
"Voimakkaissa tunnetiloissa, kuten esim. kivun tai surun kohtaamisissa ihmisen stressihormoni (epinefriini/adrenaliini, kortisoli)- pitoisuus nousee. Stressihormonien erityksellä on hyvä tarkoitus. Niiden avulla elimistö siirtää ainetta ja energiaa stressin aiheuttajan vastaiseen toimintaan. On kuitenkin tärkeää, että ns. stressivaste heikkenee stressin aiheuttajan väistyttyä. Itkun yhteydessä valuvat kyyneleet tasapainottavat kehon hormonitasoa. Kyynelten mukana kehosta poistuu stressihormoneja."
Sitten joskus toki tulee itkettyä nostalgiasta/hyvästä mielestä/muisteloista, minulla ainakin nämä on lähinnä muutamia hiljakseen vieriviä kyyneleitä omassa yksinäisyydessä :D
olen naispuolinen ihminen ja se, joka pyysi ryhdistäytymään, oli mieheni. Ajattelin, että aloitan tämän ketjun mieheni näkökulmasta ja katson minkälaisia vastauksia saan. Paljon tämä itkeminen ainakin jakaa mielipiteitä. Itse en itke koko ajan, mutta silloin kun itkettää, en voi sille mitään. Itku laantuisi, jos mieheni tulisi halaamaan ja olisi siinä hetken ihan hiljaa. Hän tietää sen, mutta jostain syystä toimii toisin. Kai se on sitten se naisen ja miehen ero. Tai sitten olen hysteerinen ja manipuloiva sekopää :)
Oli helpottavaa kuulla muiden kokemuksia.
t. Ap (vieläkin silmät turvonneina mutta paremmalla mielellä)
Se on heikkouden ja tyhmyyden merkki. Aikuinen ihminen osaa hoitaa asiansa ilman jatkuvaa kitinää.
Jep, no nyt on sitten neuvottu väkivallan käyttöön.
Toivottavasti tää ketju on vain kevyt vitsi.Tunnistatko edes väkivaltaa kun sitä näet.
Turhasta itkeäminen on aika usein väkivaltaa.m36
Sehän on sen itkijän "ongelma" - siis se itku. Itkun aihe voi olla yhteinen ongelma.
Että joku nainen on kuin pieni lapsi, joka saa hepulikohtauksen, kun jokin ei mene juuri niinkuin hän haluaa ja hän ei saa tasaisin määräajoin tarpeeksi "arvostusta"? No en, en tajua. Minä edellytän, että myös naiset olisivat aikuisia ja käyttäytyisivät aikuisesti ja hankkisivat sen verran itsetuntoa, että ei tarvitsisi vetää koko sukupuolen mainetta alas käyttäytymällä kuin kolmevuotias.
nytkö minun pitää alkaa sinun kanssasi tappelemaan niistä kalsareista? Selittää sinulle laajempi kokonaisuus samalla tavalla kuin sille miehelle siinä riidan yhteydessä?
Siis rautalankaa esiin. Tilanne saattaa olla se, että olen viimeisen kuukauden aikana sanonut likaisista kalsareista kymmenen kertaa, likaisista astioista kymmenen kertaa, siitä, että toivoisin miehen osallistuvan kotitöihin tai jos se on liikaa niin edes korjaisi omat sotkunsa. Olen saattanut sanoa, että lapset valvottavat yöllä, minkä vuoksi olen ollut päivällä erityisen väsynyt. Olen kertonut, että töissä on nyt vähän raskasta, kun siellä on tapahtunut tiettyjä asioita.
Kuvitellaan vaikka tällainen melko tavallinen tilanne. Mies kommentoi murahtaen joka pyyntöön. Mies ei aidosti kuuntele saati sitten auta esim yövalvomisissa eikä myöskään siinä omien sotkujensa siivoamisessa.
Kun tätä on sitten vaikka sen kuukauden verran katseltu, löydän ne kalsarit taas sieltä makuuhuoneen lattialta. Mainitsen asiasta miehelle, joka taas vain murahtaa vastaukseksi. Siinä vaiheessa menee hermo ja nalkutus alkaa. "Mikset sinä yhtä ainutta kertaa voi tehdä niin kuin minä olen sata kertaa pyytänyt? Joo sinä olet töissä, mutta niin olen helvetti vieköön minäkin ja kyllä vittumaista sielläkin on nyt, etten jaksaisi yhtään enempää vittuilua kotona. Ja monenako yönä olet valvonut lasten kanssa? Niin et ole, minähän silloin olenkin valvonut. Etkö oikeasti tajua, että minä en jaksa enää?"
Ja mies sanoo: "No minä vien ne kalsarit, lopeta tuo itku".
Oliko tarpeeksi laaja selonteko.
Minä inhoan itkeviä naisia! Se on heikkouden ja tyhmyyden merkki. Aikuinen ihminen osaa hoitaa asiansa ilman jatkuvaa kitinää.
Nuorempana (ja tyhmempänä) ajattelin juuri noin. Sittemmin kun elämästä olen jotain oppinut, niin käytännössä pyörtänyt mielipiteeni tästä asiasta. Itkemättömyys on tyhmyyden ja heikkouden piilottelun eli vielä pahemman heikkouden merkki. Jouduin opettelemaan itkemisen käytännössä siinä kohtaa kun tajusin, että olin vienyt itseni omalla heikkousajattelullani täydelliseen umpisolmuun tunteiden tasolla.
Niinkin olisi voinut jatkaa, mutta koska halusin kuitenkin kokea ne positiiviset tunteet, piti valita sen välillä, että ei tunne mitään ja on aina täydellisessä kontrollissa tunteidensa suhteen tai sitten sen, että sallii itsellensä sekä negatiiviset että positiiviset tunteet. Edelleen tosin aika kontrolloiva tunteiden suhteen, mutta parempi nyt.
Palkkaa siivooja, jos ne häiritsee, eikä mies siivoa.
Lapsia hankkiessasi varmaan olet jo tiennyt, että yövalvomisia on luvassa. Asia ei siis voi olla yllätys sinulle, eikä miehelle, joten miksi siitä pitää erikseen sanoa?
Töissä on välillä raskasta. Aikuinen ihminen lienee tietoinen tästä. Elämä on. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa. Miksi sekään on mikään uutinen?
t. kahden lapsen paljonkin öitä valvova erittäin mäntissä työpaikassa oleva siivoojaa käyttävä äiti, joka ihmettelee lapsellisuuttasi
Ja hänen reaktionsa oli aina suuttumus. En itsekään pidä siitä, että itken helposti, mutta pyrin ja pystynkin kyllä rauhoittamaan itseni. Siihen ei tarvitse käskyä tai aggressiota ulkopuolelta.
mies ei sitten saisi suuttua mistä haluaa, jos nainen saa itkeä mistä haluaa? Eihän suuttumus ole sen huonompi tunne eikä se ole aggressiota. Jos suututtaa niin suututtaa.
Jos sinä itket, niin mitä haluaisit muiden tekevän? Haluatko että he suuttuvat sinulle, vai lohduttaisivat ja ymmärtäisivät sinua? Kumpi parempi?
Voin paljastaa tässä välissä, että olen naispuolinen ihminen ja se, joka pyysi ryhdistäytymään, oli mieheni. Ajattelin, että aloitan tämän ketjun mieheni näkökulmasta ja katson minkälaisia vastauksia saan. Paljon tämä itkeminen ainakin jakaa mielipiteitä. Itse en itke koko ajan, mutta silloin kun itkettää, en voi sille mitään. Itku laantuisi, jos mieheni tulisi halaamaan ja olisi siinä hetken ihan hiljaa. Hän tietää sen, mutta jostain syystä toimii toisin. Kai se on sitten se naisen ja miehen ero. Tai sitten olen hysteerinen ja manipuloiva sekopää :)
Oli helpottavaa kuulla muiden kokemuksia.
t. Ap (vieläkin silmät turvonneina mutta paremmalla mielellä)
Ovela ;) Hyvä, että helpottaa =D Tuo halaus juttu on muuten totta, sun pitää se konkrettisesti näyttää sille. Otat käsistä kiinni ja laitat ittes ympärille, tää toimi ainaki mulla...monen yrityksen jälkeen XD
Palkkaa siivooja, jos ne häiritsee, eikä mies siivoa. Lapsia hankkiessasi varmaan olet jo tiennyt, että yövalvomisia on luvassa. Asia ei siis voi olla yllätys sinulle, eikä miehelle, joten miksi siitä pitää erikseen sanoa? Töissä on välillä raskasta. Aikuinen ihminen lienee tietoinen tästä. Elämä on. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa. Miksi sekään on mikään uutinen? t. kahden lapsen paljonkin öitä valvova erittäin mäntissä työpaikassa oleva siivoojaa käyttävä äiti, joka ihmettelee lapsellisuuttasi
ei ole totta! Et vieläkään ymmärrä, ettei ole kyse niistä kalsareista, vaan siitä, ettei mies välitä mistään mitä hänelle sanotaan. Se kamelin selkä vain napsahtaa poikki noiden kalsareiden kohdalla.
Sinäkö et kerro huolistasi miehellesi? Sinä et oleta hänen osallistuvan esim niihin yövalvomisiin? Sinä et odota häneltä apua, ymmärrystä, huolien ja murheiden jakamista? Miksi sen miehen ei tarvitse olla tietoinen, että töissä pitää käydä, lapset ja koti hoitaa ja öisin vähän valvoakin?
Uskomatonta, että tässä ketjussa joudun tappelemaan "mieheni" kanssa, vaikka yritin vain selittää, että itku ei välttämättä tarkoita sitä, että haluan miehen juuri sillä hetkellä vievän ne kalsarinsa pyykkikoppaan, vaan sitä, että olen väsynyt hoitamaan kaiken yksin.
Tämä oli siis esimerkki siitä, mitä kaikkea niihin kalsareihin ja niistä aiheutuneeseen itkuun voi sisältyä. En nyt oikeasti jaksaisi tässä nyt väitellä, miten kotona pitää työt jakaa.
Ihan samoin kuin viettelyä, kohteliaisuutta, lahjontaa jne.
Sosiaalisesti taitava osaa pelata korttinsa eri tilanteissa oikein.
Pelaaminen on pelkureille.
Mitään ei tarvitse tehdä. Ei tikkua ristiin ja jos se ärsyttää jotain niin tehkää jotain, älkääkä pullistelko niitä luomivärisilmiänne!
Vieläkö luet tätä pallinaama? Lue pois, pois hus hus mene pois pallinaama.
Mä vihaan sua!
Miesten on vaikea ymmärtää piiloviestejä. Jos nalkutan kalsareista, mies ymmärtää vain sen mitä sanotaan, ei taustamerkityksiä.
Ei se välttämättä ilkeyttä ole. Ainakin minun mieheni on osoittautunut varsin fiksuksi ja ymmärtäväiseksi, kun olen ilmaissut hänelle selväsanaisesti sen, mitä oikeasti yritän sanoa.