Lue keskustelun säännöt.
Miksi nainen ei lopeta itkemistä, jos sitä pyytää ryhdistäytymään ja lopettamaan?
Kommentit (199)
Siksihän se itku juuri tulee, kun ei sitä itkua pysty hallitsemaan. Mutta vaikka tunne onkin aito, niin ei se estä toimintaa. Tunne ja toiminta eivät ole sama asia. Pystyt kai säkin syömään purkkaa samalla kun hymyilet...
käyttäytymään ja hallitsemaan tunteensa itkiessäänkin, niin ei se itku ole aitoa. Kyllä silloin itkee vain sen takia että saa sääliä ja näin pyrkii vaan itkulla vaikuttamaan toiseen. Ja se on kyllä säälittävää toisen manipulointia, joka ihan syystäkin on ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäytymään ja hallitsemaan tunteensa itkiessäänkin, niin ei se itku ole aitoa. Kyllä silloin itkee vain sen takia että saa sääliä ja näin pyrkii vaan itkulla vaikuttamaan toiseen.
Ja se on kyllä säälittävää toisen manipulointia, joka ihan syystäkin on ärsyttävää.
Oma mieheni usein havahtuu asioihin vasta sitten, kun tirautan pari kyyneltä. Saatan esim. viikkotolkulla puhua hänelle väsymyksestäni, pyytää häneltä tukea ja apua jne. Mies kyllä teoriassa kuulee mitä sanon, mutta ei kuitenkaan kuuntele, ei huomioi eikä osallistu "hätääni".
Mutta annas olla kun kerran itkahdan edes hieman: silloin mies tuleekin luokseni, halaa, kysyy mikä on hätänä - toisin sanoen OTTAA TOSISSAAN! Vasta tässä tilanteessa mies tajuaa, että ihan oikeasti olen väsynyt ja tarvitsen hänen tukeaan!
Jos mies kuuntelisi aidosti minua silloinkin, kun vain puhun, niin ei tarvitsisi itkeä. ;)
ei se käskystä lopu, tosin eipä mun mies ikinä niin teksiskään :)
määit viikkotolkulla. Tee ITSE asialle jotakin!
"15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
määit viikkotolkulla. Tee ITSE asialle jotakin!
Ei kai nyt ihminen oikeasti odota että mies rääkymisestä muuttaa toimintaansa.
Ja tuo itkun käyttö aseena on kyllä todella epämiellyttävää.
Miksi naisen pitäisi lopettaa itkeminen, ap? Meneekö sinulla sormi suuhun itkevän naisen kanssa vai mikä maksaa?
se on ärsyttävää ja täysin turhaa. Kerrassaan ei-aikuismaista puuhaa.
Ei sellaiseen voi edes suhtautua vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeminen on tunneilmaisua, jonka avulla se itse asia ei kehity minnekään. Hysteerisesti itkevä ihminen ei ajattele selkeästi eikä ilmaise itseään selkeästi. Ensin on lopetettava itkeminen, jotta voi ryhtyä käsittelemään ongelmaa.
Kun tunne on ilmaistu itkemällä, sen itkemisen tarkoitus on jo täyttynyt ja sen voi lopettaa. Silloin tilanne vaatii jo muuta kuin itkemistä eli tilanteen selvittämistä, yleensä puhumalla.
On nurinkurinen ajatus, ettei voisi lopettaa itkemistä ennen kuin asia on käsitelty. Kun se itkeminen juuri estää asian käsittelemisen.
Mutta korotan joskus ääntäni. Ja mies sitten moittii ja kysyy, että miksi mä huudan. Oon sille nyt alkanut sanoa, että mä huudan, koska silloin se alkaa kuuntelemaan mitä mä sanon. Jos ei normaalia puhetta suvaitse kuunnella, niin onko mikään ihme, että mä otan lisäkeinot käyttöön.
Ehkä ajan kanssa oppii, että huudon välttää sillä, että kuuntelee sitä puhettakin.
käyttäytymään ja hallitsemaan tunteensa itkiessäänkin, niin ei se itku ole aitoa. Kyllä silloin itkee vain sen takia että saa sääliä ja näin pyrkii vaan itkulla vaikuttamaan toiseen. Ja se on kyllä säälittävää toisen manipulointia, joka ihan syystäkin on ärsyttävää.
Oma mieheni usein havahtuu asioihin vasta sitten, kun tirautan pari kyyneltä. Saatan esim. viikkotolkulla puhua hänelle väsymyksestäni, pyytää häneltä tukea ja apua jne. Mies kyllä teoriassa kuulee mitä sanon, mutta ei kuitenkaan kuuntele, ei huomioi eikä osallistu "hätääni". Mutta annas olla kun kerran itkahdan edes hieman: silloin mies tuleekin luokseni, halaa, kysyy mikä on hätänä - toisin sanoen OTTAA TOSISSAAN! Vasta tässä tilanteessa mies tajuaa, että ihan oikeasti olen väsynyt ja tarvitsen hänen tukeaan! Jos mies kuuntelisi aidosti minua silloinkin, kun vain puhun, niin ei tarvitsisi itkeä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta korotan joskus ääntäni. Ja mies sitten moittii ja kysyy, että miksi mä huudan. Oon sille nyt alkanut sanoa, että mä huudan, koska silloin se alkaa kuuntelemaan mitä mä sanon. Jos ei normaalia puhetta suvaitse kuunnella, niin onko mikään ihme, että mä otan lisäkeinot käyttöön.
kun sitä puhetta tuppaa tulemaan niin paljon niin sille nyt vaan oppii sulkemaan korvansa.
Miksi naisen pitäisi lopettaa itkeminen, ap? Meneekö sinulla sormi suuhun itkevän naisen kanssa vai mikä maksaa?
se on ärsyttävää ja täysin turhaa. Kerrassaan ei-aikuismaista puuhaa.
Ei sellaiseen voi edes suhtautua vakavasti.
Ihme tunnelukkoinen sika. Onneksi ei ole pakko elää kaltaisesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun itken, olen todella surullinen tai epätoivoinen. Ennen mies inhosi itkemistäni, ei osannut lohduttaa, ei tiennyt mitä tehdä, tuli vain pyytämään, että lopettaisin ja lähti sitten pois. Se tuntui pahalle ettei hän osannut/halunnut lohduttaa.
Tästä käytiin monta vuotta keskustelua ja lopulta paljastui, että mies koki lohduttamisen turhana koska se ei heti lopettanut itkuani. Hän ei myöskään tiennyt miten lohduttaa. Sanoin ettei sillä ole väliä lopetanko itkemisen vai en vaan sillä on väliä, että hän jää viereeni, istuu sängyn laidalla silitellen päätä. Se auttaa kun joku ottaa tosissaan ja välittää.
Ei se itku mitään auta. Ei sellaisen itku-liisan kanssa mitään kukaan pysty puhumaan.
Jos aikuinen ihminen (nainen tai mies) itkee joka asiasta niin kyllä silloin vika on ihan siinä itkijässä.
Kyllä ne tunteet pitäisi jo aikuisikään mennessä pystyä hallitsemaan. Vai onko nää itkijänaiset niin heikkoa tekoa, että on kaikkien tunteidensa vietävinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä niin väittänytkään. Mutta mä en ole missään nähnyt ap:n sanovan, että kyse olisi sellaisesta hysteerisestä itkusta, joka estäisi asian käsittelyn. Ja mulle taas on nurinkurinen ajatus, että itku pitäisi lopettaa ennnen kuin asiaa on mitenkään käsitelty. Kun se itkeminen ei mitenkään estä käsittelemästä asiaa.
Tän asian voi nähdä monella tavalla, näköjään...
60
tosiaan näin moni ihminen että esim hautajaisissa itketään vain siksi että halutaan saada oma tahto läpi? Turha väittää että on eri asia. Aikuisten ihmisten tunteitahan nekin ovat.
Meillä ainakin tällaiset tilanteet johtuvat selkeästi miehen ja naisen ajatustapojen erosta. Minä saatan nalkuttaa vaikka likaisista kalsareista makuuhuoneen lattialla, josta syntyy riita. Jos riita menee siihen, että minua alkaa itkettää, itkun syy ja tarkoitus ei ole se, että haluaisin miehen nyt vain kantavan ne kalsarit pyykkikoppaan, vaan siitä, että kaikki mitä sanon on hänelle yhdentekevää, hän ei arvosta minua ja minun toiveitani ja hän pitää minua piikanaan.
Tässä siis kiteytettynä se ero, joka miesten ja naisten ajatusmaailmassa on. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen miehen on erittäin hankalaa ymmärtää, että kyse on aina jostain vähän isommasta jutusta kuin esimerkiksi niistä yksistä kalsareista. Onkohan se tosiaan miehille mahdotonta ymmärtää tällaisia laajempia kokonaisuuksia?
Appiukko elää täysin sulkeutuneena itseensä eikä reagoi anopin puheeseen tai pyyntöihin millään lailla.
Mieheni tietää tämän itsekin eikä hyväksy isänsä käytöstä, mutta silti se on osittain siirtynyt hänellekin. Siksi joudun aina välillä muistuttamaan miestä olemassaolostani erilaisin keinoin.
usein joukkohysterian takia ja tavan vuoksi.
Jos joku oikeasti itkee likaisten kalsarien takia, niin terve menoa! Minä en ainakaan tuollaista keskenkasvuista katselisi.
t. nainen
Minkälaisia ihmisiä täällä taas jauhaa?
EI kyllä varmana terve nainen voi itkeä miehelleen saadakseen tahtoaan läpi. Kyllä silloin täytyy olla naisessa aika pahasti jotain vialla, esim. masennus tms.
Mutta kun itken, olen todella surullinen tai epätoivoinen. Ennen mies inhosi itkemistäni, ei osannut lohduttaa, ei tiennyt mitä tehdä, tuli vain pyytämään, että lopettaisin ja lähti sitten pois. Se tuntui pahalle ettei hän osannut/halunnut lohduttaa. Tästä käytiin monta vuotta keskustelua ja lopulta paljastui, että mies koki lohduttamisen turhana koska se ei heti lopettanut itkuani. Hän ei myöskään tiennyt miten lohduttaa. Sanoin ettei sillä ole väliä lopetanko itkemisen vai en vaan sillä on väliä, että hän jää viereeni, istuu sängyn laidalla silitellen päätä. Se auttaa kun joku ottaa tosissaan ja välittää.
tämä on muuten jännä juttu. Ihan kuin sen itkun pystyisi nappia painamalla lopettamaan. Meilläkin on käynyt monta kertaa niin, että mies yrittää lohduttaa ja rauhoitunkin, mutta sitten minulta tulee sellainen jälkimaininkiniiskaus, niin mies hermostuu ja karjaisee, että älä nyt taas aloita. Ja siinä sitä taas ollaan..
Ja minä taas ymmärsin asian niin, että ap:n mielestä itku pitäisi lopettaa sormia napsauttamalla, vaikka asiaa ei ole vielä millään tavalla käsitelty ja tilanne ei siten mitenkään vielä vaadi, että itku pitäisi jo pystyä lopettamaan.
Mä tulkitsin ap:tä niin, että hänellä vaan on todella huono itkunsietokyky. Ja se taas estää asioista puhumisen järkevästi, jolloin asiat jää itkijälle aivan kesken, eikä siten ole syntynytkään sitä tilannetta, missä itku pitäisi jo pystyä lopettamaan.