Miksi nainen ei lopeta itkemistä, jos sitä pyytää ryhdistäytymään ja lopettamaan?

kun se asia on ongelma.



Tuskin ap:takaan häiritsisi, että kerran vuodessa tirauttaa, mutta tuntuu itkevän koko ajan.

Minkähän lainen ihminen tällaista vakavissaan kysyy?

ja olisi täysin ajatus-ja toimintakyvytön seuraavat puoli tuntia.

että itku = täysin ajatus- ja toimintakyvytön ihminen? Minä en muista ikinä kohdanneeni tuollaista itkijää, vaan kyllä kaikki itkijät ovat aina halunneet puhua samalla.

kykene puhumaan ja toimimaan täysin normaalisti samalla kuin itken, ja tuskin kukaan muukaan. Se varmaan on se ongelma, että jos tulee riitaa, vaikkapa sellaisesta asiasta jonka nainen on aiheuttanut (ei siis mitään että mies haukkuu huoraksi) ja nainen alkaa itkeä, niin asiat jää selvittämättä. Kyllä se mua ärsyttäisi toisinkinpäin. Ja myös se, että pikkujutuista pitäisi tehdä koko ajan kauheaa draamaa, ei semmoista jaksa.

pikemminkin päinvastoin, olo tulee pahemmaksi = itkettää entistäkin enemmän.

, mutta tuntuu itkevän koko ajan.

Sä kehittelit tuon tunteen ihan omasta päästäsi.

Mutta niin häiritsee kuulemma naurukin.



Minä nauran tositosi paljon.. Hihittelen ja hekotan vaikka mille asioille.

Mies inhoaa sitä ja käskee mua aina lopettamaan ja olemaan hiljaa, mutta en voi sille mitään..



Olen siihen lopputulokseen tullut, että on sellaisia miehiä jotka ei vaan kestä yhtään mitään!

kykene puhumaan ja toimimaan täysin normaalisti samalla kuin itken, ja tuskin kukaan muukaan.

Ei mun puhe- ja toimintakyky ainakaan häiriinny itkusta. Ja tulee monta muutakin ihmistä mieleen, jotka on pystyneet ihan hyvin keskustelemaan itkun kanssakin.

Tää näyttää olevan asia, jossa jokainen pyörii hyvin tiukasti jonkin oman juttunsa ympärillä. Ja sitten kuvitellaan, että kaikkien muidenkin itku on samanlaista: manipuloivaa, hysteeristä, tunneperäistä, lamaannuttavaa, kenelle mitäkin. Mutta näyttää olevan niin paljon näkemyksiä ja kaikille myös jokin perusta, ettei hyödytä yrittää etsiä yhtä totuutta taas tässäkään asiassa.

kaikki tunteenosoitukset käyvät rasittaviksi, jos niitä on koko ajan. Se vie toiseltakin energiaa.

Ei mun puhe- ja toimintakyky ainakaan häiriinny itkusta. Ja tulee monta muutakin ihmistä mieleen, jotka on pystyneet ihan hyvin keskustelemaan itkun kanssakin.

Tää näyttää olevan asia, jossa jokainen pyörii hyvin tiukasti jonkin oman juttunsa ympärillä. Ja sitten kuvitellaan, että kaikkien muidenkin itku on samanlaista: manipuloivaa, hysteeristä, tunneperäistä, lamaannuttavaa, kenelle mitäkin. Mutta näyttää olevan niin paljon näkemyksiä ja kaikille myös jokin perusta, ettei hyödytä yrittää etsiä yhtä totuutta taas tässäkään asiassa.

muka pystyt keskustelemaan täysin asiallisesti ja järkevästi jos olet samalla tunnemyrskyn vallassa? Kyllähän se itku on itsesääliä (usein oikeutettua) ja siinä on aika vaikea ajatella asiaa myös toisen kannalta samalla kun tuntee itse kokeneensa vääryyttä, vaikka ei olisikaan asia näin.

ja olisi täysin ajatus-ja toimintakyvytön seuraavat puoli tuntia.

Mistä sulla tulee tuo käsitys, että itku = täysin ajatus- ja toimintakyvytön ihminen? Minä en muista ikinä kohdanneeni tuollaista itkijää, vaan kyllä kaikki itkijät ovat aina halunneet puhua samalla.

Noita itkuja on kahta kaliperiä. On juurikin tuollaista missä henkilöllä se on vielä "hallittavissa".

Sitten on minunlaisia ihmisiä kellä se syystä tai toisesta on hallitsematon ja tekee todellakin toimintakyvyttömäksi. Silloin omalla miehellänikin loppui se asian käsittäminen, se taisi mainitakkin joskus, että ei ole kiva, kun tuntuu siltä, että rääkkää suunnilleen pientä koiranpentua =).

Mutta tällä henkilöllä ken kärsii tuosta tilanteesta on myös vastuu tehdä omalle asialle jotain. Ei tuollainen tilanne voi yksinkertaisesti jatkua vuodesta toiseen, siinä vetää toisenkin omaan sudenkuoppaan, jos sille asialle ei yhtään mitään tee.

Minusta on TODELLA HYVÄ, että AloitusPostauksen tekijä on OIKEA MIES ja haluaa tietää miksi tilanne ei toimi.

Siksi se ei lopeta, kun sun sanoessa noin se nainen tajuaa kuinka pässi sä oot.

Ap:n aloituksessa oli kysymys tilanteesta, jossa henkilö ei pysty lopettamaan itkua, vaikka tilanne vaatisi jo muunlaista käytöstä. Tällainen ihminen ei ole oppinut hallitsemaan tunneilmaisuaan, vaan on täysin sen vietävissä. Kun on aloittanut itkun, ei pysty lopettamaan ennen kuin parasympaattinen (?) hermosto lopulta itsekseen tyynnyttää sen, samoin kuin vauvalla, joka on jätetty itsekseen huutamaan.



Monilla meistä on astetta kehittyneemmät mielen taidot siten, että pystymme lopettamaan itkemisen, kun tunne on ilmaistu. Itkevä ihminen ei yleensä pysty hoitamaan sitä ongelmaa, josta itku johtuu, ja sen takia useimmat meistä ymmärtävät, että itkulle on parempi panna jossakin vaiheessa piste ihan itse. Tällaiset ihmiset eivät menetä ajattelu- ja toimintakykyään itkunkaan takia kuin ehkä pieneksi hetkeksi.



Kun ihmisen itku lähestyy jo hysteriaa, hänen ajatuksensa olisi keinolla millä tahansa saatava käännetyksi muualle. Monet pitävät tosiaan pientä läimäytystä toimivana, mutta muunlainenkin kosketus voi riittää. Tehokasta on myös houkutella ihminen katsomaan jonnekin, mieluiten joko kauas tai ylös.

ja sitten nopeasti läpsäisee poskelle ja juoksee karkuun. Itku loppui, jee!

Ap:n aloituksessa oli kysymys tilanteesta, jossa henkilö ei pysty lopettamaan itkua, vaikka tilanne vaatisi jo muunlaista käytöstä. Tällainen ihminen ei ole oppinut hallitsemaan tunneilmaisuaan, vaan on täysin sen vietävissä. Kun on aloittanut itkun, ei pysty lopettamaan ennen kuin parasympaattinen (?) hermosto lopulta itsekseen tyynnyttää sen, samoin kuin vauvalla, joka on jätetty itsekseen huutamaan.

Monilla meistä on astetta kehittyneemmät mielen taidot siten, että pystymme lopettamaan itkemisen, kun tunne on ilmaistu. Itkevä ihminen ei yleensä pysty hoitamaan sitä ongelmaa, josta itku johtuu, ja sen takia useimmat meistä ymmärtävät, että itkulle on parempi panna jossakin vaiheessa piste ihan itse. Tällaiset ihmiset eivät menetä ajattelu- ja toimintakykyään itkunkaan takia kuin ehkä pieneksi hetkeksi.

Kun ihmisen itku lähestyy jo hysteriaa, hänen ajatuksensa olisi keinolla millä tahansa saatava käännetyksi muualle. Monet pitävät tosiaan pientä läimäytystä toimivana, mutta muunlainenkin kosketus voi riittää. Tehokasta on myös houkutella ihminen katsomaan jonnekin, mieluiten joko kauas tai ylös.

Ja hänen reaktionsa oli aina suuttumus. En itsekään pidä siitä, että itken helposti, mutta pyrin ja pystynkin kyllä rauhoittamaan itseni. Siihen ei tarvitse käskyä tai aggressiota ulkopuolelta.

Ja hänen reaktionsa oli aina suuttumus. En itsekään pidä siitä, että itken helposti, mutta pyrin ja pystynkin kyllä rauhoittamaan itseni. Siihen ei tarvitse käskyä tai aggressiota ulkopuolelta.

mies ei sitten saisi suuttua mistä haluaa, jos nainen saa itkeä mistä haluaa? Eihän suuttumus ole sen huonompi tunne eikä se ole aggressiota. Jos suututtaa niin suututtaa.

muka pystyt keskustelemaan täysin asiallisesti ja järkevästi jos olet samalla tunnemyrskyn vallassa? Kyllähän se itku on itsesääliä (usein oikeutettua) ja siinä on aika vaikea ajatella asiaa myös toisen kannalta samalla kun tuntee itse kokeneensa vääryyttä, vaikka ei olisikaan asia näin.

Ehkä se mun itku tulee jo niin varhaisessa vaiheessa, ettei se mun tunnemyrsky ole vielä mitenkään lamaannuttava. Enkä mä ala ulvoen itkemään, vaan mulla vaan tulee silmistä vettä. Ei se vesi huuhdo multa aivoja pois tai vie puhekykyä, kun ei se vesi ole suussa.

Kai se tilanne sitten vaan on sulla ja mulla niin erilainen, ettei osata tässä ymmärtää toisiamme. Siis mä ehkä myöskin huomaan hyvin aikaisessa vaiheessa, että toinen ei nyt vaikkapa yhtään kuuntele mitä mä sanon ja sitten turhaudun ja itku tulee jo siinä vaiheessa, kun tilanne ei vielä edes ole missään umpikujassa. Tunteet siis kulkee oikeastaan keskustelun edellä. Mä kun oon herkkä ihminen, niin oon myös herkkä vaistoamaan tai havainnoimaan vastapuolen tunnetiloja ja siten saatan joskus nähdä jo turhankin varhain mihin tämä keskustelu on kulkemassa ja siitä sitten turhaudun tai vihastun jo keskustelun aikana. Ja just nuo turhautuminen tai vihastuminen joskus nostaa mulla sen itkun. Ei tietenkään aina.

typerä, että pyytää naista ryhdistäytymään ja lopettamaan itkemisen?? Voisiko pahempaa virhettä tehdä...

käyttäytymään ja hallitsemaan tunteensa itkiessäänkin, niin ei se itku ole aitoa. Kyllä silloin itkee vain sen takia että saa sääliä ja näin pyrkii vaan itkulla vaikuttamaan toiseen.

Ja se on kyllä säälittävää toisen manipulointia, joka ihan syystäkin on ärsyttävää.

En voi sille mitään, ei se manipulointia ole, koska se ei ikinä lohduta, ei vaikka itkisin kuollutta äitiä tms. Mulle vaan tulee niin paha olla kun se haukkuu mut, lapset, kaikki. Eikä kuuntele mitä sille sanoo.