Miksi nainen ei lopeta itkemistä, jos sitä pyytää ryhdistäytymään ja lopettamaan?

tekevät tota että itketään että saadaan tahto läpi.



Etenkin tytöillä tuo jää ikään kuin päälle. Sitten vielä aikuisena naisena itketään kun ei saada tahtoa läpi. Ja se ei ole mitään aitoa itkua vaan opittu tapa hallita muita!

Kun tunne (viha, kiukku, turhautuminen tms.) on ilmaistu, itkemisen voi lopettaa. Aivan hölmö ja haitallinen ajatus tuo, että itsensä pitäis joka kerta lietsoa hysteriaan asti, ettei pieni pisarakaan itkusta jäisi vaan itkemättä.



Tunteiden hallintaa voi opettaa jo lapselle, mutta en nyt käytä työpäivääni yksityiskohtaisiin neuvoihin siitä, miten se tehdään. Siinä ei tukahduteta mitään, sillä tunne kyllä ilmaistaan, ja sen jälkeen siirrytään muihin tunteisiin.

jos mies itkisi vaikka joka kerta kun riitelette? Vaikka olisi itse väärässä esim.?

jos mies itkisi vaikka joka kerta kun riitelette? Vaikka olisi itse väärässä esim.?

Mutta se tietenkin haittaa, jos ei itkultaan kykene puhumaan enää ollenkaan. Asioita ei voi siis kuitata itkulla.

Sanoin, että vedetään sitten molemmat itsemme kiikkuun, jos on niin hemmetin vaikeaa.

t.mies

Epätoivossa meinasin ampua aivoni pellolle, miehen kielloista ja ymmärtämättömyydestä huolimatta hain itselleni apua, tilanne on nyt toinen. Ei kannata odotella tuohon pisteeseen saakka.

Tilanne teillä ei varmasti ole näin paha, mutta ehkä tämä minun juttuni pistää pohtimaan vähän laajemmin asiaa...

Lisään vielä jotain rakentavampaa, ettei kuulosta ihan niin pahalta =)

Te ette ymmärrä toistenne näkökulmia, musta tuntuu, että naisesi itku johtuu tästä. Ei tavallaan enään löydy sanoja, niin se purkautuu itkuna.

Tiedän, että miehestä se tuntuu pahalta kuunnella tuommoista itkeskelyä, mutta yritä miettiä, että se on vain samanlainen tunnetila kuin suuri suuttumus ja turhautuneisuus.

Yritä nähdä tilanne ns. ulkopuolisin silmin, ehkä löydät naisen näkökulman, mitä hän oikeastaan tarkoittaa? Sitä ei välttämättä osaa heti pukea sanoiksi.

Pointti on kuitenkin se, että toisen tunteen suoranainen kieltäminen toiselle ei aiheuta muuta kuin hallaa. Jos sinulla menee hermo jostain asiasta, niin miltä se tuntuisi, kun joku "vähättelisi" sinua ja suoranaisesti käskisi sinua lopettaa tuntemasta mitään heti ja nyt. Ei se taida ihan noin onnistua?

Tai oikeastaan verrattavissa siihen, kun pikkulapsi alkaa itkeä, kun ei saakaan tikkaria.

Kyllä mä kyynelehdin itsekin helposti, mutta en koskaan painosta miestä itkemällä taipumaan tahtooni. Tunnen vaan valitettavasti naisia, jotka itkee aina, kun haluavat nöyryyttää toista. Jos olisin mies, niin en noteeraisi mitenkään.

Onko täällä nyt naisetkin sitä mieltä, että itkeminen on vain manipulointia ja turhaa hysteriaa? Ettei toinen voi itkeä ihan vain siksi, että tulee niin voimakas tunne, että itku tulee. Itkuhan on ihan normaalia!

ettei aikuiselle enää tule sellaisia tunteita, jotka aiheuttavat itkun. Aikamoisen kyynisen maailmankuvan oot itsellesi luonut.

Onko täällä nyt naisetkin sitä mieltä, että itkeminen on vain manipulointia ja turhaa hysteriaa? Ettei toinen voi itkeä ihan vain siksi, että tulee niin voimakas tunne, että itku tulee. Itkuhan on ihan normaalia!

Lapselle näin onkin, mutta kyllä minä ainakin olen aidot itkuni itkenyt jo vuosia sitten. Siis ne mitkä miehen takia olen viitsinyt itkeä. Nykyisin jos miehen nähden itken, se on aina tietoinen valinta, koska hänellä menee pasmat sekaisin itkustani ja joskus jopa tuntee syyllisyyttä typeryyksistään itkuni seurauksena. Yhtä hyvin voisin nauraa miehen törppöyksille, mutta se ei tuota toivottua tulosta. t. Yksi varmaankin kohta narsistiksi leimattava

ollaan kieltämässä jotain. Vaan itken lähinnä siksi, että minulle on siinä ohessa puhuttu todella rumasti, tai on sanottu ajattelemattomasti jotain, jonka tulkitsen suuremman ongelman manifestoitumiseksi. Eikä sille itkulle oikein voi mitään, minulla se on sekä vihaa että surua että voimattomuutta. En tiedä sitten miksi AP:n rouva itkee.

mutta sen itkun jälkeen pitäisi kyetä selvittämään myös se itkun aiheuttama asia.

itkeminen on vallankäyttöä. Sellainen pitää kieltää. Kielletään seuraavaksi nauraminen, sehän on tolkuttoman ärsyttävää ja teennäistä.

Vakavasti puhuen, mä lopetan itkemisen kun mun itkut on itketty, en aikaisemmin enkä käskystä. Ja munkin äiti vuodatti krokotiilinkyyneleitä, mutta en mä silti oleta että kaikkien itku on pelkkää manipulaatiota.

Onko täällä nyt naisetkin sitä mieltä, että itkeminen on vain manipulointia ja turhaa hysteriaa? Ettei toinen voi itkeä ihan vain siksi, että tulee niin voimakas tunne, että itku tulee. Itkuhan on ihan normaalia!

En tee sitä tahallani ja yritän kovasti olla itkemättä. Puhumisesta ei tuu oikeen mitään enää, en saa ajatuksia sellaiseen järjestykseen, että voisin ne sanoa.

Itken myös jos olen oikein raivoissani. Rasittavaa.

Ei tää oo helppoa mullekaan, jos se miestäkin vituttaa.

Jep, no nyt on sitten neuvottu väkivallan käyttöön.

Toivottavasti tää ketju on vain kevyt vitsi.

Tunnistatko edes väkivaltaa kun sitä näet.

Turhasta itkeäminen on aika usein väkivaltaa.

m36

Sanoin, että vedetään sitten molemmat itsemme kiikkuun, jos on niin hemmetin vaikeaa.

t.mies

Epätoivossa meinasin ampua aivoni pellolle, miehen kielloista ja ymmärtämättömyydestä huolimatta hain itselleni apua, tilanne on nyt toinen. Ei kannata odotella tuohon pisteeseen saakka.

Tilanne teillä ei varmasti ole näin paha, mutta ehkä tämä minun juttuni pistää pohtimaan vähän laajemmin asiaa...

Lisään vielä jotain rakentavampaa, ettei kuulosta ihan niin pahalta =)

Te ette ymmärrä toistenne näkökulmia, musta tuntuu, että naisesi itku johtuu tästä. Ei tavallaan enään löydy sanoja, niin se purkautuu itkuna.

Tiedän, että miehestä se tuntuu pahalta kuunnella tuommoista itkeskelyä, mutta yritä miettiä, että se on vain samanlainen tunnetila kuin suuri suuttumus ja turhautuneisuus.

Yritä nähdä tilanne ns. ulkopuolisin silmin, ehkä löydät naisen näkökulman, mitä hän oikeastaan tarkoittaa? Sitä ei välttämättä osaa heti pukea sanoiksi.

Pointti on kuitenkin se, että toisen tunteen suoranainen kieltäminen toiselle ei aiheuta muuta kuin hallaa. Jos sinulla menee hermo jostain asiasta, niin miltä se tuntuisi, kun joku "vähättelisi" sinua ja suoranaisesti käskisi sinua lopettaa tuntemasta mitään heti ja nyt. Ei se taida ihan noin onnistua?

Täällä oli hyvä pointti tuostakin, että lapsena pitäisi oppia nuo asiat.

Mä olen asunut 13-vuotiaasta asti ilman aikuisia ja heidän ohjausta. En siis oppinut noita tunteiden käsittely asioita ja tietyt sosiaaliset tilanteet on mulle "hankalia" =).

Aika pahaksi se äityi ennen kuin löytyi nuo asiat mistä ne johtuu, vaikka periaattessahan ne olisi olleet itsestään selvyyksiä =).

Hassua opetella kolmikymppisenä nuita asioita, mitkä olisi pitänyt oppia jo aikaa sitten =D Noh...parempi myöhään kuin milloinkaan ja sekä minä ja mieheni olemma nyt paljon onnellisempia kun se mun sekoilun syy löytyi XD

Onko naisellasi jotain tällaista taustaa vai onko se sitten sitä vallan välinettä?

Tsemppiä ja toivottavasti helpottaa joskus =)

Jep, no nyt on sitten neuvottu väkivallan käyttöön.

Toivottavasti tää ketju on vain kevyt vitsi.

Tunnistatko edes väkivaltaa kun sitä näet.

Turhasta itkeäminen on aika usein väkivaltaa.

m36

joka itkee aina. Siis aina.



Kun on vähänkään jotain eripuraa, konfliktia, konfrontaatiota, kritiikkiä tms. niin hänelle nousee kyyneleet silmiin.



Oli täydellinen kehityksen tulppa koko osastolla.



Ja tasan ei voinut olla 98-prosenttisesti työaikaansa jonkin suuren tunnemyrskyn vallassa. Jos oli, niin sitten oli jo psykiatrisen avun tarpeessa.

Miehiltä puuttuu joku piuha päästä mikä käsittelee tunteita. Mä en ymmärrä että mikä vittu siinä on kun mies ei kestä itkevää naista.

Kun tunne (viha, kiukku, turhautuminen tms.) on ilmaistu, itkemisen voi lopettaa. Aivan hölmö ja haitallinen ajatus tuo, että itsensä pitäis joka kerta lietsoa hysteriaan asti, ettei pieni pisarakaan itkusta jäisi vaan itkemättä. Tunteiden hallintaa voi opettaa jo lapselle, mutta en nyt käytä työpäivääni yksityiskohtaisiin neuvoihin siitä, miten se tehdään. Siinä ei tukahduteta mitään, sillä tunne kyllä ilmaistaan, ja sen jälkeen siirrytään muihin tunteisiin.

Mun tuntemat herkästi itkevät ovat tunteellisia ihmisiä, joilla itku tulee ihan pyytämättä tietyissä tilanteissa. Eikä se kivalta tunnu itsestäkään, kun itku tulee epätoivottuna. Mutta kun se ei mitenkään haittaa mun toimintakykyä, puhekykyä, ajattelua, jne, niin ei siihen muidenkaan tarvi suhtautua mitenkään vihamielisesti.

Eikä siinä mistään hysteriastakaan ole kyse. Aika moni taitaa dramatisoida toisten itkua ihan turhaan ja tehdä siitä sellaisen hirviöpeikon, joka on kitkettävä pois keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten ilkeydellä, kun ei muuten osata kohdata itkevää ihmistä. Vaikka oikeasti ihan normaali keskustelun jatkaminen riittäisi.

joka JOKAISEN pienen sanaharkan tullessa kävisi kyynelehtimään ja olisi täysin ajatus-ja toimintakyvytön seuraavat puoli tuntia. Eihän sitä voi selvittää mitään asioita jos toinen ei kestä mitään.

Ja tasan ei voinut olla 98-prosenttisesti työaikaansa jonkin suuren tunnemyrskyn vallassa. Jos oli, niin sitten oli jo psykiatrisen avun tarpeessa.

ja ihminen tarvii apua. Mutta tuo on jo niin äärimmäistä, että tuskin tässä kukaan ihan tuollaisesta on puhunut.

ettei aikuiselle enää tule sellaisia tunteita, jotka aiheuttavat itkun. Aikamoisen kyynisen maailmankuvan oot itsellesi luonut.

Minua vaan ei jaksa itkettää samat asiat vuodesta toiseen. Mieheni on joskus täysuuno tunneasioissa, hän ei useinkaan oikeasti tajua mikä minua risoo, siksi on turhaa itkeä mielensä pahoittumista. Toisekseen minä ainakin olen jo niin tottunut mieheni ikäviin piirteisiin, etteivät ne oikeasti enää itketä. Tiedän ettei hän tarkoita pahaa, on vaan vähän eri tavalla piuhoitettu kuin itse olen. Ei tämä ole kyynisyyttä millään muotoa.

Edellisen kerran itkin aidosti kun lapsi iski päänsä täysillä asvalttiin ja oli hetken täysin halvaantunut. Ja siinä tilanteessa itkusta ei ollut mitään hyötyä, vaan järkytys purkautui kyynelinä. Tämä on täysin eri asia kuin se, jos riidan jälkeen itken, jotta saisin miehen sympatiat, koska yhtä hyvin voisin tosiaan riidan jälkeen nauraa tai olla reagoimatta mitenkään. Eihän tämän pitäisi olla hankalaa ymmärtää?