Onko maratoonarin rääkätty ja aliravittu kroppa muka hyvässä kunnossa?
Kommentit (63)
Mutta miksi ihmeessä tekisin sen? t. bmi 46.
Jos on peruskunto hallussa, ei siihen tarvitse harjoitella rääkkiin asti. 5-6 tunnilla sen menee läpi melkein kävellen ja 4-5 vaatii jo vähän enemmän, mutta ei siltikään enempää kuin 30km juoksua viikkoon.
Siihen ei kovin paljoa siis tarvita. Ja itse olen juossut niin monta marathonia, että en pidä sitä kyllä sen kummoisena juttuna kenellekään. Toki se on aina hieno juttu päästä maaliin, mutta ei maratoonari mikään urheilija tosiaankaan ole. Ihan tavallisia läskipersenaisia siellä juoksee joka kesä niitä läpi.
hyvää kestävyyskuntoa. Ei se ole "tuota vaan" juttu suurimmalle osalle ihmisistä. Vaatii määrätietoisuutta ja tavoitettaita ilman tietynlaista fysiikkaa ja urheilutaustaa. Sekin pitäisi tajuta.
Mutta keskiverto-maratoonari ei ole kuin kuivan kesän orava, nyt puhut kyllä ihan niistä pitkänmatkanjuoksijoista, jotka ovat urheilijoita ja treenaavat "oikeasti".
Kestävyysurheilijat muuten syövät paljon, veljeni oli kilpahiihtäjä, arvokisoissakin ollut. Söi tajuttomasti. Siis kasvunkin jälkeen, aikuisena kilpailijana.
mutta sillä määrällä ei kyllä mihinkään 4 tuntiin juosta. Mun mies juoksee maratoneja, ja liikutaan paljon ns. maraton-piireissä, ja kyllä siellä ne, jotka juoksee 3-4 tuntiin treenaa viikossa lähes sata tuntia. Kyllä se ihan oikeasti vaatii paljon, ns. peruskunnolla ei todellakaan maratonia hölkkäillä. Sitä pitää kuitenkin mennä silloin 7km/h vauhtia 6 tunnin ajan (jos nyt sen maksimiajan ottaa), se on sen verran hurja vauhti peruskuntoiselle, ettei kuutta tuntia jaksa. Kyllä maratonilla pitää olla hyvä kunto, peruskunto ei riitä.
Mutta miksi ihmeessä tekisin sen? t. bmi 46.
ei tähtää alle 3 tunnin aikaan? ap
kyllä mä nyt alle 12 tunnissa 42 kilometriä kävelen, saatan kävellä nopeampaakin. ap
olen juossut niitä niin monta läpi, että kokemuksesta voin tosiaan sanoa, että viiteen tuntiin saa jo aika paljon kävellä.
Ja ei, en tosiaankaan ole poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Harrastan liikuntaa ihan tavallisen määrän ja juoksen n. 30km viikkoon. Toki parempia aikoja olen juossut niinä kesinä kun olen juossut enemmän. Mutta se ei vaadi tosiaan mitään huippukuntoa. Parhaina vuosinakaan en ole juossut kuin 1500km vuoteen ja sillä on mennyt läpi neljällä tunnilla. Se ei tee kovin paljoa per viikko.
En nyt muista numeroani, mutta se, joka puhui maratoonareiden glorifioinnista.
ja jopa poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ei muuta kuin yrittämään jos se niin helppoa on. Ei muuta kuin "kävellen viidessä tunnissa läpi":)
Meinasin kuolla nauruun, kuinka täällä voikaan realiteetit olla näin hukassa!
Mutta miksi ihmeessä tekisin sen? t. bmi 46.
maata sohvalla sipsipussi kourassa
4 tuntiin. Ne on ns. roskakilometrejä. 3 tuntia on sitten jo ihan eri asia. Näistä ei voi puhua samana päivänäkään.
Laadukkaampaa harjoittelua niin ei tarvitse juosta turhia kilometrejä. Tuossa jo aiemmin selitin, että parhaimpina vuosina olen juossut n. 1500km vuoteen ja sillä menee keveästi 4 tuntiin maraton.
Jos minulle joku tulisi selittämään, että juoksee 100km viikossa ja juoksee vain 4 tuntiin niin epäilisin, että harjoittelussa on todella jotain vikana ja aika pahasti olisikin.
Jos on peruskunto hallussa, ei siihen tarvitse harjoitella rääkkiin asti. 5-6 tunnilla sen menee läpi melkein kävellen ja 4-5 vaatii jo vähän enemmän, mutta ei siltikään enempää kuin 30km juoksua viikkoon.
Siihen ei kovin paljoa siis tarvita. Ja itse olen juossut niin monta marathonia, että en pidä sitä kyllä sen kummoisena juttuna kenellekään. Toki se on aina hieno juttu päästä maaliin, mutta ei maratoonari mikään urheilija tosiaankaan ole. Ihan tavallisia läskipersenaisia siellä juoksee joka kesä niitä läpi.
hyvää kestävyyskuntoa. Ei se ole "tuota vaan" juttu suurimmalle osalle ihmisistä. Vaatii määrätietoisuutta ja tavoitettaita ilman tietynlaista fysiikkaa ja urheilutaustaa. Sekin pitäisi tajuta.
Mutta keskiverto-maratoonari ei ole kuin kuivan kesän orava, nyt puhut kyllä ihan niistä pitkänmatkanjuoksijoista, jotka ovat urheilijoita ja treenaavat "oikeasti".
Kestävyysurheilijat muuten syövät paljon, veljeni oli kilpahiihtäjä, arvokisoissakin ollut. Söi tajuttomasti. Siis kasvunkin jälkeen, aikuisena kilpailijana.
mutta sillä määrällä ei kyllä mihinkään 4 tuntiin juosta. Mun mies juoksee maratoneja, ja liikutaan paljon ns. maraton-piireissä, ja kyllä siellä ne, jotka juoksee 3-4 tuntiin treenaa viikossa lähes sata tuntia. Kyllä se ihan oikeasti vaatii paljon, ns. peruskunnolla ei todellakaan maratonia hölkkäillä. Sitä pitää kuitenkin mennä silloin 7km/h vauhtia 6 tunnin ajan (jos nyt sen maksimiajan ottaa), se on sen verran hurja vauhti peruskuntoiselle, ettei kuutta tuntia jaksa. Kyllä maratonilla pitää olla hyvä kunto, peruskunto ei riitä.
Samat endorfiinit lähtee hyrräämään kun makaan sohvalla ja touhuilen 15 min vibraattorin kanssa.
Samat endorfiinit lähtee hyrräämään kun makaan sohvalla ja touhuilen 15 min vibraattorin kanssa.
Samat endorfiinit lähtee hyrräämään kun makaan sohvalla ja touhuilen 15 min vibraattorin kanssa.
Kuolet 42-vuotiaana läskeihisi
Miksei vaikka 2.59? Ei tällaisissa aikarajoissa ole juurikaan mieltä ainakaan ensikertalaiselle. Maratonin juokseminen on aina kova koettelemus aloittelijalle.
Kilometreistä: yhdenlainen harjoittelu sopii yhdelle, toisenlainen toiselle. Pääasia kuitenkin on, että liikuntaa ja etenkin juoksua on runsaasti ja nousujohteisesti maratonin lähestyessä. Ennen tapahtumaa parin viikon kevyempi jakso. Kilometrimäärät ovat tosiaan aika tapaus- ja tavoitekohtaisia. 30km viikossa ei minulle olisi kovin hyvä lukema, sillä se menee jo sunnuntaisin ja keskiviikkoisin, juoksen molempina päivinä pitkät lenkit useimpina viikkoina. Siihen päälle sitten vielä usempi muu lenkki. Viikoittain juoksen 70-110km riippuen harjoitusviikon tavoitteista. Minulle tuo ei ole rääkkiä, vaan nautintoa. Pidän juoksemisesta todella paljon ja juostessa ja sen jälkeen olo on todella mainio. Suosittelen vilpittömästi juoksemista:)
Miksei vaikka 2.59? Ei tällaisissa aikarajoissa ole juurikaan mieltä ainakaan ensikertalaiselle. Maratonin juokseminen on aina kova koettelemus aloittelijalle.
Kilometreistä: yhdenlainen harjoittelu sopii yhdelle, toisenlainen toiselle. Pääasia kuitenkin on, että liikuntaa ja etenkin juoksua on runsaasti ja nousujohteisesti maratonin lähestyessä. Ennen tapahtumaa parin viikon kevyempi jakso. Kilometrimäärät ovat tosiaan aika tapaus- ja tavoitekohtaisia. 30km viikossa ei minulle olisi kovin hyvä lukema, sillä se menee jo sunnuntaisin ja keskiviikkoisin, juoksen molempina päivinä pitkät lenkit useimpina viikkoina. Siihen päälle sitten vielä usempi muu lenkki. Viikoittain juoksen 70-110km riippuen harjoitusviikon tavoitteista. Minulle tuo ei ole rääkkiä, vaan nautintoa. Pidän juoksemisesta todella paljon ja juostessa ja sen jälkeen olo on todella mainio. Suosittelen vilpittömästi juoksemista:)
On erilaista fysiikkaa, erilaisia taustoja, elämäntilanteita, elämäntapoja, sairauksia, urheilukokemusta ym.
Oikea "tietäjä" ottaa nämä huomioon, eikä pidä yhtä totuutta ainoana.
Siis tekikö lääkäri sinulle kuntotestin? Vai mistä hemmetistä päättelet että jos perustila on hyvä, se meinaa että KUNTOSI olisi vastaavasti hyvä?
PLIIIIIIIIS!
Oma painoindeksi 26,6 ja kunto on välttävä vaikka teen pihatöitä ja raahaan lapsia rattaissa ja pulkassa.
KUNNON terveyttä ei sinulle lääkäri määritellyt. Minäkin olen terveydeltäni hyvässä kunnossa! :)
Mihin ketjun aloittaja viittaa? Tunteeko hän kenties jonkun mainitsemansa maratoonarin kaltaisen? Miksi jollekin ylipäänsä kuuluu, miten joku toinen treenaa tai syö, eikö se mitä suurimmassa määrin ole jokaisen yksityisasia? Haistan aloituksessa kateuden siemenen.
Itse olen maratoonari, naispuolinen ja rasvaprosenttini on lähellä kymmentä. Painoa on n. 51 kg ja pituutta 170. Näissä mitoissa maraton taittuu huomattavasti helpommin kuin ylimääräisillä kiloilla varustettuna. Totean kuitenkin, että olen urheilija, en hölkkääjä, joita arvostan ihan yhtä lailla kovasti. Minusta on todella upeaa, että niin moni, ylipainoinenkin, on innostunut maratonin haasteesta. Ei näet ole mitään järkeä pitää itseään alipainoisena vain maratonin tähden, se on kuitenkin vain pieni hetki elämässä. Itselleni se on enemmän kuin harrastus, joten sen vuoksi joudun myös miettimään, millaisessa kunnossa kroppani on.
42-vuotiaana auton alle juostessani maratoonia tai liukastua ja lyödä pääni.
Sairaanloisen ylipainoiseksi ole hyvässä kunnossa.
Ja mitä järkeä lähteä maratoonille jos ei selviä alle 3 tunnin, ajanottajatkin lähtevät kotiin viimeistään 3,5 tuntia lähdön jälkeen, eivät viitsi odotella kun ne heikkokuntoiset taapertavat maaliin.
maratonia kun se lyhentää elinikää... (ainakaan kovin montaa per vuosi) ?? En tajua.
pohdin vaan että onko kroppansa rääkkääminen todellakin sen väärtti ja onko rääkätty kroppa todellakin sen terveempi mitä ylipainoisella?
Voisihan sitä itse kokeilla tähdätä vaikka siihen että juoksee/kävelee itse maratoonin vuoden päästä keväällä.
Pakko varmaan kokeilla. bmi 46
42-vuotiaana auton alle juostessani maratoonia tai liukastua ja lyödä pääni.
Sairaanloisen ylipainoiseksi ole hyvässä kunnossa.
Ja mitä järkeä lähteä maratoonille jos ei selviä alle 3 tunnin, ajanottajatkin lähtevät kotiin viimeistään 3,5 tuntia lähdön jälkeen, eivät viitsi odotella kun ne heikkokuntoiset taapertavat maaliin.
62-vuotias enoni juoksi viime vuonne edellisen maratoninsa. Ei ole ikinä ollut mikään pavunvarsi, vaan noin 180 senttinen / 80-kiloinen mies, viettänyt terveellistä elämää ja hölkännyt joka viikko useana päivänä varmaan 35 vuoden ajan, lukuunottamatta sairausjaksoja. Vaikka onhan tuossa geenitkin mukana, niin kyllä hän on hyvä esimerkki terveen elämäntavan tuomasta hyödystä. Kerran mieheltä syöpäkasvainkin leikattu, joten ei ole välttänyt ihan sairauksiakaan.
Tuo on niin totta muutenkin, meillä on töissä esimerkiksi yksi yli 50v nainen, joka varmasti kunnoltaa päihittää usean meillä työskentelevät 25-vuotiaan.