Mä en enää jaksa lapsen läksyjen tekoa.

Googlaa "2-9 hajotelmat" ja pääset tehtäviin käsiksi...

myös lukihäiriöinen tyttö. ALkutaival oli todella vaikea. Sitten kun lukihäiriö todettiin ja tukitoimet alkoivat pyöriä (ja tärkeintä; opettaja vaihtui...) niin alkoi sujumaan paremmin. Meillä esim. läksyjä on helpotettu, eli ope antaa vaan osan niistä tehtävistä mitä muille tulee. Onko varmaa, ettei kiusata koulussa? onko kavereita?

Mutta ei näytä auttavan.



Minä epäilen että tyttö on pudonnut luokan ulkopuoliseksi ja tässä voi olla aika merkittävä syy. Opettajakin vaihtui juuri vuodenvaihteessa, vaikuttaa olevan kyllä pätevä ihminen.



ap

millaista yhteyttä pidät kouluun? meillä on ollut avoin keskusteluyhteys niin opettajaan, erkkaopeen kuin enkun opeenkin, laitellaan viestejä, soitellaan, on pidetty yhdessä palaveria jne jne. Kaikki tietävät tytön tilanteen ja kaikki ovat motivoituneita häntä auttamaan. Lapsikin sen tietää ja ehkä senkin takia tsemppaa itseään.

tuli mieleen, että saako tyttö apua, onko tukitoimia? Ilman muuta erityisopet, kuraattorit ja koulupsykologit kehiin, jos tilanne on todellakin noin vaikea!



Voimia teille! Meillä on poika, jolla todettu oppimisvaikeus. Koulunkäynti ja läksyt olivat todella raskaita sekä lapselle että vanhemmille. Sitten saatiin apua ja lapsen elämä helpottui pikkuhiljaa. Toki lapsi tiedostaa, että ei pysty kaikissa asioissa samaan kuin muut, mutta ollaan yritetty keskustella asiasta pojan kanssa aina kun koulunkäynnissä on otain hankalaa. Otan myös erittäin herkästi yhteyttä kouluun, jos havaitsen jotain kiusaamiseen viittaavaa. Jonkin verran on ollut luokkakavereiden taholta ihmettelyä ja piikittelyäkin miksi lapsemme ei osaa joitain asioita.



Pitäkää pintanne ja vaatikaa apua lapsellenne. Murrosikäkin alkaa pikkuhiljaa tulla, joten se tuo taas lisähaastetta tilanteeseen.

meillä on paljon auttanut se, että minä luen koealueet ja osan kotiläksykappaleista ääneen. Ymmärryksestähän ei ole pulaa, eikä oppimiskyvystä sinänsä, vain se lukeminen takkuaa. Joskus lapsi on myös kirjoittanut tietokoneella läksyt, kun se on helpompaa kuin käsin (korjaaminen helpompaa, helpompi ujuttaa tekstiä väliin, helpompi myös nähdä onko oikein kirjoitettu ja tarpeen vaatiessa oikolukuohjelmaakin voi käyttää).



Periaatteessa kokeet pitäisi saada tehdä suullisesti jos on lukihäiriö, mutta ei me kyllä koskaan ole saatu. Lisäaikaakaan ei tippunut alakoulun puolella, yläkoulussa sentään jo joissain aineissa, sitä vaan ei aina etukäteen tiedä, että saako tällä kertaa vai ei, joten monesti jää lapselta hyödyntämättä.



Ootte varmaan myös kokeilleet näitä perinteisiä ikkunapahvia ja värillisen kalvon läpi lukemista?



Me käytiin myös siinä kuuluisassa asentohoidossa ja on tehty niitä kääntyilyitä. En tiedä, auttaako se oikeasti, mutta sattui kyllä, että juuri sen käynnin jälkeen poika innostui lukemaan sarjakuvia ensimmäsitä kertaa. Ja automatkojen matkapahoinvointi helpotti myös.



Noin pääsääntöisesti lukemisessa vaan auttaa harjoitus. Koittakaa lukea mahdollisimman paljon kotona, lukekaa yhdessä. VÄhänkin harjoitus ja helppokin teksti auttavat lasta ja lisäksi sun kannattaa itse lukea vaikeampia tekstejä ääneen niin sanavarasto kasvaa - sekin auttaa kun tietää, mitä sanoja siellä tekstissä voisi olla. Saa edes arvattua.



Kaiken muun kyllä hanskaa harjoituksella ja sisulla, mutta kielten opiskelu on yhtä tuskaa, kun tähän kaikkeen lisätään vielä se, että sanoja kirjoitetaan ian toisin kuin äännetään.

tyttö käy 2 krt/vko erityisopettajalla, kerran viikossa oma opettaja pitää tukiopetusta ja avustaja on apuna aina joskus.



Yhteys kouluun on ollut olemassa, mutta tässä oli nyt monta opettajan vaihdosta. Syksyllä opettajaa vaihtui kun 2. luokka loppui. Vuoden vaihteessa tuli taas uusi opettaja. Tämä ei kyllä auttanut asiaa ollenkaan. Minulla on tunne että koulussa ymmärretään lapseni ongelma (paitsi englannin opettaja), mutta häntä yritettiin repiä mukana normaaliopetuksessa liian pitkään. Voimat loppuivat ja nyt hän on ihan puhki.



Olen koko ajan lukenut lapselle kaiken ääneen, tekstit ja tehtävät, mutta mulla tuntuu nyt loppuvan itsellänikin voimat. Koululta minua kiitellään kovasta työstä, mutta mulla on niin rittämätön olo. Vaikka kuinka teen ja autan, ei se vaan riitä. Enkä minä kyllä varmaan osaakaan auttaa oikein.



Pari kuukautta sitten luvattiin että tyttö pääsisi erityisluokalle, mutta nyt kerrottiin että ei se onnistukaan, ei mahdu. Tuntuu kovin epätoivoiselle tämä tilanne. Mitä sitten tapahtuu jos tuo lapsi palaa ihan loppuun ja masentuu? Sairaalakoulu vai mikä tässä on edessä? Haluaisin että lapsi pääsisi vaikka koulupsykologille, mutta eihän sinne pääse kuin joskus puolen vuoden päästä. Ei auta nyt, kun tilanne on niin akuutti.



ap

Minulla ei ole tällaista tukea tarvitsevaa lasta, mutta työn kautta olen nähnyt millaista jälkeä opettajanvaihdos voi pahimmillaan tehdä. Olet kyllä todella urheasti koittanut tehdä kaikkesi, mutta ongelma on siinä, että kotoa käsin et saa muutettua tilannetta siellä koulurakennuksen sisällä.



Itse olisin varmaan niin radikaali, että ottaisin tytön kotiopetukseen loppukevääksi. Sillä jos tytön kanssa pitää joka tapauksessa käydä kaikki asiat kotona noin tarkasti läpi ja kotona on parempi olla kuin koulussa, niin... Kotiin voisi ainakin muutamaksi aamupäiväksi viikossa "kotiopettajan", eli jonkun joka pystyisi olemaan aikuisena lapselle, ymmärtäisi erityistarpeiden päälle ja voisi käydä tehtäviä läpi. Tai jotakin, ihan mitä vaan, mutta kyllä minun korvaani tuo tilanne kuulostaa ihan kestämättömältä. Kouluun voisi palata sitten kun erityisluokalle mahtuu, piste.

Mutta minä en usko omiin kykyihin opettaa noita asioita. Lisäksi tässä on vielä se että lapsi olisi yksin päivät, puoli viiteen asti. Illat menisi sitten niiden koulujuttujen kanssa. Menee vähän hallitsemattomaksi.

Kiitos ideasta kumminkin. Kaikkea kannattaa harkita.

ap

Koulut jäivät peruskouluun. Lama-aikana ei ollut kouluilla riittävästi tarjottavana tukiopetusta tai koulupsykologejakaan.



Elelen nykyään tukien varassa. Pakota sitä niihin läksyihin. En usko että muusta on apua.

Muutoin käy kuten minulle.



-Tukien varassa vuodesta 97

Joka ilta, mutta olen ihan varma ettei se auta, syrjäytyy tuo lapsi kumminkin.



Näin pessimistiset mun ajatukset on tällä hetkellä..



ap

Mutta minä en usko omiin kykyihin opettaa noita asioita. Lisäksi tässä on vielä se että lapsi olisi yksin päivät, puoli viiteen asti. Illat menisi sitten niiden koulujuttujen kanssa. Menee vähän hallitsemattomaksi.

Kiitos ideasta kumminkin. Kaikkea kannattaa harkita.

ap

Sinähän se tunnut tähänkin asti ottaneen paljon vastuuta opettamisesta ja samat kirjathan teillä on nämä pari viimeistä kuukautta. Jos meno koulussa tökkii tässä vaiheessa maaliskuuta näin pahasti, ei se huhti- ja toukokuun läpivienti verissä päin varmastikaan sitä tyttöä paljonkaan auta. :/ Jos pystyisitte ottamaan edes pariksi aamuksi viikossa hoitajan ja vielä jos pystyisit lyhentämään työaikaa 5 h/vko ja tulisit tuntia aiemmin kotiin, olisi se jo inhimillistä. Koulukiusattuna voin sanoa, että mieluummin yksin kotona kuin koulussa valtava solmu vatsassa. Ja jos nyt ottaisit lapsen kotiin, voisi se jopa edistää erityisluokkapaikan saamista heti seuraavana syksynä. Jos ei muuta, niin esitä tämä ajatus koulussa ja katso miten reagoivat. Ole ihan rehellinen ja kerro, että sinulla eivät keinot eivätkä jaksaminen riitä ja lapsi silmin nähden kärsii.

Jos asuisitte tässä lähellä, voisin vaikka itse ilmoittautua vapaaehtoiseksi hommaan, sen verran pahalta tuo tilanne kuulostaa.

joten ehkä sunkaan ei kannata sitä erityisluokan puutetta pahemmin surkutella. Nimittäin vaikka sitä meille mainostettiin,e ttä siellä opettajalla on aikaa ja keinoja ja resursseja ja on erityisiä tiloja tehdä kokeita omassa rauhassa ja kuunteluita kuulokkeilla ja tietokoineita ja ties mitä niin oikeasti siellä ei ollut MITÄÄN välineitä (tai no, yksi varmaan 1990-luvulta peräisin oleva tietsikka kuvaputkimonitorilla seisoi nurkassa), mitään rauhallisia tiloja tai omia nurkkauksia ei ollut eikä saanut rakentaakaan kuulemma kun talo oli täynnä asbestia ja opettajan aika ei riittänyt muuhun kuin yhden oppilaan (joka ei ollut meidän poika) rauhoiteluun. Ajan puutteen vuoksi mitään erityiskeinojakaan ei nähty. Joten voit aika rauhallisin mielin ap olettaa,e ttä vaikka tunnet itsesi riittämättömäksi, sulla on itseasiassa tähän kaikkein eniten aikaa ja keinoja.



Jos sinusta tuntuu sille, että lapsi palaa loppuun, niin ota ihmeessä hänet sairaslomalle pariksi päiväksi. Minäkin olen tehnyt näin ihan rehtorin luvalla, kun tilanteeseen liittyi kiusaamista.



Kaikki kokemuksellinen ja tekemällä oppiminen on myös hyväksi. Miettikää kaikkien koululaiheiden kohdalla, että liittyiskö tämä jotenkin omaan tavalliseen elämään. Ostakaa "nuoren keksijän kirjoja" ja koepaketteja. TEhkää luontoretkiä bilsan aiheista. Jms. Kaikki konkretia auttaa.



tsempiä, lukihäiriö helpottuu (ainakin kaiken paitsi kielten osalta) kun ajan myötä tulee lisää harjoitusta

Mutta minä en usko omiin kykyihin opettaa noita asioita. Lisäksi tässä on vielä se että lapsi olisi yksin päivät, puoli viiteen asti. Illat menisi sitten niiden koulujuttujen kanssa. Menee vähän hallitsemattomaksi.

Kiitos ideasta kumminkin. Kaikkea kannattaa harkita.

ap

Sinähän se tunnut tähänkin asti ottaneen paljon vastuuta opettamisesta ja samat kirjathan teillä on nämä pari viimeistä kuukautta. Jos meno koulussa tökkii tässä vaiheessa maaliskuuta näin pahasti, ei se huhti- ja toukokuun läpivienti verissä päin varmastikaan sitä tyttöä paljonkaan auta. :/ Jos pystyisitte ottamaan edes pariksi aamuksi viikossa hoitajan ja vielä jos pystyisit lyhentämään työaikaa 5 h/vko ja tulisit tuntia aiemmin kotiin, olisi se jo inhimillistä. Koulukiusattuna voin sanoa, että mieluummin yksin kotona kuin koulussa valtava solmu vatsassa. Ja jos nyt ottaisit lapsen kotiin, voisi se jopa edistää erityisluokkapaikan saamista heti seuraavana syksynä. Jos ei muuta, niin esitä tämä ajatus koulussa ja katso miten reagoivat. Ole ihan rehellinen ja kerro, että sinulla eivät keinot eivätkä jaksaminen riitä ja lapsi silmin nähden kärsii.

Jos asuisitte tässä lähellä, voisin vaikka itse ilmoittautua vapaaehtoiseksi hommaan, sen verran pahalta tuo tilanne kuulostaa.

Käytännön toteutus vaan nyt ontuu.

Meillä meni aiemmin hyvin ilmeisesti siksi että minä olin vielä viime syksynä opiskelemassa -> mulla oli aikaa ihan eri tavalla kuin nyt. Nyt olen työharjoittelussa kesään asti. Siitä ei oikein voi lyhentää työaikaa. Syksyllä menen toki takaisin kouluun, että sitten varmaan taas vähän helpottaa. Tämä kevät nyt vaan pitäisi jotenkin selvitä.

ap

lapsen lukihäiriö johtuu todella kapeasta työmuistista. Helpottuukohan se oikeasti kasvun ja harjoituksen myötä?

Koulunkäynti tuosta vai vaikeutuu, ei helpotu.

Omani lähtee tukitoimin lähikouluun. Lastani kuntoutettu alkaen 2v. ja ilmeisesti pojalla lievä adhd ja kapea-alaiset kielelliset ongelmat.

En tiedä mitä teidän tapauksessa voi tehdä, kun tilanne on jo noin huono.

Koulunkäynti tuosta vai vaikeutuu, ei helpotu.

Omani lähtee tukitoimin lähikouluun. Lastani kuntoutettu alkaen 2v. ja ilmeisesti pojalla lievä adhd ja kapea-alaiset kielelliset ongelmat.

En tiedä mitä teidän tapauksessa voi tehdä, kun tilanne on jo noin huono.

Viime talvena lupailtiin, mutta ei mahtunut. Tammikuussa luvattiin aivan varmaksi että nyt on paikka. Kaksi viikkoa sitten ilmoitettiin ettei taida onnistua ja eilen sanottiin varmaksi että ei mahdu.

ap

se olisi loistava paikka lapsellesi ja saisi oikeat avut! mukautetut aineet, yksilölliset läksyt ja onnistumisen tunteita!

Meillä 4lk.tyttö, jolla lukihäiriö, hahmottamisongelmia jne.



Ekalta luokalta lähtien koulunkäynti ollut todella vaikeaa, läksyjen teosta ei ole tullut yhtään mitään ja itse olen ollut aivan totaalisen loppu.



Nyt vasta kun neljäsluokka alkoi(opettaja sekä koulu vaihtui), alettiin tytön asioihin ottamaan kantaa vaikka olen koko ala-asteen toitottanut että tarvii apua.

Tyttö sai "oma matikka"-kirjan, joka helpotettu versio muiden kirjasta.

Käy pari-kolme kertaa viikossa tukiopettajalla yms. tukitoimia ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana ollaan menty läpi jopa ekanluokan asioita.



Vielä kolmosluokan lopussa tytöllä ei ollut mitään käsitystä esim.mikä luku tulee 199 jälkeen.Tai että kymmenissä vain etuluku vaihtuu kun mennään kymmeneltä toiselle, että numerot menee aina samassa järjestyksessä.



Äidinkielessä saattaa tulla läksyksi tarina ja siihen kysymyksiä.Vielä nelosluokan alussa jouduin johdattelemaan että vastaukset löyty, tuolloin saattoi lukea tarinan vaikka 10kertaa eikä mitään toivoa vastausten löytämisestä.Nyt hieman edistytty tässä asiassa.



Tosi vaikeasti sain laitettua asioita tekstiksi.Minusta on helpottavaa huomata että on muita samassa tilanteessa!

lapsen lukihäiriö johtuu todella kapeasta työmuistista. Helpottuukohan se oikeasti kasvun ja harjoituksen myötä?

koska aivoissa on tavallaan polkuja varastohyllyihin, joissa tavuja, sanoja ja asioita säilytetään. Jos on huono työmuisti, nämä polut on heikkoja ja selvää systeemiä, mistä mitäkin haetaan, ei ole. Mutta kuten polut oikeassa maailmassa, myös nämä polut kuluvat sitä selvemmiksi, mitä enemmän niitä käytetään. Myös aivoissa siis yhteydet kehittyvät harjoittamalla. Mitä useammalla tavalla niitä harjoittaa,sen parempi. Siksi siis myös noita kokemuksellisia jms menetelmiä kannattaa kokeilla.

TOki sitä muistettavaa tulee myös lisää, mikä vaikeuttaa asiaa jonkun verran.