Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimoni jätti minut ja lapset
12.03.2011 |
Ihan tuosta vain tekstiviestillä ilmoitti tänä aamuna ettei jaksa tulla enää kotiin. Lähti siis eilen parhaan tyttökaverinsa "viihteelle" ja ilmoitti tulevansa aamulla sitten takaisin. Nyt siis ei olekaan tulossa, ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, ei mitään. Ilmoitti vain ettei halua perhe-elämää, haluaa elää vapaasti rakastaen niin paljon kuin mieli tekee. On kuulemma hyvä mieli siitä, että meidän 4 ja 7 vuotiailla lapsilla (tyttö ja poika) on hyvä isä.
Olisihan tämä pitänyt arvata! Mutta ihan noin vain. Meillä siis on sellainen tilanne ollut, että vaimoni oli alkuaan innoissaan raskauksistaan ja teki paljon suunnitelmia, mutta vähitellen lasten syntymän jälkeen huomasinkin kaiken vastuun (esim. yösyötöt, vaipanvaihdot, leikkimiset, nukuttamiset) jääneen minulle. Minä jopa jäin kotiin hoitamaan kumpaakin lasta kunnes olivat parivuotiaita ja menivät päiväkotiin. Vaimo on siis töissä, ensin teki lyhyttä päivää, mutta viime vuodet suunnileen kello 8-18 välisen ajan ollut töissä (tai missä lienee). Itselläni on tavallinen klo 8-16 työ.
Vaimoni sisko kertoi tänään aiemmin puhelimessa, että tällä vaimollani on ollut jo vajaan vuoden ajan suhde toiseen mieheen. Miksi ihmeessä ei sitten kertonut koskaan minulle? Vastasi ettei se minulle kuulunut, naisella kuulemma pitää saada olla vapautta.
Olen pitänyt hänestä aina hyvää huolta, rakastanut, hellinyt, hoitanut kodin ja lapset, mutta ei näytä sekään riittävän. Nyt olen ihan maassa, en jaksa enää, lapset onneksi tuovat iloa, on syytä jaksaa siis. Tuo vaimon sisko kertoi ettei vaimoni halua tavata minua tai lapsia ainakaan muutamaan viikkoon, kuulemma minun kannattaisi hakea yksinhuoltajuutta. Tää on ihan mahdotonta! Ei voi olla totta! Miksi minua pitää rangaista näin, miten voi lapsille näin tehdä? Ollaan molemmat siis vaimoni ja minä 28-vuotiaita.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan parempi ehkä joo, mutta en pysty ajattelemaan ketään toista naista enkä uskalla enää luottaakaan naisiin. Nyt jää asuntolaina + muut lainat minulle maksettavaksi kun vain minun nimissäni esim. autolaina ja muut lainat ovat. Meillä oli töissä yt:t ja olin yksi heistä ketkä saivat lähteä vajaa viikko sitten. Taitaa mennä kaikki alta...
hankit uuden duunin, ihan sama mitä tai sitten järjestelet asiat kuntoon ja nostat ansiosidonnaisia.
Varmaan olis pitänyt tajuta se silloin 19-vuotiaana kun aloin hänen kanssaan olemaan, oli niin rikkonainen että jotenkin vain jäin häntä hoivaamaan. Tässä on tosiaan roolit ihan väärinpäin! Oli harrastanut näitä yhdenyönsuhteita yms. jo useita vuosia ja oli ihan rappiolle menossa, mutta minun kauttani sanoi saaneensa voimia ja päässeensä jaloilleen. Välillä meillä menikin upeasti, mutta kai se sitten on vaan niin tylsää tämä perhe-elämä, ei ainakaan seksinpuutteeseen tai laatuun tämä kaatunut, ei varmasti voi nykyinen/tuleva mies parantaa. Hän on minun vastakohtani, tiedän tyypin, rikosrekisteriä ja vankilareissuja tyypiltä löytyy, ja historiastaan tunnettu naistenhakkaaja kyseessä. Mut on varmaan sitten niin ihanan jännä ja parempi tyyppi, ei vaan voi ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanki todistaja, että saat yksinhuoltajuuden
Alue: Aihe vapaa
mutta usko pois, aika parantaa haavat ja viimeistään vuoden päästä huomaat, että olet selvinnyt ja elämä hymyilee jälleen. Varmasti!
Olette saaneet lapsenne kovin nuorina ja vaimoltasi näkynee jääneen nuoruus elämättä - tai sitten hän ei vain ole sitoutuvaa ja äitityyppiä. Sitä et voi muuttaa eikä se ole sinun vikasi. On upeaa, kuinka olet itse sitoutunut lapsiinne ja kuinka olet vaimoasi jaksanut, mutta nyt on Sinun vuorosi. Ota omasi, huolehdi lapsistasi ja unohda vaimosi - menkööt hän. Lyön vetoa, että loppupeleissä sinä olet tässä se, joka "voittaa". Ja uusi rakkauskin varmasti löytyy sitten joskus, kun on sen aika.
Kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa, ja ehkä sinä tarvitsit tämän tilaisuuden jostakin syystä. Ota se avoimesti vastaan, vaikka pelottaisikin ja ahdistaisi. Voit hakea keskusteluapua perheneuvolasta ja etsi apua myös lastenvalvojalta sekä eronneiden ryhmistä, se helpottaa!
Tsemppiä!