Erosta selviäminen ottaa koville pitkästä (yli15v) suhteesta, miten olette sevinneet?

Nyt vuosi kulunut kun erottiin mieheni kanssa ja muutin omaan kotiin. Olimme yhdessä teineistä asti, kasvettiin aikuisiksi yhdessä ja suhde oli turvallisen tuntuinen. Meillä on kaksi lasta ja ns. kaikki puitteet kunnossa. Mies vaan kuitenkin "kyllästyi" yhteiselämäämme, kun en jaksanut arjen pyörityksen keskellä huomioida häntä tarpeeksi jne..

Itse en suhteeseen sinänsä enää kaipaa, mutta kuitenkin tämä yksin elämä tuntuu edelleen ihan hirveän yksinäiseltä.

En osaa kuvitella, että voisin löytää hyvän kumppanin itselleni enää. Olen 35v. ja "perusasiat" ihan kunnossa. Lasten tilanne on myös kunnossa, asuvat vuoroviikoin isällä ja minulla, asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Huoltajuusjärjestelyt ovat toimineet todella hyvin, siitä olen tosi kiitollinen.



Mutta, miten tällainen aikuinen nainen voisi saada elämäänsä sisältöä?? Ystäviä on vain muutama ja he elävät edelleen tiivistä perhekeskeistä elämäänsä, joten en heistä juuri saa tukea.



Miten olette saaneet elämänne järjestykseen?

Onko minulla vielä toivoa, että voisin löytää pysyvän uuden ihmissuhteen? Baareista en usko onnea löytyvän, mutta mistä sitten?



En siis suhteeseen nyt erityisesti hinkua, mutta nyt voisi olla jo halua ja voimavaroja siihenkin. Yksin en loppuelämääni toivoisi viettäväni, mutta huono suhde on ehdottomasti huonompi vaihtoehto kuin yksinelämä.



Eli pientä lohtua kaipaisin teiltä, pliiss!!