Eikö lapsen opettajan työtä saa koskaan kyseenalaistaa? Opettaja otti nokkiinsa, kun

Mietipä, miten reagoisit, jos joku täysin asiantuntematon tulisi kyseenalaistamaan sinut ja sinun ammattitaitosi??? Esim. jollekin tietokoneohjelmoijalle siivooja alkaisi neuvoa, miten ohjelmointia hänen mielestään pitäisi tehdä...

hän voisi myös pysyä asiallisena ja ottaa ehdotuksia vastaan. Muuten näen kyllä erittäin epätodennäköisenä että siivoojaa millään tavalla motivoisi mennä insinöörin selän taakse neuvojaan hönkimään.

Keskustelu saattaisi kyllä käynnistyä sellaisesa kuvitteellisesa tilanteessa, että siivousaikataulut eivät insinöörin mielestä toimi yksiin hänen luovien ja tuotteliaiden hetkiensä kanssa. Ehkäpä hän kohteliaasti ehdottaisi siivoojalle, että tämä siistisi ensin toisten insinöörien huoneet ja kävisi hänen huoneessaan vasta kahvitauolla. Ja siivooja taas ehdottaisi, että insinööri itse hieman siirtäisi lounastaukoaan, koska siihen aikaan siivojan kyllä sopisi tulla huonetta järjestelemään. Henkilöistä sitte riippuisi, kuinka keskustulun jatkon käy.

ei KOSKAAN saa kyseenalaistaa.



Meillä suljettiin jopa vanhempien välinen keskusteluyhteys, ettei asioista vain voisi puhua. Sitten kun otin yhden kaupunkitason toimintamallin esille, sain rehtorilta syytteet ja huudot että arvostelen heitä henkilökohtaisesti. Jep.

kaikesta samaa mieltä, mutta en koe tarpeelliseksi myöskään puuttua hänen tapaansa hoitaa asiat. Koulumaailma on oma maailmansa ja opettajilla on monenlaisia paineita mistä tavisäiti ei edes tiedä.



Ei kukaan ulkopuolinen puutu minunkan töihini!

kaikesta samaa mieltä, mutta en koe tarpeelliseksi myöskään puuttua hänen tapaansa hoitaa asiat. Koulumaailma on oma maailmansa ja opettajilla on monenlaisia paineita mistä tavisäiti ei edes tiedä.

Ei kukaan ulkopuolinen puutu minunkan töihini!

Jos sinulla olisi itse järjestämäsi asiakastapaaminen, suuttuisitko asiakkaalle siitä, että hänellä olisi omia näkemyksiä omista tarpeistaan? Ja hän siis kertoisi näkemyksistään ystävällisesti ja pyytäisi sinua taas perustelemaan omaa mahdollisesti eriävää kantaasi?

Mikä itse olet ammatiltasi?

ja heidän odotustensa ja toiveittensa kanssa. Osa asiakkaista nojautuu täysin ammattitaitooni ja antaa minun tehdä kaikki päätökset. Toiset taas tuovat odotuksiaan selvästikin esille, ja näistä lähtökohdista syntyy yleensä hedelmällisin yhteistyö.

Ehkäpä siis olen tottunut liian hyvälle: olen tottunut siihen, että puolin ja toisin ehdotellaan ja etsitään parasta lopputulosta. Minusta tämä toimi päiväkodissa hyvin. Koulussa näköjään ei?

ap

Toiset on herkempiä kuin toiset. Ei maailma pyöri missään niin, että absoluuttisesti on joku mittari ja kaikkien pitää olla työnsä suhteen samanlaisia.



Mitä tuohon opettajan työhön tulee, niin itse olen sitä mieltä, että työ on todella herkkää. Siinä ollaan toisten lasten kanssa tekemisissä ja erityisen vaikeaa on se, että joutuu arvostelemaan toisten lapsia. Onhan se kenelle tahansa vanhemmalle vaikea kuulla kritiikkiä lapsestaan joko suullisesti tai edes numeron muodossa.

Mitä tuohon opettajan työhön tulee, niin itse olen sitä mieltä, että työ on todella herkkää. Siinä ollaan toisten lasten kanssa tekemisissä ja erityisen vaikeaa on se, että joutuu arvostelemaan toisten lapsia. Onhan se kenelle tahansa vanhemmalle vaikea kuulla kritiikkiä lapsestaan joko suullisesti tai edes numeron muodossa.

V

Mietipä, miten reagoisit, jos joku täysin asiantuntematon tulisi kyseenalaistamaan sinut ja sinun ammattitaitosi??? Esim. jollekin tietokoneohjelmoijalle siivooja alkaisi neuvoa, miten ohjelmointia hänen mielestään pitäisi tehdä...

Jos tämä siivoaja sitä lopputulosta käyttää, tottakai hänen tarpeensa ja kokemuksensa asiasta huomoidaan! Koska käyttäjät ne loppupelissä määrittävät, myykö tuote vai ei.

Älä puhu asiasta, josta et ilmeisesti tiedä mitään...

Lähtökohtaisestihan se on niin, että päävastuu kasvatuksesta on vanhemmilla, mutta päävastuu opetuksesta on opettajilla. Sekä vanhempiin että opettajiin mahtuu valtavasti erilaisia persoonia, eikä ajatukset aina kohtaa. On kuitenkin lapsellista, jos puolin ja toisin ei voi tarkastella toimintatapojaan, saati muuttaa niitä tarvittaessa. Kyseessä olevaan asiaan en osaa ottaa kantaa, koska kuten sanoin, faktat ovat aika vähissä.

Yksi opettaja oli sellainen, jota kaikki vanhemmat haukkui. Vähän pelkäsin, että mitenhän sitä sitten pärjätään jos tulee asiaa. Mutta hänen kanssaan on asiat saatu hoidettua aivan loistavasti.



Ihan tällaisesta tyypillisestä Nico-Petteri-asiasta otin yhtettä häneen, että lapseni on kova stressaamaan. Hänellä on sitten päänsärkyä ja mahakipua jos jännittää ja pelkää jotain. Sellaista oireilua oli alussa kun opettaja vaihtui. Arvelin, että edellinen opettaja kun oli ollut "lepsu" ja lempeä ja sellainen mammamainen, uuden opettajan räväkkä tyyli oli vähän outoa lapselleni.



Soitin opettajalle ja kysyin, olisiko hänellä joskus aikaa jutella. Olin varma, että nyt tullaan silmille, että täällä joku curling-mamma yrittää taas paapoa lastaan. Mutta aika järjestyi. Puhuimme asiasta ja selitin, että lapseni on vähän herkkä omalla laillaan ja ottaa aika tosissaan jos huudetaan yms. Opettaja on aika tempperamenttinen luonteeltaan ja heillä olikin käynyt eräs kaplakka, missä opettaja oli huutanut koko luokalle ja lapselleni sitten syyttä siinä samassa.



Opettaja oli todella mahtava tyyppi ja ymmärsi asian. Hän itse ehdotti, että juttelee lapseni kanssa, että hän oli koko luokalle vihainen, ei lapselleni.



Ajatelkaa, näin pikku juttu. Mutta lapsen aamuiset mahakivut loppuivat ja päänsäryt. Lapsi oppi ottamaan vastaan tempperamenttisempaakin palautetta ja opettaja on nyt lapseni lempiope ja koulu menee todella hyvin.



Näin pieni asia ja av.mammojen mielestä lapsen lellimistä. Mutta vaikutti niin paljon pojan elämään ja opiskeluun. Opettajan ajasta ei vienyt paljoa, mutta tällä säästettiin paljon lapsen sairaslomia. Kun ei aamulla yksinkertaisesti voinut laittaa kouluun kun lapsi yökki ja mahaa kouristi.



Mutta ymmärrän tätä opettajaa, koska hän on sellainen tempperamenttinen. Lapset valittaa kotona, että opettaja on ihan hullu ja vanhemmat tulee lankoja pitkin hänelle huutamaan. Kun asiallisesti juttelimme ongelmastani, hän oli hyvin ammatillinen ja ymmärtäväinen ja meillä on ollut hedelmällistä yhteistyötä vuosien varrella. Nyt on toinenkin lapseni menossa tämän saman opettajan luokalle ja olen tästä asiasta tosi tyytyväinen.

Olisi paljon helpompi kommentoida jos voisit avata tilannetta vähän enemmän.

Saivartelua. arvioida lienee oikea sana, mutta arviointi sisältää aina sen arvostelun.:)



Tiedän ihan kokemuksesta, kuinka herkkis sitä on lapsensa suhteen. LTO eskarissa antoi pari viikkoa sitten palautetta asiasta, jossa lasta pitäisi kehittää/rohkaista ennen koulun alkua. Mä puhkuin kaksi päivää syvää vihaa tuota "ämmää" kohtaan, joka kehtaa vihjaista, että mun kullannupussa on jotain kehitettävää.:) No, otin palautteen asiallisesti vastaan ja asiastahan se tuli, kun tunteet vähän jäähtyi. Miehelle ehdin meuhkata sitä täällä kotona ja vielä mummullekin.

Opettajan työ nyt sattuu koskemaan MINUN lastani, joten todellakin aion sotkeutua asioihin, jos tarve.

kaikesta samaa mieltä, mutta en koe tarpeelliseksi myöskään puuttua hänen tapaansa hoitaa asiat. Koulumaailma on oma maailmansa ja opettajilla on monenlaisia paineita mistä tavisäiti ei edes tiedä.

Ei kukaan ulkopuolinen puutu minunkan töihini!

Paljon ollut puhetta just tästä miten vanhemmat hyppii opettajien nenille joka asiasta. Kuulema menny ihan mahottomaks neuvominen ja yheyksien ottaminen. Opettajat ei enää kerkiä muuta tehäkään kuin kuunnella pilttien vanhempia :D



Mulla monta opettaja tuttua ja aina marmattavat, että vanhemmat sitä ja tätä ja plää plää.



En ikinä ota yhteyttä lasteni opettajiin. Saavat olla aivan rauhassa. Ja sitten kävi niin, että yks opettaja teki minusta ja miehestäni ilmoituksen lastenvalvojalle, että emme välitä lapsistamme ja varsinkin äiti on täysin välinpitämätön.. :D Voi vittu mä repesin. Aattelin, et mikähän se on nyky maailmassa oikea tapa toimia... Käytiin lastenvalvojalla ja totes, että kaikki on ihan ok.

Etenkin yläkoulussa kun on n. 200 oppilasta, joiden asiantuntija-vanhemmat katsovat asiakseen kertoa mielipiteensä milloin mistäkin asiasta.



Esim. erään 8-luokkalaisen äiti oli sitä mieltä, että tein väärin, kun annoin täysin väärin tehdystä tehtävästä 4. Olisi pitänyt kannustaa ja antaa hyvä numero, kun poika oli kuitenkin yrittänyt. Ihan kuin töissäkin riittäisi, että tekee jotain, vaikkakin ihan eri asiaa kuin pitäisi! Annoin vielä mahiksen uusia, ja poika tekikin sitten tehtävän oikein ja sai 7.



Ja vielä yksi asia: me emme ole palveluammatissa. Te ette ole meidän asiakkaitamme, joita meidän tulee palvella. Me olemme kasvattajia ja opettajia, ammattilaisia siinä. Te hoidatte oman osuutenne kotona, me koulussa. Kiitos.

ja niin kauan kuin työnne koskee minun lastani, katson, että opettaja saa vastata opetuksensa ja kasvatuksensa laadusta myös minulle.

Etenkin yläkoulussa kun on n. 200 oppilasta, joiden asiantuntija-vanhemmat katsovat asiakseen kertoa mielipiteensä milloin mistäkin asiasta.

Esim. erään 8-luokkalaisen äiti oli sitä mieltä, että tein väärin, kun annoin täysin väärin tehdystä tehtävästä 4. Olisi pitänyt kannustaa ja antaa hyvä numero, kun poika oli kuitenkin yrittänyt. Ihan kuin töissäkin riittäisi, että tekee jotain, vaikkakin ihan eri asiaa kuin pitäisi! Annoin vielä mahiksen uusia, ja poika tekikin sitten tehtävän oikein ja sai 7.

Ja vielä yksi asia: me emme ole palveluammatissa. Te ette ole meidän asiakkaitamme, joita meidän tulee palvella. Me olemme kasvattajia ja opettajia, ammattilaisia siinä. Te hoidatte oman osuutenne kotona, me koulussa. Kiitos.

työpaikalle useinkin?



Neuvotteko useinin ihmisiä kaupassa, poliisia, bussikuskia jne?

kysyin häneltä perusteita eräälle toimintatavalle. Kerroin myös mielipiteeni: minusta lapselleni olisi sopinut paremmin jokin muu tapa hoitaa tämä asia. En viitsi kertoa yksityiskohtia, mutta kyseessä on ihan arkinen opetustilanteisiin liittyvä toimintatapa.

Olin niin ystävällinen ja kunnioittava kuin osasin, mutta näköjään opettajat sitten ovat kaiken arvostelun yläpuolella. Sain niskaani aikamoisen ryöpytyksen: opettaja on mielestään lasta kohtaan reilu, minä taas vaatimuksineni epäreilu. Minun näkökulmastani taas opettaja on tässä asiassa turhan lepsu tai vapaan kasvatuksen henkinen.

Hölmöltähän tämä tuntuu. Kyseessä on kuitenkin minun lapseni - enkö minä saa haluta hänelle parasta, ja jos jokin mietityttää, enkö minä saa ottaa asiaa puheeksi?

ja mellastaa kouluissa. Se on ihan ok heidän vanhempiensa mielestä.



Nykyään lapsilla ei ole enemmän käyttäytymishäiriöitä, mutta luokat ovat sekaisin käytöshäiriöisistä ja ns. tavallisista kun ei ole enää tarkkisluokkia.



Vanhemmat ovat nykyään erilaisia ja erilaista käytöstä suvaitaan nuorilta. Vittuilu ja häiriköinti on sallittua niin kaupungilla kuin lasten kotonakin ja kouluissa.

lienee ollut väärällä tavalla liikenteessä, jos "kyseenalaistanut" opettajan toimintaa. On niin monta eri tapaa millä asian voi hoitaa, ja kyseenalaistaminen on aika usein väärä tapa.



Jos menee polleana ja alkaa ladella toimintaohjeita koska sinun tapa toimia on väärä --> tuskin saa hyvää vastaanottoa.

vert.

Jos taas menee juttelemaan hyvässä hengessä ja kyselee miksi joku tekee niinkuin tekee, ja olisiko mahdollista toimia näin jne. --> luultavasti paljon suopeampi ja vastaanottavaisempi ja sitä kautta tehokkaampi lähestymismuoto.



Ja ap:sta jotenkin huokuu että on ollut väärällä asenteella liikenteessä. Jos koko luokan vanhemmat alkavat KYSEENALAISTAMAAN opettajan toimi, ei työstä tule mitään. Joku kyseenalaistaa miksi pitää tulla niin aikaisin kouluun, toinen kyseenalaistaa miksi niin myöhään. Yksi haluaa liikuntatunnit aamuun, toinen iltaan. Joku toivoo lisää ryhmätöitä lapsille, toinen haluee ettei niitä ole ollenkaan. jne. jne.



Ja jos opettaja toimii ap:n mielestä totaalisin väärin, niin kaksi vaihtoehtoa: laita sanaa ylemmille tahoille, asia tutkitaan ja (veikkaan) päädytään siihen ettei opettaja ole mitään väärää tehnyt. Tai ota lapsi kotiopetukseen, niin hän saa juuri sellaista opetusta miten haluat hänelle sen räätälöidä.