G. Mitä tekisit toisin äityitesi ensitaipalella jos voisit kääntää kelloa taaksepäin?

nyt toista odottaessa aion (ehkä) tehdä joitain asioita toisin, ensinnäkin otan apua vastaan jos tarjotaan, esikoinen oli tosi vaikeeta antaa muille että olisin saanut levättyä. Aion myös ottaa rintakumit aiemmin käyttöön enkä tuskastele helvetillisen kipeän imetyksen kanssa ilman kumeja vaan siksi että jossain lukee ettei kannata käyttää. Ostan nyt myös enemmän vaatetta kirppikseltä, sen olen oppinut vasta nyt, ennen esikoista en juurikaan käynyt. Lisäksi kirjoitan itelleni monta reseptiä antibioottia rintatulehdusten hoitoon koska 40 asteen kuumeessa vastasyntyneen kanssa ei lähdetä apteekkiin ja vaan lääkkeet on oltava kaapissa.

enkä hakeutunut kiireesti opiskelemaan

Ties mitä ovat saaneet aikaan.

Uskoisin itseeni äitinä enkä kuuntelisi niitä kaikkia ristiriitaisia neuvoja, joita sitten vuoropäivin yritin ihan sekopäisenä toteuttaa... Onneksi meni vain noin 4 kk, ennen kuin sain itseeni varmuutta ja tajusin, että hommahan sujuu näinkin, ihan omalla tavallani. Viis muista!



Toisen kanssa olenkin ottanut rennosti. Imetys ei vain sujunut enkä tiedä, mitä vielä voisin tehdä toisin. Ehkä yrittäisin nyt jäädä sinne sairaalaan väkipakolla, jotta ehkä joku vuorossa ollut kätilö/hoitaja osaisi antaa parempia neuvoja... Mutta luultavasti lopputulos olisi sama, kun ongelma oli vauvan jaksamisessa, ei minun maidontuotannossani (jota siis vaan epäiltiin ja johon sain roppakaupalla neuvoja täysin turhaan).

mielestäni olin hyvä äiti lapselleni en täydellinen mutta riittävä. Olin lapsen kanssa 100 %:ti. Ottaisin ehkä enemmän mieheni lapsia huomioon.

En turhaan miettisi, että jos nyt annan nukkua vieressä, oppiiko ikinä omaan sänkyyn, tai jos annan tutin, onko siitä kamalan vaikea päästä pois. Kaikki ajallaan.



En stressaisi siitä, että minun pitäisi ulkoilla, liikkua, käydä ihmisten ilmoilla.. nyt kun olen jäämässä kotiin vauvan ja 3 veen kanssa, ei ole enää samanlaista mahdollisuutta laittaa vauvaa parvekkeelle nukkumaan ja ottaa hyvää kirjaa käteen. Lapsien ja lapsiluvun kasvaessa elämästä tulee varsin touhukasta, joten esikoisvauvan kanssa olisin vaan hyvällä omalla tunnolla.

Tokan ja kolmannen lapsen kanssa oli ihan helppoa. Miten se sen ekan kaa olikaan niin rankkaa.

netistä ohjeita, että pitäisi vaan jaksaa yrittää. Vaan antaisin rinnan lisäksi suosiolla korviketta ja nauttisin ennemmin vauvasta kuin syyllisyydestä.

ja luottaisin enemmän omaan vaistooni lapsen hoidossa ja imetyksessä ym. rauhoittaisin ekan vuoden enemmän kotiin, ekan kanssa oli kauhea stressi että pitää viedä kaikenmaailman muskareihin yms. Enkä stressaisi lapsen rytmeistä niin kovasti, antaisin asioiden sujua enemmän omalla painollaan. Toisen kanssa osasinkin enemmän näin toimia, tosin tuo rytmitys oli jonkinlainen pakkomielle, piti saada vauva isomman rytmiin jotta päästiin kerhoihin tms. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut tehdä helpomminkin..

Hoitaisin unikoulun lempeämmin, ehkä. Vaikka ymmärränkin itseäni - väsymys oli niin hirveä! Se on kuitenkin ainut mitä oikeasti kadun.



On myös hassua tuo purkkiruoka: tuntui ettei millään riitä aika ja energia ruoan laittoon, ja nyt useamman lapsen äitinä laitan ihan suvereenisti sapuskat koko perheelle. No, kaikkeen oppii ajan kanssa, se alku oli niin takkuilua henkisesti.

Hoitaisin unikoulun lempeämmin, ehkä. Vaikka ymmärränkin itseäni - väsymys oli niin hirveä! Se on kuitenkin ainut mitä oikeasti kadun.

On myös hassua tuo purkkiruoka: tuntui ettei millään riitä aika ja energia ruoan laittoon, ja nyt useamman lapsen äitinä laitan ihan suvereenisti sapuskat koko perheelle. No, kaikkeen oppii ajan kanssa, se alku oli niin takkuilua henkisesti.

ja en kuuntelisi äitini "ei sulta maitoa tule sitten lainkaan!" -puheita ja imettäisin vain rohkeasti. Ei sitten kariutuisi imetys alkuunsa, kun se ilmiselvästi minulta onnistuu. Sen todistaa kuopus.

osasinhan mä tehdä, mutta en kauheen sujuvasti ja vauvan kanssa oli hankala ruveta miettimään mites tää nyt meniskää.

ja täytyy sanoa, etten kadu mitään... on varma olo siitä, että olen tehnyt kaikkeni lapsen hyvinvoinnin eteen. Ja koko perheen. No, päiväkirjaa olisin halunnut kirjoittaa säännöllisemmin.

Keskittyisin enemmän vauvaan. Kotityöt odottaa aina.

enkä käyttäisi purkkiruokia, lisäksi harmittaa kun en sanut kaikkea mahdollista tietoa imetykseen ja miten olisin voinut edistää maidon nousua,esim pitämällä vauvaa paidan alla paljasta ihoa vasten jne.Muuten en muuta mitään! Seuraavan kanssa on jo varmasti alusta asti rennompi :) Alku totuttelun jälkeen olen ollut kyllä melko rento äiti :)

maltillisemmin. Vähemmällä pärjää ihan hyvin. Lisäksi aloittaisin kestoilun jo ensimmäisen kanssa, nyt innostuin siitä kolmosen kanssa...

Se toteutettiin 8kk iässä neuvolasta saatujen oppien mukaan. Lapsi heräsi koko ajan, n 20 kertaa ainakin.

Ja sitten huudatettiin. Toki taputeltiin selkään, mutta ei otettu syliin eikä muuta lempeyttä. Sanottiin vaan, että nyt on yö, nyt nukutaan.

1 yön huusi, kaksi muuta mnei muutamalla puolentunnin itkulla ja siitä lähtien esikoinen on nukkunut hyvin. Edelleen vaikka on 12 v, hän nukkuu sikeästi ja hyvin.



Mutta mulle jäi kauhea olo lapsn itketyksestä ja nyt kun hänen jälkeensä meille on syntynyt vielä 3 lasta ja kaikki on saatu jossain vaiheessa nukkumaan yöt lempeämmin keinoin, on ikävä olo esikoisen huudatuksesta.

Sen lisäksi hän ei ikinä ole tullut esim. kertomaan pahoista unista tai muista. Tuntuu, että hänet pakotettiin selviämään yksin ja niin hän on sitten aina tehnyt.

tiukka tietyistä asioista.

enkä välittäisi pätkääkään muiden mielipiteistä..

lasta yöksi hoitoon kuukauden ikäisenä. Olin oikeasti niin tampio että sen tein, ei mulla käynyt mielessäkään että siitä vois olla jotain haittaa. Annettiin siis lapsi yöksi hoitoon kuukauden ikäisenä kun isovanhemmat pyysi. Toivottavasti ei saanut kauheita tarumoja...:(