Äitiyden "suorittaminen" vanhemmilla äideillä

Vanhempi ja opiskelleempi ihminen nyt vain on elämässään jo ehtinyt lukea paljon lasten puheen kehityksestä, vuorovaikutuksesta, kaikesta kehityksestä. Kun on korkea tietoisuus asioista, niin niitä asioita myös toteuttaa omassa elämässään. Ei se ole mitään suorittamista, vaan ihan vain elämää. Aivan kuten jos ihminen on opiskellut musiikkia, niin varmaan hän laulaa ja soittaa lapselleen ilman, että kyse on mistään suorittamisesta.



Toiseksi vanhempi äiti on myös ehtinyt elää sitä lapsetonta kautta elämässään vähintäänkin riittävästi ja usein on ehtinyt jo odottaa vuosiakin, että pääsee vihdoin äidiksi. Kun äitiys on vihdoin totta, niin kyllähän siitä on sen verran innoissaan, ettei oikein muut asiat jaksa innostaa. Niitä muita asioita kun on jo tehty viimeiset 15 vuotta, mutta äitinä ollaan oltu vasta muutama kuukausi.

Minä olen vanhempana lapsia tehnyt äiti. Oli pitkä ura takana ja maailmaa oli nähty. Ei tuntunut siltä, että olisi kiire sinne maailmaan uudestaan.



Sain 3 lasta aika lyhyillä ikäeroilla ja nautin heistä. Ap.ta varmaan olisi ärsyttänyt kun olisi nähnyt minun toimintani äitinä.

Saatoin maata vauvan kanssa lattialla ja tuijotella häntä kun vauva oli niin ihana. Luin ja lauloin ja loruttelin.



Kun tuli nämä 2 vauvaa lisää, vietimme ihanaa ja läheistä aikaa yhdessä. Kaikki olivat kotihoidossa. Nuorinta vauvaa esimerkiksi imetin sängyssämme ja isommat pötköttelivät selän takana ja hyräilimme ja loruttelimme ja keksin satuja heille.



Vauva kulki kantoliinassa matkassa ja sylittelimme paljon. En opettanut heitä turhaantumaan vauvoina vaan vastasin tarpeisiin ja itkuun.



Se aika oli niin ihmeellistä ja perheenä keskityimme toisiimme. Miehenikin sattuu olemaan hyvin lapsirakas. Jopa mieheni saattoi töistä tullessa köllötellä illat vauva sylissään, eikä halunnut ketään vauvoista laittaa lattialle yksin turhaantumaan ja makaamaan.



Meillä on lapsia sylitelty todella paljon, laulettu, luettu ja rakenneltu niitä palikkatorneja yms.



Hienoja murrosikäisiä ovat nykyään. Turhaantumaan ja vastoinkäymisiä on heille tullut luonnostaan. Ei ole tarvinnut vauvana heille niitä opettaa. Pärjäävät hyvin koulussa ja ovat sosiaalisia.



Vaikka ap sinulla on 2 tuttua, joiden koet suorittavan äitiyttä niin koen, että aloituksesi oli ihan turhanpäiväinen provo.



Vauva ei voi mielestäni koskaan saada vanhempien läheisyyttä liikaa.



Ai niin, me muuten nukuimme perhepedissäkin:)

Sain esikoisenn 20-vuotiaana ja iltatähdet 34-35 -vuotiaana, eli olen kokenut äityden alusta alkaen tavallaan nuorena ja "vanhana".



Olin kaikkein suorituspaineisin esikoisen kanssa, ehkä muutenkin ensimmäisten lasten kanssa. Halusin kaikkeen kehittävän otteen. Esikoinen kuunteli klassista musiikkia, päivärytmi oli äärimmäisen tarkka, pesuaineet mietittyjä, ruoka itse keitettyä ja puhdasta suomalaista.



(Ehkä hän hyötyikin siitä, erityislapsi sai etuoikeuden nauttia huolitellusta puheestani ja paljosta lukemisesta)



Kaikkein rennoin äiti olen ollut nyt nelikymppisenä. En tiedä kuinka stressaantunut olisin, jos olisin saanut ESIKOISENI nyt, mutta muten kokemus tuo rennomman otteen. Samalla tavalla haluan edelleen tukea lasten kehitystä ja tarjota virikkeitä, mutta se ei ole pakonomaista. Tulee luonnollisesti muun elämän ohessa.



olen edelleen rytmimamma, mutta se ei ahdista minua. Osaan jo joustaa. Ja kodin ei tarvitse kiiltää, kuten nuorena, kun kaiken oli oltava täydellistä.

Kyllä on mukavaa olla nuori ja nauraa näille "vanhoille" mammoille jotka jaksavat provosoitua ja inttää kilpaa täysin turhasta.

Nojoo vitsi oli jos ymmärsitte..



Pakko muuten kertoa, että meillä on kolme tyttöä: siskot 35v ja 38v sekä minä 21v ja meillä kaikilla 1-2v lapset. Keskimmäinen meistä on ollut kovin hössöttäjä ja ottanut paineitakin äitiydestään, että eipä tuo ikään liity ollenkaan, luonne-eroja taitaa tommoset olla. Minä ja vanhin sisko ollaan luonteeltammekin iloisia ja rempseitä, keskimmäinen taas ollut aina suorittajatyyppinen pohdiskelija. Niin ja ovat molemmat korkeastikoulutettuja ja mulla itsella opinnot pahasti kesken, kun joku ton koulutuksenki tähän veti mukaan.

Omalla kokemuksella ei voi kyllä sanoa, että koulutus ja äitiys vaikuttaisivat toisiinsa.

(Siis että onko korkeasti koulutettu vai ei)

Ei vitsit mitä keskustelua, uskon että jokainen joka tähän ketjuun kirjoittaa tekee omasta mielestään asiat parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja antakaa asioiden olla niin! Mitä väliä sillä on miten äidit hoitavat lapsiaan kunhan lapset ovat onnellisia! Eiköhän kaikki äidit, iästä riippumatta, yritä hoitaa lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla, mikä sopii heille parhaiten! Kaikki tekevät virheitä jossain vaiheessa, sekä nuoret että vanhat, ei äitiyttä voi luokitella iän mukaan nuoret vs/30+!

Silloin suorittajaäiti ehkä antaa helistimen takaisin, kun eihän lapselle voi tuottaa pettymystä.

Kyse on ihan eri asioista. Ja mitä ihmeen suorittamista siinä on, että antaa helistimen takaisin, eli menee siitä, missä aita on matalin. Siinähän nimenomaan ei suoriteta yhtään mitään, ei nähdä tilanteen hoitamiseksi yhtään vaivaa.

vanhemmat äidit on pehmeempiä. Neuvottelee lasten kanssa enemmän ja pitää helposti vauvana liiankin pitkään. Nuoret on usein jopa jämäkämpiä ja antavat lapselle paremmin tilaa. Toisaalta nuorilta jää helpommin huomaamatta lapsen ainutkertaisuus ja se, ettei elämä ole niin mustavalkoinen.



t: vanha pehmoäiskä

kun sain ekan lapsen ja juurikin tunnistan itseni tuosta. kotihommat tehtiin silloin kun lapsi nukkui. en nähnyt asiaa suorittamisena. lapsi oli ensimmäiset kuukaudet teholla niin tarvitsi kaiken läheisyyden mitä minulla antaa on.

n. 1v alkoi viihtyä jonkinlaisia aikoja yksikseenkin hetken lattialla.

en halunnut istua äitiyslomalla koneella, kun sitä saa/sai tehdä töissä ihan tarpeeksi. Koin olevani saavana osapuolena vauvan kanssa touhutessani.

Tietenkin minäkin kävin myös vauvan kanssa kahdestaan ollessani vessassa ja ulkoilemaan lähtiessä minunkin piti pukea ulkovaatteet päälle, joten taukoja vauvan kanssa touhuamiseen tuli :).

t. #21

mukaan mäkin sitten vissiin olin vauvan kanssa "suorittajaäiti".

Mä taas näin itse asian niin, että kerrankin ei tarvitse suorittaa mitään, eikä ole mitään velvollisuuksia, vaan saa viettää rauhassa aikaa vauvan kanssa. Varsinkin, kun tiesin, että olen vauvan kanssa kotona vaan n. puoli vuotta.

Mitä muuten äitiyslomalla sitten pitäisi tehdä? Lukea itse omaa kirjaa, kun vauva makoilee lattialla?

Niin no, mun lapsi on ainakin ihan tyytyväinen tossa lattialla maatessaan. itse tosiaan istun tässä koneen ääressä ja vauveli jokelteleen lattialla lelunsa ääressä. En mä koe että tekisin mitään väärää.

Kohta tulee keskimäinen koulusta ja sitten syödään yhdessä. Joten kyllä toi vauva hoivaa saa vaikka välillä "yksin" on.

en halunnut istua äitiyslomalla koneella, kun sitä saa/sai tehdä töissä ihan tarpeeksi. Koin olevani saavana osapuolena vauvan kanssa touhutessani.

Tietenkin minäkin kävin myös vauvan kanssa kahdestaan ollessani vessassa ja ulkoilemaan lähtiessä minunkin piti pukea ulkovaatteet päälle, joten taukoja vauvan kanssa touhuamiseen tuli :).

t. #21

mukaan mäkin sitten vissiin olin vauvan kanssa "suorittajaäiti".

Mä taas näin itse asian niin, että kerrankin ei tarvitse suorittaa mitään, eikä ole mitään velvollisuuksia, vaan saa viettää rauhassa aikaa vauvan kanssa. Varsinkin, kun tiesin, että olen vauvan kanssa kotona vaan n. puoli vuotta.

Mitä muuten äitiyslomalla sitten pitäisi tehdä? Lukea itse omaa kirjaa, kun vauva makoilee lattialla?

Niin no, mun lapsi on ainakin ihan tyytyväinen tossa lattialla maatessaan. itse tosiaan istun tässä koneen ääressä ja vauveli jokelteleen lattialla lelunsa ääressä. En mä koe että tekisin mitään väärää.

Kohta tulee keskimäinen koulusta ja sitten syödään yhdessä. Joten kyllä toi vauva hoivaa saa vaikka välillä "yksin" on.

Mulla menis kyllä järki jos mä kokoajan olisin vaan vauvan kanssa. Mulla vauva seuraa mukana mutta ei se tarkoita sitä että mä pyörisin sen ympärillä kokoajan. Käydään kylässä ja vietetään ihan normaali kotielämää, mihin kuuluu myös se että välillä vauva on yksinään ja vaan seurailee tai touhuaa omiaan.

päätellä, että sekä vauvat että äidit ovat erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Multa taas olis varmaan lähtenyt järki, jos ekojen kuukausien aikana olis pitänyt lähteä vauvan kanssa jonkun tietyn aikataulun mukaisesti johonkin (neuvolakäynnit tms. nyt tietenkin poikkeuksena).

#21

Mulla menis kyllä järki jos mä kokoajan olisin vaan vauvan kanssa.

ja lattialla istuminen on suorittamista.

Jotenkin en ymmärrä, mitä ap tarkoittaa. Miksi lattialla istuminen ja lukeminen ja jutteleminen puolivuotiaalle on suorittamista?

Olisit antanut enemmän esimerkkejä niin asia avautuisi paremmin. Mutta pelkkä lukeminen ja jutteleminen ei oikein sisälly minusta suorittamiseen. Se kai on minusta ihan perusasioita.

Olen huomannut seuraavan ilmiön: niillä, jotka ovat jo yli 30-vuotiaita saadessaan esikoisensa, on hirveät paineet äitinä olemisesta. Erityisesti sellaisilla, joilla on korkeakoulututkinto ja uraa takana. Kaikki on mennyt hyvin aiemmin elämässä, nyt äitiyskin tietysti menee.

Ystäväni (34 v) sai muutama kuukausi sitten esikoisensa. Ei jätä vauvaa hetkeksikään yksin, vaan istuu lattialla koko ajan esim kirja kädessä ja juttelee vauvalle ym. Aivan sama juttu toisella ystävälläni, joka on jo 35 vuotta ja esikoinen puolivuotias. Koko ajan ikään kuin 'suorittaa' äitiyttään, eikä tajua, että pieni turhautuminen kuuluu elämään lapsellakin ja on hyvä osata olla hetki myös itsekseen. En siis tarkoita, että vauvaa ja lasta pitäisi jotenkin huudattaa tms, mutta että pienimmätkin pettymykset eliminoidaan parhaan mukaan koko ajan.

Jos 18 tai 19 vuotiaana aloitaa opiskelut voi olla alle kolmikymppinen korkeasti koulutettu jo uraakin tehnyt äiti. Ei kaikilla opiskelu kestä yli kymmentävuotta. Omassa kaveripiirissä kaikki pääsivät heti lukion jälkeen opiskelemaan, valmistuivat noin 25-vuotiaina, tekivät jonkun vuoden uraa ja hankkivat esikoisen alle kolmikymppisenä.



Itse olen tuntenut rentoja ja kireämpiä korkeastikoulutettuja äitejä.

alempi korkeakoulututkinto on.

mutta pitäis varmaan olla tohtori, että ymmärtäisin mihin perustat tän älyttömän väittees? ja mitä pahaa siinä on, että on lapsensa kanssa?

itse en kyllä tunnista itseäni ollenkaan, olen elänyt omaa elämääni koko ajan, harrastanut yms lapsista huolimatta.

ja lattialla istuminen on suorittamista.

Jotenkin en ymmärrä, mitä ap tarkoittaa. Miksi lattialla istuminen ja lukeminen ja jutteleminen puolivuotiaalle on suorittamista?

Ja olen sentään korkeakoulutettu. En oikein tajua, miten tuo on suorittamista. Ap on ehkä työtön, nuori kotiäiti, joka ei ole koskaan ollut missään oikeissa töissä eikä tosiaankaan tiedä yhtään mitään suorittamisesta.

aloitus on provosoiva keskustelunavaus. Tällaisista on turha hermostua. Vastaa ihan lakonisesti vain, jos aihe kiinnostaa.



T: viiden mamma

*kuvittelee ap.ta kykkimässä kaverinsa ikkunan takana vuorokauden ympäri ja merkkaamassa tiimarin vihkoonsa lattialla istuttuja ja laulettuja tunteja*



Oletko saanut selville, nukkuuko äiti koskaan ja syökö ja harrastaako miehensä kanssa seksiä samalla kun koko ajan istuu lattialla ja lukee vauvalleen.

luulen että tätä "suorittamista" löytyy niin "nuorissa" kuin " vanhoissa" äideissä. Enpä muuten ole ennen kokenut olevani vanha mutta ehkä sitten olen. Esikoiseni on 3kk ja olen 33. Oma kaveripiirini jakaantuu ihmisiin joiden lapset ovat tällä hetkellä jo6-10v. ja sitten meihin jotka olemme juuri saaneet ensimmäisen lapsen. Enimmäkseen ystäväni ovat kyllä ihan maalaisjärjellä vanhemmuuttaan hoitavaa porukkaa mutta tiedän mitä ehkä tarkoitat tällä suorittaja vanhemmuudellakin. Itse en odotusaikana ole lukenut yhtäkään vauvakirjaa (neuvolan antamia esitteitä lukuunottamatta),en odotusaikana enkä nytkään pidä neuvolassa kyselytuntia millon mistäkin aiheesta. Vietän vauvan kanssa yhteistä aikaa esim aamuisin köllitään ja jutellaan sängyssä,päivisin puhun paljonkin lapselle ja iltaisin istutaan usein sylikkäin. Mutta lapsi on myös itsekseen leikkimatolla,sitterissä,nukkuu pinnasängyssään,voin käydä suihkussakin vaikka vauva olisi hereillä,jos on nuha tai muuten kipeän oloinen en saa paniikkikohtausta tms. Listaa voisi jatkaa mutta pointti on että maalaisjärki on paras apu kasvatukseen ja mielestäni yhtäkään ns. kasvatusopasta ei pitäisi lukea. Se on vähän sama kun luet lääkärikirjaa niin kohta sulla on kaikki taudit.Mutta tämä nyt vain minä ja mun mielipide ja kukin tehköön niinkuin itse haluaa.