30+ ESIKOT alkuviikkoa

Tähänhän tulee riippuvuus, kun oleilee kotona vielä muutaman päivän :))

Kiitos kutsusta Omppupuuhun. Onko teillä joku varattu pöytä vai kuinka tunnistan teidät, (isoista mahoista tietty), mutta muutenkin..No vetäiskää ohi kulkiessanne hihasta jos joku yksinäisen näköinen katselee ympärilleen..hih..

Sweattie: Minäkin olin ilmoittautunut siihen mammajoogaan, mulle sanottiin vain et pitää ottaa jumppa-alusta tms mukaan + tietysti väljät vaatteet ei muuta. No ensi maanantainahan sen näkee minkäslaista siellä on. Tulenkin suoraan töistä, joten kiva et pääsee " venyttelemään" .



Kirsi10 kyseli masukuvista. Me otettiin kuva rv 19 ja nyt rv 28 joten ero oli huimaava kun koneelta niitä vertasin. Jäähän niistä mukava muisto vaikka pärstäkuva ei aina onnistukkaan. Mikähän siinäkin on, et aina naama venkoilee kuvissa jotenkin ihmeellisesti;).



Susumi kyseli äippäpakkauksen kestosta, mulla meni n. kuukausi lipun jättämisestä. Äitiysrahojen kanssa ei ole päätöstä vieläkään kuulunut, liekö syynä meidän palkanlaskijan, jolle olen jo muutaman kerran soittanut et laittaa tarvittavat liput ja laput Kelaan. Argh, kun jotkut tahallaan " unohtaa" asioita..

Mutta palaillaan asiaan ja kuulumisiin, nyt on pakko lähteä tuonne ihanaan ulkoilmaan etten jähmety kokonaan tähän koneen viereen..

mulla hakemus mennyt 4 viikkoa sitten ja Kelan sivuilla (jonne itse pääse katsomaan asiansa käsittelyn etenemistä, lukee vain hakemuksen saapumispäivämäärä). Aika hidasta taitaa Kelan käsittely Hgissä olla... no, eihän tässä niin kiirettä ole mutta olisi kiva päästä niitä jo hypistelemään.

Mari: Ihana kuulla teidän kuulumisia! Kirjoitit, että välillä iskee kaipuu tänne odotuspuolelle, kun luet kirjoituksia. Ja toki, tämä 30+ esikot on kerrassaan upea porukka! Mietin, että mitä itse kukin tykkäisitte, jos perustaisimme vastaavan myös vauvapuolelle? Olisi tosiaan kiva jatkaa kuulumisten jakamista myös vauvan synnyttyä. Mutta muista Mari (ja Seireeni ja Beibi) kirjoitella jatkossakin :)



Swheatie: Olimme Ikeassa aikaisemmin. Meidän kanssamme samaa pöytä/hyllykköä tosiaankin katseli joku, joka mahan koon perusteella odottaa myös jouluista tai sitten ihan tammikuun alun vauvaa.



Mullakin muuten mahtuu nyt päälle vain punainen ulkoilutakki sekä sitten sellainen harmaa talviduffeli. Mitenkähän kuukauden kuluttua?!



Omenapuussa meidät 30+ esikot on varmaan helppo tunnistaa: iso lauma naisia ja monilla (ei vielä kaikilla) iso maha :) Montako meitä muuten onkaan nyt tulossa?



Katja

Se tosiaan kestää pääkaupunkiseudulla. Minulla oli hakemusaikana vielä muutto menossa. Koska saan työnantajaltani kolmen kuukauden palkan, joudun jättämään hakemukseni Joensuuhun. Sieltä se oli sitten postitettu täkäläiseen Kelaan. Liki kuukauteen en kuullut mitään ja kärsimättömänä ihmisenä soitin Kelalle. En tiedä, oliko puhelulla vaikutusta, mutta sen jälkeen päätökset pakkauksesta ja rahasta tulivat kolmessa päivässä! Pakkauksen sain kaksi viikkoa myöntämiskirjeen jälkeen.

milloin olet menossa (tai oletko ylipäätään) menossa perhevalmennuksiin?- ajattelin kysäistä kun nyt samalla alueella olemme ja melko lähekkäin la:t, niin jospa osutaan samoihin valmennuksiin?



Itse sain terkkarilta ajat eilen ja todennäköisesti aloitamme jo 1.11. eli ensi viikolla (mies tulee mukaan vaikkei mitään ymmärräkään- englanninkielisiin kun emme päässeet kun minun äidinkieleni on suomi- ihan tyhmä kriteeri...) ehtisihän tuota vielä joulukuussakin ,mutta joulukuussa on paljon muutakin tekemistä ja 5.12. alkavan sessioon en pääse kun lähden pitkäksi viikonlopuksi pois.

Olivera: En ole vielä saanut tietää perhevalmennuksen aikoja. Huomenna on seuraava neuvola-aika, ehkä siellä sitten selviää. Ollaan varmaan kuitenkin valmennuksiin menossa. Montakohan niitä kertoja yhteensä on? No onpa älytöntä ettette päässeet englanninkielisiin valmennuksiin, mitähän järkeä siinäkin on jos miehesi ei kerran suomea välttämättä ymmärrä. Vai olisikohan miehesi pitänyt mennä englanninkieliseen ja sinun suomenkieliseen... :o



Äh, pakkaustakin saa varmaan sitten vielä odotella, jos teillä muillakin on mennyt lähemmäs kuukausi. Olen myös käynyt kurkkimassa Kelan nettisivujen kautta, ja siellä lukee aina vaan, että hakemus vastaanotettu. Olen niin kärsimätön, että soitan varmaan viikon päästä jos ei mitään kuulu.



Ihana ilma muuten ulkona! Kävin äsken tunnin kävelylenkillä ja taisin laittaa vähän liikaakin päälle - katsoin ikkunasta että lätäköt on jäässä (meillä ei ole vielä ulkolämpömittaria) joten varustauduin oikein kunnolla. Auringossa tulikin sitten melkein kuuma. Tosi outoa olla näin arkipäivisin kotosalla - varmaan niin erilaista se elämä sitten muutaman kuukauden päästä, ei sitä vielä ymmärräkään. Mutta eipä silti, mielellään sitä jää työelämästä vähäksi aikaa pois. Kiva tosiaan kuulla Marinkin vauvakuulumisia. :)



susumi

rv 28+2

... kun Katja sitä kysyit. Tulen varmasti jo viiden jälkeen, kun teen yleensä 8-16 työpäivää ja sitten ei tule niin paljon luppoaikaa siihen väliin. Mua ei kyllä tunnista isosta mahasta! :)

Pikaisesti täältä työpaikalta, minä olen käynyt tuolla Manipuran joogassa, paikka on tosiaan Ruskeasuolla siinä Teboilin takana. Alkeiskurssia on vielä kerta jäljellä, ja ilmoittauduin maanatai-aamun jatkotunneille kun tilaa oli. Itse olen kovasti tykännyt joogasta ja nimeonmaan noista aamutunneista - jostain syystä kun enää ei nukuta aamuisin vaan on ihan normaalia herätä jo kuudelta... Ihana alku päivään ja on oikein energinen ja seesteinen olo iltaan saakka. Ainoa miinus omalla autolla kulkiessa on ruuhka aina aamuisin. Siitä vyöstä, itselläni on ollut mukana ihan neuletakin vyö. tänään oli vyölle ekan kerran tarvetta - mutta sieltä kyllä löytyy niitä vöitä lainaan eli omaa ei ole pakko mukana olla.



SnowApple, minä ainakin olen tulossa 4.11. ryhmään, voi olla etten muihin noista vapaaehtoisista ryhmistä sitten tulekaan - tuota rentoutusta kun on käyty tuolla joogassakin aika paljon läpi.



Kiva kuulla Mari sustakin ja mukavaa että arki sujuu ja on ihanaa! Kirjoittelehan kuulumisia tännekin välillä jos vain ehdit. Ehdottomasti jatketaan tän porukan kesken kuulumisten kirjoittelua ja tapaamisia jakaantumisen jälkeenkin!



Nyt takaisin töiden pariin - käyn vielä illemmalla lukaisemassa kuulumiset.



Sonja

Rv 29+6

valmennuskertoja on kolme, saat varmaan valittavaksesi samat päivämäärät kuin minäkin: ensimmäinen satsi on 1.11., 8.11. ja 15.11. ja seuraavat 5.12., 13.12. ja 29.12. Menevät siis järjestyksessä, eli jos et pääse 8.11. seuraava sama on sitten 13.12.. Mä en pääsisi noista joulukuun valmennuksista kuin 13.12. (muina kahtena kertoina olen pois kaupungista), joten ajattelin käydä kaikki kolme nyt heti.



Onkohan sulla sama terkkarikin K.A. Itä-Suomesta (murre tulee läpi)? Se oman lääkärin sijainen oli muuten tosi kivan ja pätevän tuntuinen nuorehko nainen. Käytteli ultraa varsin tottuneesti.



Ja kiva Mari kun käyt kertomassa vauvaelämästä :o) Teillä tuntuu olevan melko rentoa ja leppoisaa, kiva kuulla vaihteeksi sellaisestakin vaikka tokihan se väsyttää, kun vuorokausirytmi on vielä epäsäännöllinen.

Tätä piti vielä kommentoida ja kehua Kelan toimintaa, itse sain pakkauksen 2 viikossa paprujen jättämisestä mikä oli mielestäni tosi nopeata toimintaa. Postissa tuli päätös ja saman postin mukana oli paketin noutokuitti. Ja Vantaalla asustan.



Sonja

Tuleepa tänne viestiä tiheään, mutta se on vaan kiva se!



Muistan aiemmista, että Katja kyseli, missä maassa asuin. Itävallassa, Tirolissa. Italian rajalle oli vaan lyhyt matka, joten siellä ramppasimme tosi ahkerasti. Oli jännä, miten Alppien yli päästessä sekä lämpötilat, maisemat ja kulttuuri muuttuivat niin kovasti. Meitä viehättää enemmän Italian malli, vaikka onhan se Tirolkin tosi söpö kaikkine hassuuksineen. Muutin itse asiassa vasta reilu kuukausi sitten takaisin Suomeen, nyt vähän ihmettelen tätä talven nopeaa tuloa kun siellä oli kuukausi sitten vielä t-paita ja kesähame keli. Mä olen _ehdottomasti_ kesäihmisiä.



Mulla on tänään ihan valtava maha, mikä on tosi hassua, kun se oli toissa-aamuna vielä ihan lattea. Täytyy olla jotain turvotusta taas, mulla on kaikenlaisia ruoka-allergioita (muita keliaakikkoja?) ja kokoajan mahassa jotain kummaa. Mutta tänään on ekaa kertaa mammahousut jalassa, ja ne on ihanat kun ei purista! Tosin tässä päällä on tällainen kaapu, ettei niitä näy. Olisi ihanaa ottaa kaapu pois, jotta voisi kokoajan itse ihastella tätä turvotusta... :)



Muistaakseni joku puhui Haikaranpesästä... Jaksaisitko lyhyesti kertoa, mikä siinä olikaan erikoista ja miten tulit sinne menneeksi?



Mäkin saatan tulla torstaina. Alunperin sille päivällä on yksi meno (jooga mullakin viikko-ohjelmassa, tosin tavallinen, vasta ensi kevääksi mammajoogaa ajattelin), mutta voin ehkä vaihtaa sen keskiviikon ryhmään, jolloin tosin pitää perua yksi työ/harrastusjuttu. Katsotaan. Olisi kyllä kiva tavata uusia ihmisiä!



Sellaista vielä, että oli aika jänää kun tein ne hoidot ja tulin raskaaksi Itävallassa, ja kaikki alkuraskauden kontrollit oli myös siellä. Nyt mulla on kaksi listaa kielletyistä ruoka-aineista, ja Suomen apteekissa olivat ihan ihmeissään, kun menin ostamaan 5 mg foolihappotabletteja. Että kuulemma viisi kertaa pienempi annos on maksimi mitä voi saada. Aika paljon eroja siis.



Kylläpä tossa käytävällä nyt rampataan, kokoajan säpsähdän kun joku kulkee työhuoneen ohi. Taidan lopettaa. Vaikka olisi ihanaa vaan mennä kotiin ja sängylle makoilemaan ja lukemaan kirjaa ja syventyä omaan oloon.



Jaipur 16+

Kylläpä täällä on vilkasta.



Kivaa.



Japurillakinko on ihan turvonnut maha... minä olen viikkoa pidemmällä ja olen päätynyt että minulla on ihana vauvamaha... tai ainakin korvien välissä tältä tuntuu.... jos vauvakin on oliko se 14 cm pyllystä päähän... vaikka se voi olla aika hoikka tyttö vielä...



Kiva nähdä torstaina. Tuleehan joku muukin vasta klo 18?



Ihana kun ulkona paistaa aurinko.



Pitäsköhän käydä kirjastosta lainaamassa kirjoja ja löhötä ilta villasukat jalassa ja koirat kainalossa...



Katsottiin vasta se Tiina Lymin ja Nikke Lignellin elokuva...se keskenmenoista... se oli ihan kuin minä siinä alussa kun sillä tuli verenvuoto. Kaveri katto silmät kuivina. Minä vollotin valtoimenaan. Suosittelen, tai no minä kyllä tykkään hirveesti suomalaisista muutenkin... ja Tiina Lymi on jotenkin ihana.



Minä en ole edes äippäpakkausta vielä oivaltanut... saanhan minäkin sen tilata... jee! Muuten olen laskenut kyllä äippärahat ja tiukille menee että voinko jäädä helmikuun alusta varhennetulle vai onko oltava helmikuun loppuun töissä että saan viimeisen palkankorotuksen nostamaan tuloja sen 20% edellisen vuoden verotuksesta... meinasin lasketuttaa sen palkanlaskennassa... mietin että aika paljon siitä kotona olosta maksetaan... toisaalta jos se onkin ihan hirveetä se kotona olo... en usko, koska minulle tulee se helppo vauva ja me hymyillään sen kanssa vaan kotona...



Oletteko te miettineet synnytystä? Luulin että pelkäisin synnyttää mutta nyt ainakin tuntuu että hyvinhän se on pakko mennä ja kun se sattuu niin sitten sattuu.. kyllä se vauva sieltä jotenkin ulos tulee. Olen yllättynyt että en ole vielä panikoitunut....



Kirsi17+ ' erkki'

... kun en osaa täältä nyt poiskaan olla. Kävin äsken leipasemassa omppupiirakan ja laitoin suppilovahveroita pakkaseen (sienihullu kun olen niin pitää olla talven varalle). Tuleekohan musta ihan nettiaddikti sitten kun kotona olen. Tänään on huolestuttavasti näyttänyt siltä. Heh. Kamala kauhukuva, vauva vaan huutaa nälkäänsä ja äiti chättäilee... Tosin en ole ikinä chättäillyt joten sitä en ehkä aloitakaan. :)



Olivera, mun terkkarilla on ruotsinkielinen nimi (KG) joten ei ole sama kuin sulla. Tosin luulen että viimeksi tuo mainitsemasi KA oli sijaistamassa, mun mielestä silloin oli nainen, jolla oli vähän itäsuomalainen " aksentti" . (niin kuin itselläkin :). Pitää katsoa miten nuo valmennukset sopivat, marraskuisista taitaa olla ehkä yksi ilta mikä ei käy. Mutta joulukuisethan menevät aika myöhäiseksi.



***VOI APUA, meinas omenapiirakka palaa uuniin!***



Pitiköhän vielä kommentoida jotakin.. no, ehkä se tulee myöhemmin mieleen.

Meitsikin on herännyt tähän päivään :D En nyt ihan näin pitkään nukkunu, klo 11 heräsin, mutta en viittiny nousta sängystä ennen yhtä!! Juttelin Papulle masuun ja nauroin sen touhuja. Loppuajan luin Lehtolaisen uutta kirjaa eli tein just sitä mistä Jaipur haaveili :)



Ä-pakkauksen aikataulusta on ollu keskustelua. Mulla kesti jotakuinkin 4 viikkoa kun ilmoitus päätöksestä tuli ja siitä vielä pari viikkoa ennenkuin tuli postin saapumisilmoitus. Rahalaput tuli sitten vasta aikojen päästä pakkauksen jälkeen. Ja siis HKI:n Kelan alueella ollaan.



Voi Mari, mie taas puolestani lueskelin kaihoisasti sinun tarinaa vauvanhoidosta! Vaikkakin pelonsekaisin tuntein täällä ootan, että miten sitä osaa niin pientä vauvaa hoitaa, niin kyllä mie jo voisin tästä masusta luopua... Alkaa olla jo vähän hankalaa kaikki tekeminen, käveleminen yms.



Mie yritän kans ehtiä viideksi Omppuun ja minut kyllä tunnistaa mahasta! Muistelisin RouvaSukkulan maininneen pöytävarauksen tekemisestä, mutta millä nimellä se on, on toinen juttu. Vai oliko se pöytävaraus vasta 18 eteenpäin?



Hah, pakko kertoa ku näin niin koomista unta viimeyönä! Mulla on nyt raskausaikana karvankasvu räjähtänyt käsiin (rintakarvatkin kohta komeemmat ko miehellä!) ja yöllä sitten näinkin sellaista unta, että mulla oli säärissä sellaset 5 cm mittaset karvat, jotka oli tosi tuuheat. Ne oli niin hurjat, että silittelin niitä kuin hiuksia kun juttelin puhelimessa! Huh huh, täytyy tehostaa ajelemista, ettei pääse karvankasvu yllättämään...

Väittää muuten tuo vanhakansa, että jos masu on karvanen niin ois poika tulossa. Vahvistus asialle saataneen tässä 4 viikon sisällä...



Swheatie: viimeinen työpäivä tosiaan tuntuu hassulta, mutta ootas huomisaamua ja oikeastaan loppuviikkoa! Minusta oli ihan hullun tuntoista ajatella illalla ettei minun tarvi aamulla nousta töihin! Tuntui hullulta ajatella, ettei ole mitään tietoa milloin menee takaisin töihin, mutta silti ei ollu stressiä ajatuksesta että mistä saa uuden työn, mistä saa rahaa jne. Mutta ne ekat aamut on aivan ihania, nauti niistä!

Ja kaupoissakäynti keskellä päivää tuntuu suorastaan syntiseltä kunnes tajuaa että tämä on ihan luvallista, en lintsaa töistä :)



Ei sitä synnytystä Kirsi kannata pelätä. Kaikki vauvat on tullu tavalla tai toisella ulos, ja jotkut tekee useammankin lapsen, joten ei se niin kamalaa voi olla. Eikä ainakaan minun laajasta tuttavapiiristä kukaan ole kuollu synnytykseen. Enemmän minua pelottaa se aika synnytyksen jälkeen! Sittenhän se vasta urakka alkaa, se pieni ihminen on ihan täysin minun vastuulla ja luottaa 100%:sti siihen että mie osaan! Vauva pitäisi saada pysymään hengissä ja yhtenä kappaleena jne. Huh huh.. siinä sitä on tekemistä pitkäksi aikaa!



Nyt täytyy ryhdistäytyä ja yrittää tehdä jotain hyödyllistä. Jos vaikka pari kääretorttua pyöräyttäis, vaikken leipomisesta niin perustakkaan...



Terkuin,

Toukkis ja Papu 37+5

onpas tosi tuotteliasta porukkaa, piti vielä sunnuntain tekstit hakea mutta tää meidän modeemireppana on niin hidas, ettei taida kärsivällisyys riittää... no katsellaan, josko jälkijunassa.



Napsukkaan ei kuulu mitään ihmeellistä, Teuvo-Tellervo työntää välillä pyllyä oikealle ja välillä vasemmalle ja siinä se. Torstaina olisi neuvola ja sijainen kun oma terkka on lomalla.



Mä olin ennen melkoisen innostunut leipomisesta mutta nyt en ole saanut lämmitettyä uuden kodin uunia kuin ranskalaisten lämmitykseen =( Saapi nähdä jos äitiys toisi taas tuon kotihengetär-puolen esiin.



Olipas mukava kuulla seesteisestä vauva-arjesta, Mari =)



Nyt alkaa vissiin hommat olla tehty remonttisiivouksen osalta, tänään pesin yläkerran lattiat ja portaikon. Maaliroiskeiden rapsuttelu on raivostuttavaa!!!!



Ai niin, jotain positiivista ;) Vihdoinkin uhkailu siitä, että vauvalle tulee mun sukunimi tepsi ja mies kosaisi. Eli mennään ristiäisten yhteydessä naimisiin ja ollaan sen jälkeen koko perhe samannimisiä =DDD



Tervetuloa taas uusille ja mukavaa kuulla, että melkein kaikki nauttivat olostaan tällä hetkellä. Totolle voimia toipumiseen!



Cindi ja Teuvo-Tellervo rv 38+2 (eikä mitään merkkejä jakautumisesta)

Onpas ollut vilkasta palstalla, kiva lueskella kuulumisia ja uusillekin tervetuloa mukaan...



Oli tarkoitus eilen kirjoittaa kuulumisia, mutta ilta taas mennä hujahti ja väsy iski....



Me käytiin viikonloppureissussa miehen siskon perheen hoivissa ja Avo-anoppikin oli paikalla, näki mut ekan kerran kunnon vauvamasun kanssa. Saatiin vauvan sänky mukaan tuolta reissulta.



Viime torstaina oli neuvolakäynti. Muuten oli kaikki arvot kohdillaan, mutta Hb oli laskenmu tosi paljon kuukaudessa 124:stä 92:een :-( . Vaikka jo ikäänkuin varalta olin ajoissa alottavinani kräuter-kuurin...

Vauvelin sydän jumpsutti tosi kovaa tavalliseen tapaan ja liikuskeli hyvin.



Kivaa, kun tapaaminen on tosi lähellä



Mies hoputtaa ulkoilemaan, täytyy mennä... Yritän ;-)) taas jos vielä jaksan tulla myöhemmin illalla kirjoittamaan lisää...



Suiza 26+4

...ja tapani mukaan unohdin suurinpiirtein kaikki lukemani kun aloin kirjoittaa... :(



No, kerronpahan sitten taas täältä kuulumisia.



Lunta on monta senttiä! Ihanan valoisaa on kun joka paikka hohtaa valkoisena. Meillä on kesärenkaat vielä autossa, kiva ajella liukkailla, jäisillä teillä... Mies lupasi huomenna vaihtaa renkaat.



Odottamani isän vierailu olikin sitten jotain ihan muuta kuin toivoin. Isä tuli sen vaimokkeensa kanssa, olivat kymmenisen minuuttia. Koko sen ajan se nainen vain puhui päivän aikana tekemistään ostoksista ja siitä kuinka väsynyt oli käveltyään ympäri kaupunkia koko päivän. Hyvä että kahvit ehtivät hörpätä kun piti jo lähteä ajamaan Lieksaan, olivat kuulemma niiiiiin väsyneitä, eivätkä jääkään Joensuuhun yöksi.

Olin niin tyrmistynyt, että itkuhan mulla pääsi kun lähtivät. Olin niin kovasti odottanut että pääsen isän kanssa keskustelemaan vauvasta ja odotuksesta ja naimisiin menon suunnittelusta ja ja ja ... kaikesta! Tuli sellainen olo, että onko isä niin tossun alla, vai eikö sitä sitten oikeasti kiinnostanut tyttärensä kuulumiset ollenkaan. Ei voi mitään, pettymys oli niin valtava, että itkin sitten kuin pikkutyttö ikäväänsä isää kohtaan...

Mies oli yhtä hölmistynyt kuin minäkin. Se oli levittämässä saumalaastia kylppärissä kun tulivat kylään, ja ajattelin että annan laittaa sen homman rauhassa kun oli niin loppusuoralla, että tulee sieltä sitten kahville kun on homma tehty. No, kun mies sitten pian tuli, niin näki vaan ikkunasta auton takavalojen vilahtavan kun isä vaimokkeineen lähti kotiin ajamaan.

Onneksi mies sitten lohdutti pyytämättä minua loppuillan... Lämmitti saunankin, ja juteltiin siellä lauteilla taas maailma paremmaksi paikaksi. On se aina välillä kyllä niin ihana mies että. :)



Olen nyt sitten alkanut väsätä vanhoista housuistanikin äitiysmallisia... Kävin ompelukoneen lainaan ja nyt on valtava kasa ommeltavaa odottamassa että olisi aikaa paneutua niihin kunnolla. Saa nähdä tuleeko niistä mitään käyttökelpoista vai jääkö vain kokeiluasteelle. ;)





Pitäisi varmaan lähteä sänkyyn.

Hyvää yötä ja mukavaa alkanutta viikkoa niin uusille kuin " vanhoillekin" tiimiläisille! :)







sussu ja massu 18+1