FB-aikakaudella huomaa ketkä ovat niitä todellisia ystäviä

Siinä kävi kuule niin, että jouduin täysin unohduksiin. Kukaan ei enää pitänyt yhteyttä.

jotka pitävät yhteyttä muutenkin.

siis mä uskon ton, nro 2. Minusta tämä on ollut surullista. Luulin että olin monille ihmisille kaveri tai jopa ystävä, mutta näinpä helposti mut heivattiin.



Ikään kuin olisin kuollut, kun en ole olemassa virtuaalisesti :-( Tähän on tultu.







ap

Mutta mun mielestä on pelkästään hienoa, että nykyisin on tuollainen väylä pitää yhteyttä myös heihin, jotka eivät ole niin tosiystäviä! Mun elämä on ainakin paljon sosiaalisempaa Facebookin kera kuin se oli ennen sitä - siis tarkoitan myös IRL. Tulee kutsuja juhliin, kahville ym. sellaisiltakin kavereilta, joita ei ole nähnyt vuosiin. Tuskin oltaisiin enää oltu yhteydessä, jos ei olisi Facebookin. Ja mua ei haittaa, vaikka kaikki eivät ole niitä tosiystäviä - tosiystäville on löydyttävä aikaa, eikä mulla ole sitä perheen ja työn lisäksi kuin muutamalle harvalle valitulle. On mukava kun niitä muita voi tavata edes sitten satunnaisesti ja Facebookin kautta yhteys säilyy. :)

Hitonmoinen tarve luokitella ystävät parhaiksi ja vähemmän parhaiksi.



Pidät varmaan päiväkirjaa, että kuka soitti kulloinkin, voit sitten laskea parhaat pisteet sille, jonka elämässä ei ole kovinkaan kiireistä, ja jolla on siis aikaa soitella. Sitten vatkaat ja vatvot aihetta pienessä päässäs ja tirautat itkut kun susta ei enää välitetä.



Miks sä et voi olla siellä, missä muutkin? Miks juuri sä olisit se, jolle täytyy erikseen soittaa ja osoittaa huomiota?

Siksi olenkin fb:ssä, että olis edes jotakin sosiaalista elämää. Siellä sentään tulee vaihdettua jonkinlaisia kuulumisia kavereiden kanssa. Ennen fb:tä en ollut sisarustenikaan kanssa vuosiin tekemisissä kuin jouluna, nyt sentään olen koko ajan perillä heidän kuulumisistaan ja sitä kautta on tullut jokunen kerta sovittua tapaaminenkin. Ilman fb:tä olisin varmaan täysin erakko.

siis mä uskon ton, nro 2. Minusta tämä on ollut surullista. Luulin että olin monille ihmisille kaveri tai jopa ystävä, mutta näinpä helposti mut heivattiin. Ikään kuin olisin kuollut, kun en ole olemassa virtuaalisesti :-( Tähän on tultu. ap

koska suhun ei voi yhtä vaivattomasti pitää yhteyttä, kuin muihin ystäviin. Kun sun täytyy väkisin pullikoida vastaan.

jos soittelisin tai tekstailisin yhtä paljon, kuin puhun fb:n chatissa kavereiden kanssa, niin olis aika huikeet puhelinlaskut.

Hitonmoinen tarve luokitella ystävät parhaiksi ja vähemmän parhaiksi. Pidät varmaan päiväkirjaa, että kuka soitti kulloinkin, voit sitten laskea parhaat pisteet sille, jonka elämässä ei ole kovinkaan kiireistä, ja jolla on siis aikaa soitella. Sitten vatkaat ja vatvot aihetta pienessä päässäs ja tirautat itkut kun susta ei enää välitetä. Miks sä et voi olla siellä, missä muutkin? Miks juuri sä olisit se, jolle täytyy erikseen soittaa ja osoittaa huomiota?

mutta en kyllä pidä yhteyttä yhdenkään oikean kaverini kanssa sitä kautta. Oikeiden ystävien kanssa nähdään viikottain, ja soitellaan. Ne joiden kanssa tulee FB:n kautta pidettyä yhteyttä ovat enemmänkin vanhoja tuttuja, puolituttuja ja joitain työkavereita.

Miksi niillä, jotka ovat jättäytyneet Fb:n ulkopuolelle, on niin kova tarve mollata sitä ja todistella sen huonoutta ja kaikenlaista negatiivista vaikutusta ihan kaikkeen.



Yksikin parjaa Fb:ia minkä ehtii mutta vakoilee silti toisten profiileja miehensä käyttäjätilin kautta.

Koska jos kaikki TOSIAAN ovat enää vain siellä, niin turha sitten kai on vastaan taistella.



Mulle olisivat riittäneet normaalit, vanhanaikaiset ystävyyssuhteet vanhanaikaisilla menetelmillä. FB tekee kaiken niin helpoksi, että 100 naaman joukossa voi luulla olevan montakin tosiystävää.



Olen itse avoin ja sosiaalinen luonne, enkä valitettavasti osaa suojella itseäni. Luulisin 90-prosenttisesti ihmisiä paremmiksi kavereiksi kuin ovat ja avautuisin, varsinkin tunnepuuskassa tai vastaavassa.



Enkä jaksaisi koko ajan miettiä kelle jaan mitäkin tietoa, kuvia tai muuta. En myöskään halua että kukaan tietää keitä minulla on kavereina. No, sen kai voi estää, mutta toisaalta se on juuri FB:n yksi pointti, joten en näe estämistä kauhean järkevänä jos kerran on siellä.



Ja lyhyesti: haluan että elämäni on yksityistä. Ja haluan elää oikeata elämää, en virtuaalista elämää.





ap

jos soittelisin tai tekstailisin yhtä paljon, kuin puhun fb:n chatissa kavereiden kanssa, niin olis aika huikeet puhelinlaskut.

on kyllä työsuhdeliittymät, joten puhelinlaskulla ei ole mitään väliä. Ainakin mun ystäväpiirissä varmaan kaikilla paitsi jollain satunnaisilla mammalomalaisilla, eikä niilläkään ole rahasta pula.

Minusta FB siis on monella tapaa aivan loistava keksintö ja ymmärrän erittäin hyvin että se koukuttaa.



Itse vain haluaisin hoitaa sosiaalista elämääni jollain muulla tavalla. Varmaan se tuo paljon sosiaalista elämää lisää, joo, uskon sen, mutta helposti se menee siihen että virtuaalinen läsnäolo riittää monille ystävyydeksi.



ap

Ja lyhyesti: haluan että elämäni on yksityistä. Ja haluan elää oikeata elämää, en virtuaalista elämää. ap

Minä olen laittanut statuspäivityksen viimeksi vissiin joulukuussa - siinä luki "Hyvää Joulua!". Kuvia laitan näytille ne mitä haluan. Mutta olen silti sosiaalinen - pystyn kommentoimaan kavereiden kuvia ja heidän päivityksiään, vaikka en itse haluakaan jakaa yleiseen tietoa asioitani. Kirjoitan kavereille myös yksityisviestejä tai juttelen "pikaviestimellä". Moni yhteydenotto koskee tapaamisia "oikeassa elämässä", eli sovitaan treffit vaikka kahvilaan vaivattomalla tavalla. Facebookia voi käyttää monella tapaa.

No eipä ole ikinä ollu ja ikää 39 v. Ei kaivosduunareille anneta työsuhdeliittymiä. Ite on maksettava puhelinlaskut. Maksan itseni lisäksi neljän lapsen puhelinkulut, kaks mokkulaa ja kotinetin. Et ihan kiitettävästi laskua kertyy ;)



Ja yks pointsi on se, etten tykkää soitella. On tosi vastenmielistä. Eli fb on mulle ihan ok juttu.



Jotkut tutut soittaa tunnin puheluja ja se on sietämätöntä. Aina en viiti ees vastata.. Fb:ssä helppo todeta, et nyt on poistuttava. Puhelun katkaseminen ei onnistu ihan niin vaan.



Nro 2

Mä en kyllä luokttele ystävyyttä soittokertojen tai sähköpostiviestien mukaan. Musta kyse on siitä että vaikka ei oltaisi nähty vuosiin niin silloin kun nähdään ei ole vaivautunut olo vaan välit on yhtä lämpimät kuin ennenkin. Ei ystävyys ole ripustautumista toiseen ainakaan enään näin aikuisessa iässä (myös 38v).

Koska jos kaikki TOSIAAN ovat enää vain siellä, niin turha sitten kai on vastaan taistella. Mulle olisivat riittäneet normaalit, vanhanaikaiset ystävyyssuhteet vanhanaikaisilla menetelmillä. FB tekee kaiken niin helpoksi, että 100 naaman joukossa voi luulla olevan montakin tosiystävää. Olen itse avoin ja sosiaalinen luonne, enkä valitettavasti osaa suojella itseäni. Luulisin 90-prosenttisesti ihmisiä paremmiksi kavereiksi kuin ovat ja avautuisin, varsinkin tunnepuuskassa tai vastaavassa. Enkä jaksaisi koko ajan miettiä kelle jaan mitäkin tietoa, kuvia tai muuta. En myöskään halua että kukaan tietää keitä minulla on kavereina. No, sen kai voi estää, mutta toisaalta se on juuri FB:n yksi pointti, joten en näe estämistä kauhean järkevänä jos kerran on siellä. Ja lyhyesti: haluan että elämäni on yksityistä. Ja haluan elää oikeata elämää, en virtuaalista elämää. ap

Ajattelin että olet joku kirjekyyhkyjä käyttävä kun "vanhanaikaisia" keinoja kaipaat. ;)

Jos oot sitä mieltä ettet halua fb:ssä olla niin ei sinne kannata turhaan mennä. Itse olen ollut siellä 4 vuotta eikä se juuri ole elämääni parantanut. Ainoastaan joitain vanhoja tuttuja naamoja näkyy, mutta olisin hyvin pärjännyt ilman niitäkin. Olen samaa mieltä siitä että tosiystävät tunnistaa siitä miten pitävät oikeasti yhteyttä. Ja eniten minua ärsyttää se, kun jotkut ns. hyvät ystävät kertovat hyvin yksityisetkin asiansa ainoastaan fb:ssä kaikille 300 "ystävälleen". Tulee todella ulkopuolinen olo, aivan kuin olisimme kaikki samanarvoisia ystäviä. Itse olen tarkka siitä kenelle kerron asioitani ja milloin.

Fb on mulle se kylänraitti, jota ei enää fyysisesti ole olemassa. Raitilla tavataan kavereita ja tuttavia, höpistään kuulumisia ja vähän muutakin. Sitten joidenkin kanssa pidetään enemmänkin yhteyttä, ihan niinkuin siellä kotikylälläkin ennen vanhaan tehtiin.



Fb toi mun elämään takaisin tietynlaisen yhteisöllisyyden, joka oli jo melkein hävinnyt.