EX-HAAHUT vko 43

Onneksi lapsilla on syysloma niin en ehdi odottamalla odottamaan huomista ultraa. Ihan jopa unohtui aamulla, että mikä mulla olikaan huomenna mihin piti mennä?! Aina se vaan alkaa jännittää, että onko siellä kaikki hyvin. Ja taas vasta 16.20 aika niin huomisen päivän ehtii hermoilla.



Kuutar: minähän oon kans alusta asti ja nyt voi jo sanoa että varsinkin alussa miettiny, että kai tässä hoitoon joutais jonnekin lepo-osastolle, jossa lääkittäis niin ettei päässä pyöris yhtään ajatusta. Eikä voi sanoa, että mieskään olis ihan eri mieltä ;-) Oireet on ollu niin vähäiset kuin vaan voi. Kerran oksensin joskus kymppi viikolla, kun söin sairaan tyttöni kanssa aamupalan. Varmaan liian nopeaa tai jotain. Muuten ei oo päässy oireita valittelemaan. Jossain vaiheessa päätin, että olkoon tulematta oireet, kai se loppu on sitten kaksin verroin vaikeampaa, kun nyt on ollut fyysisesti tämä alku niin helppoa, että vaikea ollut uskoa edes olevansa raskaana. No kahdesti on päästy jo tarkistamaan ultraan ja kyllä siellä ainakin pari viikkoa sitten (10+6) oli aivan viikkoja vastaava vauvan alku. Eli ei ne oireet onneksi pakollisia ole! Ja en ole kenellekään kehdannut edes kertoa, että vieläkin joka vessareissulla katson, ettei näy verta! Ehkä se liikkeiden tunteminen aikanaan helpottaa vähän tätä pelkoa... Välillä kyllä katselen jo kärryjä ja turvakaukaloita ja olen luottavainen, mutta sitten jostain taas pelko hiipii esille. ONNEKSI ON TÄMÄ PORUKKA, jossa toiset ymmärtävät mistä puhun eivätkä sano vaan, että älä mieti. Vaikka parashan se olis olla murehtimatta. Anopin jo hermostutin, kun hoki tuota älä mieti ja paukaisin sille, että kuule jos saisin sellaisen lääkkeen, että puoli vuotta vaan nukkuisin tai saisin muuten kaikki raskauteen liittyvät pelot pois niin heti ottaisin. Kuulosti kai hänen korviin vähän hurjalta.



miikuko rv 12+6, jolla aina tulee pidempi kirjoitus kuin oli tarkoitus!

Täällä on niin vilkasta nykyään, etten muista oikein kenelle piti mitäkin kommentoida. Tää tauti tuntuu vievän päänkin entistä sekaisemmaksi.



Kaikille alkuraskaudessa menijöille toivottelen kuitenkin jaksuja ja positiivista mieltä. Kyllä ne viikot siitä karttuu, vaikka tuossa vaiheessa tuntuu jo rv 12 ihan saavuttamattomalta. :-)



Kianan vauvakuulumisia oli mukava lueskella.



Meidän koti on melkoisessa kaaoksessa vielä keittiörempan jäljiltä. Remppa on nyt valmis, mutta nyt kun ollaan molemmat kipeinä miehen kanssa niin tuo jälkiraivaus ei oikein ota edistyäkseen. Verhotkin vielä keittiöstä puuttuu... Puhumattakaan tosiaan, että mitään olisi vauvalle laitettu valmiiksi! No eiköhän ne vauvavalmistelutkin tuosta pikku hiljaa lähde oikeasti käyntiin kun maanantaina alkaa äitiysloma.



Tauti ei tosiaan ole vielä voitettu. Vatsalihakset on nyt toiselta puolelta ihan julmetun kipeät kaikesta yskimisestä. Hippu onneksi liikuskelee tasaiseen tahtiin, joten eiköhän sillä ole asiat hyvin, vaikka äiti sairastaakin. Vähän alkaa nuha helpottamaan, joten taitaa tämä tästä mennä parempaan suuntaan. Tosin silmätulehdus taisi tulla vielä takaisin, kun se tuossa välillä ehti jo paranemaan. Toivottavasti lähtisi uudelleenkin itsestään pois. Mies sai samaan vaivaan silmätippoja, mutta ne näyttivät olevan raskaana olevilta kiellettyjä, niin kuin monet muutkin lääkkeet. Huomenna ois vielä lupa sairastaa...



Sonnette & hippu 34+0

Mulla oli tänään töissä viimeinen " iso" dead line ja nyt kun se on ohitettu, niin tässä alkaa mammikseen laskeutuminen. Kahden viikon päästä viimeinen virallinen päivä. Tosin pidän tässä muutamia vapaita vielä välissä, joten oikeita työpäiviä ehkä 5-6.



Sonnetelle jaksamista viimeiseen saikkupäivään ja oikein mukavaa viimeistä työpäivää perjantaille ; )



Mikä teillä muilla on muuten tapana töissä kun mammikselle jäätte? Pidetäänkö teille läksiäisiä tai järjestättekö tällaisia itse??? Mulla viimeksi muistaakseni työkaverit järkkäsi kakkukahvit, mä en itse noista kauheesti piittaa ja toivoisin, että mitään kovin kummallista ei kukaan innostuisi järkkäämään nytkään.



Karsee keli etelä-Suomessa. Taidan lähteä kotiin ja jos vaikka mentäis illalla koko perheen voimin uimaan kun muukaan ulkoilu ei houkuta nyt yhtään.

Soitin tänään naistenpolille ja ilmoitin raskaudestani esitin myös varovasti että aloitimme sitten yrittämään kuukaukautta liian aikaisin...

Hoitaja katsoi paperini ja ilmoitti kylmästi että et sinä voi olla raskaana kun HCG oli negatiivinen viikko sitten maanantaina (positiivisen testin tein nyt lauantaina). Ja sitten se alko nipottamaan siitä että pitää olla yrittämättä sen rypäleraskauden takia...jäkä-jäkä-jäkä. Itkuhan sen puhelun jälkeen taas tuli.

No huomenna menen sitten uuteen HCG testiin.



Riax: itsekin olen miettinyt että kuinkahan kauan sitä tulee veskipaperit tutkittua ja joka kosteasta olosta juostua vessaan. Kaksi kertaa kun on vuoto tietänyt pahaa... ekalla kerralla tuhruvuoto ja tokalla kerralla yllättävä runsasvuoto.

Voi juku te ootte kyllä ihania! Mä en todellakaan tiedä mitä tekisin ilman teitä ja tätä palstaa!! Kelleen ei voi jutella, ja miestä en halua omilla murheilla ihan turhanpäiten rasittaa.



Miikuko- mä taidan heti omia tuon jutun siitä ihmelääkkeestä, joka poistaa kaikki ajatukset ennen juhannusta! Kiitos sulle kovasti!



Pilkukas- Onnea loppusuoralle, ja tuhannet kiitokset tsempityksestä!!!



Emmasophia ja Ttitiäinen- kiitos tervetulotoivotuksisita! Toivotaan, että haahuista tulee tänne pian lisää porukkaa!



Neronja- kiitos voimahalista, sitä tarvitaan aina! Mä olen hieman kade sun sisäiselle voimalle ja varmuudelle, jonka sä olet näköjään löytänyt! Pidä siitä kiinni, ja lujasti!!



Riax- mä olen tosi pahoillani sun suppareista! En todellakaan tiennyt että niitä voi tulla noin aikaisin! Mä en valitettavasti osaa muuta neuvoa antaa, kun että ota rauhallisesti, siis fyysisesti. Ekassa raskaudessa mulla supisteli aina kun kävelin liian lujaa jne.. Mä toivon kaiken menevän hyvin, loppuun asti!



Mä mietin näitä kaikkia teidän kirjoituksia koko päivän. Ja tulin nyt siihen lopputulokseen ( varsinkin, kun etominen palasi, jee!! ) että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan! Piste! Mä yritän, huom yritän, olla murehtimatta ja nyt vain nauttia siitä plussasta! Yritän ajatella niin positiivisesti ja kannustavasti tuota pikku vauvaa kohtaan kuin mahdollista. Kuinka sitä voikin jo rakastaa niin paljon? Mä lupaan antaa sille nyt tästä eteenpäin kaikki positiiviset energiani, mitä musta suinkin nyt löytyy! Pitkä matka on vielä " Onnilla" edessä, ja suojelusta siihen tarvitaan!!



Mä kiitän kaikkia teitä tuesta ja kiitos kun tänne saan kirjoitella!! Aivan mahtavaa!! Herkkä mieli on, ja kyyneleet herkässä! Nyt sovin myös itseni kanssa, että saa olla oireettomia aikoja, kun niitä tuntuu muillakin olevan! Lupaan olla valittamatta heti tänne, jos päivään ei ole ollut etomista!

Kiitos ja anteeksi pitkä vuodatukseni!!!!

Lämpimiä ajatuksia teille kaikille ja voimia tässä meidän matkassa kohti vauvantuoksua!

Kerron nyt pikaisesti kuulumiset, juuri sairaalasta kotiutuneena :)



Meille syntyi lauantaina 22.10. klo 23.16 pieni tyttö! Mitat: 3470 g, 52 cm ja hattu 34,5 cm.

Oikein suloinen ja rauhallinen pikku prinsessa, jolla on pitkät tummat hiukset :)



Supistukset alkoivat lauantaina aamulla n. klo 11 ja sairaalassa oltiin n. klo 13. Kipulääkitystä ei vielä saanut, koska kohtu oli auennut vasta 2 cm. Epiduraalin sain klo 16.00, onneksi, koska kivut olivat aivan hirveät. Sitten alkoikin odotus, koska supistukset hidastuivat lähes kokoknaan pois. Jossain vaiheessa lisättiin oksitosiinitippa. Pienet kauhun hetketkin koettiin, kun vauvalta hävisivät sydänäänet kokonaan. Silloin puhkaistiin kalvot ja vauvan päähän laitettiin elektrodi. Sykkeet löytyivät heti ja jatkettiin odotusta, kohtu oli auennut klo 21.30 mennessä yhteensä 4 cm. Valtavat kivut palasivat n. klo 22-22.15, ja mistään lääkkeistä ei ollut apua. Kivut johtuivat nopeasta aukenemisesta, klo 22.30 kohtu oli auki jo 8 cm. Silloin sain vielä paikallispuudutuksen ja pahimmat kivut helpottivat. Ponnitusvaiheeseen päästiin 22.55, eli se meni hyvin nopeasti ja suhteellisen helposti. Väliliha jouduttiin leikkaamaan, mutta muuten ei ollut ongelmia vaikka vähän ahdasta olikin. (Kuulemma ratsastajien yleinen ongelma...) Isä leikkasi napanuoran ja sitten sainkin pikkuisen syliin :) Tyttö alkoi heti haeskella rintaa ja imeminenkin onnistui. Isä sai vielä pestä tytön ja sitten lähdimmekin osastolle lepäämään. Pitkän päivän jälkeen väsyneenä mutta onnellisena.



Nyt täytyy tästä mennä, tyttö alkaa näyttää siltä että ruoka maistuisi.

Kiitokset vielä kaikille tuesta kaiken koetun kanssa.

Täällä oli muutenkin niin kivoja uutisia, että niitä oli kiva lukea. Pitää pyyttää ekaks anteeks, että kaikkia ei varmaan muista onnitella hyvistä uutisista ja nimet saattaa mennä sekas, mutta yritetään

aapeli ja toive; Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista

kuutar; tuon alkuraskauden epätoivon on varmaan jokainen ex-haahu käynyt läpi, säikähtää jokaista poikkevaa oiretta tai sitä, että oireita ei ole. Mutta voin lohdutukseks kertoa, että mulla on nää poikaraskaudet ollut tosi oireettomia, melkein vois sanoo, ettei tietäis raskaana olevansakkaan, jos ei maha kasvais. Tytöstäkin oli vain vähän etovaa oloa, joten uskon, että sullakin kaikki on hyvin ja voihan ne oireet sieltä palatakkin. Enkeleitä matkaan

tiitiäinen; ultrakuulumisiasi odottelen innolla

viiru; kiva että olet ruvennut tuntemaan vauvan liikkeet, se helpottaa kummasti, kun tuntee, että vauva on vauhdissa

pilkukas; kiitos selvityksestä tosta istukka asiasta



Omissa kuulumisissa ei mitään uutta ihmeellistä. Sen olen huomannut, että vauva menee ihan villiksi, kun syön suklaata (tulee äitiinsä), silloin alkaa mieletön möyrintä. Muutenkin liikkeitä tuntuu kivasti. Nyt rupean iltapalalle ja sit unten maille, että jaksaa huomenna lähteä reippaana töihin.

Hyvää pikkulauantain jatkoa kaikille!

Nette 20+1

Mä olen jotenkin omituisesti onnistunut vierottamaan itteni täsät koneella notkumisesta ainakin osittain ja nyt mä olen sitten ihan pihalla, kun en ees tiiä ketä pitäs onnitella tai yleensä yhtään mitään, mutta jos nyt vaikka sit keskittyisi omaan napaan...



Mä olen tosin tän järkyttävän väsymyksen kanssa vieroittunut jo kohta kaikista mahdollisista mahdottomista sosiaalisista kontakteista, joten...



Tirriäinen on onneksi vielä ainakin hengissä, vaikka ultraan päästään kurkkimaan vasta reilun viikon päästä, Neuvola piti olla vasta huomenna, mutta sinkosin sinne jo tänään kun eilen alkoi tulla paperiin pyyhkiessä jotain rusehtavaa vuotoa Paniikkihan siinä meinasi iskeä, mutta onneksi ymmärtäväinen terkkaritäti käski mun kerätä luuni siltä seisomalta ja mennä heti käymään niin tein työtä käskettyä. Siinä vaiheessa tosin tunsin itteni lähinnä hysteeriseksi kanaksi kun vuotoa ei sen iltaisen jälkeen näkynyt... Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että kotona mulla on myös hysteerinen kukko seuranani, joka meinasi illalla jo hinata mut päivystykseen :D Noh, sydänääniä kuunneltiin ja kyllä siellä elämää vielä on... Nyt taas illasta on tota rusehtavaa limaa tullut pariin otteeseen, mutta ei kai se sitten ole mitään vakavaa... I hope!! :/



Terkkari kyllä lupasi että saan juosta siellä ihan just niin usein kun tahdon, kun on noita keskenmenojakin ollut... Just laskin, että viimeisen 9kk aikana mä olen ollut 7,5kk ekalla kolmanneksella raskaana Alkaa hiljalleen nyppiä jatkuva väsymys ja ellotus ja ties mitkä tissien kiristämiset... Pahoinvointi tosin tällä erää alkaa olla takanapäin.



Jos toi vuoto nyt jatkuu aina vaan, niin voin kuulemma soittaa äitipolille, josko ottaisivat mut sitten vähän aikasemmin sinne ultrattavaksi. Ans kattoo nyt kestääkö hermo ens viikon perjantaihin asti vai ei...

Ajatella, että vaikka meillä la:t oli peräkkäisinä päivinä niin kalenteriin ikäeroa vaaveilemme tulikin sitten 6vkoa. On se luonto vaan niin ihmeellinen! Oikein mukavaa vauva-arkea teille. :)



T. Nelely ja Petro 6,5 vkoa

ONNEA Beyond!!! Kyllä täällä on jo odotettu kuulumisia!!! Ihana pieni neiti teille syntynyt!!!



KIANA, kiva kun kävit kertomassa kuulumisia, kellariin olla kovasti tulossa perässä! Kyllä aika tuntuu nyt menevän äkkiä, justhan sä vasta olit synnärille lähdössä...



Mulle alkaa nyt todellisuus pikkuhiljaa iskeä kun niin moni on jo synnyttänyt ja " kohta" on jo mun vuoro. Siis ihanaahan se on lopultakin se oma lapsi saada mutta kai se näin ekakertalaisena on normaalia että se myös hirvittää? Eniten mua hirvittää se miten osaan roolini äitinä... Joskus sanoin kaverille että mitä järkeä tässä koko lapsenteossa on kun ensin pelkäät ettet raskaudu, sitten keskenmenoa, sitten synnytystä ja sen jälkeen loppuelämäsi lapsesi puolesta... Luonto on ihmeellinen!



Emmis omissa mietteissään ja rv:t 28+4 (eli paljon vielä aikaa jäljellä ja silti jo hirvittää)

Ensinnäkin Beyondille lämpimät onnittelut vauvan johdosta!



Kiana, kiitos onnitteluista ja onnea myös sinulle vauvasta. Luulen, etten ole vielä missään sinua onnitellut. Muistan vieläkin ihan selvästi, kun tuolla haahuissa kerroit asioistasi ja sitten plussastasi. Toisten kohdalla aika tuntuu menevän mielettömän nopeasti, omalla kohtaa älyttömän hitaasti ;-).



Kuutar, hienoa, että fiilikset on taas positiiviset! Ei mulla kyllä mitään sisäistä varmuutta mistään ole (kuten taisit kirjoittaa). Turvaverkkoni on nuo jo olemassa olevat neljä lasta. Jos tämä viidennen yritys ei onnistu, niin onhan minulla kuitenkin nämä neljä. Katkeraksi en oikeastaan voisi heittäytyä, kun elämä on kuitenkin suonut meille jälkikasvua. Mutta olishan se vauva-arki ihanaa kokea vielä yhden kerran.



Eilinen iltapäivä ja ilta menikin väsymyksen kourissa. Haukottelin vaan, mutta kun nukkumaankaan en kerennyt. Toivottavasti tämä väsymys nyt jatkuisi ja voimistuisi vaan. Noissa epäonnistuneissa raskauksissa olen ihmetellyt, kun olen jaksanut valvoa ja valvoa eikä silti juuri väsytä. Oli niissä alussa jonkun verran väsymystä, mutta ei niin paljoa kuin noissa onnistuneissa. Rinnat tuntuu edelleen aroilta. Muistan kun kesällä 2004 kävin alkuraskauden ultrassa. Gyne kysyi, onko rinnat olleet kipeät. Vastasin, että " tänään on alkanut tuntua rinnoissa" eli silloinhan oli jo rv7+3. Sitä ennen mulla ei rinnat olleet kipeät, vaikka sikiökin oli olemassa.



En saanut vieläkään niitä maaleja. Menin maaliliikkeeseen, mutten osannutkaan vielä päättää, mitkä värit otetaan. Ilmeisesti saan ne maalit vasta huomenna, kun menen käymään kaupungissa hammaslääkärissä ja haen sitten samalla. Mutta tänään pitäis laitella listoihin, pistorasioihin ym. maalarinteipit, etteivät sotkeennu.



Riaxille jaksamista supistelujen kanssa! Toivottavasti kaikki sujuu suppareista huolimatta hyvin. Mullakin ainakin tuossa viimeisimmässä onnistuneessa raskaudessa supistukset alkoi varhain, mutta ne oli kyllä ihan kivuttomia. Juu, ja se raskaus päättyi vasta rv42+1, kun kalvot puhkaistiin ;-). Kohdunsuu oli jo 5 cm auki, mutta tyttö ei vaan halunnut tulla ulos. No, sitten kyllä tulikin vauhdilla, kun vähän avitettiin.



Olikos Miikukolla tänään vai huomenna ultra? Onnea sinne!!!



Hauskaa päivänjatkoa kaikille!



neronja rv5+2 (15 yötä ultraan)





P.S. Olipa lähellä, ettei tämä viesti hävinnyt bittiavaruuteen, mutta just viime hetkellä kerkesin kopioida...

Paljon onnea Beyond pikku-prinsessasta!! Sama syntymäpäivä kun mun siskolla :)



En sitten eilen jaksanut vääntäytyä koneelle. Ultrassa oli kaikki hienosti, pikkuinen nukkui todella sikeästi ja piti ihan herätellä, että saatiin kaikista kulmista katsottua. Mitat vastasivat viikkoja ja kaikki rakenteet kohdillaan. Kaikki kymmenen varvasta ja sormeakin näkyi :)

Sukupuolta yritettiin tiirailla, mutta pikkuinen piti jalat niin tiukasti ristissä, ettei mitään selvinnyt. Varsinaisesti ei pojan merkkejä näkynyt, mutta ei kätilö uskaltanut tytöksikään sanoa, kun ei jalkoja raottanut ollenkaan. Mulla fiilis sanoo poikaa, että saa nähdä pitääkö tälläkin kertaa fiilikset paikkansa.

Istukka mulla on ylhäällä edessä, aika jännä, että niitä liikkeitä olen kuitenkin tuntenut niin aikaisin.



Tiitiäinen ja kirppu 19+6, huomenna jo puoliväli!!

PALJON ONNEA!!! Sun kuulumisia jo odoteltiinkin kun yhtäkkiä tuli niin hiljaista! Ihanaa, että noin hyvin on lähtenyt alku liikkeelle pikku prinsessan kanssa!!!

Keskustelu etene niin vauhdilla, ettei mukana tahdo pysyä. Ja vieläpä ihanan positiivisia asioita kertoilette.



Onnea Bojolle mammaloman alkuun. Ihanaa lukea teistä jo pitkällä olevista.



Ninnin kohtelu kuulostaa epäoikeudenmukaiselta. Toivottavasti tilanteen oikea laita selviää kaikille pian : )



Ihanaa, Kuutar, että olet löytänyt positiivisia ajatuksia. Itse kärvistelen taas kerran tuon saman epätoivon kelkassa. Vaikka eilen oksentelin, tuntuu, että tänään oireet ovat taas minimissä ja epätoivo iskee. Mutta yritän ajatella kuten sinäkin, että raskaana kunnes toisin todistetaan ja että faktojen mukaan kaikki nyt hyvin. Ja totta kai tänne saa valittaa. Mihinkäs muualle : -D



Beyondille uskomattoman suuret onnittelut ihanasta pikku prinsessasta! Juuri tuollaisten uutisten vuoksi tämä ex-haahujen pino on tuhat kertaa parempi kuin yksikään noista kuukausittaisista.



Neten suklaavauva-juttu on hilpeä. En edes tiennyt, että noin voi käydä.



Bisquitin piina kuulostaa kurjalta. Toivottavasti vuoto on kuitenkin sitä ¿tavallista¿ ja vaaratonta muotoa ja siltähän tuo vaikuttaa. Toivottavasti pääset pian ultraan ja saat mielellesi rauhoituksen. Uskomattoman rauhalliselta silti kuulostat.



Kiva, että Neronja, sinunkin oireesi ovat alkaneet. Tai siis eihän se oikeastaan suorastaan kivaa ole, mutta hyvä merkki. Minäkin olen tässä pohtinut ihan pikkuriikkistä maalausurakkaa ja tulin pohtineeksi, että onkos se järkevääkään näin raskaana?



Tiitiäiselle onnea ihanista ultrakuulumisista.



Oma napa: Olo oli eilen niin järkyttävä, etten jaksanut pinoutua ollenkaan. Oksensinkin ensimmäisen kerran. Tai oikeasti monta kertaa. Jaksoin vain kippurassa sängyssä maata. Painoa oli tänään aamulla yli 2 kiloa vähemmän kuin tiistaina neuvolassa...

Kuumeisesti mietin ensi viikkoa ja jaksamistani töissä. Mietin, että kukahan sen sairaslomatodistuksen sitten kirjoittaisi, neuvola vai yksityinen. Luulenpa, että yksityinen.

Kun kuitenkin tällä viikolla siellä kävin ja tiistaina olen taas menossa. Neuvolan terveydenhoitaja ei tuntunut ottavan kuuleviin korviinsa kuvailuani sairasloman tarpeesta ja neuvolalääkärikin on vasta parin viikon päästä. Toimiva tämä julkinen terveydenhuolto! Pitääköhän siitä ilmoittaa sitten kuitenkin myös työterveyshuoltoon. Ainakin näitä ¿hoito¿paikkoja tuntuu olevan.



Nyt pitäisi siivota ja käyvä suihkussa kun tytärpuoli saapuu syyslomalleen viikonlopuksi. Pitänee keksiä jokin syy miksi olen näin ranka¿ Sillä mieluummin olisin kertomatta toistaiseksi mistä on kyse. Tyttö kun tuskin osaa pitää tätä salaisuutena vaikka jo iso onkin ja kun lähimmistä perheenjäsenistäkään ei tiedä vasta kuin toinen sisareni.



No niin.. alkoipa taas kuvotus. Kävin jo vessassakin, mutta oksennus antaa odottaa itseään : ) kiva¿ jään odottamaan



Aapeli

Olipas täällä paljon viestejä!



Heti alkuun Beyondille vauvaonnittelut :) Ja kiva oli lukea Kianan kuulumisia!



Voi Kuutar, niin kovin tuttua tuo paniikki. Hui, melkein puistattaa ajatella alkuaikoja, kun ekaa ultraa odotteli! Ei tää kovin paljon helpommaksi ole muuttunut vieläkään, mutta välillä tulee sentään sellainen olo että mitäs jos tässä kävisikin tällä kertaa niin että vaavin saisimme!



Onko sulla Miikuko np-ultra tänään? Hirmuistesti peukkuja! Oli se niin jännää, melkein liian jännää... alkoi lopulta ihan pyörryttämään siellä odotushuoneessa, kun jouduttiin melkein tunti odottamaan.



Riaxille tsemppiä. En osaa noista vihlomisista sanoa yhtään mitään... Ikävältä kuitenkin kuulostaa, vaikka olisikin vaaratonta, huoltahan kaikki tuollainen aiheuttaa ihan hirmuisesti! Toivottavasti osaavat neuvolassa auttaa!



Tiitiäisellä oli mukavia ultrauutisia, onnea niistä :) Pitää sitten pikkuinen vanhempiaan epätietoisuudessa sukupuolensa suhteen, hih...



Oma napa:

Tänään on ollut taas hyvä päivä. Oli neuvolalääkäri, kuunneltiin ekaa kertaa sydänääniä. Lääkäri varoitteli että ei sitten saa huolestua jos ei kuulu... Vastasin siihen että VARMASTI huolestun! Muutenkin olen ihan hermona, ja sitten pitäis olla muka huolestumatta jos mitään ei kuulu... Mutta kuuluihan ne :) Heti kun lääkäri dopplerin mahan päälle laittoi sieltä kuului se maailman ihanin ääni! Oih, sitä vois käydä kuuntelemassa vaikka joka päivä. Eli edelleen se meidän pikkuinen siellä kasvaa ja voi hyvin, vaikka masu ei edelleenkään oikein tahdo kasvaa.. Toivottavasti vauvelilla on kuitenkin hyvin tilaa!



Paino oli vähän laskenut, joten täytyy yrittää saada syötyä vähän enemmän... Vaikka mielestäni syön kyllä kokoajan että pahaolo pysyisi poissa!



Mutta miten ihmeessä se kohdunkaulan pituus mitataan? Ikinä ei ole sisätutkimus sattunut noin! Olikohan kokematon tk-lääkäri vai sattuuko tuo normaalistikin? Kun ei mulla ole sisätutkimus koskaan sattunut... Piti käydä vessassa tarkistamassa etten sentään verta vuoda! No en sentään vuotanut onneksi. Ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ihanaa.



joanna 13+1

Tiitiäiselle onnittelut iloisista ultrakuulumisista ja joannalle onnittelut sydänäänien kuulumisesta!



Aapeli, en tosiaan ole tullut ajatelleeksi, että raskaana ollessa ei voisi maalata. Ehkä jos olis kunnollinen tuuletus, niin ehkä ainakin sitten.



Oma (.) Tässä ainakin hetkellisesti taas hyvällä mielellä. Nukuin vajaan 15 min päikkärit, tosi sikeää unta. En meinannut jaksaa herätä. Sitten lähdin laittamaan kahvia tippumaan, että vähän virkistyis, niin kylläpäs alkoi rintoja nipistellä ja pakottaa kipeästi. Aamupäivä oli oireettomampi, joten nyt voi taas huokaista vähän helpotuksesta.



Kyllä tämä alkuraskaus menee todellakin m a t e l e m a l l a. Miten sitä ajanratasta vois pyöräyttää eteenpäin??? Toisaalta on keljuttanut, kun tässä on harva se päivä jotain menoa, mutta sitten ajattelin tänään, että ihan hyvä, että on menoja, niin aika kuluu edes vähän nopeammin.



Tuntuu että jatkuvaa hammaslääkärissä kulkemista. Pojalla oli ensin tarkastusaika oikomisjuttujen takia. Löytyi myös yksi paikattava reikä, se paikattiin tällä viikolla (paikkaus meni tosi hyvin, taisin minä jännittää enemmän kuin poika). Huomenna on oma tarkastusaikani. Vanhimmalla tytöllä oli myös oikomisjuttujen takia tarkistusaika äskettäin. Ensi viikolla tytöltä pitäis ottaa muotti hampaista (siis liittyen siihen oikomiseen). Pojalta pitää myös ottaa muotti ja sitten molemmat täytyy ens kuun lopulla käyttää röntgenissä oikomisten takia. Tyttökin on tosiaan vasta reilu 5,5-vuotias, joten hyvissä ajoin kyllä aloittavat nuo oikomiset. Täytyy nyt toivoa, että se muottien tekeminen onnistuu. Ensi viikolla on myös pojan opettajan kanssa arviointikeskustelu.



Jeps, mutta nyt lähden neuvomaan poikaa matikan tehtävissä.



Missäs ihmeessä petju taas luuraa??!!



neronja rv5+2

Joannalle onnittelut neuvolan ¿kuulumisista¿.

Se on jotenkin hassua, että sanovat, ettei ehkä kuulu ja sitten kuitenkin kuuntelevat ja saavat odottajarukan mahdollisesti ihan paniikkiin kun mitään ei kuulu, ¿Vaikkei vielä tarvitsekaan kuulua.¿



Turhamaisuuttani kirjoittelen : )

Kun on niin tylsää vain kotona käkkiä. En enää keksi mitään netissä surffattavaakaan.

Tämä olo jotenkin kohentuu iltaa kohden, mutta päivä menee sängyllä makoillessa. Huomenna täytynee olla kuitenkin reippaampi ja viihdyttää nuorta naista. Vaikka saikullahan minä tietenkin olen.

Nyt jo kammottaa maanantainen töihin meno.. plääh..



Mutta, mutta¿ joulukuussa on edessä isot iltapukujuhlat ja sovitin juuri pukuani.

Hyvinhän se meni päälle.

No aivan taatusti, tämän oksentelun ja syömättömyyden jälkeen :-D



Mutta mahdunkohan siihen vielä viikolla 13+1? Kertokaahan kokeneemmat, joko tuolloin masu näkyy. Puku on siis täysin tyköistuva pitkä ja jokainen kurvi siitä näkyy.

Tämä kun on ensimmäinen niin pitkälle menevä (huomatkaa tämä päättäväisyys) raskauteni, joten en tiedä näkyisiköhän tuo jo silloin, vai olisiko syytä ryhtyä etsimään väljempää. Mitäs luulette? Se ei kyllä oikeastaan salli yhtään ylimääräistä kiloa tähän nykyiseen¿

Onkohan sillä jotakin merkitystä, että kohtuni on kovin taaksepäin kallellaan enkä muutenkaan ole mikään hentoinen luustoltani, vaan kuten kesällä neuvolalääkäri totesi, että ¿sinulla kun on tuolla lantiossa kyllä hyvin tilaa¿? Että jospa ei siis tarvitsisi uutta ostaa.

Oikeastaan ei tällä ole mitään väliä, mutta kun noilla pitkillä juhlapuvuilla ei liikaa ole käyttöä (onko jollakin?) ja uuden ostaminen olisi toki hauskaa, mutta tuskin kovin järkevää.



Nytpä huomasin, että olet Joanna juuri noilla viikoilla, joille tässä olen päivän pohdintani perustanut. Joko masu näkyy?



Neronjan kanssa olen täysin samaa mieltä tuosta ajan matelusta. Tuntuu jotenkin, että töissä aika kyllä kuluu siinä suhteessa, että asiat ovat, kuten aina, kiireellisiä, mutta tätä kokonaisaikakäsitystä se ei muuta ja aika todellakin matelee.



Aapeli 6+6

Minähän olen (sitäkin) murehtinut kun maha on niin pieni... Eli ei tuo mulla pahemmin vielä näy. No, jos nyt oikein tyköistuvaan makkarankuoreen itsensä sulloisi niin kyllähän tuossa alavatsalla on sellainen pömpötys :) Nytkin mulla on vanhat housut päällä, nappi auki. Hyvin menee päälle vielä. Olen tosiaan laihtunut muutaman sata grammaa.



Mutta kun silloin viikon pari sitten kyselin mahan kasvamisesta niin kovin yksilöllistä näyttää olevan. Toisilla on jo äippävaatteet käytössä näillä viikoilla. Mullakin on kohtu taaksepäin kallellaan, voihan sekin vaikuttaa.



Mites Miikukon ultra?



joanna

Meillä on vauva niin rauhallinen ja kova nukkumaan, että aina kun ultrataan joudutaan vähän tönimään, että saadaan liikettä ihailla. Nyt oli mulle vasta sellainen ultra, että HUOH!, ehkä uskallan oikeesti huokaista ja alkaa nauttia. Pikkuinen oli noin 12cm pitkä lääkärin arvion mukaan. Eli pää-perämittahan siinä otettiin ja siihen sitten arvioimalla lisäs sen paljon jalat olis nyt pitkät. IHANAA OLI! Hyvä lääkäri. Varmaan osa on käynytkin niillä Aydin Tekayn sivuilla. Eli hänet saatiin niskaturvotus mittaamaan. Katseli tarkasti kaikki sisäelimet ja aivolohkot ja kaikki ja näytti sopivasti meille vauvaa joka puolelta ja kuviakin saatiin vinopino.



Aapeli, mulla nyt just tasan rv13 ja ei kyllä paljon voi mahaa kehua olevan. Housun ylintä nappia joudun välillä aukomaan (eli Joanna samoissa mennään mahan kasvun kans :-)). Alavatsa kyllä pikkuisen pömpöttää ja vois näkyä aivan tiukoissa vaatteissa.



Neronja tuota maalaamista olis täälläkin, mutta hysteerisenä en oo uskaltanu maalata. Kai ne nykyiset sisämaalit on niin turvallisia, että saa maalata ja itse asiassa esikoista odottaessani maalasinkin silloisen kotimme ikkunanpieliä. Nyt sälytän miehelle sitäkin hommaa. Ärsyttää kyllä kovasti, kun keittiöremontti on lattialistaa ja maalaamista vaille valmis ja mulla olis kyllä aikaa maalata. Oon vaan laiskotellu sillä verukkeella, että ei ehkä kannata raskaana maalata. Pitäis melkein kysyä jostain. Paitsi, että sitte vois joutua itse maalaamaan...



Miikuko rv13 tasan ja hetkeksi taas luottavaisella mielellä

Aamun aikana oli tullut pikkupöksyyn tuhrua :-(. Vessareissulla pyyhkiessä paperiin ei kylläkään tullut häivähdystäkään punaista. Onnistuneissa raskauksissa mulla ei ole ollut minkäänlaista vuotoa eikä kyllä noissa epäonnistuneissakaan. Sinänsä jos tämä raskaus on mennäkseen kesken, niin ihan hyvä että menis kerrankin itsestään ilman apukeinoja. Jotenkin on vaan sellainen olo, että padot saattaa aueta milloin vaan. No, ei auta kuin odotella. Side housussa tässä siis lähden hammaslääkäriin.



Onnea Miikuko hyvin menneestä ultrasta!



neronja vielä rv5+3