EX-HAAHUT vko 43

Voi miten ihanaa, Toive, että ultrakuulumisesi olivat hyvä.

Lämpimät onnittelut niistä. On lohdullista kuulla, että tuolla samalla 6+ ja 7+ - kaavalla saa ultrissa jotakin näkyviin.



Mukavaa tiistai-iltaa

Aapeli

Aapeli, ihanaa, että kaikki hyvin! Ja miten hienoa, että pääset ensi viikolla uuteen ultraan samaan hintaan. Aika uskomatonta nykyaikana, kun tuntuu, että ihan kaikesta pitää maksaa.

Onnea myös Toive06:lle! Voi kun itsekin voisin tässä raskaudessa kokea nuo onnentunteet. Minä tosiaan kannoin kaikki vauvanvaatteet, pinnasängyn ym. varastoon. Varmaan siinä vaiheessa oli jo munasolu kohdannut siittiösolun ja yhtyneet ;-). ...Tarkistin haulla, mikä päivä olikaan, kun kannoin tavarat varastoon. Se oli 7.10. just oviksen jälkeen ;-). Lisäksi kirjoitin haahuissa siitä, että haluaisin olla vapaa jäämään palstatauolle (eli liittyen listaemon hommiin) ja siitä, että laitan elämää järjestykseen (tai ainakin kaappeja) ja ilmoittaudun joulukuun alussa työkkäriin (onneks kerkeen käydä ultrassa ennen joulukuuta, mietin sitten, mitä teen). Ja innokkaasti keskityin liikuntaan ja painonpudotukseen hyvällä menestyksellä. Aika moinen yhteensattuma siis, että heti kun suuntaa ajatuksensa ihan muihin asioihin, niin tärppää. Tietty olihan mulla noita apukeinoja eikä edes tuulimunan jälkeen kauan keretty yrittää.

Jospa tämä olis vihon viimeinen kerta ja saatais se pahnan pohjimmainen. Ihan kivasti kyllä etoo tällä hetkellä. Voi kun tää nyt säilyis ja vahvistuis vaan viikko viikolta!

Toive06:

Ja neronja, olen tosi iloinen puolestasi että olet muuttanut tänne alakertaan! Etkös sinä juuri pakannut ne vauvakamat varastoon?! Se on paras keino plussautua. Tai se että hakee uutta työtä, ryhtyy laihikselle tms.

Olen muutaman päivän lueskellut palstaa ja ajattelin kirjoitella. Viikkoja on nyt 5+2. Keskenmenon pelko on todella kova. Joka kerta vessassa käydessä tulee tarkistettua, ettei paperissa vain näy punaista. Tätä ei kyllä voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut. Keskenmenoni tapahtui huhtikuussa. Puoli vuotta tässä meni ennen kuin tällä kertaa tärppäsi. Viime kerralla meni vielä pidempään.



Mulla on 7.11 ultra, toivottavasti siellä näkyy syke. Viimeksi ei ollut kuin viite alkiosta samoilla viikoilla. Oli mulla ollut kyllä vuotoakin ennen ultraa. Nyt toivon kovasti, että päästään ensi viikko ohi ilman vuotoa...



Oireina on ajoittainen selkäsärky ja vihlonta alavatsalla sekä rinnat ovat kosketusarat. Viime kerralla oli älyttömiä vatsakipuja ja huonoa oloa aaltoina, nyt näitä oireita ei ole. Olisi mukava tuudittautua lääkäreiden puheisiin, että 1 keskenmeno ei vaikuta mitenkään seuraaviin raskauksiin. Nyt se vain tuntuu niin " kaukaiselta ajatukselta" . Olisi ihana päästä vihdoin nauttimaan raskaudesta.



Työpaikan kahvitilassa lueskelin vanhaa kaksplussaa, jossa oli artikkeli keskenmenon kokeneista naisista. Yksi naisista sanoi, että keskenmenon pelko helpotti vasta kun tunsi sikiön liikkeet päivittäin. Huoh, toivottavasti ei ihan tuohon tarvitse mennä...

Ai niin... Viime yönä näin unta, että kohdusta löytyi kaksi sykettä. Toivottavasti tämä oli enneuni;)

Ja Pilkukas: Tuskin voisin enempää allekirjoittaa sun listaa. Ähinää ja puhinaa riittää kaikkialla muualla kun makuuhuoneessa (tai joskus sielläkin jos pitää kylkeä kääntää ; ) ). Mä nukun vielä aika paljon selälläni ja usein herään siitä asennosta kivaan kramppiin/suonenvetoon pohkeessa (ei koskaan siis tuu kylkiasennossa). Hoh-hoijaa... Ainakin meillä seksistä nähdään vaan päiväunia... No kaiken kaikkiaan olo on ihan hyvä ja just sellainen kun tässä vaiheessa jo kuuluukin olla. Poika 2,5vee rallattelee " möhömaha äidistä" kaikki illat ; )



Onnea ultrassa kävijoille ja tervetuloa uusille! Ihanaa kun teitä tulee niin tasaiseen tahtiin tänne " alakertaan" .



Mä heräsin vasta tänään, että ens viikko enää ja sitten se mun mammistauko alkaa! Uskomattoman mahtava fiilis!!! Meillä on töissä vielä kaikenlaisia muutoksia&ihmisiä menossa ja tulossa, joten parempaa aikaa jäädä pois ei vois olla yhtään. Nyt oon antanu jo täysin periksi ja nautin näistä asiantuntijahommien eduista: Menen myöhään ja lähden aikaisin. Mullahan on paluupaikka varattuna (lakikin edellyttää), mutta mitä ja missä se sitten tulee olemaan niin sitä ei tiedä kukaan.



Bojo 32+3

...piti kirjoittaman, että mä olin ihan " krampissa" koko alkuraskauden, keskiraskaudessa aina sellainen päivä kun liikkeet ei tuntunu niin olin ihan varma keskenmenosta ja nyt taas kun liikkeet tuntuu päivittäin niin oon alkanu jännitämään synnytystä (siinähän voi vielä mennä vaikka mikä pieleen).



No pilke silmäkulmassa, mutta oikeesti - aikamoista stressaamista tää on ollu koko matkan (siis 33. viikolle asti) ja varmaan on vielä ihan loppuun saakka. Mä yritän " puhutella" itseäni säännöllisin väliajoin - mitään kun en nyt voi enempää tehdä, joten korkeemman käteen jää kaikki loppu. Helppo sanoa, että turha stressata - käytännön toteutus ajoittain paljon vaikeampaa...

Missä sä oot?!?

Kiitos Sonette, Wilkuna ja Petjuska ynnä muut tervetulotoivotuksista! Todellakin toivon pysyväni täällä ainakin juhannukseen...



Oli ihana kuulla Aapelin ja Toiveen ultrakuulumisista! Tosi helpottavaa, että kaikki on hyvin!! Jännitin koko työpäivän Aapelin kuulumisia, kurkin tänne taas kuin heikkopäinen.. vaikka se tunnen kyllä olevani.. Onnea kuitenkin teille!



Juanita- mäkin pelkään ja kovasti! Haluaisin lähinnä mennä johonkin suljetulle osastolle.. Miten ihmeessä te muut haahut kestätte tätä? En todellakaan kuvitellut tämän olevan näin vaikeaa.. Välillä on hetkiä, kun menee paremmin, välillä itkettää kun pelottaa niin pirusti..

Tämä on aivan kauheaa! En ole uskaltanut tilata sitä alkuraskauden ultraa, kun sen viimeksi jouduin perumaan.. tilaan sitten ehkä ensi viikolla.

Juanita- et todellakaan ole yksin pelkosi kanssa! Siihen pelkoon kun ei vain oikein löydy lohduttavia sanoja, sen peon tietää tosiaan vain km.n kokenut..



Neronja- on mullakin aina välillä alaselän särkyä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Eli oire ainakin täällä..



Hyvää illanjatkoa kaikille!!

Oireita tutkin joka välissä minäkin ja välillä tulkitsen, että nyt ollaan raskaana, ja välillä luulen kaikkien oireiden hävinneen. No, etominen on ikävä kyllä hävinnyt kuvasta kokonaan.. =(

Heippa vaan kaikille!!



Ihan ensimmäiseksi SUURENSUURET onnittelut Neronjalle!!!!!! Ihanaa että olet siirtynyt tänne " alakertaan" ! Luin viimeksi ex-haahuja kun kerroit miehesi ennustuksesta ja niin se taitaa vaan olla melkoinen meedio tuo sinun miehesi!!! huh-huh!



Onnittelut myös muille uusille, Juanita ja Kuutar (meniköhän oikein?). Olette oikeassa, ei tätä tuskaa ymmärrä kukaan muu kuin sen jo kokenut. Mutta niin paljon positiivisuutta vaan kehiin kun löytyy, vaikka helpompi sanoa kuin toteuttaa...



Joannalle onnittelut np-ultrasta ja muillekin jotka ovat alku-ultrissa olleet ja sykkeen nähneet! Itse en käynyt kuin np-ultrassa ja myöhemmin rakenneultrassa mutta on varmasti ihanaa kun tietää jo aikaisin että elämää masussa on.



Selkäkipuja oli ainakin mulla alkuraskaudessa, ihan sellaisia samanlaisia kuin mun menkkakivutkin aina on. Eli pisti kyllä jännittämään silloin ja kun vielä oli pieni vuotokin rv 9+3 niin kyllä oli vitsit vähissä. Mutta kaikesta huolimatta olen ollut aika luottavainen, kuten joku muukin sanoi niin silloin kun olin ekaa kertaa raskaana puhuin aina JOS (ja kesken meni), mutta nyt olen alusta alkaen ollut sillä mielellä että tästä en luovu vaan tämä viedään loppuun asti!! Eihän sitä tietenkään voi ite päättää mutta mä vaan päätin ;)



Kukoistava keskiraskaus taitaa nyt olla mun osaltani ohi... Viime viikolla diagnosoitiin mahakatarri mikä on vain ja ainoastaan raskauden aiheuttama. Ikävä vaiva kun vaikuttaa paljon syömisiin. Tuoremehustakin jouduin luopumaan ja sehän on ollut mun herkkua ihan plussauksesta asti *nyyh* Öisin herään joka ikiseen kyljen kääntämiseen ja selkä ei tahdo kestää kyljellään nukkumista. Nukun kyllä edelleen osittain mahallanikin, se on ainoa tapa nukkua edes pari tuntia putkeen. Onneksi tuo maha-asukki on vilkas kaveri joka myös yöllä ilmoittelee itsestään. Pissalle en onneksi herää kuin kerran yössä vaikka muuten heräilenkin. Kai tää on luonnon tapa opettaa mua siihen mikä on tulossa...



Emmis 28+3

Sain näköjään sanaisen arkkuni auki ja roikun nyt täällä koko ajan ;-). Mä välillä oikein inhoan itseäni, kun en pysty pysymään täältä palstalta poissa. Mutta toisaalta täällä on ne ainoat henkilöt, joille todella voin pelkojani ja tuntojani purkaa. Eihän mieskään täysin ymmärrä eikä se ole esim. nytkään edes töistä tullut ja sitten sillä riittää taas muuta touhua, joten ei se edes jouda kuuntelemaan " lätinöitäni" .



Emmis, kiitos onnitteluista! Mieheni näköjään osaa välillä ennustaa noita asioita. Tässä joku päivä sitten se sanoi, että hänestä tuntuu, että nyt me saadaan se vauva :-). Ehkä mun pitäis vaan luottaa mieheni sanaan ja yrittää nauttia tästä raskaudesta. Eipähän se murehtiminen korjaa mitään. Tietysti pudotus tulee matalemmalta, jos on varautunut pahimpaan. Mutta välillä mulla kyllä tulee sellainen olo, että entäs jos rupeisinkin vaan nauttimaan tästä. Hienosti on sinulla jo viikkoja kasassa, Emmis! Vau! Onnellista odotusta jatkossakin!



Kiva huomata, että monella on ollut selkäsärkyä. Mä en vaan muista sitä aiemmista raskauksistani (paitsi tuosta tuulimuna), joten siksi se mietityttää. No, nyt mä lupaan unohtaa tuon selkäsäryn. Yksi murhe vähemmän ;-).



Nyt imurointia jatkamaan!

Toiveelle ja aapelille onnittelut menestyksekkäistä ultrakäynneistä :)



Mä en jaksa tehdä yhtään mitään. Kun töistä pääsen kotiin, niin kaadun joko sohvalle tai sänkyyn ja suurin piirtein vessakäyntejä varten nousen ylös. Ja vessassa pitääkin rampata joka välissä, sellasia pieniä liruja pissimässä kerrallaan :) Ja tuo väsymys on jotakin aivan järkyttävää; kun ei jaksa edes lukea tai kattoa telkkaria! Maata vaan hiljaa silmät kiinni ja välillä nukahdella. Ruokahaluttomuuskin jatkuu vielä. Muutamaan päivään ei onneksi ole tarvinnut oksentaa.



Noista km-peloista: musta tuntuu, että mä varmaan raskauden loppuun asti syynään vessapaperit joka vessakäynnillä punaisen viirun varalta. Ja mulla sentään on aika luottavainen mieli tämän raskauden suhteen. Siitä vaan on tullu sellanen automaatio ja takaraivossa pieni ajatus, että punaista voi jopa olla paperissa.



Taidanpa asettautua takaisin tuonne vällyihin :) Onko Sonnette vielä kipeänä? Jos, niin toivotaan pikaista paranemista. Miikukolle voimia ultrajännitykseen :) Ja kaikille muillekin voimia ja onnellista odotusta!



Mauku 9+5

Täällähän on positiivinen fiilis valloillaan. Onnea Aapeli ja muut hyviä ultrakuulumisia tuoneet! Kun luin noita viestejä tuli ekan kerran sellainen olo, että oikeastaan aika meneekin nopeasti; tuntuu että ihan justiinsa kärvistelin alkupahoinvoinnin kourissa ja nyt se on jo historiaa - ja liikkeet tuntuu! Tätä siis valittelin viime viikolla, ja tämän viikon alussa alkoi tuntua pientä koputtelua mahanahkassa, ja se vain voimistuu päivä päivältä. Jess!



Jatkan tarinointia paremmalla ajalla, hauskaa päivän jatkoa!



viiru 17+6

Oireet vähenee vähenemistään... mua pelottaa ihan sikana! Ei ole huono olo, vatsaa vaan turvottaa ja rinnat ovat kuin ei mitään. No nälkä on kyllä koko ajan. Ja numerot menee sekaisin, 5 tulee 9 jne..

Nännit hieman kipeät ei muuta. Mä olen AIVAN paniikissa, suorastaan Hysteerinen! Vain erittäin suurella pinnistyksellä pystyn olemaan itkemättä nyt töissä.

Eihän se vielä mitään tarkoita, mutta miksi mulle ei anneta enempää oireita!? Voiko kroppa tottua raskaushormoonin ja siksi etominen on loppunut? Onko muilla tälläistä, pieniä oirita vain, mutta silti luottavaisin mielin? Jokainen raskaushan on erilainen, mutta miksi ne oireet vähenevät mulla??!



AAaaarrrghh!!

Miehen kanssa ei olla puhuttu mitään koko raskaudesta plussan jälkeen, taitaa sitäkin pelottaa.. toi se kyllä mulle appelsiineja, kun pyysin... Ja viela kaksi viikkoa, ennen kuin kandee mennä ultraan.. Mä en kestä!!

Kiitos kun sain tilittää!!!! Anteeksi!!!

*itkee sisäänpäin*

Onnittelut uusille plussanneille, ainakin oli Juanita ja Kuutar!! Ja Neronjalle onnea vahvasta viivasta!



Mulla on tänään klo 14 rakenneultra ja jostain syystä jännittää ihan mielettömästi. En saanut yölläkään nukuttua juurikaan ja aina kun nukahdin, niin näin ultrasta unta.



Muuten olo on ihan hyvä. Liikkeitä tuntuu päivittäin, varsinkin nyt alkuviikosta pitkin päivä, paitsi tänään ei vielä yhtään. Selkä mulla kyllä kipeytyy, kun joutuu istumaan töissä 8 tuntia ja on sitten iltaisin supistellut. Täytyy vielä vähän aikaa seurata noita supistuksia ja mennä sitten tarpeen mukaan lääkäriin. Esikoisesta jäin samoin vaivoin pois rv 30, että siihen olisi vielä 10 viikkoa.



Onnea Netelle tulevasta pojasta! Saa nähdä paljastuuko meillä tänään, vai pitääkö luottaa vain omaan oloon.



Vielä viisi tuntia pitäisi malttaa olla töissä, onneksi on hommaa tiedossa, niin ei tarvitse peukaloita pyörittää.



Tiitiäinen ja kirppu 19+5

Ja toivotaan parasta!!! Voin vain kuvitella, millainen olo sulla tällä hetkellä on. Voimahalaus sinulle *halaa*. Toivottavasti kaikki on hyvin! Odottavan aika on niin kamalan pitkä. Paljonko sinulla nyt on rv:t? Voihan olla, että oireissa on nyt vähän hiljaisempi vaihe, mutta kohta ne taas alkaa uudestaan.



Ollaan kohta tyttöjen kanssa lähdössä ostamaan niitä maaleja. Onneksi taas saan muuta ajateltavaa.



neronja rv5+1

Piti tulla onnittelemaan Neronjaa! Ihana nähdä että " vanhat" haahut siirtyy alakertaan, ja toivottavasti myöhemmin siirrytte vielä tuonne " kellariin" , vauva osastolle :) Vielä kerran onnea!

Ukkeli täyttää tänään jo kuukauden, uskomattoman nopeasti mennyt aika. Nyt jo kaipailee jotain jarrua mitä painaa, ettei toinen kasvaisi niin vauhdilla ;) Luulen että tänään neuvolassa menee hienosti 5 kiloa ja 60 senttiä rikki.

Ihanan " helppo" vauva ollut, alusta asti herännyt vain kerran yössä syömään, eikä itke muuta kuin nälkää.

Voiko olla ihananpaa, kuin aamulla pienen pojan hymy kun sen nostaa syliin, nuuskutella vauvan tuoksuista päätä, nukkua päiväunet sylikkäin, huomata joka päivä uusia ääniä mitä toinen osaa, tajuta kuinka paljon tuota pientä rakastaa...

Ihania odotuspäiviä kaikille, pian tekin pääsette näistä pienistä onnen hetkistä nauttimaan!

-Kiana ja Luukas 1kk

Täällähän on positiivisia kuulumisia! Onnittelut uusille plussanneille ja hyviä ultrakuulumisia saaneille!



Omassa navassa 15. viikko lähenee jo loppuaan, mutta ainakaan mun kohdalla pelko ei ole hellittänyt vieläkään, vaikka liikkeitä päivittäin tunnekin. Joka vessareissulla tutkin paperin, vaikka en sinällään vauvan puolesta pelkääkään - oireet jatkuu vahvana. Mä pelkään sitä, että se ei pysy siellä tarpeeksi kauan ja stressaan kohdunsuun tilannetta, mikä ei tietenkään auta asiaa. Mullahan on supistellut jo rv 11 lähtien ajoittain ja nyt on taas pari päivää vihlonut kohdunsuuta. En kyllä oikein uskalla pyytää sisätutkimustakaan, toisaalta siksi, että sieltä voi paljastua jotain mitä en halua kuulla, ja toisaalta koska se voi provosoida pehmenemistä/aukeamista. Auttakaa hyvät siskot! Neuvolaan pääsen taas maanantaina.



Jokohan muuten mitataan sf-mitta? Vatsa tuntuu valtavalta ja napa on jo puoliksi kääntynyt ympäri... Uutena riesana on muuten " ihanat" liitoskivut: nivusia, lantionpohjaa ja häntäluuta vihloo. Viimeksi selkäsärky/vihlonta vaivasi tässä vaiheessa, mutta sitä ei sentään vielä ole ollut. Kävellessä tuntui, että jalat häviää alta.



Keskiviikon jatkoa kaikille!



Riax rv 14+5 (uä 16+2)

Ex-haahuissa on tosiaankin alkanut juttu lentää entistä enemmän. Lieneeköhän joannan ja neronjan + muiden innokkaiden palstailijoiden ansiota? :)



KUUTAR-74: Ymmärrän huolesi ja pelkosi. Itsekin tässä raskaudessa meinasin hyppiä pitkin seiniä, kun rv 8+0 oireet yhtäkkiä hävisivät.. Ja tasan samana päivänä kävi keskenmenneessäkin raskaudessa. Vaan ultra tarjosi pelkästään iloisia uutisia ja nyt mennään jo loppusuoralla. :) Oireiden häviäminen ja palaaminen ovat hyvin tyypillisiä juttuja raskaudessa, joten eläpä heitä kirvestä kaivoon!! Tiedän, helppo sanoa..



TIITIÄISELLE tsemppiä ultraan! Tulet sitten kertomaan meille iloisia ultrakuulumisia. Hurjaa, että sinäkin olet jo noin pitkällä. :)



RIAXILLE myös hurjasti tsemppejä. Yritähän ottaa nyt vain rauhallisesti ja lepäile!



AAPELI: Joo, tuli mullekin mieleen, että taisi tuo kirjoittaminen kestää sen verran pitkään, että olin lentänyt ulos.



KIANA: Ihana kuulla kuulumisiasi. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta, että meilläkin saattaa olla kuukauden kuluttua nyytti kainalossa. Ihanan helpolta tuo vauvanne kuulostaa, olette onnekkaita! :) Hyvää jatkoa ja " kellarissa" törmätään, toivottavasti!



Omassa napsukassa riehuu melkoinen Raggari. Herätti mamin taas yöllä mielettömään potkushow' hun. :) Ostinpa muuten eilen Ruskovillan hahtuvaa ja sain yhdessä illassa kudottua vaippapöksyt. Yllättävän helppoa tuota hahtuvaa oli käsitellä, ei katkennut lanka kertaakaan. Olen tainnut hurahtaa kestovaippailuun. No, parempi vaihtoehto se kuitenkin on, niin taloudellisesti kuin ekologisestikin.



Kylläpä oli tuskaisaa käydä shoppailemassa. Pakko vissiin myöntää itselle, ettei tuollainen parin tunnin rasittaminen tuolla väenpaljoudessa ole enää kovin järkevää. Joutuu jo tosissaan pelkäämään, että suppailut vievät suoraan synnyttämään. :)



Tänään mennään Tyksiin tutustumiskäynnille. Saas nähdä, iskeekö paniikki, kun näkee synnytyssalit kaikkine härveleineen. :)



No niin, nyt muihin puuhiin. Voikaahan paksusti! ;)



-Pilkku & Ramses 35+0 (hui, noin paljon jo!)