Mitenkähän lasten uhmaikään suhtauduttiin ennen vanhaan?

Perinteisesti uhmakkaita lapsia on komennettu ja kuritettu. Vasta 2010-luvulta alkaen on hoksattu, että parempi menetelmä on vahvistaa lapsen luottamussuhdetta sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

70-80 luvulla tiedettiin mikä on uhmaikä ja siihen kai osattiin suhtautua, vaikka lapsille oli melko tiukat säännöt. Sen sijaan osa ei oikein ole ollut perillä minkälainen on teini-ikä ja raivoaivot. Ehkä vähitellen tietoa tullut. 

Luulot pois heti vaikka kurittamalla. Nykynuorisoa katsoen ollut huomattavasti toimivampi tapa kuin edellä mainittu lässytys-metodi. Kadut täynnä näitä tunnevammaisia ym ongelmaisia nuoria.

Nykyisin on menty toiseen päätyyn. Äärimmäisyydestä toiseen. Lopputulos on kaikkien nähtävillä. 

Vierailija wrote:

Perinteisesti uhmakkaita lapsia on komennettu ja kuritettu. Vasta 2010-luvulta alkaen on hoksattu, että parempi menetelmä on vahvistaa lapsen luottamussuhdetta sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Sinä ilmeisesti aikuistuit tai sait lapsesi 2010-luvulla.

Jep. Nykyään sanotetaan niin perkuleesti eikä vaadita mitään lapsilta. Ennen kuritettiin ja piestiin laspset hiljaiseksi.

Molemmissa jää se lapsen oma työskentely tunteiden käsittelyssä vanhempien tuella täysin vajaaksi.

Välttelevä kiintymyssuhde on Suomessa yleisin, joten siitä voi päätellä, miten suhtauduttu kautta aikojen. 

Jokainen sukupolvi vuorollaan tuomitsee edelliset sukupolvet. Omat ideat ja menetelmät ovat omasta mielestä aina parempia kuin muiden. Kun aikaa kuluu, ihmetellään tulvaisuudessa nykyajan vanhempien mielipiteitä, tekoja ja sanoja. Moni ihmettelee niitä jo nyt.

Vierailija wrote:

Luulot pois heti vaikka kurittamalla. Nykynuorisoa katsoen ollut huomattavasti toimivampi tapa kuin edellä mainittu lässytys-metodi. Kadut täynnä näitä tunnevammaisia ym ongelmaisia nuoria.

Kehtaisin väittää, että valtaosa näistä ongelmanuorista eivät ole kodeista joissa tunteisiin on suhtauduttu ymmärtäen. Monelle se väkivallan malli on tullut kotoa.

Vierailija wrote:

Perinteisesti uhmakkaita lapsia on komennettu ja kuritettu. Vasta 2010-luvulta alkaen on hoksattu, että parempi menetelmä on vahvistaa lapsen luottamussuhdetta sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Hyvin toimii. Mm kaupassa kun pershedelmä kiljuu naama punasena ku palosireeni vamhemmat menee vaan eteenpäin kuin ei näkisi tai kuulisi mitään. Siinä kyllä tunnetaidot ja luottamussuhde paranee kohisten!

60-70 -luvuilla minun isovanhemmat ainakin uhkasivat lähteä lopullisesti kotoa, jos lapset kiukuttelivat. Isä muisteli, kuinka roikkui äitinsä housunlahkeessa ja aneli, ettei tämä lähde. Minä olen syntynyt -92 ja minut uhattiin viedä lastenkotiin.

Piiskaamisella tai sillä uhkaamalla lapset saatiin hiljaiseksi.

1600-luvulla uhmaikäinen oli töissä, joten mitenkä luulet kiukkuun suhtauduttavan? KUn 6v oli vastuussa omasta ja perheen elannosta, niin ei ihmeemmin ennättänyt omaa tahtoa näyttämään.

En siedä ilmaisua "uhmaikä" lapsi nyt vaan pienten taitojen kartuttua tuskastuu itse uuden oppimiseen ja janoaa vastauksia, miksi. Vanhempien vastuu on lohduttaa ja antaa lapselleen vastauksia hänen pieniin pulmiinsa, näin pienen pulmat eivät ryösähdä suuriksi. Kun ajoissa toimii, ei tarvitse teinin kanssa itkeä sormi suussa, miten tässä näin pääs käymään.