~*~* MAALISMASUJEN OMA KUUKAUSI *~*~

Ei siihen turvotukseen auta kun synnytys! Mulla joka raskaudessa sama vaiva, aina vaan pahempana... Mulla menee vielä n. viikko synnytyksestä, että nesteet lätee liikkeelle. Tuntuu, että nyt on turvotus jopa pahentunut, kun vauva on syntynyt. Mutta kyllä se siitä laskee :) Tsemppiä!



Se kohdunkaulan pyöräytys on vaan vähän kovakouraisempi sisätutkimus, mulla ei ole auttanut synnytyksen käynnistymiseen.

Juttelin just tutun hierojan kanssa ja hän ehdotti huomiselle aikaa hierontaan joka vois auttaa turvotukseen (laittaa nesteet kiertämään) ja saattaa myös vaikuttaa luonnonmukasesti synnytyksen käynnistymiseen.



Vikat keinot käyttöön siis, ettei tarttis mitään lääkkeellistä käynnistystä ja mahtuis ehkä kengätkin jalkaan kun pitää lähtee synnyttää :D

Siis oikeesti! kävin vikassa neukussa tänään ja hoitsu sanoi et Jorvissa voidaan antaa mennä yli jopa 43 viikoille,onko v***n järkee????? mä täällä itken melkeen joka pvä ku mitään voi tehä ja kärsiny kunnialla ja nyt sanotaan et vois käynnistys tapahtuukki vasta 12.4



Mulla yliaikanen 4.4 ja siellä kuulema mietitään mitä tehään. Mähän olenki puhunu siitä kuin pelkään et tulee isovauva joka täällä tuntuu jo olevan ja neukustakin ihmetteli et antoivat noin myöhään ton ajan eli vkoja sit ma ois 41+6. Painoarviossa ne mittaili ja sanoin et ei ois sit niin isokaan jos menis vähän yli, niinhän sanottiin tokastakin joka oli iso, varsinki ku ottaa mun ruumiinrakenteen ja koon huomioon.



Mul nyttekin jalat niin väsy, et tuntuu sellaselta ettei niis oo voimaa ja lihakset on ihan surkastunu,ku en oo päässy ulkoilee ja mun liikunta sijoittuu tähän kodin 99 neliöön.

Mä ajattelin maanantaina ottaa sairaalakassin mukaan ja vaadin että joko käynnistetään heti,tai saavat varaa leikkuriin ajan. En ala synnyttää enään isoa,kun siitä menin niin huonoon kuntoon ja eivät ees oo millään lailla vastannu mun kyselyyn et miks kaikki meni niin..saa vaa ympäripyöreitä vastauksia..

Olis ihan kiva olla kunnossa ja voimissaan kun on muitakin lapsia hoidettavana.



Asiasta viidenteen: tilasin eilen manduca rintarepun,onko kellään kokemusta? sai niin edullisesti yhestä nettikaupasta ja kaverit on kyllä kehunu, ja mitä luin ja kattelin videoita niin vaikuttaa oikeen hyvälle. Mulla joku ikuisuuden vanha BB reppu jossa ei saa ees kantaa vauvaa kauaa ja musta tolla tokalla meni jalatkin joteski sinertäväksi ku tuntu ettei veri kiertänyt siinä,niin nyt aattelin panostaa. Tää todennäkösesti jää meiän vikaksi, ihan jo tän raskauden takia kun ei vaan kroppa jaksa. ja eiköhän 3 riitä :o) (takapenkillinen).



Mut hei kiitti ku sai avautuu ja onnitteluja synnyttäneille ja muille meille kärsiville tsemityksiä..



Ipis ja köllykkä tänään 41+0

Eli eilen 28.3.2011 klo 12:40 syntyi meille tyttövauva raskausviikoilla 41+5. Tuossa listassa mun laskettuaika onkin vielä väärin, laskettuaika oli siis 16.3. eikä 17.3.

6- oli varattuna tuolle 41+5 päivälle, mutta vauva päätti tulostaan samalle päivälle. Synnytys alkoi edellispäivänä supistuksilla, ensin harvakseltaan parin tunnin välein, sitten tunnin välein ja sunnuntai-iltana 41+4 niitä tuli jo 6-10 minuutin välein. Hälyytettiin lapsenvahtipaikalle, mutta synnärille soitettuani sain ohjeeksi, ettei tarvitse vielä tulla, jos kipuja kestää. Supistukset olivat vielä kestettäviä, vaikkakin napakoita, niin päätin mennä sohvalle pötköttämään puolilta öin, josko vaikka uni tulisi. Koko yön siinä sitten lepäsin, mutta nukuttua en saanut supistusten takia, ja nekin harvenivat levossa n. 12-15 minuuttiin. Klo 5.30 aamulla nousin ylös ja saman tien supistusten väli alkoi tihetä 3-5 minuuttiin, joten klo 7 olimme sairaalassa. Olin silloin 4-5 cm auki. Ilokaasua aloin hengittelemään n. klo 9 aikaan, ja se tehosikin hienosti. Tarkempia aikoja seuraavista en osaa mainita, mutta minulta puhkaistiin aamun/aamupäivän aikana kalvot ja laitettiin vauvalle pinnipäähän näyttämään tarkemmin sydänääniä, sain oksitosiinitipan nopeuttamaan supistuksia, ja minulle laitettiin kohdunkaulan puudute pistoksina, ja niiden laittaminen sattui ihan hirveästi, kun ne piti saada sinne vauvan pään likelle ja ronkkiminen sieltä syvältä sattui tosi paljon. Viimeiset supistukset olivat aivan järkyttävän kovia ja ilokaasu oli lähinnä henkinen tuki, eikä auttanut kivun lievitykseen. Olin toivonut jossain vaiheessa epiduraalia tai spinaalia, mutta siinä vaiheessa kätilön mielestä ei enää kannattanut niitä laittaa vaan päätyi tuohon kohdunkaulan puudutteeseen. Vauva siis syntyi lopulta klo 12.40, pisteitä tuli 10/10, painoa 3825g, pituutta 52cm ja pään ympärys 37cm. Oikein tomera tyttö, ja imuote on hurjan napakka, että rinnanpäät ovat kyllä kovilla, kun vauva on pitänyt sellaisia 3-4 tunninkin imusessioita... Itseänikin hieman jännittää, miten kotona aika riittää imetykseen, kun siellä on kolme muutakin lasta, mutta eiköhän se siitä...



Turvotuksista: Nyt kun on vuorokausi kulunut synnytyksestä, niin turvotukset ei ole mulla ainakaan vielä helpottaneet. Kävin itse vaa´alla, niin 27:stä raskauskilosta on lähtenyt vasta 5kg pois, joten paljon on vielä matkaa... Mutta oma olo on muuten mitä mainioin, kun alapää säilyi ilman repeämiä ja haavoja ja vatsan seutu on pienempi, että tässähän tuntee itse olonsa ihan vetreäksi:) Tsemppiä vaan lopuillekin vauvan hakijoille ja onnea kaikille vauvautuneille!

Eli tuo kolmas lause alusta piti alkaa, että "yliaikaiskontrolli oli varattuna 41+5 päivälle..."

Nyt on meidänkin poika nähnyt päivänvalon!



Synnytys meni nopeasti, mutta sitäkin kivuliaammin.

Mullahan oli se käynnistysaika torstaille 24.3. ja raskausviikkoja oli silloin 41+5.



Aamulla, kun sairaalaan menin niin supistuksia ei juurikaan ollut. Mut laitettiin eka käyrille ja katteltiin sydänääniä ja supistuksien voimakkuutta/ tiheyttä.



N. klo 10.30 kätilö laittoi emättimeen ensimmäisen annoksen Cytoteciä. Pariin tuntiin ei tapahtunu juurikaan mitään, mutta siinä yhden-kahden aikoihin alkoi kivistelemään vatsasta ja pieniä supistuksia alkoi tulemaan.



n. klo 14.00 aikaan tämä sama kätilö katsoi supistuksien tiheyttä/ voimakkuutta käyriltä ja totesi, että supistuksia tulee ihan hyvin ja ei katsonut aiheelliseksi, että lisättäis lääkitystä. Hän totesi siinä, ettei tehdä mitään shokkikäynnistystä vaan aloitellaan ihan hissukseen.



n. klo 17.00 aikaan tuli iltavuorossa oleva kätilö katsomaan minua ja kyseli miten supistuksia tulee. Totesin, että tulee ihan hyvin koko ajan. Ei ehkä niin kovina, mutta tulee. No hän halusi katsoa taas käyriltä supistuksien voimakkuutta/ tiheyttä. Supistuksien voimakkuus ei tätä kätilöä miellyttäny ja totesi minulle, että kyllä kuule lääkettä lisätään, että tänne tultiin synnyttämään. Mä olin, että ok. Lisätään vain. Mutta olisi tämä kätilö voinut hieman ystävällisemminkin todeta asian. Eli siinä klo 17.00 aikaan sain toisen Cytotec tabletin ja siitä lähes samantien alkoi oikein kovana supistukset. En pystynyt istumaan, enkä oikein keskittymään mihinkään vaan kävelin pientä ympyrää huoneessani, koska kävely helpotti siinä tilassa.



n. klo 20.00 pyysin päästä kylpyyn ja pääsinkin, mutta olo oli jo siinä vaiheessa niin tuskanen, että ei paljon kylpy ihmeitä tehnyt.



n. klo 20.30 pyysin tätä iltavuorolaista kätilöä taristamaan tilanteen, koska uskoin synnytyksen käynnistyneen niin tuskanen olo oli siinä vaiheessa. No kätilö katsoikin tilanteen ja totesi vain "no oot sä nyt aukeemassa" ja sanoi, että antaa jotain kipulääkettä. Pyysin samalla, että saisinko jonkun lämpöisen kaurapussin alavatsalleni, koska alavatsassa tuntui pahimmin se kipu. Kipu tuntui menkkakivuilta, mutta vain 1000x sellasina. Tämä kätilö totesi, että sä voit vaikka ite käydä sen lämmittämässä tuola mikrossa. Olin siinä vaiheessa, että kuule, mä en pysty nyt kyllä ite tekee yhtää mitään ja kaurapussi jäi saamatta. Oksikodoni pistoksen sentään sain suoraan lihakseen. Sitten tämä kätilö totesi, että jospa koittaisin nukkua hiukan, koska saleissa on nyt vähän ruuhkaa, ettei tulisi päällekkäin buukkauksia. Olin vaan et "aha, turha kuvitellakaan että enää häneltä pyytäisin yhtään mitään. Nukutaan nyt sitten prkl"

Lisäksi hän vielä loppuun totesi, että "synnytys on nyt vähä tällasta, että siihen kuuluu kipu".



Vedet silmistä valuen kipristelin osastolla sängyssä.



n. klo 22.00 tunsin että nyt hulahti alapäästä jotakin. Olin aika varma, että lapsivedet meni. Oli pakko hälyttää kätilö paikalle. Onneksi oli vaihtunu jo yövuorolainen kätilö ja paljon mukavampi sellanen. Hän tsekkasi tilanteen ja totesi, että ei sulta lapsivedet menny, mutta nyt tuli limaklöntti ja samalla sanoi, että olen 4 cm auki, että nyt lähdetään saliin.



n. klo 22.30 olin synnytyssalissa sisällä. Synnytyssalissa työskennellyt kätilö, kysyi heti haluanko jotakin puudutusta. Pyysin epiduraalia. Tämäkin kätilö ensin halusi katsoa tilanteen ja totesi että olen jo 5-6 cm auki, että epäilee epiduraliin olevan jo myöhäistä, mutta hälytti lääkärin paikalle katsomaan. Lääkäri tuli ja totesi, että olen jo 7 cm auki ja epiduraali ei auta enää. Olin siinä niin tuskissani että voi helv****, antakaa nyt jotakin ees! Sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen, ehkä ne saattoi viedä sitä terävintä kipua, mutta oli se tuska siinä silti yhtä helv***iä.



Ei mennyt aikaakaan kun tuli tunne, että pitäis alkaa ponnistaa ja niinpä alettiin ponnistaa lasta maailmaan.



Josakin vaiheessa huomasin, että kaikki ei ole hyvin. Lääkäri tuli uudestaan saliin ja tämän yhden kätilön lisäksi tuli vielä kolme kätilöä lisää eli ympärilläni pyöri 5 henkilöä, jotka supisi ja käyttäytyi hermostuneesti. Kyselin että mitä tapahtuu misä mennään! Mutta minulle vastailtiin aika ympäripyöreitä vastauksia.



No eka todettiin, että välilihaa joudutaan leikkaamaan ja niin leikattiinkin. Sitten minulle kerrottiin, että lapsi on jotenkin korkeella että ei ole tarpeeksi allhaalla ja sydämen sykkeet laskee hälyttävän alas, että nyt pitäis saada lapsi maailmaan niin pian kuin suinkin. Ponnistin minkä kerkesin ja jaksoin. Hikivesi valui, en ole varmaan koskaan hikoillut niin paljon elämässäni!



Lopulta lääkäri päätyi, että nyt ei muu auta kuin ottaa imukuppi avuksi. Imukuppi kiinnitettiin ja eka ponnistus, ei tuottanut tulosta, mutta toisella ponnistuksella poika putkahtikin maailmaan. Ja kello oli 23.28. Mitat oli 3780g ja 51 cm.



Eli sellanen tunnin verran salissa hikoilin. Paikat ommeltiin ja sitten jo juotiinkin pojan synttärikahveita.



Eli suhteellisen nopea synnytys sitten loppujen lopuksi oli. Vähän paha maku jäi tästä iltavuorolaisesta kätilöstä, mutta se nyt on ollutta ja mennyttä.



Nyt vain koitellaan opetella tätä vauva-arkea täällä kotosalla. Huomenna neukkutäti tuleekin kotikäynnille.



Jaksuja ja tsemppaukset vielä niille, jotka vauveliaan odottavat ja onnittelut kaikille meille jo vauvautuneille :)

Ensiksi onnittelut kaikille vauvautuneille ja vielä kokonaisille tsemppausta: Kyllä se vauva joskus ulos tulee, kukaan ei oo suutariksi jäänyt! :) Tiedän tunteen kun odottaa ja odottaa, milloin synnytys alkaisi, muttei mitään siihen viittaavaakaan tapahdu.



Meidän poitsu on huomenna 3vk:n ikäinen, minne hittoon se aika on oikein menny?? Hyvin poika kasvaa ja syö, imetyksen lopetin kokonaan, ei vaan ole minun juttu ja kun ei tuo maito oikein lähteny taaskaan tulemaan, pitäisi 24/7 imettää ja miten se onnistuu 2 lapsen pyöriessä ympärillä ja vaativan omaa osuuttaa huomiosta. Meille sopii paremmin pulloruokinta ja korvike. Huomaan stressaavani heti paljon vähemmän, kun tein imetyksen lopettamispäätöksen ja annoin suosiolla pulloa.



Sairaalasta kotiin tullessa oli paino laskenut 3kg! Isäntä oli vähän ihmeissään, miten se on mahdollista, jos kaiken kaikkiaan ulos tuli yli 4kg vauvaa, vettä, istukkaa ja kaikkea muuta. Turposin kuitenkin niin paljon sairaalassa oloaikana, ettei nilkoista ollut enää mitään tietoa ja jalat näytti ihan räpylöiltä, ei edes varpaan väleistä enää läpi näkynyt, vaikka kuin yritti varpaita haralleen saada :D

Vasta nyt alkaa olla turvotukset hävinneet, onhan tuo painokin jo 10kg tippunut, vielä kun saisi 18kg pois, niin olisin samassa missä ennen lapsia. Siinä onkin tälle vuodelle tavoitetta, että pääsen takaisin alkupisteeseen! Voi kun sulaisi nuo kävelytiet äkkiä, niin voisi rueta kulkemaan kävelyllä, täällä maalaiskunnassa ei nuo kadut ole missään parhaimmassa kunnossa.



Ristiäisetkin on jo päätetty ja ne pidetään 25.4. Siksi noin pian, koska sukuun on tulossa vielä yksi pienokainen ja hänen laskettu aikansa on toukokuun alussa, niin koitetaan saada ristiäiset pidettyä ennen hänen syntymäänsä.



Ninppa ja Onni 20pvää

tyttö 3600g ja 50cm syntyi 14.3. klo 5.30 synnytys sujui nopesti ja melkeempä oikeastaan mukavasti! nyt elellään vauva-arkea kotona, päivät tuntuu menevän todella nopeaan.

Vauvautuneille...

Täällä mä varmaan yksin oon...kyllä korpee ja lujaa. Olo on tukala,ei saa nukuttua.Onneks huomena se yliaikanen ja mähän en lähe sieltä enään kotiin kuv nyytin kera!!!. uskaltavatki laittaa näillä viikoilla vielä kotiin,ni kyllä sairaala raikaa sen jälkeen.

Monena iltana itkujen kera menny nukkuu (kuhan kivuilta päässy),ihan järkyttäviä ne "puukotukset sisäreiteen". Tuntuu et pahenee vaa mitä pidemmälle mennään, jännä että ajottuu vielä iltaan, joten en mä pärjää enää yksinään lasten kanssa. Huomena niiden on pakko käynistää..tuskin tarttee ku kalvot puhkasta,ni alkaa tulee.

Nyt tänä aamuna oli 2 menkkajomotus supparia,et josko jotain tapahtuis jo...





Ipis 41+5

Onnea siis yhteisesti kaikille vauvansa saaneille!

Mites loppukuiset, mikä on tilanne? Harmittavan hiljainen tämä meidän pino on kyllä ollut :(



Meidän muru on tänään tasan kaks viikkoa :)

Viikko sitten kävi neuvolan täti kotona, paino ei ollut vielä syntymäpainossa, mutta nousussa silti. Seuraava neuvola vasta kuukauden ikäisenä. Mutta hyvin tuntuis maito riittävän, nukkuukin ihan mukavia pätkiä ja kakkaa ja pissaa tulee :)



No hyviä vointeja kaikille, jos joku käy vielä lueskelemassa!!! :)



Sanna ja poika 2 viikkoa

Elikkäs 3.4 klo 23:32 syntyi mein minttu. Painoa 3610g ja 50cm. kaikki meni täydellisesti ja jäi tosi hyvä fiilis kaikesta. Nyt täällä sit tisutellaan ja tuhistaan. palailen myöhemmin kertoilee kuin kaikki lähti..



Onnellisen ipis ja tyttönen

Lasketun päivän aamuna 25.3. klo 4 puhkesi vedet ilman mitään ennakkosupistuksia. Siitä se sitten lähti etenemään pikkuhiljaa. Seuraavana aamuna klo 6.22 tyttövauva oli syntynyt. Samoilla silmillä siis valvottiin noin 30 tuntia sitä myöten.



Sen jälkeen sitä on ollut ihan pihalla. Ajantaju hämärtynyt. Neuvolassa antoivat ymmärtää, että sitä on melko sekopäinen synnytyksen jälkeen. Kävin tervehtimässä ystävätärtä kun hänen vauvansa oli pariviikkoinen ja totesin, että ihan täysipäiseltähän tuo näyttää, että ei sitä välttämättä vallan pöhköönny. Mutta itse näköjään kuitenkin pöhköönnyin. Siksi tajusin vasta nyt tulla tännekin kuittaamaan.. :D



terv. Äm ja Helmi

Aloitin meille uuden keskusteluketjun tuonne vauvojen puolelle...



elikkäs, jos me pikkuhiljaa siiryttäis sinne puolelle ja annetaan täällä uusille odottajille tilaa ;)



mama*83 ja poika 15 pv