Homssuiset äidit.

vikaa tuulipuvussa on.Sama kun kieltäytys pitämäsä toppavaateita pakkasilla. Pro tuulipuku!

Osuvaa tekstiä kompilta. En viitsi laittautua joka päivä, joskus kylläkin myös kotona. Käyn lapseni kanssa ulkoilemassa päivittäin, enkä halua olla vain seistä toljottaa pihalla kun lapseni touhuaa, vaan olla mukana laskemassa mäkeä, kiivetä kukkulalle, kiikkua ja mitä milloinkin > en pukeudu farkkuihin ulos lähtiessäni, vaan käytän ulkoiluvaatteita. Jos joku haluaa ennemmin näyttää hyvältä, kuin osallistua lastensa leikkeihin niin siitä vaan. Mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee kun lasken pulkalla mäkeä tai juoksen kinoksissa lapsen kanssa.



Haluan kyllä näyttää siistiltä, kun menen neuvolaan, kauppaan, kylään etc. mutta siihen ei kuulu meikkaus tai kynsien lakkaus. On mukavaa kun yhdessä ollessamme saan ihailevia katseita mieheltäni kun olen nättinä. Saan niitä kyllä kotonakin vaikka kulkisin kalsareissa. (Kalsarisillaankin voi flirttailla (: )



Eli vaatetus käytön mukaan, ja puhtaus kyllä kuuluu perushygieniaan.

viettänyt tuntitolkulla aikaa peilien edessä, ei vaan ole tarvetta :)

Ei mun mies halua, että mä sipsutan täällä jakkupuvussa tukka nutturalla korkkarit jalassa.

On sen verran rakkautta, että toinen on kaunis ja haluttava, vaikka olisikin jalassa lököhousut, perustoppi ja vähän karvaakin säärissä (en aja lainkaan talvisin, ellei ole juhlia tms.)



Ja pakko sanoa, että kun on kaunis niin on kaunis, ihan luonnostaan, ripset ja kulmat värjään kerran kuussa, siinä mun meikkaukseni.



Tukan laitan, koska on sellainen malli, mutta laiskoina päivinä voin heittää vaan pannan päähän ja mennä vaan. Ja ai, että toi mies haluaa mua aina vaan ja kehuu ja tuo kukkia.

Mun mielestä on noloa, jos näkee äidin työntävän rattaita huikean korkeissa korkokengissä. Pakkasella käy ihan sääliksi niitä, jotka hytisevät huulet sinisinä tyköistuvassa lyhyessä takissa ja pillifarkuissa. Kyllä on mukavaa olla itse lämpimästi topattuna päästä varpaisiin :P Toki Helsingin keskustaan en itsekään lähtisi toppavaatteissa, mutta täällä taajamassa mikään muu varuste ei käy edes mielessä lasten kanssa ulos lähtiessä.

Sitäpaitsi meilläpäin lasten kanssa ulkoillaan pulkkamäessä, pihalla tai lähimetsässä, eikä kauppakeskuksessa.

myönnän olevani arjessa hompsuinen, mutta silti kaunis.jonkin aikaa sitten menin baariin ( oi kamala!), laitoin yhden kerroksen ripsaria ja huulikiiltoa ja sain 3 eri ihmiseltä kuulla ( eri aikaan) näyttäväni kate perryltä.ok, en tiennyt edes kuka ko tapaus oli, mutta googlaten tuli ilmi. tuskin olet minua kauniimpi ap, meikittä tai ilman.ja suihkussa käyn 2-3 kertaa päivässä.nuorempana pyydettiin aina malliksi minua, kun en meikannut ja nyt 29v ja toivoton saastainen 2 lapsen hompsuäiti, ruma jne.mutta en halua olla tuksu /kate perry-klooni, ja kuulla aina sitä kommenttia mieheltäni, että oletko lähdössä jonnekin? kun laitan itseäni...

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

Miksi miestä ei voisi miellyttää? Miksi ei haluaisi näyttää kivalta oman rakkaan silmissä jos tietää että hän siitä tykkäisi? Edustusvaimo on taas ihan asia erikseen, sitä en tarkoittanut tällä kirjoituksella... Ja joo, mun mielestä on myös miehen kohteliaisuutta että ei ole sohvalla joka ilta kaljatölkin kanssa risaisissa kalsareissa vaan vähän panostaa ulkonäköönsä, ei tarvitse olla trendivaatteet kotona vaan vähän siitä kalsarista parempaa ;) Mutta se on sitten ihan oma valinta jos ajattelee vaan itseään ja viis veisaa puolisonsa fiiliksistä. Sen itsekkyyden voi joskus yrittää unohtaa ja tehdä jotain epäitsekkäästi puolisonsa eteen ilman että se on "miellyttämistä tai palvelemista".

Yhtä hyvin voi kysyä, miksi joitakin ihmisiä häiritsee tavattomasti toisten ihmisten tekemiset ja tekemättä jättämiset. Tämä on mielestäni paljon mielenkiintoisempi kysymys.

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

todellakin laitan meikit ja tukan jos itseä huvittaa ja voin jättää laittamatta ja isken kauppaan pipon päähän ettei paskanen tukka näy. sitten mä en myöskään voi käsittää miksi omaa miestä pitäisi miellyttää laittautumalla omassa kodissa tai ylipäätään... miellytän lähinnä itseäni ´jos laittaudun.

Minä minä minä... ihme miten itsekkäitä naiset voivatkaan olla parisuhteessa. On se kumma että ei vaivaudu pieniä juttuja tekemään toisen eteen. Ja sitten kuitenkin valitetaan samaan aikaan miehille jos se sattuu makaamaan kalsareissa sohvalla. Muistakaa vaan nämä ajatukset sitten kun toteatte että teidän parisuhde alkaa olla haudan partaalla... Miksi ei voisi pitää parisuhteesta huolta myös ulkonäön osalta koska se takuuvarmasti maksaa itsensä takaisin vuosien varrella. Aina ei kannata ajatella vaan sitä omaa napaa että mitä MÄ HALUAN tehdä.

No jokainen tyylillään mutta itse ainakin olen sen verran miehiä nähnyt että en ikinä päästäisi itseäni repsahtamaan niin pahasti että ajatuksena olisi tuon tyylinen " miellytän lähinnä itseäni ja sitäkään ne juurikaan tee"...

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

todellakin laitan meikit ja tukan jos itseä huvittaa ja voin jättää laittamatta ja isken kauppaan pipon päähän ettei paskanen tukka näy. sitten mä en myöskään voi käsittää miksi omaa miestä pitäisi miellyttää laittautumalla omassa kodissa tai ylipäätään... miellytän lähinnä itseäni ´jos laittaudun.

Minä minä minä... ihme miten itsekkäitä naiset voivatkaan olla parisuhteessa. On se kumma että ei vaivaudu pieniä juttuja tekemään toisen eteen. Ja sitten kuitenkin valitetaan samaan aikaan miehille jos se sattuu makaamaan kalsareissa sohvalla. Muistakaa vaan nämä ajatukset sitten kun toteatte että teidän parisuhde alkaa olla haudan partaalla... Miksi ei voisi pitää parisuhteesta huolta myös ulkonäön osalta koska se takuuvarmasti maksaa itsensä takaisin vuosien varrella. Aina ei kannata ajatella vaan sitä omaa napaa että mitä MÄ HALUAN tehdä. No jokainen tyylillään mutta itse ainakin olen sen verran miehiä nähnyt että en ikinä päästäisi itseäni repsahtamaan niin pahasti että ajatuksena olisi tuon tyylinen " miellytän lähinnä itseäni ja sitäkään ne juurikaan tee"...

heh, tää keskimmäinen vastais nyt vikalle:

mun mies on rakastunut muhun yhtä paljon meikittä kuin meikillä. sille mä en voi mtn. jos sä ja sun miehes on niin pinnallisia että pitää toistensa takia laittautua. kuule tässä elämässä on niin paljon suurempia ´välittämisen ja itsekeskeisyyden asioita kun itsensä laittaminen.

Juu,kyllä se mun mies tuntuu vielä mua rakastavan vaikka tukka repsottaakin arjen kiireissä.Ja toisaalta enpä ollut mikään laitettu misukka ennenkään,joten uskoisin kelpaavani edelleen.Eri juttu olis,jos olisin ollut niin ruma,että olis ollu pakko mättää pakkelia,ja nyt ei sit enää ehtis piilotella virheitään..

Onko vanhat vuosikymmeniä yhdessä olleet parit sitten jotenkin laittautuneimpia kuin muut?Kun itse en ole tällaista huomannut ollenkaan!Ihan tavallisia meikkaamattomia naisia ja tavallisen näköisiä ihmisiä ne näyttää olevan,jotka yhdessä ovat pysyneet.Se,että näyttää David Beckhamilta ja Victorialta ei takaa vielä mitään.Kyllä joillakin on yksinkertainen käsitys elämästä ja mille hyvä suhde perustuu:)

En laita tukkaa (syy: upea pitkä luonnonkihara tukka johon riittää pesu ja harjaus), en taivuta ripsiä (taipuvat luonnostaan), en käytä pidentävää maskaraa (ripset ovat pitkät luonnostaan), en tarvitse meikkiä (ihoni on hyvä), kroppa on riittävän kuosissa koska liikun paljon, viihdyn farkuissa ja pääsen ovesta ulos kahdessa minuutissa jos tarve vaatii. Kolme lasta. Olen siis homssuinen koska en tunge itseäni tylsiin massatuotteisiin ja lätki naamaani koko värikarttaa. Ja siitä huolimatta minua luullaan 20 vuotta ikäistäni nuoremmaksi.

Joku väitti, että on homssuinen, jos käyttää silmälaseja eikä meikkaa. Yhdelle meikkaamattomuus oli sama asia kuin likaisuus.



Minä käyn suihkussa joka päivä, pesen ja laitan hiukset päivittäin. Meikkaa en, sillä olen meikeissä oleville aineille allerginen. Silmälääkäri on kieltänyt piilolinssien käytön. Muotia en jaksa seurata enkä tykkää korkkareista. Olen pahoillani, jos joku ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena kun minut kaupungilla näkee.

että on täysin eriasia että olette aamulla herätessä suohirviön näköisiä tai että mies on jo nähnyt teidät synnyttämässä ja oksennustaudissa ja ruokamyrkytyksessä ja ties missä pahimmillanne kuin se että ette normaaliarjessa laittaudu ja annatte painon kertyä ja kertyä?

Ei tietenkään se mies teitä sen ulkonäön takia rakasta tai ole rakastamatta tai jos niin tekee niin joutaakin mennä, mutta se osoittaa kuitenkin arvostusta kumppania kohtaan että laittautuu ja huolehtii mm siitä painostaan. Eikä se tarkoita mitään sotamaalausta joka aamu, vaan että on puhdas, harjaa ja laittaa hiukset jotenkin, pitää ne kauniina, pitää painon normaalilukemissa, meikkaa kevyesti, pitää puhtaita vaatteita, sillä rennotkin vaatteet voivat näyttää hyviltä, niitäkin on monenlaisia, eikä samoja tarvi käyttää kokoajan ja vuosikausia.

Minusta se on arvostusta kumppania kohtaan että viitsii pitää huolta itsestään. Koskee toki myös miehiä, ei pelkästään naisia.

kevyen meikin naamaansa, mäkin voin alkaa sen tehdä : )

T:se evvk-nainen

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

todellakin laitan meikit ja tukan jos itseä huvittaa ja voin jättää laittamatta ja isken kauppaan pipon päähän ettei paskanen tukka näy. sitten mä en myöskään voi käsittää miksi omaa miestä pitäisi miellyttää laittautumalla omassa kodissa tai ylipäätään... miellytän lähinnä itseäni ´jos laittaudun.

Minä minä minä... ihme miten itsekkäitä naiset voivatkaan olla parisuhteessa. On se kumma että ei vaivaudu pieniä juttuja tekemään toisen eteen. Ja sitten kuitenkin valitetaan samaan aikaan miehille jos se sattuu makaamaan kalsareissa sohvalla. Muistakaa vaan nämä ajatukset sitten kun toteatte että teidän parisuhde alkaa olla haudan partaalla... Miksi ei voisi pitää parisuhteesta huolta myös ulkonäön osalta koska se takuuvarmasti maksaa itsensä takaisin vuosien varrella. Aina ei kannata ajatella vaan sitä omaa napaa että mitä MÄ HALUAN tehdä.

No jokainen tyylillään mutta itse ainakin olen sen verran miehiä nähnyt että en ikinä päästäisi itseäni repsahtamaan niin pahasti että ajatuksena olisi tuon tyylinen " miellytän lähinnä itseäni ja sitäkään ne juurikaan tee"...

Mua ei kiinnosta sekään kuinka paljon sä olet miehiä nähnyt ja millaisia johtopäätöksiä siitä tehnyt. Mua ei kiiiiiiiinnnnoooooossssssttttta MIELLYTTÄÄÄÄÄÄÄÄ yhtään ketään. Ne asiat jotka teen, teen omasta tahdostani. Piste.

Ja tiedätkö, mä en myöskään sitten vaadi mieheltä sitä tätä ja tuota, koska itse niin kovin uhraudun ja miellytän häntä. Kaiken kaikkiaan meillä onkin aika tasapainoinen ja mukava parisuhde. Ja jos se loppuisi, mä en ylipäätään enää ikinä ottaisi ketään kanssani asumaan. Olen huomannut, että mulle sopii parhaiten oma tupa, oma lupa-meininki, vaikka olen hyvin sosiaalinen ihminen.

Jos sinä haluat elää noin, ja uskot että se pelastaa parisuhteesi ( en luottaisi siihen, sen verran minäkin olen niitä miehiä nähnyt. Se on loppupeleissä aika sama minkälainen emäntä kotioloista löytyy, kun tahtoo pettää, sille löytyy aina tekosyy), anna mennä. Ja anna muiden elää kuten tahtovat.

Ihan sen takia en käytä meikkiä kun on vauva koska vauvaa pusuttelen jatkuvasti ja vauva pusuttelee ja nuoleskelee naamaani. En halua että vauva nuolee meikkivoidetta tai syö huulikiiltoani... Helpompi ettei tarvitse varoa koko ajan, mieluummin pussailkoon ja minä pusuttelen vauvaani kun olisin ns.kaunis. Tosin jotkut ihmiset ovat luonnonkauniita, eivätkä tarvitse meikkiä. Miehenikin pitää minusta luonnollisena ja sanoo että olen kauniinpi ilman mitään meikkiä. Sitten kun vauva on iso meikkaan taas välillä, koska olen aina tykännyt meikkaamisesta, nyt se tosin on sivuseikka. Voi sitä näyttää kauniilta ja siistiltä ilman meikkiäkin.

Mnulle on ihan sama mitä mieltä sinä olet minun ulkonäöstäni.

Laitan itseäni, jos viitsin. Minulla siihen edes arkimeikkiin menee kuitenkin aikaa vähän enemmän kuin jollakulla toisella:



Sain nuorimmaiseni, viimeisimmän lapseni reippaasti yli 40 vuotiaana. Ikä näkyy kasvoillani muutenkin, saati sitten kun en laita itseäni, elikkä meikata pitäisi, jotta näyttäisin freesiltä muiden silmissä.



Olen sellainen valkoinen, punapigmenttiä, väriä ei ole omasta takaa, se pitää laittaa purkista niin naamaan kuin hiuksiinkin.



Tuttavani on tummahipiäinen, jotain ekstoottista verta suonissaan, ja hänen, samoin kuin täysin minua tuntemattomat, pitivät minua erittäin uupuneena ja lapsiini väsyneenä, kun laittamattomana liikuin silloin kun kuopus oli pieni. No, iso ei ole vieläkään.



Se, että käyn suihkussa, kampaan tukkani ja puen vaatteet joilla tarkenee ja pärjää leikkikentän reunalla on ulkopuolisen mielestä sitä, että äiti on homppsuinen eikä ole laittanut itseään.



En voi miellyttää jokaista. En ulkonäölläni enkä luonteellani. Riittää, että riitän itselleni.



Mieheni silmissä olen kaunis silloinkin, kun haahuilen kalsareissani ja juuri heränneenä, tukka likaisena ja silmäpussi roikkuen. Eikö olekin kummallista?!

Ihan sen takia en käytä meikkiä kun on vauva koska vauvaa pusuttelen jatkuvasti ja vauva pusuttelee ja nuoleskelee naamaani. En halua että vauva nuolee meikkivoidetta tai syö huulikiiltoani... Helpompi ettei tarvitse varoa koko ajan, mieluummin pussailkoon ja minä pusuttelen vauvaani kun olisin ns.kaunis. Tosin jotkut ihmiset ovat luonnonkauniita, eivätkä tarvitse meikkiä. Miehenikin pitää minusta luonnollisena ja sanoo että olen kauniinpi ilman mitään meikkiä. Sitten kun vauva on iso meikkaan taas välillä, koska olen aina tykännyt meikkaamisesta, nyt se tosin on sivuseikka. Voi sitä näyttää kauniilta ja siistiltä ilman meikkiäkin.

Muuten jotenkin tuo että vauva nuoleskelee naamaasi on aika erikoisen kuuloista...

En omista meikkejä, koska mulla ei ole varaa eläimillä testaamattomiin meikkeihin. Käytän ne rahat mieluummin ympäristöystävällisiin pesuaineisiin yms.hygienia tuotteisiin.

Mitä tulee tuohon kalpealta näyttämiseen... Olen muutenkin kalpea ja menetin sen verran verta, että hemoglobiinini oli tosi alhaalla monta kuukautta. En pidä meikillä tehdystä tekorusketuksesta, siksi kalpea.

Meikannut olen aina, kun olen kaupungille lähtenyt, mutta hiukset on usein jäänyt vaille hoitoa. (kauhee luonnonkiharapehko ellei pesun jälkeen suorista). Mutta onneks ne saa kiinni. Nyt vasta puoli vuotta kaksosten syntymän jälkeen, olen alkanut suoristamaan hiukset pesun jälkeen. Joo tulee sittä parempi fiilis, kun näyttää paremmalta, mutta ei sitä aina ole energiaa keskittyä esim. näihin hiuksiin mitkä valitettavasti ei ole ilman laittamista valmiin näköiset.



Mut enpä mä täällä kaupungissa ainakaan kovin homssuisen näköisiä äitejä näe.