Homssuiset äidit.

ei enää valmisteta. Ihmettelen, mistä nämä tuulipukuäidit aina rynniin puistoihin kun oikeita tuulipukuja ei löydä enää mistään kaupoista, vaikka kuinka etsii. Aina vain näitä kuoritakkeja yms.

Minulla on vielä tallessa 80-luvun lopun tuulipuku ja housut ovat todella hyvät ja vielä joskus käytän niitä, koska ovat paremmat kuin nykyajan ulkoiluhousut.

huolehdin itsestäni käyn päivittäin suihkussa,laitan hiukset,dödöä,hajuvettä,laitan kivat asut päälleni,joissa viihdyn,näytän ihan hyvältä ulos lähtiessäni,mieheni ei ole koskaan hävennyt minua koska jaksan panostaa ulkonäkööni. Kun menen juhlimaan,laitan meikit ja kampaukset viimeisen päälle tai menen juhliin,kyllä haluan näyttää hyvältä.

En ole koskaan ymmärtänyt tuulipuku asusteita ja vannoinkin synnärillä että sellaisia en ppue,ne on rumia,tänään lähden käymään työpaikallani,laitan villakangastakin,mustat housut,talvinilkkurit ja laitan itseni hyvännäköiseksi kun menen yksin.

Mä pidän huolta itsestäni kotona ollessa voin olla fitneshousuissa ja topissa,mutta muuten kyl laitan aina itseni ja olen 1,5v pojan äiti :)

naamaan. Hmmm....erittäin mielenkiintoista....

Mutta onneksi olemme erilaisia. Minä koen ihmisyyden ja ihmisenä olon hiukan eriksi asiaksi kuin meikin laiton ennen miehen töihin laittoa.

mutta en lähtisi kyllä aukomaan päätä tuolla tavalla.

Itse olen esikoisen kanssa ollut tuollainen homssuinen. Hän oli koliikkivauva ja kaikkea muutakin ongelmaa tuohon vauvavuoteen liittyi. Hyvin vaativa vauva siis ja esikoisen äitinä sitä tekee kaiken mahdollisimman oikein ja se lapsi on niiin tärkein, ettei sitä oikein muista itsestä huolehtia kun kaikki energia kuluu sen lapsen ongelmien kanssa.

Jälkeenpäin olen käynyt läpi sitä vauvavuotta ja mä hukkasin siinä lapseen keskittyessä itseni ihan kokonaan. En enää tienny kuka olen, mistä tykkään jne... mua ei enää ollut, oli vaan se lapsi ja sen jutut. Tosi pelottavaa...

Nyt meillä on vihdoin uusi vauva, esikoinen jo koululainen. Tasan tarkkaan huoledin itsestäni, laitan meikit naamaan ja tukan kuntoon, joka ikinen aamu ennen kuin mies on lähtenyt töihin. Tämä on mulle tärkeää ja tuntuu hyvältä näyttää ihmiseltä.

Vaikka tämänkin vauvan kanssa on ongelmia, niin en aio hävittää itseäni, vaan pidän huolta, että edes näytän ihmiseltä.

koska:

- Olen käyttänyt noin vuoden samoja vaatteita, jotka mahtuivat raskausaikana ja sen jälkeen. Käytännössä yhdet suorat housut ja kahdet kotihousut, yhdet rintaliivit ja noin 5 paitaa.

- Uloslähteminen lasten kanssa on kauhea homma. En ehdi rustata itseäni.

- Meikkiä en käytä juuri ikinä ja kaikkein viimeksi lasten kanssa, olisivat vain pitkin poskia.

- Kukaan muu kuin toinen mamma ei kuitenkaan katso kolmen pienen lapsen kanssa liikkuvaa. Olen vaununjatke.

- Ei ole rahaa.

on minusta kyllä hompsuinen. Olisiko hän huoliteltu jos hänellä ei olisi lapsia.



ÄIDIT EROTTAA MUISTA NAISISTA SIITÄ, ETTÄ OVAT HOMPSUISIA.

Ensin sanotaan, että "en muista rehellisesti sanottuna nähneeni yhtään siististi pukeutunutta äitiä" ja sitten kerrotaan, että on itse siististi pukeutuva äiti. Oletko siis ainoa laatuasi koko maailmassa?



Ja tosiaan, miten erotat äidit lapsettomista, jos heillä ei ole lapsia mukanaan? Vai eikö työssäkäyviä äitejä lasketa mukaan. Onko nyt kyse kotiäideistä?



Sinänsä hyvä aihe, mutta ap:n typeryys ja oman agendan läpiajaminen pilasi keskustelun. Itse olen sitä mieltä, että pitäessään huolta itsestään myös ulkonäöllisesti, ihminen voi paremmin. On mukavempaa katsoa peilistä huoliteltua olemusta, kuin rasvatukkaista pullukkaa collegehirviötä.



Itse olen saanut ikäviäkin kommentteja jopa tuttaviltani siitä, etten pukeudu puistoon verkkareihin ja kumisaappaisiin. Asuni on aina säänmukainen, mutta vierastan mielestäni rumia ulkoiluvaatteita. Pukeudun aina kauniisti ja seuraan muotia. Olen saanut mm kuulla, että saan muiden olon epämukavaksi omissa tuulipuvuissaan.



Sitä ihmettelen, että miksi ihmiset sitten ostaa niitä rumia ulkoiluvaatteita? Jos ne kerran ovat niin rumia, että itseäkin ahdistaa. Samalla rahalla saa kauniita vaatteita. Nopean meikin tekemiseen ei mene kuin 5 minuuttia, sama aika menee pikasuihkuun. Pieni hinta omasta hyvinvoinnista.

Ensin sanotaan, että "en muista rehellisesti sanottuna nähneeni yhtään siististi pukeutunutta äitiä" ja sitten kerrotaan, että on itse siististi pukeutuva äiti. Oletko siis ainoa laatuasi koko maailmassa?

Ja tosiaan, miten erotat äidit lapsettomista, jos heillä ei ole lapsia mukanaan? Vai eikö työssäkäyviä äitejä lasketa mukaan. Onko nyt kyse kotiäideistä?

Sinänsä hyvä aihe, mutta ap:n typeryys ja oman agendan läpiajaminen pilasi keskustelun. Itse olen sitä mieltä, että pitäessään huolta itsestään myös ulkonäöllisesti, ihminen voi paremmin. On mukavempaa katsoa peilistä huoliteltua olemusta, kuin rasvatukkaista pullukkaa collegehirviötä.

Itse olen saanut ikäviäkin kommentteja jopa tuttaviltani siitä, etten pukeudu puistoon verkkareihin ja kumisaappaisiin. Asuni on aina säänmukainen, mutta vierastan mielestäni rumia ulkoiluvaatteita. Pukeudun aina kauniisti ja seuraan muotia. Olen saanut mm kuulla, että saan muiden olon epämukavaksi omissa tuulipuvuissaan.

Sitä ihmettelen, että miksi ihmiset sitten ostaa niitä rumia ulkoiluvaatteita? Jos ne kerran ovat niin rumia, että itseäkin ahdistaa. Samalla rahalla saa kauniita vaatteita. Nopean meikin tekemiseen ei mene kuin 5 minuuttia, sama aika menee pikasuihkuun. Pieni hinta omasta hyvinvoinnista.

mitäs sit kun mä haluisin näyttää kivalta,mut imetyshormonit tekee sen et tukka on rasvanen vaik pesisin kaks kertaa päivässä. Vaikka vauva nukkuu ihan ok,herää syömään välillä tiheämmin ja sen näkee naamasta. Univelkaa on kertynyt jo raskausajalta ja kolme-neljä kertaa yön aikana heräily saa ainakin mut näyttämään homssuiselta vaikka tekisisn mitä. Rylsää kun tiedän et mussa asuu sisäinen kaunotar:) Oikeesti olisin ihan ok,jos toi letti edes pysyisi puhtaana mut ei niin ei. Kampaajalle en ole päässyt sitten pienimmän syntymän,josta jo 4kk. Muutenkin terveys on hieman viimeaikoina reistaillut ja näkyyhän se naamassa:(

Tiedoksenne että minä (ap) en ole tänne sitten aamun kirjoitellut. Mutta täällähän on ihan mielenkiintoista keskustelua :) En tarkoita että pitäisi laittaa kaikki maailman hepeneet päälle kun lähtee ulos. Jos joku viihtyy haisevana sammakkona, ja joku taas tuksun kaltaisissa meikeissä. Siitä vaan. Omat mielipiteet on varmasti sallittuja tällä palstalla??

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

Mä en ole myöskään mikään edustusvaimo miehelleni, en nyt enkä ole koskaan ollutkaan. Kyllä, näytän ihan erilaiselta nykyään kuin silloin kun tapasimme. Se johtuu siitä, että olen 10 vuotta vanhempi enkä koe enää mitään tarvetta maalata itseäni miksikään goottihirviöksi, kuten mulla oli silloin teini-iässä tapana tehdä. Osansa on silläkin, etten enää värjää hiuksiani kolmen viikon välein mustaksi tai punaiseksi, vaan ne ovat jo 7 vuoden ajan saaneet kasvaa ihan luonnollisen värisinä. Joo, se luonnollinen väri liippaa aika läheltä maantien harmaata, mutta on huomattavasti kiiltävämpi ja parempikuntoinen kuin se toistuvien värjäysten kuluttama kananpyrstö oli.

Ennen av-palstaan tutustumista ei tullut mieleenkään, että mieheni saattaisi harkita avioeroa sen vuoksi, että näytän joka aamu herätessäni suohirviöltä. Tokihan suihkussa käyminen ja hiusten harjaaminen vähän auttaa, mutta kun on syntynyt luonnon rumaksi, ei muutu kauniiksi jos ei maalaa ja meikkaa, eikä siihen kovin vähän riitä. Mutta jos oikein ajatellaan, mieheni on todellakin nähnyt mut pahimmillaankin - oksennustaudissa, synnyttämässä ja ruokamyrkytyksen vuoksi sairaalaan päätyneenä. Näihin verrattuna minä aamulla en ole yhtään mitään, ja näihin verrattuna minä päiväsaikaan jopa meikittömänä olen melkein jopa nätti. Mullakin suurin kriteeri on oma mielenkiintoni, ja kamalin asia, mitä maailmassa tiedän, on ajan hukkaaminen. Miksi ihmeessä hukkaisin aikaani laittautumalla, jos en ole aikeissa edes poistua kodin seinien sisäpuolelta päivän aikana?

Siihen asti, kun mieheni ei tasaveroisesti tuijottele peiliin ja "pidä itsestään huolta", hänen on turha ryhtyä vaatimaan minulta sellaista, vaikka häntä miten ottaisi päähän minun laittamattomuuteni kotioloissa.

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin?

Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

kyllä siinä vaan joku on että ekan lapsen syntymän jälkeen ollaan niin tärkeinä että.





Mua ei kiinnosta paskan vertaa, vaikka käyn lasten kanssa kaupassa ihan totaalisen homssuisena, koska ihan oikeasti, uskokaa tai älkää te täydelliset mammat, en JAKSA! Mä todellakin aamulla mieluummin nukun ne 3minuuttia kun meikkaan tai laitan hiukset. Nousen just sillon kun on pakko, en yhtään aiemmin. Uloslähtö on varsinkin näin talvella niin järjetön show että en tasan ala siinä vielä meikkaamaankin.

Baariin tai shoppailemaan tai mihin ikinä nyt joskus sattuis pääsemäänkin niin varmasti meikkaisin. Mut mulla on kaks todella vilkasta poikaa, joihin menee kyllä kaikki aika ja energia, joten arkena en varmana meikkaa.

Ei teidän tarvi ymmärtääkään, mutta ajatelkaapa että ihmiset ei ole kaikki samanlaisia tai samanlaisessa elämäntilanteessa kuin te itse. On hyvin mahdollista, että jollakulla EI oikeasti, yksinkertaisesti OLE AIKAA TAI ENERGIAA. Tai kiinnostustakaan.

Mun nähdäkseni ainakaan ekoissa viesteissä saa sen kuvan ettei ole. Eli ap ei ymmärrä yhtään mitään koko äitiydestä.



Ap ilmeisesti kuvittelee, että vain vaunuja työntelevät naiset hiekkalaatikon reunalla ovat äitejä. Tai lapsikatraan kanssa liikkuvat. Ap herää. Suurin osa yli kolmekymppisistä naisista taitaa olla äitejä. On täydellistä kakkaa väittää, että äitiys lopettaa kauneuden ajan naisen elämässä!



Totta kai niissä tilanteissa, kun siisti ulkomuoto on turhaa, siistit vaatteet vain sotkeentuisivat, tai ei ole kertakaikkiaan mahdollisuutta tekeytyä huolitelluksi, äiti ei ole yhtä fiini kuin pankkitiskillä töissä istuva äiti. Mutta eiköhän sama päde jokaisella ihmisellä: harva on aina tällingissä. Tietty lapsettomana sitä voi olla vaikea hokata, kun koko elämä pyörii vielä oman peilikuvan tutkailun ympärillä, että mikä voisikaan estää tai häiritä oman itsen tälläämistä. Pitää olla suorastaan yksinkertainen, jos leikkipuistoon lähtiessään, lasten kirkuessa ympärillä ja tilanteen ollessa hankala alkaa väsäämään itselleen täydellistä meikkiä ja pukeutuu siisteihin vaatteisiin. Mä en ainakaan uhraa hienoja vaatteitani niihin tilanteisiin, kun joudun hikoilemaan lasten kanssa, imettämään tai roudaamaan turvakaukaloa käsipuolessa.



Ja voi vain nauraa kun ajattelee, että ilmeisesti ap kuvittelee, että tuntemattomista, ilman lapsia liikkuvista naisista voi jollain tavalla tunnistaa onko heillä lapsia tai ei. Hei aika monesti äidit liikkuvat myös ilman lapsia, vink vink.

että on täysin eriasia että olette aamulla herätessä suohirviön näköisiä tai että mies on jo nähnyt teidät synnyttämässä ja oksennustaudissa ja ruokamyrkytyksessä ja ties missä pahimmillanne kuin se että ette normaaliarjessa laittaudu ja annatte painon kertyä ja kertyä?



Ei tietenkään se mies teitä sen ulkonäön takia rakasta tai ole rakastamatta tai jos niin tekee niin joutaakin mennä, mutta se osoittaa kuitenkin arvostusta kumppania kohtaan että laittautuu ja huolehtii mm siitä painostaan. Eikä se tarkoita mitään sotamaalausta joka aamu, vaan että on puhdas, harjaa ja laittaa hiukset jotenkin, pitää ne kauniina, pitää painon normaalilukemissa, meikkaa kevyesti, pitää puhtaita vaatteita, sillä rennotkin vaatteet voivat näyttää hyviltä, niitäkin on monenlaisia, eikä samoja tarvi käyttää kokoajan ja vuosikausia.



Minusta se on arvostusta kumppania kohtaan että viitsii pitää huolta itsestään. Koskee toki myös miehiä, ei pelkästään naisia.

Ap on äiti. Minulla on kaksivuotias tyttö, ja poikaa odotellaan syntyväksi toukokuussa.

evvk. Mä näytän just siltä kuin mua huvittaa näyttää. Jos miehen rakkaus loppuu siihen, loppukoon. Mä en ole koskaan tarvinnut toista ihmistä rinnalleni, jotta pystyisin elämään itseäni tyydyttävää ja täysipainoista elämää. Mä en vaan ole kenenkään edustusvaimo, onneksi mieheni varmaan tajusi sen aika pian kohdattuamme. Mua muutenkin ällöttää nuo " miestä pitää miellyttää"-jutut. Miksi? Miksi se tuntuu parisuhteessa lankeavan aina naisen harteille nuo miellyttämis- ja palvelemisjutut? Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Ja eikös noita samoja kysymyksiä voisi edes joskus kysyä naisilta? Että olisikos kivaa, jos mies ei hengaisi kalsareissa kaljatölkki kädessä, vaan pukeutuisi trendikkäästi kotioloissakin? Mä näytän varmaan joka toinen päivä av-kriteerit täyttävältä ei-homssuiselta äidiltä, ja joka toinen päivä riihipeikolta. Ihan sen mukaan, miten jaksan aamulla nousta, ja mitä kiinnostaa tehdä. Lasteni takia en ole "uhrautunut", olin ihan samanlainen aiemminkin.

todellakin laitan meikit ja tukan jos itseä huvittaa ja voin jättää laittamatta ja isken kauppaan pipon päähän ettei paskanen tukka näy.

sitten mä en myöskään voi käsittää miksi omaa miestä pitäisi miellyttää laittautumalla omassa kodissa tai ylipäätään... miellytän lähinnä itseäni ´jos laittaudun.

Minä pidän siitä, että näytän hyvältä. Masennun jo ajatuksesta, että minun pitäisi laahustaa tuulipuvussa päivittäin lasten takia.

T: Se kolmen alle kouluikäisen äiti

Mun nähdäkseni ainakaan ekoissa viesteissä saa sen kuvan ettei ole. Eli ap ei ymmärrä yhtään mitään koko äitiydestä.

Ap ilmeisesti kuvittelee, että vain vaunuja työntelevät naiset hiekkalaatikon reunalla ovat äitejä. Tai lapsikatraan kanssa liikkuvat. Ap herää. Suurin osa yli kolmekymppisistä naisista taitaa olla äitejä. On täydellistä kakkaa väittää, että äitiys lopettaa kauneuden ajan naisen elämässä!

Totta kai niissä tilanteissa, kun siisti ulkomuoto on turhaa, siistit vaatteet vain sotkeentuisivat, tai ei ole kertakaikkiaan mahdollisuutta tekeytyä huolitelluksi, äiti ei ole yhtä fiini kuin pankkitiskillä töissä istuva äiti. Mutta eiköhän sama päde jokaisella ihmisellä: harva on aina tällingissä. Tietty lapsettomana sitä voi olla vaikea hokata, kun koko elämä pyörii vielä oman peilikuvan tutkailun ympärillä, että mikä voisikaan estää tai häiritä oman itsen tälläämistä. Pitää olla suorastaan yksinkertainen, jos leikkipuistoon lähtiessään, lasten kirkuessa ympärillä ja tilanteen ollessa hankala alkaa väsäämään itselleen täydellistä meikkiä ja pukeutuu siisteihin vaatteisiin. Mä en ainakaan uhraa hienoja vaatteitani niihin tilanteisiin, kun joudun hikoilemaan lasten kanssa, imettämään tai roudaamaan turvakaukaloa käsipuolessa.

Ja voi vain nauraa kun ajattelee, että ilmeisesti ap kuvittelee, että tuntemattomista, ilman lapsia liikkuvista naisista voi jollain tavalla tunnistaa onko heillä lapsia tai ei. Hei aika monesti äidit liikkuvat myös ilman lapsia, vink vink.

Asun myös pk -seudulla ja sanoisin että suuri osa äideistä näyttää ihan normaaleilta. Tällaisia homssuja näkee harvemmin.

riittävän. mutta OLEN ERI MIELTÄ AP:N KANSSA. Minä ainakin tunnen äitejä, jotka jaksavat kolmenkin alle koulu ikäisen äitinä huolehtia myös itsestään. Minulla ei nyt kolmea lasta, mutta äiti minäkin, ja todellakin huolehdin itsestäni.



Toki toisenlaisiakin on.

Siis jos ei ennen ole ollut homssuinen.



Ystäväni ei ole koskaan meikannut. Vaatemaku on ollut sellainen klassisen vaatimaton, harmaata, ruskeaa, vaaleaa ja suorat housut ja jokin jakku tai villatakki. Kun hän sai ensimmäisen lapsensa (ja sitten vielä kaksi muuta myöhemmin neljän vuoden sisään), ei hän juurikaan panostanut ulkonäköönsä tuonkaan vertaa. Kotona hän kulki verkkareissa ja siisteissä paidoissa mutta tukka oli aika pesemättömän näköinen eikä kampaajalla käynyt kuin ehkä kerran vuodessa. Kodin ulkopuolella kyllä pukeutui siististi, vaikka ei meikannutkaan. En olisi kutsunut häntä homssuiseksi - vaatteet olivat vain sellaista huomaamatonta linjaa niin kuin koko olemuskin.



Nyt hän palasi töihin ja on alkanut aivan toisenlaisen kukoistuksen. Meikkiä ei edelleen käytä kuin harvoin, mutta lakkaa kynsiään, ajaa säärikarvojaan, vaatteisiin on tullut väriä ja näyttävyyttä - jopa tiettyä muodinmukaisuutta. Hän on laihtunut ja panostanut harrastuksiinsa. Nyt on sitä aikaa, kun lapset ovat isompia ja rahaa taas enemmän käytössä, kun molemmat vanhemmat ovat töissä.



Itse olen aina ollut tietyllä tavalla homssuinen. Minä siis olen meikannut aina, jos olen lähtenyt kodin ulkopuolelle. Suihkussa käyn kerran päivässä, käytän hajuvesiä ja pyrin pukeutumaan puhtaisiin vaatteisiin. MUTTA en nauti vaatteilla "leikkimisestä". Kampaajalla käyn leikkaamassa ja värjäämässä hiuksiani neljä kertaa vuodessa. En lakkaa kynsiäni. MOnesti ne vaatteet, mitkä pitäisi olla puhtaita, ovatkin lapsen kuolassa tai aamupuurossa. Olen ollut ylipainoinen lähes aina, joten mitkään muodikkaat vermeet eivät minulle mahdu/sovi, joten en ole koskaan näyttänyt seksikkäältä tai hemaisevalta. Käytännössä pukeudun kodin ulkopuolelle samoin kuin ennen lapsiakin, erona nyt vain on se, että ne vaatteet eivät välttämättä säily puhtaina edes tuntia kauempaa, ja niihin vaatteisiin ei ole panostettu eli ne ovat lähinnä vain niitä, jotka ovat mahtuneet kaupassa päälle.



En pidä ajatuksesta, että olen homssuinen, koska olen ylipainoinen. En pidä ajatuksesta, että ystäväni on homssuinen, koska hän ei meikkaa. Mielestäni homssuisuus tarkoittaa hukassa olevaa elämänhallintaa, eli vaatteet ovat reikäiset ja likaiset, sukat eri paria, hiukset takussa ja selkeästi kampaamattomat, naamassa toinen silmä meikattu ja toinen ei. Jokainen joka peseytyy ja harjaa hiuksensa päivittäin ja pukee aamulla puhtaat ja ehjät vaatteet päällensä, ei voi olla homssuinen.

Näitä lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että _miksi_ jotkut ihmiset eivät kestä nähdä homssuisia äitejä ympärillään? Mikä siinä on niin ahdistavaa ja ärsyttävää, että siitä pitää oikein tänne avautua? Siitäkö se johtuu, että kun itse näkee hirveän vaivan pitääkseen kropan timmissä kunnossa, kasvot täydellisessä meikissä ja vaatekaapin muodinmukaisena, niin ei kestä katsoa, kun joku toinen päästääkin itsensä helpommalla? Vai onko se pelkoa siitä, että näkee toisessa oman todellisen itsensä tai ehkä sen millaiseksi pelkää itse tulevansa jos ei taistele vastaan? Miksi on niin hirveää, että joku "on päästänyt itsensä" lihomaan 10 kiloa? Onko se ylemmyydentunnetta, helpotusta ja voitonriemua siitä, että itse sai pidettyä painonsa raskausaikana kurissa, eikä olekaan samassa veneessä kuin ne kurjat ja lihavat? Ja mitä se itsestään huolehtiminen oikein tarkoittaa? Minun mielestäni huolehdin itsestäni ja ympäristöstäni enemmän kuin moni muu esimerkiksi välttelemällä meikkejä ja pesuaineita, koska en halua myrkyttää itseäni, perhettäni ja ympäristöäni kemikaaleilla. Ja silti näytän varmasti monen "itsestään huolehtivan" silmissä homssuiselta äidiltä kierrätysvaatteissani ja värjäämättömässä tukassani ilman meikkiä. Minun mielestäni ihmiset, jotka meikkaavat ja ostelevat jatkuvasti uusia vaatteita, vaikka vanhat ovat vielä ehjiä eivät huolehdi itsestään, koska vapaaehtoisesti pumppaavat itseensä myrkyllisiä kemikaaleja tuhoten terveytensä ja kuormittavat ympäristöä turhalla kulutuksellaan.