2 vkoa saikkua isän kuoleman jälkeen

molempien vanhempien kohdalla, en edes tiennyt että voisin saada saikkua. Enkä kyllä olisi tarvinnutkaan koska asiat piti kuitenkin hoitaa.

poissa töistä.



Itse luultavasti haluaisin töihin moisen jälkeen, että en vajoaisin ihan alas, että olisi jotain struktuuria elämässä. Mutta jokainen siis suree omalla tavallaan!!

syynä tosiaan on surureaktion johdosta pahentunut mielialahäiriö. Suru sinänsä ei ole mikään sairaus eikä sairausloman aihe, eikä lääkärin asia ole siitä SAIRAUSlomaa kirjoittaa. Yleisesti suositellaan että työnantaja myöntää tarvittavan määrän palkatonta vapaata hautajaisjärjestelyihin ja hautajaispäivän kuuluu olla palkallinen vapaa.



Tämä siis lähisukulaisten, omien vanhempien kyseessä ollessa. Lapsen tai puolison kuolema on sellainen tragedia, että siitä seuraa lähes poikkeuksetta jonkinasteinen masennus: yleiseti hyväksyttyä jäädä sairauslomalle.



Itse en ollut isäni kuoltua hetkeäkään sairauslomalla, koska en ollut sairas. Surin kyllä kovasti. Palkatonta vapaata pidin pari päivää että saatiin hautajaiset järjestymään.



Niin, ja itse olen lääkäri ammatiltani.

että tänä päivänä työnantaja kohtelee työntekijöitä juuri niin julmasti, että läheisten kuolema ei ole mikään syy jättää työtehtävää kesken. Monesti työterveyshuolto on vielä työnantajan ikeen alla niin, että he kyllä kirjoittavat sairaslomaa, mutta se on sellaisella koodilla, että työnantajan ei ole pakko maksaa tästä sairaslomasta palkkaa.

Meillä ei työterveys kirjoittanut sairaslomaa isäni kuoleman jälkeen. Onneksi esimies piti tiukan linjan ja huolehti, että sain olla useamman päivän poissa töistä ilman sairauslomatodistusta, ihan palkallisena. Tappeli oman esimiehensä kanssa asiasta.

Samoin työterveydestä ei suostuttu kirjoittamaan sairaslomaa siinä kohtaa, kun palasin sairaalareissulta lapsen kanssa. Olin ollut sairaalassa 5 päivää, nukkumatta melkein lainkaan. Soitin työterveyshuoltoon, että olen ihan puhki. Vastaus oli, että töihin vaan. Ja siis nuo sairaalareissun 3 päivän yli menneet 2 päivää toki sitten teinkin sisään jälkikäteen. Mutta en kyllä ollut sairaalasta palattuanikaan työkunnossa.

Ap:lle halaus ja tsemppiä. Toivu rauhassa!

Minä valvoin isäni kuollessa 3 yötä hänen sänkynsä vieressä ja nukuin sitten osan päivistä. Olin kuolemansa jälkeen niin puhki, etten kyennyt oikein mihinkään. Töistä olin yhteensä 6 päivää = 3 päivää isän tehdessä kuolemaa + 3 työpäivää sen jälkeen.



En siis siksi, että "suru lamautti" vaan siksi, että yksinkertaisesti myös unen puute lamautti. Surun lisäksi.



Aina kuolema ei ole "yksinkertainen" tapahtuma. Joskus se kestää pitkään (meillä odotettiin hiilidioksidikoomassa olijan sydämen pysähtymistä) ja useinkin se on läheisille todella raskasta.

Minä valvoin isäni kuollessa 3 yötä hänen sänkynsä vieressä ja nukuin sitten osan päivistä. Olin kuolemansa jälkeen niin puhki, etten kyennyt oikein mihinkään. Töistä olin yhteensä 6 päivää = 3 päivää isän tehdessä kuolemaa + 3 työpäivää sen jälkeen. En siis siksi, että "suru lamautti" vaan siksi, että yksinkertaisesti myös unen puute lamautti. Surun lisäksi. Aina kuolema ei ole "yksinkertainen" tapahtuma. Joskus se kestää pitkään (meillä odotettiin hiilidioksidikoomassa olijan sydämen pysähtymistä) ja useinkin se on läheisille todella raskasta.

kuolemisesta ja meillä oli asia myös näin. Me omaiset (3kpl) hoidimme äidin kokonaan hoito-osastolla, siinä kyllä ehti mennä itse niin huonoon kuntoon, kun ei pystynyt syömään eikä nukkumaan niin kuin olisi pitänyt.

Rankkaa oli, mutta näin jälkikäteen ajatellen ihan oikea ratkaisu. Mikään ei jäänyt siinä asiassa vaivaamaan ja teimme kaiken voitavamme rakkaan äitimme puolesta.

sun ongelmassasi? Herääkö se iskä henkiin, jos makkoilet himassa muuataman viikon? Tai luuletko että suru siinä ajassa helpottaa?



Itse huomasin, kun oli aika tuo sama setti ongelmia (+ mummo sairastui alzheimerin tautiin ja mä olin ainoa omainen hoitamaan hänen asioitaan) että kotona asioiden päässä pyörittely oli se huonoin idea. Kaikki vaan pyöri päässä ja ahdisti enemmän, töihin kun meni, niin edes muutaman tunnin päivässä oli muuta ajateltavaa.

Me omaiset (3kpl) hoidimme äidin kokonaan hoito-osastolla, siinä kyllä ehti mennä itse niin huonoon kuntoon, kun ei pystynyt syömään eikä nukkumaan niin kuin olisi pitänyt. Rankkaa oli, mutta näin jälkikäteen ajatellen ihan oikea ratkaisu. Mikään ei jäänyt siinä asiassa vaivaamaan ja teimme kaiken voitavamme rakkaan äitimme puolesta.

Meillä sama tilanne tosiaan, meitä oli kyllä 4 :) ja oli tosiaan ihan oikea ratkaisu olla isän vieressä loppuun asti. Hän kuoli kotona, koska oli kotisairaanhoidossa viimeiset vuoden ennen kuolemaansa vakavan sairautensa vuoksi.

t. 15/16

Minusta palkaton sairausloma on OK ja siksi meidän firmassa sitä tyrkytetään heti, kun joku kertoo suru-uutisen. Tulee huomattavasti halvemmaksi kuin lääkärin kautta hommattu lepoloma.

isäni kuoleman jälkeen. Hän kuoli äkillisesti eli ei osattu ollenkaan odottaa. Ei mulle ainakaan päin naamaa ole kukaan töissä sanonut että olisin ollut liian kauan pois töistä. Ja lääkärikin kyllä ehdotti että haluanko vielä pidemmän ajan sairaslomaa, mutta en halunnut. Tuntui sitten paremmalta mennä jo töihin kun oli ollut kotona pari päivää ensin aivan sokissa ja sitten alkanut hoitaa asioita. Eihän ne itkut siihen sairaslomaan loppuneet mutta tuntui jotenkin siltä että nyt on vaan pakko yrittää palata normaaliin arkeen.

Mä olin pois vain yhden päivän kun isäni kuoli. Kyllähän toi vähän liian pitkältä ajalta kuulostaa.

Ja olin sairaslomalla 2 viikkoa.

erilaisia työnantajia, mutta minä kävin hyvin tunnetulla lääkäriasemalla kysymässä heidän kantaa sairaslomaan, kun veljeni kuoli viime vuonna. Sain ensin viikon ja sitten hain vielä yhden viikon ja täytyy sanoa, että se oli juuri hyvä aika toipua edes sellaiseen järkevään kuntoon, että työhönpaluu tuntui hyvältä.



Lepää ap rauhassa, äläkä mieti töitä, jotka eivät loppujen lopuksi ole niin merkityksellisiä, kun on suuremmat asiat kyseessä. Minä vietin aikaa vanhempieni ja muiden kanssa ja käsittelin surua. Se tuntui paaaljon tärkeämmältä kuin työpaikalla väkisin tsemppaaminen ja itkun pidättäminen. Tein kyllä tosin vähän töitä etänä, kun ihana esimieheni toimitti minulle koneen kotiin. 2 viikon ja 2 päivän sairausloma oli palkallinen ja työnantaja sai siitä vielä Kela-korvauksetkin.

Jos itsestä tuntuu, että vain itkettää ja ahdistaa niin, ettei työnteosta tule mitään, niin kyllä silloin voi jäädä sairauslomalle. Minun äitini kuoli pari viikkoa sitten, enkä voi sanoa, että keskittymiskyky ym. ihan työntekoon välttämättä riittäisivät, kun yöt menevät asiaa ihmetellessä. Itse olen hoitovapaalla taaperon kanssa, ei sekään ihan helppoa, kun vain itkettää koko ajan eikä toinen parka tajua, mikä äitiä riepoo...